Rupsahtaneisuuden ylistys

Aamu-usva hälvenee vähitellen, aurinko pilkistelee pilvien lomasta. Raikas syystuuli hivelee lempeästi kasvojani. Tunnen auringon lämmön selässäni. Askellan kevyesti pitkin kapeaa polkua tutulle mäntykankaalle. Vatsanpohjassa kihelmöi, josko tänään löytäisin himoitsemiani Tapinelloja. 

Annan katseen kiertää hitaasti pitkin kangasta. Siellä täällä näkyy sammaloituneita kantoja muistona paikalla kasvaneista hongista. Lopulta näen tutut ääriviivat. Lahokannon kupeesta työntyy esiin toispuoleisia ruskeita sieniä. 

Ujutan käteni samettista jalkaa pitkin yhä syvemmälle sammaleeseen. Irroitan sienen varovasti rihmastostaan. Miten kaunis nuori Tapinella onkaan. Tummanruskea samettinen pinta tuntuu miellyttävältä käteeni. 

Vähitellen kori täyttyy kaunottarista, toki rupsahtaneista sellaisista. Niistä saan kuitenkin parhaimmat värit lankoihini. Olen haltioissani, kankaalla raikaa oodi rupsahtaneisuudelle!

Osallistun arjen touhujani kuvaavalla tarinalla vk 38 krapu-haasteeseen. Viikon sanat ovat: samettinen, kihelmöidä, ääriviiva. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan.

Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna. Haasteen ylläpitäjinä toimivat Susupetal ja Cara. Heidän blogeistaan löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Uusi karapuhaaste löytyy taas koko syksyn joka viikko aina sunnuntaina SusuPetalin ja Caran blogeista.

Syksyn värjäyskausi kiihkeimmillään

Aamu valkeni aurinkoisena, joten lähdimme isännän kanssa sienimetsään heti aamupalan jälkeen. Tällä kertaa keräsin pelkästään lankojen ja villan värjäyksessä käyttämiäni sieniä. Tarvitsen eniten värjäyksiini kuvassa näkyviä verihelttaseitikkejä (Cortinarius semisanguineus). Isännän koriin kertyi suppilovahveroita ja kanttarelleja. 

Kävimme sienessä myös lauantaina. Löysin silloinkin paljon verihelttaseitikkejä. 

Verihelttaseitikin lakista saa kaunista punaista ensimmäisestä värjäyksestä, jälkivärjäyksissä punaisen osuus vähenee ja lankoihin saa kauniita oranssin ja keltaisen sävyjä. 

Veriseitikkejä (Cortinarius sanguineus) löytyy vielä melko vähän. Korissa olevassa muovipussissa kaikki löytämäni, vain kymmenkunta sientä. Pieniä veriseitikkejä näkyi siellä täällä sammalikossa. Loppuviikolla täytyy mennä uudelleen kiertämään veriseitikkipaikat. Minulla on  pakkasessa viime syksynä keräämiäni veriseitikkejä ja kuivattujakin löytyy muutaman vyyhdin värjäämiseen. 

Erottelen verihelttaseitikin lakit ja hatut ennen kuivaamista, koska ne antavat erilaisia värejä. Näitä sieniä en kylläkään nyt kuivaa, koska tarvitsen ne heti värjäyksiini.

Kesällä en pystynyt kertaakaan sytyttämään tulia väripatojeni alle, koska kaivostamme loppui vesi jo alkukesästä. Kuivuutta kesti niin kauan, että kaikki sadevesi tarvittiin kasvilavojen ja kasvihuoneen kastelemiseen. Onneksi nyt on satanut niin paljon, että pääsin aloittamaan viime viikolla vihdoinkin värjäykset. 

Vuosia palvellut puretuspata oli jo aivan puhki, kaikki eristeetkin olivat aikaa sitten rapisseet pois. Onneksi löysin viime viikolla kotikirpputorilta sopivan saunapadan sopuhintaan uudeksi puretuspadaksi.

Isäntä teki pikaisesti hiekkapedille tulitiilistä alustan padalle. Tällä hetkellä on niin paljon puretettavaa, että en millään pystyisi odottamaan valetun alustan valmistumista.
Pataan sopii kymmenen vyyhteä eli kilo lankaa kerrallaan. Tuossa pienessä kasarissa on puretuksessa käyttämäni aluna ja viinikivi liotettuna kuumaan veteen. Laitan pestyt ja hyvin kostutetut lankavyyhdit kädenlämpöiseen veteen. Veden lämmettyä 40 asteiseksi, nostan vyyhdet pois padasta siksi aikaa, kun lisään puretusaineet pataan. 

Puretuksen aikana veden lämpötilaa pitää seurata tarkasti. Vesi ei saisi päästä kiehumaan, koska silloin villa vanuttuu helposti. Uusi puretuspata pääsi yllättämään minut toisella käyttökerralla, vaikka olinkin huomannut sen lämpenevän paljon nopeammin kuin ikivanhan patani. Jätin padan vahtimatta liian pitkäksi aikaa, mielestäni vain hetkeksi, laittaessani aiemmin värjäämiäni lankoja kuivumaan.  

Pata porisi iloisesti ja minulle tuli kiire laskea veden lämpötilaa lisäämällä kylmää vettä ja ottamalla kuumana hehkuva hiillos pois arinalta. Onneksi langat ovat ihan kunnossa ja voin käyttää niitä värjäyksissä. 

Viime viikolla sienien lisäksi väripataan pääsivät korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuoret.  Olen kuivannut kuoria viime kesästä. Kuoret ovat niin kauniita kiepille käärittynä:)

Kuivia kuoria pitää liottaa vähintään yön yli ennen väriliemen keittämistä. 

Korpipaatsaman kuoret kiehumassa emalikattilassa. Keitin niitä reilut kolme tuntia. Teräskattilassa valmistumassa väriliemi tarhakultapiiskun kukista villan värjäämistä varten. Värjäsin villaa myös paatsaman kuorilla. 

Jatkoin paatsman kuorilla villalangan värjäämistä, ensimmäisellä jälkivärillä värjäsin yhden harmaan ja yhden valkoisen lankavyyhdin. Valkoinen, sinapinkeltaiseksi värjäytynyt vyyhti, pääsi vielä seuraavana päivänä tunniksi koivuntuhkalipeään. Väri muuttui lähes heti roosanpunaiseksi. Tämä on vanha värjäysresepti, se löytyy jo viime vuosisadan alussa julkaistuista värjäys oppaista. Olen aiemmin kirjoittanut täällä klik! koivuntuhkalipeän valmistamisesta.

Oikealla lipeäkäsittelyn saanut lankavyyhti ja vasemmalla pelkästään paatsamankuorilla värjätty alunperin luonnonharmaa vyyhti. Tuo roosa olisi tullut ilmeisesti tummemmaksi, jos olisin käyttänyt  jo ensimmäistä värilientä lankojen värjäämiseen, kuivannut vyyhdin välillä ja värjännyt sen sitten uudelleen kerran tai kaksi. Nyt värisävy on lähes sama, mitä saan värjäämällä paatsaman puuaineksella, lastuilla, lankoja. 

Omenapuun siimeksessä kuivumassa viikonlopun värjäykseni. Oikealla olevat kaksi vyyhteä on  värjätty korpipaatsaman kuorilla. Kolmas oikealta veriseitikeillä ja loput vyyhdit verihelttaseitikeillä. Olen värjännyt viime viikolla myös kolme kiloa villaa ja huomenna jatkan villan värjäämistä. Tarkoitukseni on tehdä siitä oma postauksensa loppuviikosta. Jos sinua kiinnostaa luonnonväreillä värjäämiseni, niin löydät enempi asiaa tuolta yläpalkin sivuilta:))

Ei savua ilman tulta

- Hei, tuu kattoo, taas sieltä nousee savua!
- Mitä siinä ihmettelet, mene esittäytymään naapureille, kyllä asia varmaan samalla selviää, mies vastaa vaimolleen jatkaen aviisin lukemista.

Päivä toisensa jälkeen kuusiaidan takaa ilmestyvät savukiehkurat ovat herättäneet vaimon uteliaisuuden. Miehen sanoista rohkaistuneena hän päättää lähteä vieraisille.

Mia yllättyy nähdessään hiljattain naapuriin muuttaneen vaimoihmisen ilmestyvän nurkan takaa.

- Hyvää päivää, olen teidän uusi naapurinne, Tepa vaan.

- Päivää, päivää, Mia vastaa.
- Mukava tutustua, minä olen Mia.

- Sinulla on täällä oikein oma värjäyspaikka! Olenkin monena päivänä hieman ihmetellyt mistä tuo savu oikein tulee.

- Ei savua ilman tulta, hymyilevä Mia vastaa lisäten puita värjäyspadan alle.

Osallistun tällä arkipäiväisellä tarinalla vk 37 krapu-haasteeseen. Viikon sanat ovat: uusi, oma, ilmestyä. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan.

Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna. Haasteen ylläpitäjinä toimivat Susupetal ja Cara. Heidän blogeistaan löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Uusi karapuhaaste löytyy taas koko syksyn joka viikko aina sunnuntaina SusuPetalin ja Caran blogeista.

Marjapensaat väistyivät Aumapenkistä

Lupasin edellisessä postauksessa kertoa hiukan myös kompostialueen pitkän Aumapenkin myllerryksestä.  Aikoinaan kompostoin hevosenlantaa ja puutarhajätettä tässä pitkässä aumassa. Jos sinua kiinnostaa tarkemmin tietää auman teosta, niin olen tehnyt siitä postauksen täällä klik!

Nostin viikolla penkistä kaksi mustaherkukkapensasta. Niiden tilalle istutin korallikeijunkukkia, kolme vihreälehtistä Heuchera sanguinea ja yhden purppuralehtisen. 

Purppurakeijunkukka 'Palace Purple' on hyvä pari laventelin harmahtavan vihreiden lehtien kanssa. Aivan kuvan alareunassa pilkistää kaukaasianmaksaruoho, jonka kukissa ja syysvärissä on samaa purppuraista sävyä kuin purppurakeijunkukassa. 

Parhaillaan kukkivien kaunopunahattujen (Echinacea purpurea) rivistöä täydensin kahdella uudella  'Magnus' taimella. Kaunopunahattujen kaveriksi siirsin etupihalta Ansaripenkistä pikku sormustinkukan taimen (Digitalis lutea). 

Kaunopunahatut ovat hyviä perhosmagneetteja. Kuvaushetkelläkin neitoperhosia liihoitteli ympäriinsä, en vain onnistunut ikuistamaan niitä kuviini tällä kertaa.  

Viime syksynä hankin alennusmyynnistä eurolla ensimmäisen Endless Summer jalohortensiani (Hydrangea macrophylla) ja ihastuin siihen ikihyviksi! Nyt hankin sen kaveriksi Aumapenkin päähän toisen Endless Summer jalohortensian 'Bloom Starin'. Sitä tosin en saanut eurolla;))

Bloom Starin kukkien väri on riippuvainen maan happamuudesta. Happamassa maassa kukat ovat violetinsiniset, neutraalissa maassa vaaleanpunaiset. Nähtäväksi jää,  minkä väriset kukat hortensiaan ilmestyy ensi kesänä, jos saan sen talvetettua.

  

Käytävän toisella puolella on vanha raparperipenkki. Penkin reunuskasveina on iisoppia, ruohosipulia ja mäkimeiramia. Tuon usein syksyisin kesäkodista komeamaksaruohoa leikkokukiksi. Ne kasvattavat maljakossa juuret, joten niistä saa helpolla uusia taimia seuraavana keväänä ulos istutettavaksi. Oikeassa laidassakin kukintaansa aloittavan maksaruohon olen lisännyt juuri edellä kertomallani tavalla. Raparperit siirran vielä tänä syksynä pois, viimeistään silloin, kun aloitan sipulikukkien istuttamisen penkkiin.   

Tässä kuva raparperipenkin takaa Aumapenkille päin. Vanhan sinkkiämpärin ylle kaartuu terttuseljan oksat. Vanhalla kansalla on paljon sellaista luonnontietoa mitä ei välttämättä löydy kirjoista. Esim. se, että terttuseljaa (Sambucus racemosa) on hyvä kasvattaa hedelmäpuiden ja marjapensaiden  lähellä. Terttuselja kuulema vetää kirvoja puoleensa. Niinpä meillä kasvaa pienet puumaiset terttuseljapensaat omenapuiden lähellä talon kulmalla ja täällä takapihalla luumupuiden ja herukkapensaiden lähellä. Tänä kesänä meillä ei pahemmin kirvoja näkynyt, mut tokkopa se pihan terttuseljoista johtui kuitenkaan;)

 

Näkymä Aumapenkin päästä. Taisin istuttaa hortensiat liian lähekkäin. Istutusväliksi suositellaan 50- 60 cm, nyt väliksi taisin jäädä noin 40 cm. Voi olla, et joudun viel lapiohommiin. 

Ensi viikolle onkin taas luvattu lämpenevää, jopa hellettä, ihanaa!

Kompostialue kohenee

Vihdoinkin kompostin koivunranka-aidanne on valmis, sain sunnuntaina maalattua punamulla  aidanteen "ikkunalaudan". Kompostialueen perennapenkit kaipasivat myös kunnostamista. Viime päivien sateet ovat hieman haitanneet hommia, mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Kurkistetaanpa aidan taakse:))

Nostin ylös terijoensalavan alla olevasta penkistä lähes kaikki perennat, vain vihreälehtiset kuunliljat, jouluruusun, varjoliljan  ja yhden pehkon siperiankurjenmiekkoja annoin olla rauhassa. 

Haimme metsästä sammaloituneita pöllejä. Jo reilut kymmenen vuotta sitten isäntä katkoi tuulenkaataman kuusen pölleiksi. Pöllit jätettiin metsään tarkoituksella sammaloitumaan. Nyt oli korkea aika hakea ne, kohta pöllit olisivat jo liian lahonneita. Asetin kaksi pölliä jouluruusun taakse.  

Lopuista pölleistä tein kaarevan reunuksen perennapenkkiin. Istutin ystävältä saamani valkoreunaiset kuunliljat reunuksen taakse. Aiemmin siinä oli kasvanut siperiankurjenmiekkaa, peurankelloa ja ojakellukkaa. Kolmijalan suojissa kasvaa keväällä istutettu särkynytsydän. 

Jouluruusun viereen, vihreälehtisten kuunliljojen taakse istutin  kolme rönsytiarellaa (Tiarella 

cordifolia).  Penkki on varjoinen, joten halusin siihen lisää jotain valkoisia kukkia. Rönsytiarellan pitäisi pärjätä myös puiden ja pensaiden siimeksessä puutarhakirjojen mukaan. Tiarellojen ja pöllien taakse suunnittelin istuttavani keväällä valkotäpläimikkää (Pulmonaria saccharata). Minulla on sitä hieman tuolla pihatien varrella, mistä ajattelin ottaa muutamia jakotaimia. 

Salavan toiselta puolelta sai paikan pikkutalvio (Vinca minor 'Ralph Shugert'). Talvion takana näkyy hieman keväällä istuttamani alppikärhö ja köynnöshortensia. Ennestään penkissä kasvoi jo suikeroalpia. Nyhdin sitä paljon pois, mutta toki jätin kasvamaankin hiukan. Kokeilen millainen yhdistelmä tulee kolmesta rönsyilevästä maanpeitekasvista. Siirsin nimittäin vielä muutamia  rönsyakankaalin (Ajuga  reptans) taimiakin etupihalta. 

Nappasin penkistä kuvia ilta-auringossa sadekuuron jälkeen. Sammal näyttää kauniilta, saa nähdä miten se menestyy tässä uudessa paikassa. Ainakin sille on vielä paljon ravinteita lahoavissa pölleissä. 

Myös porraspielestä siirtämäni piskuiset kotkansiivet pääsevät oikeuksiinsa ilta-auringossa. Oikealla kurkistelee penkissä kasvanut varjolilja. Varjoliljoja aion siirtää lisää keväällä tähän terijoensalavan alus penkkiin. 

Väinämöllä on taas melkoinen istutusurakka edessä noissa siperiankurjenmiekoissa. Täytynee minun huomenna Väinämöä hieman auttaa, koska hänellä on edelleen raparperin taimikin istuttamatta!

Marjatta katselee ihastuneena illalla istuttamaani hortensiaa. Viimeistelen huomenna kulman taakse jäävän penkin, mitä olen myös nyt viikolla myllertänyt aikalailla. Taidanpa tehdä siitä ihan oman postauksen viikonloppuna:))  

Elokuun viimeisen viikon juttuja

Syyskuun ensimmäinen päivä valkeni sumuisena. Heräsin tapani mukaan aikaisin, laitoin kahvin tippumaan ja lähdin aamulehden hakureissulle kameran kanssa. Kasvilavojen auringonkukat tuovat piristystä sumuiseenkin aamuun:))  

Kävin avaamassa myös kasvihuoneen oven. Kirsikkatomaatit ovat antaneet satoa jo kuukauden päivät. Aiempina vuosina olen latvonut tomaatit niiden ylettyessä kasvihuoneen kattoon. Luin keväällä jostain puutarhalehdestä, että tomaatit tuottavat vieläkin runsaamman sadon, jos ne ohjataan kasvamaan vaakatasossa. Päätin kokeilla asiaa. Asiassa taitaa olla perää, koska aiemmin en ole onnistunut saamaan näin suurta satoa! 

Kirsikkatomaatti Black Cherry on todella maukas lajike. Usein napsin niitä suoraan suuhun kasvarissa puuhastellessani. Toisena lajikkeena kasvatan perinteistä runkotomaattia 'Tanskan Vientiä'. Se on varma lajike jopa avomaallakin kasvatettaessa. 

 Kurkut ovat antaneet satoa jo heinäkuun lopulta asti. Niitä riittää ystävillekin annettavaksi.

Lehtimangoldi on kasvanut rehevästi kasvihuoneessa. Jostain syystä tänä vuonna kasvilavoissa se ei  oikein viihtynyt. Ehkä mangoldi kärsi liiallisesta kuivuudesta ja lavoihin pesiytyneistä mauriaisista. Olen aiemmin postannut muutamaankin otteeseen pihamaamme mauriaisista. Nyt kun olen saanut häädettyä ne kasvihuoneesta, niin ovat vallanneet kaksi kasvilavaa! 

Keväällä perustamassani aumakompostissa ei onneksi ainakaan vielä ole ollut mauriaisia. Kesäkurpitsa antaa runsaan sadon. Niitäkin tulee yli oman tarpeen, joten niitä riittää myös ystäville .

Hajuherneillä näyttää olevan aivan liian matala tuki. Leikkaan kukkia säännöllisesti maljakkoon ja siitä  hajuherneen kukinta vain kiihtyy;) Vasemmalla näkyy alppikärhön untuvapalloja. Jaoin keväällä kasvihuoneessa kasvaneen alppikärhön. Kaikki jakotaimet ovat lähteneet oikein hyvin kasvuun. 

Päätin keväällä istuttaa vähään tyytyviä kesäkukkia, koska tiesin meidän reissaavan kesällä tavallista enemmän. Kesä- eli pikkubegonia on osoittautunut nappivalinnaksi. Istutan usein sitä myös vanhempieni haudalle. Erityisesti äitini piti siitä kovin. Monet ehkä karttavat pikkubegonian istuttamista pihamaalle, koska pitävät sitä hautakukkana. Pikkubegonia on jaksanut kukkia koko kesän, vaikka välillä kastelussa on ollut pidempikin väli. Taidanpa ensi kesänäkin istuttaa pikkubegoniaa kukkalavoihin:)) 

Toinen kesän yllättäjä on perinteinen ruusupapu. Se on viihtynyt hyvin kolmen sisaren kasvilavoissa. Tässä se kurkottelee kohti taivasta kaktuslavassa, kiertyen kelottuneen katajan ympärille. 

 Runsaimmin se on tuottanut palkoja Ikkunalavassa. 

Kurtturuusut ovat myös kypsyttämässä kiulukoitaan. Kohta pääsee herkuttelemaan ruusunmarjakiisselillä. Pakastamme kiulukoita myös talven varaksi. Ruusun terälehtiä olen kuivannut pitkin kesää. Niiden tuoksu tuo kesän muistot mieleeni talvella iltateetä hauduttaessamme;)

Sipulit ovat olleet kuivumassa jo reilut pari viikkoa. Viikolla pussitin jo osan.

 Kuivatut omenan viipaleet ovat maukkaita, korvaavat hyvin kaikenmaailman muut lastut. 

Minulla on omenan viipaleita kuivumassa lattialämmöllä ja uunin päällä. 

Eilen aamulla aurinko paistoi jo heti aamusta. Käyn kiertämässä tattiapajani joka toinen päivä. Paljon muitakin sieniä on jo noussut, mutta kaikki eivät toki ole syötäviä, kuten ei tämä punainen kärpässienikään.  

 Herkkutateista tykkää moni muukin. Etanat ovat oikeita herkkusuita!

Onneksi tatteja riittää kaikille, tässä eilinen saaliini:)) 

Menneellä viikolla olemme tehneet isännän kanssa taas pitkästä aikaa kompostialueen koivuranka-aitaakin. Toimme kesäkodistamme lisää rankoja. Ne riittivät takaseinään.

Onneksi saimme hakea lisää rankoja tuttavamme rankakasasta ja saimme näin aidanteen päädynkin tehtyä. Nyt kompostialueen ranka-aidanne on vihdoinkin lähes valmis. Tänään suunnittelin maalaavani "ikkunalaudat" punamullalla. 

 

Isäntä kiinnitti hevosenkengän myrskylyhdyn koukuksi. Myrskylyhty antaa mukavasti valoa pimeneviin iltoihin.

Viikon kesäretki suuntautui tällä kertaa Turkuun. Saimme miniältä joululahjaksi risteilyn, mikä toteutettiin päivällisristeilynä Rudolfiinalla yhdessä nuorenparin kanssa. Reissu oli todella onnistunut, ehkäpä yksi kesän kauneimmista päivistä. Meille kävi muuten hyvä tuuri, risteily oli tarjoushintaan. Kahden tunnin risteily ja herkullinen noutopöytä maksoivat hengeltä nafti 20 euroa!

Aurajoen rantaan ankkuroitu Suomen Joutsen on minusta maailman kaunein purjelaiva. Se toimii nykyisin museolaivana klik! Ehdotomasti tutustumisen arvoinen, jos suuntaat kesäretkelle Turkuun.

Isäntä iski silmänsä tietysti myös Antiikkiliike Wanhassa Eliaksessa klik! Suomen Joutsenen pienoismalliin. Pienoismalli jäi tällä kertaa ostamatta.  Sen sijaan minä löysin kauan etsimäni matalat asetit. 

Kirppariblogissani löydät postauksen klik! hankinnastani ja 

vähän muistakin kukkaisista kirpparilöydöistäni tästä toisesta postauksesta klik!

Pihamaalla kukkii parhaillaan kauneimmin kosmoskukat. Minusta myös löytämissäni Kupittaan Saven aseteissa kukkivat kosmoskukat Eva Suijan maalaamina.

Nyt puutarha kutsuu!