Värjärin väripaletti

Minulta oli mennyt syksyllä täysin ohi BioColour-tutkimushankkeen käynnistyminen. Onneksi Riihelän Leena oli tehnyt siitä postauksen Riihivilla-blogiinsa klik!. 

Sen jälkeen, kun synteettiset väriaineet kehitettiin, ne syrjäyttivät melko nopeasti ja laajasti luonnosta peräisin olevia väriaineita. Vähitellen hävisi myös laaja-alainen tietotaito luonnonvärien käytöstä, mikä aiempina vuosisatoina oli omaksuttu. Samalla myös ihmisten värimieltymykset muuttuivat tasaisen, usein myös hyvin kirkkaan ja voimakkaan värjäystuloksen takaavia synteettisiä värejä suosiviksi. Olen tästä hankkeesta niin onnellinen, koska olen yrittänyt ylläpitää värjäämiseen liittyviä perinnetaitoja omassa lähipiirissäni ja osaltaan tämän blogini kautta myös hieman laajemminkin. Halusin osallistua BioColour-tutkimushankkeeseen omalla pienellä panoksellani lähettämällä näytteitä värjäämistäni langoista. 

Jos kiinnostuit tietämään enempi hankkeesta, niin kurkkaappa sen kotisivuille klik!

Eilinen päivä kuluikin rattoisasti lankojen parissa. Aloitin tutkimalla vanhoja värjäyskirjojani ja penkomalla varastossa aiemmin värjäämiäni lankoja. Ihan kaikkia syksyn värjäyksiä en ole vielä ehtinyt vyyhtimään, joten niistä sain napattua helposti parin metrin pätkän lankanäytettä varten. Aiemmin omaan käyttöön jättämäni vyyhdit avasin sen verran, että sain leikattua niistä sopivat pätkät. Koska en merkitse langan vyötteeseen käyttämääni puretusainetta, oli suuri apu värjäyskirjoistani, mistä se oli helppo tarkistaa.  Muutaman lankanäytteen jouduin hylkäämään, koska en löytänyt varmuudella sen värjäystietoja. 

Valitsin lankanäytteitä eri vuosilta, vanhimmat näytteet on vuodelta 2012 ja uusimmat syksyltä 2019.

Kaikki näytelangat on värjätty joko itse kasvattamillani värikasveilla tai luonnosta keräämilläni kasveilla ja sienillä.  

Tiikerinkaunosilmä (Coreopsis tinctoria) on yksi tärkeimmistä värikasveistani, yleensä juuri tiikerinkaunosilmällä värjäämäni langat loppuvat ensimmäisenä;) 

 Tässä kevään värit parhaimmillaan, ole hyvä!

Jos tiikerinkaunosilmä on yksi tärkeimmistä kukista väripadassani, niin puista se on ehdottomasti korpipaatsama (Rhamnus frangula). Korpipaatsama tarjoaa uskomattoman kauniin väripaletin, kun käyttää värjäyksissä niin lehtiä, marjoja, puuainesta kuin kuortakin. Kuvassa näkyvä kuorella värjätty lanka on hennon ruusunpunaista värjäyksen jälkeen tekemäni lipeäkäsittelyn vuoksi. Ennen lipeäkäsittelyä lanka oli kauniin tumman sinapinkeltaista. Täällä olen kertonut viime syksyn verihelttaseitikki- ja paatsamankuorivärjäyksistäni.

Monet sienet ja käävät ovat erinomaisia värinlähteitä. Nyt valitsin näytelangat veriseitikillä ja vereihelttaseitikillä värjäämistäni langoista. Monet muutkin seitikit ovat erinomaisia värjäyssieniä kuten esim. punavyöseitikki, mitä keräsin viime syksynä kymmeniä kiloja villojen värjäämistä varten nuoren taiteilijan projektiin. Lupasin syksyllä kertoa siitä tarkemmin nyt loppukeväästä. Korona on sotkenut myös näitä suunnitelmia, mutta sen verran voin jo paljastaa, että kyseessä on Emma Jääskeläisen näyttely Kiasmassa. Kiasma kuten kaikki muutkin julkiset tilat ovat suljettuina, mutta toivotaan, että saamme nauttia kaikista taiteilijoiden valmistamista näyttelyistä vielä myöhemmin tilanteen niin salliessa...

Tänään vein paketin postiin. Luulenpa, että lähetän lankanäytteitä vielä lisää ensi kesän värjäyksistäni, koska uusia näytteitä kaivataan edelleen. Haastan vielä nyt kaikkia muitakin luonnonväreillä värjääjiä osallistumaan tähän hankkeeseen lähettämällä omista värjäyksistä lankanäytteitä. Tarkemmat tiedot saat ottamalla yhteyttä Riikka Räisäseen sähköpostilla riikka.raisanen@helsinki.fi 

On hienoa saada olla mukana

 pikkuriikkisellä panoksella luomassa tulevaisuuden väripalettia, 

millä on juuret syvällä menneisyydessä:))

Viikon saldo

Kaunis ehtoo lämmitellä saunaa ja nauttia työnsä tuloksista. En malttanut olla kantamatta lankaorsia veräjälle, siinä luonnonvärein värjätyt langat pääsevat oikeuksiinsa. Vihreä rivi on hieman vajaa, koska muutama pietaryrtillä värjäämäni vyyhti matkaa jo kohti pohjoista. Samalla orrella olevat oikeanpuoleiset keltaiset olen värjännyt pietaryrtin kukilla ja vihreiden vyyhtien välissä olevat kultapiiskulla (solidago virgaurea). Keltaiset sävyt eivät tule oikein näkyviin kuvassa, luonnossa ovat heleän keltaisia. Ylimmällä orrella oikealla krappijuurella ja vasemmalla korpipaatsaman (rhamnus frangula) lastuilla värjätyt langat. Alimmalla orrella kokenillilla värjätyt vyyhdit, vasemmalla ensimmäinen värjäys, oikealla jälkiväri. 

Tässä kesäkuussa kerättyjä ja kuivattuja korpipaatsaman lehtiä sammiossa liossa. Huomenna tarkoitukseni on varjätä liemellä lankoihin keltainen pohjaväri, myöhemmin langat päätyvät vielä indigopataan. 

Helmikin tuntuu olevan tyytyväinen emäntänsä työn tulokseen.

Nyt saunan lämpö kutsuu:))

Värjäykset alkuun

Parina päivänä olen purettanut lankoja urakalla (aluna 10g, viinikivi 6 g per 100 g lankaa) , isoon vesipataan mahtuu sovinnolla 10 vyyhtiä kerralla. Annan lankojen jäähtyä puretusliemessä seuraavaan päivään. Osan purettamistani langoista huuhdon ja kuivaan, osan jätän liemeen seuraavien päivien värjäyksiä odottamaan. Vesipata ja takana oleva tonkka ovat täynnä puretettuja lankoja, joten pari seuraavaa päivää väripadat porisevat. 

  Tänään keitin korpipaatsamanlastuista väriliemen. Liotin lastuja yön yli, liemi oli kauniin punaoranssia, joten laitoin kaksi vyyhteä jo heti ensimmäisen väriliemikeiton aikana värjäytymään. Langat saavat jäähtyä lastujen seassa aamuun. 

Viime syksynä muurin kupeeseen istuttamani humala, zilga-viini ja mantsuriankärhö (clematis mandschurica) ovat kasvaneet roimasti kesän aikana, myös vihannekset ja morsinko viihtyvät muurien suojassa. Täältä löydät toukokuussa ottamani kuvat kasvimaalta.

Värjäysten lomassa ruokakin valmistuu näppärästi muurikkapannulla:))

Aineksia Värjärin pataan

Ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma haittaa hiukan taimien koulimista ja ulos istuttamista, joten päätin puuhastella jotain muuta. Aamulla, kun oli vielä hiukan viileämpää, purin vanhoja kompostikehikoita. Tarkoitus olisi kesän aikana pikku hiljaa uusia kaikki neljä kehikkoa sekä kasvilava. Iltapäivän käytin lankojen ja villojen värjäykseen tarvitsemieni väriaineiden valmisteluun. Parhaillaan puiden kuori irtoaa hyvin, joten hain muutamia korpipaatsamia. Vaikka paatsama on erittäin hyvä värikasvi, en ole sillä aiemmin värjännyt. Innostuin asiasta talvella tavattuani Roskisvärjäyskurssilla Värjääjän Päiväkirja-blogin Eilan, hän on värjännyt jo vuosia paatsamalla hyvin tuloksin. Yläkuvassa kuorituista paatsamista haketettuja paatsamanlastuja. Kuten kuvasta näkee, paatsaman ydinpuu on kauniin vaaleanpunaista. Siitä on luvassa villaan kauniita sävyjä vaaleanpunaisesta aina ruskeanpunaiseen käytetystä värjäystekniikasta riippuen. Näillä lastuilla olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset värjäyskokeilut jo lähi päivinä. 

Paatsaman kuoret kuivaan tulevaa käyttöä varten. Värjäyskirjoissa kehoitetaan kuivaamaan puiden kuoret ja säilyttämään niitä vähintään vuoden ennen värjäämistä, koska näin niiden sisältämä väri voimistuu. Esim. tuoreissa paatsaman kuorissa on antroneja, jotka säilytyksen aikana muuttuvat antrakinoneiksi, mitkä ovat erittäin hyviä väriaineita. Pisimmistä kuorisuikaleista tein kiepit siten, että kuoren liukas sisäpinta jäi ulommaksi. Näitä kieppejä tulen käyttämään rauta-aikamarkkinoilla esitellessäni perinteistä lankojen puretusta ja värjäämistä luonnon värein. 

Myös paatsaman lehdet sopivat värjäykseen, tuoreista ja kuivatuista lehdistä saadaan erilaisia sävyjä. Kuvassa olevat lehdet olen asettanut verkkosäkkiin ohueksi kerrokseksi kuivumaan halkopinon päälle. 

 

Aiemmin olen värjännyt koivunkuorella, josta voit halutessasi lukea tarkemmin värjäyssivuiltani. Kuvissa kuivattua luumupuun kuorta ja haketettua oksasilppua, jota aion myös ehkä kokeilla värjäykseen. 

 Omenapuun kuoret odottavat jo väripataan pääsyä.

 Vuorikaunokit ilahduttavat kukkapenkissä ja uimari hirmu

aiheuttaa harmaita hiuksia;)

Yhteistyö Alman Puodin kanssa käynnistyi

Tänäin on ollut merkkipäivä Värjärin Puodille. Jo syksyllä aloitimme suunnittelemaan mahdollista yhteistyötä salolaisen Alman Puodin kanssa ja tänäin yhteistyömme sitten konkreettisesti sai alkunsa värjärin pakatessa kaksi kassillista luonnon väreillä värjättyjä villalankoja ja korillisen erityisesti neulahuovutukseen sopivia hahtuvia autoonsa. Kauniilta lankani ja hahtuvani näyttävät myös Alman Puodin pöydällä:)) Minusta on suurenmoista, kun myös paikallisten pienyrittäjien tuotteita otetaan tuotevalikoimaan ja siitä tahdonkin kiittää lämpimästi Alman Puotia. Alman Puodin löytää myös facebookista, käyppä kurkkaamassa sielläkin tästä ovesta.

Vähitellen orret alkavat täyttyä langoista

 Padat ovat porisseet jo viime torstaista lähtien ja lankoja alkaa olla melkoinen määrä kuivumassa. Kuvassa oikealta lukien: kolme vyyhteä keltasipulin kuorilla, kaksi vyyhteä sipulinkuori+krappiliemessä, kolme vyyhteä karvejäkälä+sammal+okenilli+krappiliemessä ,yksi vyyhti ruosteorakkailla ja kolme vyyhteä punasipulin kuorilla värjättyjä kotimaisia villalankoja.
Helmi odottaa jo iltapäivälenkille pääsyä ja etsii tällä kertaa edellispäivänä tuomaansa kiveä mukaan reissuun.

Nerulahuovutusta varten olen värjännyt myös lisää villaa. Tässä villat ovat päässeet punasipulikuoriliemeen.
Viikonloppuna ehkäpä ehdin tekemään tarkempaa postausta tuonne värjäyssivuille eli jos kiinnostaa kannattaa käydä kurkkimassa sinnekkin.

Jöntte kissalle uni maittaa. Sillä on tapana nukkua sylissäni tehdessäni käsitöitä, Helmikin haluaisi kovasti sylkytellä, mut on hieman kasvanut ulos sylikoiran mitoista;))

Värjärin paluu patojensa ääreen

Yöllä oli satanut sen verran lunta, että maa oli valkeana. Ilma tuntui kolealta, joten luovuin ajatuksesta värjätä ulkosalla. Sain tuliaisina eilen monta pussillista sipulinkuoria, joista osan laitoin jo illalla likoamaan yöksi. Iltapäivällä isäntä sytytteli valkean Porin-Mattiin samalla kun lämmitti saunatuvan muurin. Keitin sipulinkuoria emalikattilassa tunnin verran, samalla valmistelin kolme vyyhteä valkoista 3-säikeistä villalankaa värjäämistä varten. Sidoin paksusta kalastajalangasta haltialangat jokaiseen vyyhtiin ja kastelin ne huolellisesti.
Edellisestä värjäyskerrasta joulun alla minulle ei jäänyt yhtään valmiiksi puretettuja lankoja, joten tein nyt puretuksen alunalla ja viinikivellä värjäyksen yhteydessä. Värjäsin langat kuorien seassa. Väriliemi saa jäähtyä rauhassa yön yli. Huomenna aloitetaan päivä lankojen huuhtomisella samalla kun uudet langat jo porisevat väripadassa.

Iltapäivällä sain apuvoimia hyllykköjen laittoon lankapöydän alle. Helmi kävi vielä illansuussa tarkistamassa onko emäntä saanut tavaransa järjestykseen:))

Joulumyyjäiset Salon VPK:n talolla

Aamulla astuessani Puotiin valitsemaan tavaroita joulumyyjäisiin silmiini osui ensimmäisenä sirkeäsilmäiset meikkityttöni huivihyllyllä. Tällä kertaa he pääsivät mukaan, miten viehkeästi Vaalea Blondini esittelikään asikkaille kaunista Wendy frills langasta kudottua huivia! Isäntä karstasi illalla ison korillisen krappijuurella värjäämääni villaa. Hyvä niin, koska muutama asiakas sai hankittua ihanan pirteitä varpaanvälivilloja :)) Kootessamme tavaroita kotiinlähtöä varten paikalle ilmestyi perhokalastuksen harrastaja. Hän sai mukaansa tukut kaipaamiaan rakenneaineita perhoihinsa. Jos en ihan väärin muista, niin vaaleanpunainen villa houkuttaa lohia, oranssi ja musta harjuksia ja taimenia. Olipa todella mielenkiintoista kuunnella hieman perhojen teostakin, aikamoista taito vaativaa hommaa sekin. Perhorakentaja kaipasi fluoresoivaa lankaa, niin värjärikin! Olisihan aivan upeaa, jos UV-lamppujen valossa lanka loistaisi, ei siinä mitään muuta ylimääräistä kimmallusta silloin kaipaisia puseroonsa. Tietyissä seitikeissä ja karhunkäävässä on itseloistavia, fluoresoivia väriaineita. Löysin puolukassa ollessani syyskuussa muutaman pienen karhunkäävän vanhan männyn juurakosta. Nyt ne odottavat pakkasessa värjäyspataan pääsyä ja saavat odottaakin siihen asti, kunnes saan koottua hieman lisää kääpää. Helpoin ja varmin tapa tarkistaa, että on löytänyt itseloistavan sienen, on käyttää UV-lamppua. Tästäpä syystä värjärin toivelistalla joulupukille onkin pieni UV-lamppu Martta Wendelinin vuosikalenterin lisäksi!

Muutama ihmetteli, mihin värjärin leitsu oli jäänyt. Paloasemalla kypärä ja paloletkut sopivat mielestäni paremmin asusteiksi, siksipä hattuhyllystä valikoitui palmikkokypärähattu pitkillä leteillä varustettuna päänsuojaksi tällä kertaa;))

Naapuripöydässä oli myynnissä ihania karjalanpiirakoita, tekijän oman äidin oppien mukaan leivoittuina. Todella hyviä, ostin kotiinviemisiksi muutaman pussin ja hälytin etukäteen Sinipiikaseni tekemään valmiiksi munavoita. Hän oli innostunut leipomaan myös joulutorttuja. Ihana tuoksu tuli jo kotiovella vastaan myyjäisistä palaavaa. Tätä äippä osaa arvostaa:))

Päivän askareita 6

Huomaan olevani hiukan jälkijunassa tämän värjärin "Päivän askareita" jatkokertomukseni kanssa. Ajattelin alun perin tehdä jokaisesta värjäyspäivästä postauksen, mut toisin näköjään kävi.

Tuisku ja tuiverrus ajoi värjärin sisätiloihin kippoineen. Olisi kait pupukin halunnut mieluummin kuiviin sisähommiin kuin hautautua hankeen. Lyhtyvahdin toimi ei aina niin lystikästä taida olla pupujenkaan mielestä vaik lystikkäiksi itseään väittävätkin. Helmi kyllä piti huolen siitä, et pääsi sisävuoroon, vaikkei niin piittaakkaan väriliemien keitosta sisällä, saatika pitkäpiimäisestä lämpötilojen seuraamisesta värjäyksen aikana. Emäntäkin vaan tekee kirjallisia töitä valmistellesaan edellisten värjäyspäivien lankanäytteitä näytekirjaa varten. Paljon hauskempaa olisi olla metsässä tai edes takapihalla keräämässä vaikka karvejäkälää. Kuinka nyt emännän pitikin aloittaa tuo tylsä valmiin krappijuuren keitto, siinä ei ole mitään jännitystä, sisällä vaan saa nuokkua ja odotella et pääsisi ulkoiluttamaan emäntää. Pääasia lienee et emäntä on tyytyväinen kauniisiin lankoihinsa tuumailee Helmi ja tyytyy kohtaloonsa.

ps jos Sinua kiinnostaa enempi millaisia värejä sain lankoihini ja huovutusvillaan krapilla värjätessäni, niin kurkkaappa sivulle "Krappijuuri ja kokenilli värjärin padassa".

Käsityöläisten joulumyyjäiset Wiurilassa 2.12.2012

Perinteiset käsityöläisten joulumyyjäiset Wiurilan kartanon joulupuodin organisoimina vetivät paikalle runsaasti käsityön ystäviä vaikka samalle päivälle osui useita eri myyjäisiä lähi alueella. Kymmenille myyntipöydille oli erialojen käsityön taitajat laittaneet kauniisti esille kättensä töitä. Taidolla valmistettuja tuotteita joululahjaksi tai ihan omaksi iloksi löytyi kaikilta pöydiltä, valinnan varaa siis löytyi. Perinteisiä käsitöitä, sukkia ja lapasia monenmoisia ja kokoisia, kauniita koruja eri materiaaleista ja eri tekniikoilla valmistettuna, joulunaikaan sopivia koristeita kudottuna, virkattuna, huovutettuna, punottuna, tuunattuna jopa betonista valettuna, ihania joululeivonnaisia. Ihmiset ovat  todella luovia ja taitavia, on hienoa tämä käsitöiden, omin käsin tehdyn, uusi tuleminen, uskaltaisinpa jopa sanoa jo myös arvostaminen. Ja kuten aina, parasta lopulta on lounashetki, Wiurilan kartanoravintolan Esan keittämä lohisoppa oli vertaansa vailla. Ahnehdin jopa niin ison annoksen, et millään en jaksanut syödä kaikkea. On niin harmillista jättää hyvää ruokaa lautaselle, mut minkäs voit kun silmät söis enempi mitä maha vetää.

Värjärin Puoti oli ensimmäistä kertaa mukana näin isoissa myyjäisissä. Haluan kiittää kaikkia asiakkaitani ja toivon teidän olevan vielä kotonakin tyytyväisiä tekemiinne hankintoihin. Olen erityisen tyytyväinen myyjäisten järjestelyyn, kaikki sujui mallikkaasti ja jouhevasti. Kaunis kiitos tästä kuuluu Kartanopuoti Wilhelmiinan Hannelelle ja Ann Marielle. Mukavaa oli myös päivän mittaan tavat vanhoja tuttuja ja ysäviäkin vuosien takaa ja vaihtaa pika pikaa kuulumiset, onhan värjärin päivät monasti niin yksinäisiä.

Luonnon väreillä värjäämäni villalangat saivat ansaittua huomiota osakseen. Uskompa muutaman hieman innostuneenkin värjäämisestä. Myös rautalanka jutskani saivat huomiota osakseen mukavasti. Tuon keskellä kuvakollaasia olevan Iki tammen idean sain ilmoittautuessani myyjäisiin. Katsellessani Halikon vaakunaa, kuntaliitoksen jälkeen Salon kaupungin, päätin ottaa siitä mukaan Maailman puuhuni keskeiset symbolit suojeluksesta, asuinkuntamme vehreydestä sekä yhteydenpidosta.  Minulla on ollut monta vuotta hevonen Wiurilan tallilla ja usein olen nauttinut ratsastureittieni varsilla kasvavista isoista ja monesti myös vanhoista jalopuista. Wiurilan kartanossa arvostetaan jalopuita ja siksipä kartanon puistosta löytyy kymmeniä eri puulajeja. Oikein sydänalaa raastoi, kun  viimetalvinen Tapani-myrsky katkoi muutaman ison lehmuksen aivan kartanon läheisyydestä. Onneksi vanhan tallirakennuksen (nykyisin kartanon juhlatilan) läheisyydessä kasvavat iki tammet säilyivät vaurioitta. Näiden tammien suojeluksesta saimme kaikki joulumyyjäisiin osallistuneet tänäinkin nauttia.

Päivän askareita 4

Kello oli vierähtänyt jo yli puolenpäivän aloittaessani päivän värjäystouhut. Valoista aikaa oli niin vähän jäljellä et päädyin asettamaan kaikki kolme värjäysastiaa samalle piisille hiljaa mielessäni toivoen, ettei mikään keikauttaisi niitä kumoon. Pikkuruiseen rautapataan laitoin kaksi eilen purettamistani valkoisista vyyhdeistä krappi-kokenilli liemeen. Emalikattilaan kolme harmaata vyyhteä eilen illalla keittämääni karveliemeen. Teräsämpäriin laitoin kaksi valkoista vyyhteä karvejäkälän joukkoon. Olin jo illalla keittänyt lientä lähes kaksi tuntia ja nyt jatkoin keittämistä lankojen lisäämisen jälkeen vielä kolme tuntia. Eli vasemmassa alakulmassa ämpäri vielä nököttää yksikseen piisin reunalla, muut olen jo siirtänyt laatalle jäähtymään. Odotan saavani ruskeanharmaan värin keittämällä lankaa karvejäkälän kanssa yhdessä vähintäin kolme tuntia, vasta huomenna näen onnistuinko. Ainakin odotettavissa on kova urakka lankojen huuhtelemisessa, kun ne on lillunut jäkälän joukossa!
Värjäyksen lomassa huuhdoin eilen illalla karveella värjäämäni vihreät vyyhdet ja purettamani langat. Asettelin vyyhdet verantamme suojaan orrelle, missä ne saavat olla yön yli kuivumassa.
Alhaalla keskellä on huovutusta varten värjäämiäni villatapuleita. Vihreä väri on karvejäkälästä ja lohenpunainen krappi-kokenilliliemestä. Villat kuivaan saunatuvan penkillä. Siinä ne kuivuvat parissa päivässä ja toivonmukaan ehdin karstaamaan ne vielä ennen sunnuntain joulumyyjäisiä. Mielenkiinnolla odotan kuinka vahvan vihreän saan villaan, toiveissa on  pehmeä harmaanvihreä, joka olisi oiva esim, tontun huovutettuun nuttuun.
Viimeistä värjäyskattilaa vahtiessani on hyvä aika lämmittää pihasauna, päivän päätteeksi on nautinnollista päästä löylyn lämpimään.

Päivän askareita 3

On mukavaa herätä uuteen päivään, kun on selvät sävelet päivän askareista. Eiliseen tapaan aloitin tulien sytyttämisellä patojen alle, jonka jälkeen huuhdoin eilen värjäämäni vyyhdet. Ensimmäiseen huuhteluveteen lisäsin desilitran etikkaa, oppimestareiden mukaan etikka vahvistaa värin kiinnittymistä lankaan. Huuhteluvesi vaihdetaan niin monta kertaa, että irtoväriä ei enää irtoa vyyhdistä. Huutelemisen jälkeen vyyhdet on hyvä pitää esim. froteepyyhkeen päällä kunnes suurimmat vedet on valunut pois. Asetin vyyhtiorret päiväksi omenapuiden oksille, vasta illan hyssyssä vein ne saunatupaan kuivumaan. Samoin eilen purettamani vyyhdit saivat kuivua päivän omenpuiden suojissa.

Krappi-kokenilliseoksella värjätyt langat ovat kauniin lohenpunaiset ja karveella harmaan vihreät. Keskimmäisessä kuvassa langat ovat lähellä niiden oikeaa sävyä, kelpaa siis Värjärin ihastella aikaan- saannoksiaan:))

 Seuraavaksi vuorossa oli uuden lankaerän purettaminen isossa padassa.

Puretusaineen eli kiinnitysaineen avulla väriaine kiinnittyy värjättävään kuituun. Purettamisella tarkoitetaan väriaineen kiinnittymistä auttavan aineen, yleensä metallisuolan, kiinnittämistä värjättävään kuituun.
Yhden kilon eli 10 vyyhdin puretukseen käytin puretusaineina alunaa 120 g ja viinikiveä 40 g. Tilkkaseen kuumaa vettä liotetut puretusaineet lisäsin pataan vasta, kun  veden lämpötila oli noussut 40 asteeseen. Vyyhdit pitää nostaa pois puretusaineen lisäämisen ajaksi, jotta puretusaine kiinnittyisi lankoihin mahdolisimman tasaisesti. Samasta syystä lankoja pitää liikutella aika ajoin tunnin kestävän puretuksen kuluessa. Näin siis myös myöhemmin lankoja värjätessä  väriaine kiinnittyy niihin tasaisesti. Veden lämpötilaa tulee seurata tarkoin. Pidin puretuksen ajan veden lämpötilan noin 80 asteisena. Kiehumaan vettä ei saa päästää, se aiheuttaisi lankojen vanumista.

Puretuksen voi suorittaa myös vasta värjäyksen yhteydessä. Värjätessäni villaa toimin juuri näin. Helmi tarkkailee silmä kovana, koska krappi-kokenilliliemen lämpötila olisi noussut 40 asteeseen. Hän tietää, että nostan silloin villat pois liemestä lisätäkseni puretusaineen liemeen.

 Samalla kertaa värjäsin padassa sormipaisukarveliemessä villalankaa ja huovutusta varten villaa. Pidän villan  metellisiivilässä, jotta se ei sotkeutusi lankoihin värjäyksen aikana.  Vyyhtejä ja villaa pitää liikutella rauhallisesti värjäyksen kuluessa, jotta väri kiinnittyisi tasaisesti.  

Iltapäivälenkillä keräsin sormipaisukarvetta. Sitä kasvaa sateisen syksyn jälkeen erittäin runsaasti Satumetsässä havu- ja lehtipuiden rungoilla ja oksilla. Metsässä on paljonTapani-myrskyn jäljiltä kaatuneita puita ja isoja tuulen repimiä oksia maassa, joista on helppoa kerätä karvetta isojakin määriä.

Värjärin päivä oli moninainen ja puuhaa riitti päivän askareissa mukavasti aamusta iltaan asti, en voi olla muuta kuin kiitollinen tästä Luojani suomasta päivästä.

Päivän askareita 2

Ihana aurinkoinen päivä puuhastella väripatojen äärellä. Eilen aloittamani värjäyssessio jatkui heti aamunvaljettua tulien virittelyllä värjäyspadan alle, puodin porinmattiin, saunan tulipesään sekä saunakamarin uunin. Kotvanen siinä kuluikin ennen kuin sain kaikki tulet syttymään. Keräsin omenapuista jäkälää odotellessani vesien kuumenemista värjäämistä ja lankojen purettamista varten. Keittelin jäkälää yli kaksi  tuntia rautapadassa samalla kun värjäsin lankoja.
 
Lämmitin kolme harmaata lankavyyhteä vaiheittain veden lämpötilaa nostamalla  noin 50 asteisiksi saunalla. Vyyhdet pääsivät eilen keittämääni karveliemeen ilman puretusta. Pidin väriliemen tunnin ajan noin 80 asteisena. Värjäysliemi oli harmaata, aprikoin mielessäni mahtaako siitä irrota yhtään mitään. Tyytyväisenä sain kuitenkin havaita kauniin vihreän värin ilmestyvän langoihin. Usein väriliemen väri ei vielä kerro sitä, mitä kaunista väriä se tarjoaa värjärille. Langat saivat jäädä vielä värjäysveteen seisomaan yön yli.

Puretin alunalla kaksi vaaleaa vyyhteä teräskattilassa puodin porinmatilla. Aikamoista edestakaisin kulkemista koko aamupäivä, kun  tulipesät ovat kaukana toisistaa. Takapihalla värjäyspadat, saunalla kuumennan vedet lankojen esilämmitystä varten ja sit vielä puodissa lankojen puretuskattila. No liikunta tekee hyvää. Puretetut langat värjäsin jo aiemmin keittämilläni krappi- ja kokenilliliemillä. Olin molemmissa värjännyt aiemmin jo yhden satsin lankaa. Nyt yhdistin liemet ja värjäsin siinä  purettamani kaksi vyyhteä. Ja miten kauniin värisiä niistä tulikaan.

Iltapäivällä puretin alunalla vielä kahdeksan vyyhteä vaaleaa lankaa  takapihan isossa vesipadassa. Isäntä sytytteli vuorostaan tulet, kun  olin manaillut aamuista urakkaani ja ehkäpä hiukan myös valitellut kunnon pilkkeiden loppumista. Jätin langat puretusliemeen ja huomenna nostan ne vasta kuivumaan. Viikolla värjään osan krappijuurella ja loput kokenillilla vasta ensi viikonloppuna.

Aamulla aloitan jäkälällä värjäämisen eli värjärin askareista postaus jatkuu huomenna.

Päivän askareita 1

Kosteat, lämpimät päivät ovat Värjärin mieleen. Karvejäkälä imee itseensä paljon vettä, joten sitä on näin ollen helppoa kerätä. Aamulenkillä Helmin kanssa löysin paljon isoja karvejäkälän peitossa olevia oksia, sain kerättyä ison pussillisen jäkälää. Illansuussa keitin niistä väriliemen, jonka jätin yön yli seisomaan.  Tarkoituksena on värjätä lauantaina 3 vyyhteä 4-säikeistä harmaata lankaa. Lisäksi puretan alunalla valmiiksi 17 vyyhteä karappijuurella ja kokenillilla värjäystä varten. Langoihin pitää sitoa ns haltijalangat, jotta vyyhdet eivät sotkeudu värjäyksen aikana sen tuhannelle sykkyrälle. Haltijalangan tulee olla kestävää lankaa, sidoin vyyhdet kalalangalla. Tämän jälkeen laitoin kaikki 20 vyyhteä isoon muovisaaviin kostumaan. Lankojen tulee olla täysin märkiä ennen puretusta/värjäystä, jotta saadaan mahdollisimman tasainen värjäystulos.

Pimeys oli jo laskeutunut ennen kuin sain lopetella puiden lisäämisen padan alle, tuleehan jäkälälientä keittää parisen tuntia.

Puodissa ehtii puuhastella illan aikana kaikenlaista asiakkaita odotellessa. Isäntä ehti keriä monta vyyhteä Helmin tarkkaillessa työn sujumista. Vyyhdinpuussa parhaillaan kokenillilla värjätty lankavyyhti. Osa langoista jätetään kerälle ja osa vyyhditään uudelleen kerältä. Villalanka säilyy parhaiten vyyhdillä, kerällä se helposti hiukan venyttyy, jos kerä on kovin tiukkaan keritty. Korista löytyy raparperinjuurella ja koivunkarvejäkälällä värjättyjä lankoja.
Itse ehdin virkkaamaan uuden pyörötakin lähes valmiiksi illan aikana.

Marraskuun selättämiseksi

Nappasin Uuna's blogista hänelle annetun haasteen "Marraskuun selättämiseksi". Aamusta tihuuttanut, pilvet roikkuvat alhaalla, harmaata, aimariita lainaten voisin todeta, että aurinko pitää vapaapäivää. Siispä päätin tehdä jotain piristävää. Päädyin virkkamaan tämän pyörötakin, näin sain auringon näyttäytymään minulle tänä harmaana päivänäkin.

Jo aiemmin syksyllä minulta tilattiin selänlämmitin koirankarvalangasta. Selvittelin aikani puhtaan koirankarvalangan saatavuutta ja hintoja. Lankaa löytyy, mutta hinta liian kova. Päädyin tilamaan Ylistaron kehräämöltä lankaa, missä on kolmas osa koiranvillaa ja loput suomenlampaan. Lanka tuntuu miellyttävältä kutoa, hyvin angoralangan kaltaiselta. Koska aurinko oli päättänyt pitää vapaapäivän, niin päätin virkata myös selänlämmittimet.

ps. lisää tietoa kiinnostuneille löytyy Virkkuukoukulla tehtyä-sivulta.

Uskollinen Puodin vahti

Helmi on innoissaa uudesta tehtävästään Puodin vahtina. Uskollinen vahti istuu rappusilla ja haukahtaa merkiksi tulijoista. Tulijoiden ei kuitenkaan tarvitse pelätä vahtiamme, koska se on luonteeltaan kiltti koira ja reakoi vain uhkaavasti käyttäytyviin vieraisiin mahtipontisella haukunnalla. 

Puodin avajaiset ovat onnellisesti takanapäin ja nyt voin taas keskittyä käsitöiden tekemiseen. Jos ilmat pysyvät edelleen näin lämpiminä aion hiukan myös vielä värjätä alku viikosta. Tänäin sain valmiiksi viikolla aloittamani oranssin villamaton sekä illalla kudoin röyhelö kaulahuivin Wendy frills langasta.

Parina päivänä olen opettanut rastojen huovuttamista ystävilleni. Testasimme uuden huovutustilan toimivuutta pihasaunamme pesutilassa. Huovutuspöytänä toimi hyvin kapea metallipenkki, minkä nostimme sopivalle työskentelykorkeudelle kahdella harkkotiilillä. Kun pöydän asettaa poikittain, niin kaksi huovuttajaa pystyy hyvin työskentelemään yht'aikaa. Huovutusalustana iso kuplamuovi on käytännöllinen. Tarpeeksi isona se on helppo taittaa myös huovutettavan työn päälle. Saippualiuoksen teen palamäntysuovasta.

12 h H-hetkeen!

Päivä venähti pidemmäksi kuin mitä aamulla arvelin, aika vain rientää kovin nopeasti kun on yhtä ja toista pikku askaretta. Värjärin Puoti on nyt valmiina avaamaan ovensa vieraille. Tyytyväisenä suljin oven perässäni lähtiessäni, kaikki näytti niin kauniilta pikku Puodissani. Tervetuloa itsekullekin tutustumaan glögin ja piparintuoksuiseen Ilonan värimaailmaan joko paikan päälle tai näin blogin välityksellä.