Kesän parasta aikaa?

Mustikka-aika alkaa olla parhaimmillaan. 

Helmikin löysi hyvän saaliin mustikkametsästä. Piti tehdä pikku konsteja, että saimme luun pois, koska todellakaan emme halunneet sitä kotiinviemisiksi. 

Isäntä ja miniä keräsivät poimurilla ämärilliset (oranssi ja vihreä ämpäri). Me pojan kanssa perinteisesti käsin. Toki meillä saalis jäi vähäisemmäksi, mutta eipä ollut roskia mustikoissamme. Niistä saikin heti kotiin tultua leivottua kesän ykkösherkun, 

perinteisen mustikkapiirakan:))

 Sen verran löysin jo metsävadelmiakin, että sain tehtyä vadelmakeiton.

 Voi, miten ihanalta se maistuikaan vasta leivotun pullan kanssa.

 Myös puutarhassa marjat alkavat kypsyä ja 

 kasvilavat antavat runsaasti maukasta satoa pöytään. 

Tänään tein viimeiset uusinta kylvöt naurista, retiisiä ja tilliä. 

Ja mikä parasta lomassa, on aikaa myös makoilla riippumatossa. 

Välillä kyllä on vähän ahdasta, kun Helmikin tykkää!

Pihatien varren kukkapenkissä on keltaisen ylivalta, nyt kun lapinnauhuksetkin aloittivat kukintansa.

Aurinkoista viikkoa Sinulle!

Lauantain hortoiluja

Olipa ihanaa herätä lauantaina aurinkoiseen aamuun. Heti ensimmäisenä mieleeni tuli, että päivä olisi juuri sopiva villiyrttien keräämiseen. Juotuani aamukahvit portailla purkitin kuivumassa olleet villiyrtit, jotta saisin tilaa uudelle satsille. Alkukesä on parasta hortoilu aikaa. Alkuviikosta keräsin pihamaalta poimulehtiä (kuvassa takimmaisena kuivumassa), valkoapilaa, kurttulehtiruusun terälehtiä, nokkosta (edessä vasemmalla) ja saksankirveliä (oikealla). Yrtit kuivuvat muutamassa päivässä lattialämmöllä. On tästä viileästä kelistä se hyöty, että ihan surutta voi kuivata villiyrttejä ja värikasveja lattialämmöllä, kun sitä pitää mielellään päällä jo ihan lämmönkin takia;)

Nyt täällä varsinaisessa suomessa on paras aika kerätä mesiangervoa (Filipendula ulmaria) kuivumaan talveksi. Läheisen Halikonjoen rantaniityillä kasvaa yllinkyllin kerättävää.

Isäntä keräsi maitohorsmankukkia. Olen jo aiemmin juhannuskesällä kerännyt nuoria maitohorsman lehtiä kuivumaan. Nyt kukat ovat parhaimillaan kerättäväksi. 

 

Rantaniityn laidalla olevan metsän reunassa kasvaa laajalti metsäapilaa (Trifolium medium). Kaikki apilat sopivat käytettäviksi ravintona. Metsäapilan erottaa parhaiten puna-apilasta siitä, että sen lehdistä puuttuu puna-apilan lehdille tyypillinen vaalea laikku.

Kerätessämme isännän kanssa villiyrttejä, Helmi oli lempiharrastuksensa parissa, uimassa. Joki on savesta ruskeaa, mutta se ei Helmiä haittaa.

 

Isäntä ja Helmi näyttävät mallia miten joki ylitetään kiviä pitkin.

 Onnellisesti pääsin minäkin joen yli kukkakoreineni:))

 

Kotimatkalla poimin peltotien varrelta ojakärsämöä (Achillea ptarmica) kuivumaan talvisia kukkakimppuja varten. 

Luontoäiti tarjoaa parastaan. 

Päivän hortoilujen tuloksena kuivumassa: 

metsäapilan kukkia ja hieman myös nuoria lehtiä (takana), mesiangervon sekä maitohorsman kukkia. 

Punainen ja keltainen kausi alkanut puutarhassa

Aamulla virittelin toiveikkaana riippumaton koivikkoon, josko iltapäivällä olisi sen verran lämmintä, että pystyisin ottamaan nokkaunet riippumatossa.

Koko viikon on tuullut sen verran, että kuvaamisesta ei ole tahtonut tulla mitään. Tänään kiertelin pihamaalla ja yritin napsia kuvia kaikista punaisista kukista. Punainen on valtaamassa alaa kukkapenkeissä.

Palavarakkaus ei jätä ketään kylmäksi. 

 Ruusuista kukinta vuorossa ovat peittoruusu Lady in Red ja

tertturuusu Bonica 82, tämän kesän hankintani. 

 

Eniten odotan tämän vanhan kaunottaren kukintaa, koska aina saa jännityksellä odottaa suosivatko ilmat sen kukintaa vai ei. Kovin kostealla ja pilvisellä säällä sen nuput tahtovat mädäntyä ja kukinta jää heikoksi. Kukat tuoksuvat voimakkaasti ja ovat todella ihastuttavan vaaleanpunaiset. Olen saanut ruusun vuosia sitten isännän tädin mieheltä. Hän ei osannut sanoa mistä ruususta on kyse. Olettaisin, että kyseessä voisi olla mustialanruusu, mutta en ole asiaa keneltäkään ruusuharrastajalta kysynyt. Tunnistako sinä ruusun kuvan perusteella? 

 

Toukokuussa ostamani runkoruusu on kukkinut koko kesän ilokseni piharakennuksen verannalla.

 

Sen sijaan pionien kukinta jäi kovin lyhyeksi sateiden ja kovan tuulen takia. 

 Mehitähdet ovat myös kiitollisia kukkijoita. 

Punahattujen kukinta on myös alkamassa. 

Tarha-alpi ja keltasauramo tuovat auringon puutarhaan pilvisinä päivinäkin.

Käväisimme tänään isännän kanssa myös Maurin makasiinissa Perniön asemalla. Tässä kuvassa muutama hankinta, joista enempi juttua Värjäri kirppiksellä blogissani klik!

Aurinkoista viikonloppua kaikille vanhoille ja uusille lukijoille!

Linnunpelättimen väsääminen päivän hauskin homma

Perustimme viime syksynä uuden mansikkamaan. 

Eilen laitoimme verkon mansikkamaan suojaksi, jotta edes muutaman marjan saisimme omaan suuhunkin. Naapurissa on iso mansikkaviljelys, joten räksiä ja kyyhkysiä riittää!

Aamulla mietin, että myös marjapensaat tarvitsevat suojaa lintuja vastaan. Siispä tuumasta toimeen ja linnunpelätintä duunaamaan  vanhasta kaasugrillistä. Isäntäkin innostui asiasta ja lupautui poraamaan reikiä metallitankoihin, jotka olivat toimineet aiemmin kaasugrillin työtason jalkoina. Niistä tuli linnunpelättimelle kädet.

 

Monia kokenut nuken pää sai nyt uuden tehtävän linnunpelättimen päänä. Alunperin pää on kuulunut hoitotyön harjoitusnukelle joskus -80-luvulla. Sen jälkeen se on ollut lastemme leikeissä vuosia ja nyt viimeiset kymmenen vuotta vajan hyllyllä odottamassa uutta tehtävää. 

 Virkkaamani hellehattu sopi kuin valettu nuken tummille kutreille.

 Ja vielä kukkamekko päälle, niin näytää jo Lady Linnunpelättimeltä.  

Ilta-askareina haketin. 

Meillä kuluu komposteissa paljon haketta. Liikaa levinneestä pajuangervopensaasta leikkasin pari kottikärryllistä heketettavaa. 

Päivän kukkakuvana talon seinustalla juuri kukintansa aloittanut pisamakello (Campanula punctata).

Ilonaiheita puutarhassa ja vähän jännitystäkin

Hankin viime kesänä Tommolan tilalta Leivonmäeltä kiviaitapenkkiin tämän ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana). Ilokseni se on selvinnyt hyvin talvesta ja näyttää viihtyvän tuossa kiviaidan kupeessa, missä liika talvimärkyys ei ole riesana. Parhaillaan kukassa kissankäpälä. Sen taustalla kukintaansa aloittelemassa ketoneilikka. 

Isäntä on ajanut ahkerasti pihanurmea, joten haravoimista on riittänyt monena päivänä. 

 Raatsiiko jotain näin kaunista leikata?

 Kyllä ratsii! 

Leikkasin kuolanpionin (Paeonia anomala) kuihtuneet kukat pois. En muista koska pioni olisi kukkinut vielä näin pitkälle heinakuuta, yleensä se lopettaa kukinnan jo juhannuskesällä.  Tämä viileä kesä on suosinut monia perenneoja ja olemme saaneet nauttia pitkään jatkuneesta kukinnasta.

Myös karhunvadelma (Rubus allegheniensis) kuuluu pihamaani uusinpiin tulokkaisiin. 

Karhunvadelma kasvaa Rauniopuutarhan seinustalla säleikössä (tai ainakin minulla on tarkoitus saada se kasvamaan säleiköön, kunhan vain ehtisin sitomaan kesän uudet versot!). Saas nähdä ehtiikö yhään marjaa kypsyä ennen pakkasia.

 Joka kesä ilahdun keltakurjenmiekkojen kukinnasta. 

 Punaluppo sopii hyvin kurjenmiekkojen kaveriksi, vai mitä? 

Ja lopuksi se jännityksen aihe. 

Huomasin pari päivää sitten, että niin ikään Tommolan tilalta viime kesänä hankkimani nepalinhanhikkien kukkanuput nuokkuvat ja kuihtuvat. Tutkin niitä tarkemmin ja huomasin muutamia pienen pieniä mustia "öttiäisiä" niissä. Ilmeisesti kyseessä on vattukärsäkäs. Nypin kymmenkunta nuokkuvaa kukkanuppua pois ja löysin muutaman öttiäisenkin. Nyt olen käynyt hanhikit läpi päivittäin, tänään oli eka päivä kun en löytänyt yhtään nuokkuvaa nuppua. Tehotarkkailu jatkuu kuitenkin vielä varmuuden vuoksi!

Ruohon leikkuuta ja kitkemistä- kuulostaako lomalta?

Pääsimme vihdoinkin Viinasiltaan eilen. Edellisestä käynnistä on kulunut reilu kuukausi, joten pari eka päivää kuluu rattoisasti pihatöissä. 

 Helmi päätti ottaa rennosti, onhan loma!

Pitkän ajomatkan jälkeen venyttely tekee kyllä hyvää itsekullekin, joten ensimmäiseksi kiersimme pihamaan ja teimme pikatarkastuksen onko kaikki kunnossa.

Tässäpä isännän ja minun tärkeimmät "matkatavarat".

 

Tästä minä pidän, puna-ailakit aitan harmaata seinää vasten. Näitä isäntä ei saa ajaa.

Potagerin saksankirveli on jo ehtinyt kukkia. Leikkaan siitä joku päivä siemenkodat pakkaseen ja koko kasvin alas, jotta saan vielä syyskesästä nuoria lehtiä kuivattavaksi talven varaksi.

Poistin myös harson potagerin porkkanapenkistä. Porkkanan taimet ovat vähän hakusessa, koska pihatähtimö eli tutummin vesiheinä (Stellaria media) on riehaantunut harson alla kasvuun. Hyvä niin, koska saan kerättyä puhdasta vesiheinää helpolla. Pihatähtimöä keräsin lapsena paljon sioille, silloin meillä sitä ei ihmisruoaksi kelpuutettu, sianruokaa kun oli. Nyt on asiat toisin, vesiheinä on arvostettu villivihannes. Kuivatan sitä viherjauheeksi. Haudutan siitä myös yrttiteetä. Tuoreeltaan se käy erittäin hyvin salaatteihin  ja vihersmoothieen.

Tänään olen päässyt jo kasvimaita kitkemään nurmen haravoimiselta. Kaaripenkkejä en peittänyt toukokuussa harsolla, niinpä niissä vesiheinää ei niin kovin kasvanut kuten potagerissa. 

Tuossa kuvan keskellä pienen tuomipuun edessä on kasa leikattua nurmea, minkä levitän huomenna kitkemiini penkkeihin katteeksi. Puun takan viime vuonna alasleikattu aronia-aidanne. Yritämme pitää leikkaamisella aronian mahdollisimman matalana. Onko sinulla kokemusta siitä, kestääkö aronia jatkuvaa leikkaamista? Me emme halua siitä marjoja, vaan matalan suoja-aidanteen kaaripenkeille, missä kasvatan myös erilaisia yrttejä.

Ihanaa saada jo nauttia puutarhan sadostakin. 

Helmi on selvästi sitä mieltä, että toinen leivistä kuuluu hänelle:)