Valokuvatorstai 276. haaste

Kirjeet ovat vaihtuneet vähän erilaisiin aviiseihin nykyään.  

  Kissat ovat siirtyneet nuorten mukana uudemman teknologian pariin.

Kuva kuvasta, eli tällä viikolla inspiroiduimme maalauksesta:  Christopher Paudiß: Einen Brief lesender alter Mann mit seiner Katze (suom.huom. Kirjaa? siis kirjettä lukeva vanha mies ja hänen kissansa)

Täältä löydät lisää vastauksia.

Vapaalankahuovutus kokeilu

Emännän pikkuapulaiset nauttivat auringonpaisteesta kylkikyljessä  puikkojen kilistessä rauhoittavasti. Junasukat on valmistumassa viluvarpaalle reilimatkaa varten. Jöntte ei viitsi edes silmiään avata, kun emäntä houkuttelee lähtemään mukaan huovuttamaan. Helmi sen sijaan on heti valmis.

 Maaseudun tulevaisuudessa oli viime perjantaina mielenkiintoinen artikkeli vapaalankahuovutuksesta. Nyt kun on taas karstattuna iso pino villoja, niin päätin kokeilla tekniikkaa. Olin niin innoissani, et unohdin kuvata alkupuuhat eli langan ja villojen levittämisen lakanan päälle. Levitin lakanan pöydälle ja sen päälle noin 80x60 cm alalle ohuen kerroksen karstattuja hahtuvia. Villojen päälle asettelin villalankaa ensiksi reunat kiertäen ja sen jälkeen harvemman verkon peittämään hahtuvia. Tämän jälkeen levitin lankaverkon päälle vielä kerroksen hahtuvia. Lopuksi käänsin lakanan reunan työn päälle ja kiersin lakanan tiiviisti työn ympärille. Näin syntyi napakka rulla, minkä sidoin paksulla kalalangalla ympäriinsä.  Kuvan vasemmassa reunassa kaksi näin tekemääni pakettia.

 Vielä ennen pyykkikoneeseen laittoa sujautin rullat sukkahousun puntteihin. Huovutin paketit 60 asteen kirjopesuohjelmalla. Usein konehuovutuksessa suositellaan käytettäväksi 40 asteen lämpötilaa. Pesukoneissa on kuitenkin eroja, omassani näin alhaisessa lämpötilassa huopuminen ei ole riittävää.

Tässä vaiheessa hieman jännitti, miten huopuminen oli onnistunut ja millaiset kuviot saisin huopaani. Lakana oli pakkautunut tosi tiukkaan, koska huopa oli siinä hiukan kiinni. Isännän kanssa yhdessä rauhallisesti vetämällä saimme lakanarullan kuitenkin melko helposti avatuksi. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Lanka ja villa ovat tarttuneet hyvin yhteen, vain pari pientä aluetta on jäänyt liian ohueksi. Nämä ohuet kohdat on kuitenkin helppo korjata neulahuovutuksella.

Huovutuksessa ei ole aina helppoa arvioida sitä, kuinka paljon työ kutistuu. Käyttämäni suomenlampaan villa kutistuu noin puoleen ja niin nytkin kävi. Värit säilyivät todella hyvin. Keltainen villa on  värjätty keltasipulilla, oranssi krapilla, vihreä punasipulilla, vaalean punainen kokenillilla ja ruskea kahvilla. Musta on mustan suomenlampaan villasta karstattua. Harjoittelin syksyllä lampaan keritsemistä ja tietysti sain keritsemäni villat käyttööni:))

Tekniikka tuntuu toimivan. Tällä tavoin voi tehdä esim. huiveja, pieniä peittoja tai vaikkapa istuinalusia. Lisäksi näin saa huovutettua helposti huopalevyä esim huopatauluja tai kirjankansia varten.

Kaunis blogi tunnustus

Sain Elämä on elämää-blogin Tarjuskalta tämän kauniin tunnustuksen, siitä kaunis kiitos. Tunnustukset ilahduttavat aina ja saavat auringon paistamaan vapaapäivänäänkin.

Tunnustuksen säännöt ovat: Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle. Heidän tulee kopioida kuvasymboli.

Enemmän tai vähemmän julkisaloja, joista minut voi tunnistaa
1. kolmen jo aikuisen lapsen äiti
2. yhden miehen vaimo, helmihäät jo vietetty
3. eläinrakas, perheeseen kuuluu kissa, koira ja hevonen
4. luontoharrastaja, metsässä ja niityillä samoillessa päivä paistaa pilvienkin takaa
5. rakkaus suomenlampaaseen, villat värjäytyy luonnon värein
6. intohimoinen käsitöiden harrastaja, nivelrikko hieman jarruttaa välillä puikkojen kilistystä
7. perinteiden vaalija, kaikki vanha kiinnostaa
8. uusista jutuista innostuva, nyt suunnitteilla reilireissu

Haluan jakaa Kaunis blogi-tunnustuksen seuraaville upeille blogeille

Wondersin http://wordsbyirma.wordpress.com/

Pivin http://onneaistuttamassa.blogspot.fi/

Aleenan  http://arleenansanomat.blogspot.fi/

Between http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/

Seijan http://pajassajapuutarhassa.blogspot.fi/

My life http://myusualdailylife.blogspot.fi/

Miiwin http://artpassapoo.blogspot.fi/

Sirpan http://sirpankuvakulma.blogspot.fi/

Ymmärrän ja en pahastu vaikka nappia ei ilmestyisikään omaan blogiinne:))

Huovutusvillojen karstausta

 

Ihana aurinkoinen kevätpäivä, räystäät tippuvat ja kauniit jääpuikot koristavat katonreunalta roikkuvia lumilippoja. Aurinko oikein kutsui karstaamaan ihania luonnonväreillä värjäämiäni villoja verannalle. Puputkin tuntuivat olevan tyytyväisiä näkemäänsä. Tuosta oranssista tulee varmaan maukkaita porkkanoita rairuohon joukkoon;) Voi näistä huovuttaa myös pikku tipuja, kukkoja, pääsiäismunia ja vaikka narsissit maljakkoon.

Helmi kävi välillä kurkkaamassa, josko emäntä lähtisi välillä metsälenkille. Helmi tietää, että koivunoksia olisi tarve hakea muutama viikko sitten kaadetusta koivikosta. No, ehkäpä sitten huomenna...tänään karstataan vielä.

Opetan mielelläni karstaamista niin kuin värjäämistäkin halukkaille. Näin kauniit hahtuvat valmistui heti ensi yrittämällä innokkaalle oppijalle:)) Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä kaunista hän saa näistä tehtyä. Ilmoitan näistä "työnäytös" päivistä tarkemmin Värjärin Puodin facebook sivuilla aina muutaman päivän etukäteen.

Koivunoksille aurinkoa ottamaan pääsi kahdet Ylistaron kehräämön koirankarvalangasta kudotut junasukat. Sukista voipi lukea enempi sivulta Puikoilla väsättyä. Muutaman vyyhdinkin sain aamusta valmiiksi. Päivä ei mennyt hukkaan, kun katselee pöydällä olevia hahtuvakasoja. Huomenna jatketaan, vielä on monta korillista villoja karstattavana:))

Karstaamisesta enempi tarinaa postauksessa Kutomista, karstausta, huovutusta

Värikollaasi 115 Vera Style

Vera Style viikon 2 värit ovat

Ihana aurinkoinen Matin päivä, se tietää Vilkunan mukaan, että heinäkuussakin paistaa:)) Aurinko tummentaa näyttöruudun istuessani tässä keittiönpöydän äärellä miettimässä kuvauskohteita. Vetäessäni rullakaihtimen alas huomasin, että siinähän  on jo kolme haasteväriä:)) Kierros kylppärissä ja kudontahuoneessa tuotti myös tulosta. A.M. signeerauksella varustettu taulu purjelaivoista oli ihan pakko kuvata, onhan luvassa hyvät purjehdusilmat kesällä. Aurinkoakin on lupa ottaa sen verran, että saa Picasson maalaaman naisen kauniin hipiän itselleen. R. Mellerin taidenäyttelyn juliste Modern art Garrery 71. Rue Quinlampoixissa Pariisissa 3.-31.3.1994 on ollut yksi suosikki "tauluni". Monet vuodet pidin sitä takkahuoneen seinällä porontaljan päälle kiinnitettynä. Taulu oli kuin yhtä taljan kanssa. Poro siis piti saada mukaan ja se löytyi rakkaan sisareni lähettämästä postikortista. Tuo haastava vihreäsävy löytyy taas Värjärin puodin ulkoseinästä. Somistin ulkopöydän jo pääsiäistunnelmiin aamupäivällä ja pitihän siitäkin kuva napata mukaan haasteeseen:))

Tästä pääset katsomaan muiden kollaaseja.

Tee se itse-ideoita puutarhaan blogi avattu

Pivi on avannut uuden blogin Tee se itse - ideoita puutarhaan, mihin hän toivoo kirjoituksia erilaisista ideoista. Hän kirjoittaa blogin avaus kommentissaan mm näin: "Jaa ideasi tässä blogissa. Sama postaus saa hyvinkin olla myös omassa blogissasi, mutta olisi hauskaa yhteisvoimin pikku hiljaa kehittää tästä blogista maanmainio ideapankki. Jaettu ilo on kaksinkertainen tai vielä moninkertaisempi ilo! Samalla blogi innostaa omaperäiseen puutarhan hoitoon, itse omin käsin tekemällä, kierrättämällä tai tuunaamalla maailmaa pelastamaan : )
Tule mukaan ja jaa ideasi ! Laita minulle emailia osoitteeseen: pivi.gardener@pp.inet.fi, niin lisään sinulle kirjoittajan oikeudet blogiin sekä nimimerkkisi ja oman blogisi kirjoittajat-listalle. Sana on vapaa ! Toivon, että käytämme tunnisteina selvää jaottelua, joilla blogista on helppo löytää tietyt ideat sen kasvettua valtavaksi : ) (ja koska kaikkea voi sattua, niin varmistan asiassa pysymisen sillä, että minulla on oikeus poistaa mielestäni asiattomat tekstit )"
Kannattaa käydä kurkkaamassa, mitä pivi on jo saanut aikaan:))

 Idea on tosi mainio ja siksipä haluan olla mukana, vaikka puutarhanhoito ei välttämättä ole se ykkösasia elämässäni. Toisaalta,  mikäpä voisi olla sen tärkeämpää kuin puuhastelu pihamaalla;)

Niin paljon on puhuttu hevosesta viime päivinä, joten mieleeni tuli tehdä eka postaus hevosenkengistä.

Taitokeskus Aivian SULOisia värejä- väriaarteita bio-roskiksesta kurssin 1.-3.2.2013 antia

Minua on alkanut kiinnostamaan villan värjäyksen lisäksi luonnonvärien käyttö myös painokuvioinnissa. Jyväskylän taitokeskuksessa pidetty kurssi sopi hyvin lomasuunnitelmiini, siksipä ilmoittauduin kurssille. Kurssilla tutustuttiin luonnonvärien ja roskisvärien (luonnon värejähän nekin ovat) mahdollisuuksiin villalankojen värjäyksessä ja painokuvioinnissa. Kurssin opettajana toimi Ulla Lapiolahti. Ensimmäisenä iltana mukana "henkisenä tukena" oli myös Päivi Hintsanen. Ulla ja Päivi vetävät yhdessä SULOisia värejä projekteja ja ylläpitävät Kaikille avoin roskisvärjäämisen koekeittiö blogia ja facebook sivustoa. Niistä löytyy myös muiden kurssille osallistujien postauksia.

Värjäys viikonlopusta vauhtia puusavottaan-postauksessani kirjoitin jo eka päivän touhuistamme. Sieltä voit lukea esim. painopastan valmistamisesta.  

 Silkkikankaan painamiseen käytin keltasipuleista itse tekmäni painovärin (keltainen) lisäksi Ullan jo aiemmin punasipulin kuorista (vihreä), kokenillista (lila) ja alunan lisäksi rautavithrillillä puretetusta teestä (ruskea)  tekemiä valmiita painovärejä. Vanamon maalasin pensselillä vapaalla kädellä. Nimikirjaimet IW painoin perunalla. Perunapainanta oli tosi hauskaa. Vähän aikaa piti miettiä, miten osaan tehdä peilikuvan kirjaimista, näyttihän tuo onnistuneen;). Toisen kankaan kuvioista osan  töpötin superlonilla, osan maalasin leveällä siveltimellä ja tietysti halusin myös painaa käden jälkeni perinteisesti muinaisten luolamaalareiden tapaan. Käyppä kurkkaamassa kurssille osallistuneen Värjääjän Päiväkirja- blogin  pitäjän postauksesta hyvä vinkki superlonin pidikkeestä.

Kuviot saadaan pysymään kankaassa höyryttämällä valmiiksi painettu kangas. Kurssilla oli mahdollista höyryttää kankaat korkeassa pystyhöyrystimessä. Muistaakseni siinä pytyy höyryttämään ainakin 120 cm leveää kangasta, ehkäpä 150 cm asti. Kuvassa Ulla on juuri asettamassa putkea paikoilleen, kangasrulla ja ylä tötsä on vielä asettamatta paikoilleen tässä vaiheessa.

Kotona pienempiä kankaita pystyy hyvin höyryttämään mehumaijassa. Ennen höyrystimeen laittamista kangas kääritään joko höyryä läpäisevään paperiin tai kankaaseen. Kurssilla käytettiin makulatuuripaperia. Siitäpä johtui mieleeni, kuinka papalla oli tapana kysellä lapsilta kesäloman alkajaisiksi tämä olennainen kysymys: "Oletko makulatuuripaperin ryttääjä?" Se sai aina penskojen otsan enemmän tai vähemmän rypyille:))

Itse sitaisin vanhasta mankelista otetun pellavakankaan silkkikankaiden ympärille. Paperin tai kankaan tarkoitus on estää värien leviäminen.

 Tässä kangaskääröni mehumaijassa. Tunnin höyrytys on riittävä kiinnittämään painovärit kankaaseen. Alla kankaat asetettuna kuivumaan pyykkitelineen päälle. Vanamon kukissa ja osin varsissa käyttämäni kokenillista valmistettu painoväri päästi hieman väriä. Kokenilli päästää herkästi väriä myös villalangoista, mistä syystä en itse siitä erityisemmin pidä, vaikka väri onkin kaunis. Höyryttämisen jälkeen kangas saa kuivua vähintään vuorokauden, mielellään parista viikosta kuukauteen. Tämän jälkeen kangas huuhdotaan ensiksi viileällä vedellä painopastassa käytetyn paksunnosaineen poistamiseksi. Lopuksi kangas huuhdellaan vielä lämpimällä vedellä, jolloin mahdollinen irtoväri huuhtoutuu pois. Kuten huomaat, käsviväripainanta ei ole hätäisen ihmisen hommaa;)  Tarkoitukseni on vielä kirjoa vanamon kukat, koska käytettävissä ei ollut sopivaa painoväriä. Se, mihin aion käyttää näitä kankaita, jääköön vielä hämärän peittoon.

Usein kuulee sanottavan, että väriä irtoaa vähemmän, jos langat saavat kuivua jonkin aikaa. Itse olen huuhtonut langat lähes aina jo heti seuraavana päivänä värjäämisestä, joskus jo heti lankojen jäähdyttyä värjäyspäivänä. Nyt odotinkin mielenkiinnolla miten käy, kun langat olivat seisseet huuhtomatta lähes kolme viikkoa. Yllätyksekseni punasipulilla ja teellä värjätyistä langoista irtosi huomattavasti enemmän väriä kuin tavallisesti. Yleensä riittää kolme huuhtelukertaa, nyt sain huuhdella langat kuuteen kertaan, ennen kuin huuhteluvesi jäi kirkkaaksi. Ajattelen tämän johtuvan ennen kaikkea siitä, että kurssilla käytettiin huomattavasti enemmän sipulinkuoria suhteessa lankamäärään, mitä itse käytän.  

Vasemmalta oikealle lukien värjätyt langat: keltasipulin kuoret, kahvi, citrushedelmien kuoret, punasipulin kuoret valkoinen lanka, tee harmaa lanka (ensimmäinen värjäys, väri mitätön, toinen värjäys punasipulin kuorilla), punasipulin kuoret harmaa lanka.

Värjäsin myös villaa huovutusta varten samoilla väriliemillä. Ensi viikolla on tarkoitus karstata villaa iltapäivisin. Pidän Värjärin Puodissa taas "työnäytös" viikon eli kaikki halukkaat ovat tervetulleita opettelemaan karstaamista päivittäin klo 13.00- 15.00 välisenä aikana. Kannattaa kuitenkin soittaa tai laittaa sähköpostia varmuuden vuoksi etukäteen, yhteystiedot löytyy facebookista. 

 Iltapuhteina sain tehtyä myös yhden tilaustyön eli ne iki ihanat pikkuisten junasukat:)) Sukat on kudottu Ylistaron kehräämön villalangasta, missä on 1/3 osaa koirankarvaa. Tietysti myös tammikuussa värjätyttyjä lankojakin on vyyhtipuulla kieputeltu myynti kuntoon:))

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta Teille kaikille Värjärin padan ystäville:))

  

Valokuvatorstai 275. haaste

Valokuvatorstain haasteenantaja kirjoittaa: Tällä viikolla hevonen on ollut kaikkien huulilla ja myös monen vatsalaukussa. Senpä vuoksi ammennamme inspiraatiota Eeva-Liisa Mannerin hevosrunosta

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.
(Eeva-Liisa Manner, 1971)

 

 Loppuvuodesta 2012 otettu kuva samasta kohdin kuin ylempi ratsatuskuva vuodelta 2003.

Heimo, uljas musta ratsuni, pääsi laukkaamaan Vihreämmille laitumille tammikuussa 2008. Hänestä ei tehty meetvurstia tai sekoitettu nautana jauhelihaan. Heimon maallinen tomumaja sai rauhassa maatua kukkapenkkiini haudattuna. Liinaharjani kanssa kaipaamme edelleen Heimoa, hän on aina läsnä, niin rautayrttien kukkiessa kuin pakkasen paukkuessa.

Täältä löydät muut Eeva-Liisa Mannerin runosta inspiroituneet.

Ansarin salaisuus

 Uudenkaupungin kukkamessujen helmikuun haasteena on Viherpeukalon salaisuudet; 

hhyyysss... Ei kerrota kellekään, paitsi tietysti blogiemme lukijoille - mikä on puutarhasi tai kukkapenkkisi salaisuus; paras niksisi, mummon kumminkaiman taikatemppu tai vahingossa hoksattu selviytymisstrategia.

Tästä pääset lukemaan muiden julkisaloista.

Vanha, muovinen kasvihuoneemme oli jo aikansa palvellut ja halusin hieman pienemmän tilalle. Talomme peruskorjauksessa jäi sen verran harkkoja jäljelle, että isäntä sai muurattua niistä ansarin perustukset. Samoin puurunko saatiin tehtyä ylijäämä tavarasta. Seinät tehtiin vanhoista ikkunalaseista. Lasista tehtyä kattoa ei isäntä halunnut turvallisuussyistä, vaan sain tyytyä muovikatteeseen. Kasvualustaa varten kaivettiin syvät, noin 80 cm leveät kuopat, joiden pohjat salaojitettiin huolellisesti. Lisäksi kasvualustaa kohotettiin lautaseinällä, näin myös työskentelykorkeus tuli sopivaksi. 

Kasvihuoneen rakentamisen aikaan meillä itsellä ei ollut vielä hevosia, joten haimme läheiseltä hevostallilta kuormallisen hevosenlantaa. Lanta ei ollut vielä täysin palannutta, joten siitä sai tehtyä hyvän lantapedin kasvualustan pohjalle. Hevosenlanta palaa noin kuusi viikkoa, joten siitä saa mukavasti lämpöä kasvien juuristoon ja näin viljelyn voi aloittaa aikaisemmin kuin ilman lantapetiä. Kasvualustaksi lantapedin päälle laitetaan sitten hyvin palanutta kompostia noin 30 cm. Sekoitamme talous- ja puutarhajätteen sekaan talven mittaan aina myös hevosenlantaa kompostin palamisen edistämiseksi. Jotta hennot taimet eivät kärsisi liian vahvasta kasvualustasta, niin aivan ylimmäiseksi kerrokseksi laitan kasvuturvetta kaupanpussista kevään ensimmäisiä vihanneksia varten. 

 Ansarissani kasvatan varhaisesta keväästä alkaen salaattia, tilliä, sipuleita, porkkanaa, retiisejä. Kasvu on voimakasta ja satoa tulee riittävästi hevosenlannan luovuttaman lämmön ansiosta. Aivan joka kevät en ehdi tai jaksa lantapetiä laittaa uudelleen ja sen kyllä huomaa kasvuun lähdössä. 

 Ansarissani viihtyy tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden lisäksi myös Zilga-viiniköynnös sekä näyttävästi jo toukokuussa kukkiva kärhö.  Siksipä ansarissa on mukava nauttia kupillisesta kahvia tai jopa ottaa pienet päiväunet lepolassissa:))

Hevosenlanta on tunnetusti hyvä lannoite kasvimaille ja luomuviljelyyn. Siksi onkin niin hämmästyttävää, miksi sitä käytetään yhä niin vähän hyödyksi. Itse keräsin heppojen "munkit" turvepusseihin, missä niitä oli helppoa ja siistiä kuljettaa vaikka auton takakontissa. Siihen aikaan, kun heppani oli vielä kotona, pidin muutamia pusseja tallin seinustalla, mistä ohikulkijan oli helppo ottaa niitä tarvittava määrä mukaansa.

Vaaleat koivunrungot kuin keväiset morsiamet

Käsitöitä jo kovasti tekisi mieli tehdä, sormet syyhyävät puikkojen perään katsellessani upeita käsitöitä muiden blogeissa. Istahdin keinutuoliin ja kudoin  muutaman hetken pojalleni kaulahuivia. Tuvan ikkunasta näen kauniin koivikon sekä riukuaidan, jonka korkeat hanget peittävät lähes kokonaan. Ei kauaakaan kun ajatukseni jo riensi kevääseen ja kesään. Tuohen keräysaika on kesäkuun puolesta välistä heinäkuun toiselle viikolle, tätini mies puhui ”tuohikuun ajasta". Hän oli innokas nahka- ja tuohitöidentekijä. Metsurina hänellä oli hyvät mahdollisuudet kerätä tuohta tarpeisiinsa. Hän teki  minulle pehmeästä ruskeasta nahasta virsut ja koulukassin. Virsut kulutin puhki, kassi on minulla vieläkin tallella rakkaana aarteenani.
Viikko sitten käväisin naapurin vanhan isännän luonna kysymässä, josko pääsisin tuohimestarin oppitytöksi. Ja tokihan se kävi, saisin oppia alusta pitäen eli tuohien keruusta aloitetaan juhannuskesällä. Ikkunasta näen parikin mielestäni sopivaa koivua kaadettavaksi. Niistä saisi riittämiin tuohta ja  lisäksi oksia vihtojen ja luutien tekoon. Perinteisesti maalaistaloissa käytettiin paljonkin koivunoksista tehtyjä luutia. Rappuset ja navetan käytävät oli kätevä lakaista varsiluudalla, lapsen käteen sopi hyvin pikkuinen luuta lumien puhdistukseen mäenlaskun tai lumileikkien  jälkeen. Luudantekokin käy isännältä hyvin, josko minäkin oppisin. Vastantekoa olen opetellut jo muutamana kesänä ja se alkaa olla jo melkolailla hanskassa.

Kori on naapurin isännän tekemä käsityökori vaimolleen. Se on todella kaunis ja taidokkaasti tehty. Hetkessä puheemme kääntyikin siihen, miten isäntä oli taitonsa oppinut. Hänen miniänsä oli halunnut itselleen tuohikorin. Asiaa oli kysytty tätini mieheltä, hän kuitenkin arveli, ettei osaa "sitä jotain" koriin punoa, mitä miniä oli vailla ja jätti tilauksen vastaanottamatta. Isäntä päätti itse opetella tuohitöiden tekoa, oppimestarihan oli lähellä, hänen oma äitinsä. Vanha emäntä olikin kuulu taidokkaista tuohitöistään. Juuri edellisellä viikolla olin ottanut leivän leipomisen lomassa naapurissa kuvan hänen tekemästään vanhasta tuohikontista. Konttia ei ole käytetty ja siksi se on erittäin hyvässä kunnossa vielä vuosikymmenien jälkeen.

 Nämä pikkuruiset tuohilapikkaat on tehnyt taas eräs kyläläinen, näppärät pitää sormien olla, jotta noin pikkuiset lapikkaat saa tuohesta tehdyksi;)  

Tuohitorvet ja lippalakki taasen löytyvät tupani seinältä. Torvet soivat ja muistan kuinka lapsemme pieninä  aivan innoissaan niitä töräyttelivät mummolassa käydessään. Isäni käveli tuohilippis päässään, taisi olla hieman sahdissakin aina välillä. Nyt on jo pöly kertynyt torviin, kun ei niille soittajia liiemmin löydy.

Koivu on lempi puuni, sen kaunis vaalea runko on kuin viaton kaunis morsian. Ei siis ihme, että koivujen tieteellinen nimi, betula, tulee neitsyttä tarkoittavasta hepreankielisestä sanasta. Miten kaunis koivikko onkaan hiirenkorvien puhjetessa, sitä en väsy koskaan katselemaan.  Lisäksi koivu on kuin luotu ihmisen hyvinvointia varten. Talvella se lämmittää huoneemme, saunassa koivuvihta elvyttää työssä kovettuneet lihaksemme ja onpa tuohella todettu olevan meille vertaansa vailla olevia terveysvaikutuksiakin.
Olen kuullut sanottavan, että koivumetsässä ilma on hygieenisempää kuin leikkaussalissa. Sanonnassa on vinha perä. Koivun runkoa peittävä tuohi sisältää runsaasti betuliinia eli koivuhartsia. Koivussa kasvavassa pakurikäävässä betuliinia on myös erittäin runsaasti. Betuliini sisältää luonnon omia antiseptisiä aineita, joten nykyisin tutkijat ovat uudelleen kiinnostuneet betuliinin lääkkeellisestä käytöstä tartuntatautien hoidossa. Betuliinin on todettu myös alentavan yhtä hyvin veren kolesterolia kuin nykyisin laajasti käytettyjen statiinien. Kansanparantajat ovat käyttäneet tuhkaa aiemmin erityisesti ihosyövän hoidossa, nykyisin tälle on löydetty tieteellinen perusta nimenomaan betuliinin vaikutuksesta syöpäsolujen kasvua estävänä aineena.  Lisäksi tuohessa on hopeayhdisteitä. Nämä ainutlaatuiset tuohen yhdisteet karkottavat homeitiöitä, siksi perinnerakentamisessa on uudelleen alettu käyttämään tuohta entisaikojen tapaan kosteussulkuna. Vanha kansa tiesi myös, että tuohisessa leipälaatikossa leivonnaiset säilyivät tuoreina monia päiviä, virsussa jalka pysyi terveenä ja tuohirasioissa korut kiilsivät kauan.  Miksi siis me hylkäisimme näin verrattoman raaka-aineen?

Värikollaasi 114

Tästä viikosta eteenpäin käytetään haasteen antajan vuonna 2008 luomia "Vera Style" -väriyhdistelmiä. Itse voi päättää käyttääkö kaikki viikon 4-5 väriä, vai valitseeko vain 3, joka on vähimmäisvaatimus.

                                                         Tämän viikon värit ovat

Yöpöydältäni löytyi sopivasti jo kaksi haasteeseen sopivaa väriä, siitä ajatus rakentaa kollaasi liittyen hevosiin. En siis yhtään pode heppaystäväni ikävää;) Nousin lämpimästä peitonalta hakemaan tuvasta kameraa ja samalla nappasin mustan keinuhevosen renginkaapin päältä. Mistä loput värit? Ei auttanut muu kuin avata kuva-arkisto, viime viikolla kuvasin tallilla käydessäni heppoja laitumella ja sit viel kuin pisteeksi i:n päälle kiinalaisen ratsun patsas Dietrichen taidemuseosta.

                                     Täältä löydät muiden VeraStyle kollaasit:))

Ei ajankohtainen, silti tärkeä viimeinen tahto

Tänäin on juuri sellainen helmikuinen päivä, kuin muistan niiden lapsuudessani usein olleen. Leutoa, lumihiutaleet leijailevat hiljalleen maahan, hiljaista, aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Flunssan takia en ole käynyt pahemmin ulkona sitten maanantain, nyt tekee jo kovasti mieli hieman haukkaamaan raitista ilmaa. Helmikin on ihan kyllästynyt aina yksin ulkoilemaan. 

Jo rappusilta näen mahtavan korkeiden lumivallien kohoavan kohti tallin räystäitä. Mieleeni muistuu heti, miten lapsena laskimme pulkalla puimalan katolta alas. Pudotusta räystäältä ei varmaan ollut kovinkaan paljoa isojen lumipenkkojen vuoksi, joten ei homma varmaan vaarallista ollut, vaikka nyt hieman hirvittää jo pelkkä ajatuskin. Sen sijaan isoveljeni oli aika hurjimus laskiessaan kansakoulun katolta suksilla! Koulu on todella korkea, kaksikerroksinen ja katto jyrkkä, mutta mitäpä ei veljeni olisi tehnyt ansaitakseen 5 markkaa. Jälki-istuntokaan ei tainnut poikaa harmittaa pennin vertaa.

Kylläpä lunta onkin kertynyt viikon aikana. Toivottavasti lumisade ei tuosta ylly, koska flunssaisina ei meistä ole isännän kanssa lumitöihin. Lumenpudostus katolta ei ole lastenleikkiä alikuntoisena, onneksi isäntä vahvisti kattotuoleja syksyllä, josko voisimme nyt sitten jättää lumet katolle sulamista odottelemaan. Piha-aitan katolta lumet valuvat pitkiksi räystäiksi. Joinakin talvina nämä lumiräystäät ovat ulottuneet lähes maahan asti. Todella kaunis näky:))

 Helmillä on aika homma rämpiä perässäni syvässä hangessa, lunta on varmaan 60 cm, reilusti yli polven. Halusin käydä katsomassa ovatko jänöjussit löytäneet herkkuapajat haavikon reunassa. Vain yhdet jäljet löysimme, oksatkaan eivät olleet kovin syödyn näköisiä. Olenkin ihmetellyt, miten vähän täällä on ollut jäniksiä ja lintuja liikkeellä. Punatulkkuja olen niin kaivannut nähdäkseni.

 Olin jo hiestä aivan märkä, mutta halusin silti kahlata vielä ikikuusen luokse. Helmille kahlaaminen tekee pelkästään hyvää, kun on päässyt niin vähän liikkeelle. Kuuntelin yhtenä päivänä radiosta ohjelmaa, missä keskusteltiin vainajan viimeisen tahdon ilmaisemisesta ja noudattamisesta. Mielestäni asia on tärkeä ja jokaisen kannattaisi sitä miettiä tykönään. Itse tein isäni kuoleman jälkeen päätöksen tuhkauksesta, toivon tuhkani laskettavan ikikuusen suojaan. Isännän kanssa olemme asiasta sopineet ja kirjallisesti toiveeni löytyy päiväkirjastani, vielä se kait pitäisi kirjoittaa lapsia varten ihan erikseenkin paperille. Jostakusta voi tuntua karmealta tälläiset kirjoitukset ja puheet. Itse koin todella helpottavaksi sen, kun olin monet kerrat jutellut isäni kanssa hänen viimeisestä tahdostaan. Näin tiesimme tasan tarkkaan miten toimia ja niin myös toimimme.

Mandala 21 Valon ja värin tanssi

Mandala haasteessa kehoitetaan  unohtamaan pimeät illat ja pilviset päivät, ajattelemaan kevättä ja kesää.

Koska mandalan toteutustapa on taas tällä kertaa vapaa, uskaltauduin mukaan pienen tauon jälken.
Mandalassani kaivonkansi on yltynyt valon ja värin tanssiin kevätpurojen solistessa, hiirenkorvien puhjetessa, ruohon viheriöidessä pitkän talven jälkeen.
                              Tästä pääset mukaan muiden Valon ja värin tanssiin.