maanantai 29. huhtikuuta 2019

Niukka tappio kirveli

Urheiluhallissa vallitsi kiihkeä tunnelma. KyIF:n ja SIF:n paikallisottelun toinen puoliaika oli loppumaisillaan. 

Kirkkonummelta Siuntioon matkanneet nuoret käsipalloilijat olivat päättäneet voittaa tällä kertaa pahimman paikallisvastustajansa. 

Mian esikuvana oli joukkueen valmentaja Solveig, Dickensin naisjoukkueessa pelaava taitava keskushyökkääjä. Solveig auttoi Miaa heittokäden kipeän keskisormen teippauksessa antaen samalla viime hetken ohjeita siuntiolaisista katsojista.
- Ne on sellaisia huutajia.

Valmentajan ohjeet haihtuivat kuitenkin Mian mielestä pelin viime hetkillä miehen huutaessa katsomosta
- Heitä jo, peliaika loppuu!
Mia oli juuri ylittänyt keskiviivan. Ei olisi enää aikaa syöttää laitahyökkääjälle. 
Kolme askelta, heitto maalin yläkulmaan.
Torjunta. 

Pilli vihelsi vasta minuutin päästä.
Mian hätiköinti maksoi tällä kertaa voiton.


Osallistu tällä nuoruusvuosien muistolla vk 18 krapu-haasteeseen. Viikon 18 annetut sanat ovat: pilli, mies, huutaa. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan. 

Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna. Haasteen ylläpitäjinä toimivat Susupetal ja Cara. Heidän blogeistaan löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Uusi krapuhaaste löytyy joka viikko aina sunnuntaina SusuPetalin ja Caran blogeista. 

Varhaisperunaa ekat rivit uuteen kasvimaahan

Kesäpaikkamme pihapiirissä on kolme peltolohkoa, joilla oli aiemmin kymmenisen vuotta hevosten laitumet. Nyt ne ovat olleet seitsemän vuotta kesannolla. Isäntä on leikannut niistä heinän pari kertaa kesässä. Kasvimaan perustaminen vanhaan peltomaahan on hidas prosessi, jos ei halua käyttää rikkakasvien hävittämiseen myrkkyjä. Haluamme kasvattaa ruokamme mahdollisimman luonnonmukaisesti, joten myrkyt eivät kuulu keinovalikoimaamme rikkakasvien ja tuholaisten torjunnassa. Meille sopiva keino on estää rikkakasvien valonsaanti peittämällä maa jollain katteella riittävän pitkäksi aikaa, että sitkeimpienkin rikkakasvien juuret näivettyvät.  Aikaahan siihen menee. Kuvassa näkyvä lohko on ollut peitettynä mansikkamaan katemuovilla kolme kesää. 
Käytin viikonlopusta suuren osan uuden kasvimaan kunnostamiseen. Peitetyn alueen reunoilla oli vahvaa juuristoa, minkä kitkemisessä oli vielä melkoinen homma. Juolavehnän ja vuohenputken juuret on syytä noukkia tarkasti, jo pienestäkin juurenpalasta ne aloittavat uuden kasvun. Vuohenputki ei sinänsä ole pelkkä rikkaruoho. Itse asiassa se kuuluu putkikasveihin kuten porkkana, palsternakka ja tilli. Vuohenputki sisältää paljon valkuaisainetta ja on hyvin ruokaisa kasvi, kypsennettynä se on maultaan mieto, porkkanaa muistuttava. Meillä sitä kasvaa riittävästi muuallakin, joten kasvimaalta se saa häädön. 
 Lauantaipäivän ahkeroituani lohko alkoi jo näyttää kelpo kasvimaalta:))
Laitoin uudet peitteet kasvimaan ympärille, koska muuten hyvin nopeasti kestorikkaruohot levittäytyisivät uudelleen puhdistetulle alueelle.
Koska peitettävät reunat ovat kapeita kaistoja, voi niiden peittämiseen käyttää vettäläpäisemättömiä muovipusseja. Muotoilin reunan loivaksi, jotta vesi ei jää muovien päälle seisomaan. Kivet pitävät hyvin pussit paikoillaan.
 Reunoja pidän peitettynä ainakin kaksi kesää. 
Muovit peitin vaahteranlehdillä. Niitä riittää, koska pellon reunalla kasvaa useampia isoja vaahteroita. Haravoin lehdet vanhan autopeitteen päälle, sillä saa kuljetettua kerralla melkoisen määrän lehtiä
Ilokseni minua tulivat tervehtimään läheisellä Isosuolla asustavat kurjet. 
Kuvan alareunassa näkyy koivun latvus. Päivän aikana koivikko vihertyi silmissä hiirenkorville!
 Heti sunnuntaiaamusta hain lisää koivunoksia toisen risuaidanteen tekemiseen. Vanha autonpeite on tosi kätevä niin haravoitujen lehtien kuin keveiden risujenkin kuljettamiseen.
Iltapäivällä oli aika istuttaa varhaisperunaa pari lyhyttä riviä juuri kunnostettuun kasvimaahan. Aiemmin olemme vallan kasvattaneet varhaisperunaksi Timoa. Halusimme kokeilla nyt jotain toista varhaisperunalajiketta ja valinta osui paljon kehuttuun Annabelleen. 
Ilta-aurinko oli jo laskenut, kun levitimme isännän kanssa harson kasvimaalle. Perunan lisäksi laiton jo hieman keltasipulia, porkkanaa ja persiljaa mullan alle. Kasvimaan takana näkyy uusi mansikkamuovilla peitetty lohko, minkä ympärille tein aamupäivällä risuaitakaaren.
Sillä aikaa kun puuhastelin kasvimaalla, isäntä laittoi viel yhden linnunpöntön sarkojen päässä kasvavaan raitaan. Pöntön kiinnitykseen hän käytti vanhoja lehmänketjuja. Nyt pönttö on tosi näppärä ottaa keväisin puhdistettavaksi. Tästä minä tykkään!
 Kuten myös näistä pikkuruisista scilloista syyshortensian juurella ja
 pihakaivon takana kukkivista valkovuokoista:))

Hups, kello vierähti jo maanantain puolelle. Laitoin leivinuuniin tulet vasta liki puolen yön, kun alkoi tuntumaan kovin viileältä tuvassa. Nyt pellit on turvallista sulkea.

Oikein mukavaa alkavaa Vappuviikkoa Sinulle!

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Kahdenlaista risuaitaa ja kompostikin myös

Viikko on kulunut tosi nopeasti ja sen aikana myös viimeisetkin lumen rippeet ovat sulaneet Viinasillan pihapiiristä. Tulimme lankalauantaina Vaarankylästä, missä hiihtelimme pääsiäisen alusviikon vielä metrisillä hangilla. Eka homma lapsuudenkodissani heti tupatarkastuksen ja tulokahvien jälkeen oli saunan vesipadan puhdistaminen noesta. Sillä aikaa isäntä laittoi kaivolla vesipumpun käyttökuntoon. 
Seuraavaksi pilkoin syksyllä kottikärryihin jättämäni haapapöllit, koska tarvitsin kottikäryjä pihahommiin. Suunnitelmat kyllä hieman muuttuivat sen jälkeen, kun olimme käyneet katsomassa kylätien toisella puolella olevaa kaadettua koivikkoa. 
Otin tämän kuvan 14.4. poiketessamme laittamaan lämmityksen päälle matkalla Vaarankylään. Nyt oli tapahtunut se, mitä jo muutaman vuoden olimme isännän kanssa pelänneet, kylätien toisella puolella oleva koivikko oli hakattu talvella. Emme silloin ehtineet enempää katsella millaista jälkeä hakkuista oli tullut.
Kävellessämme nyt hakkuualueella totesimme yhteen ääneen isännän kanssa, ettei jälki ollutkaan niin paha, mitä olimme pelänneet. Isojen koivujen alla kasvanut aluspuusto oli säästetty, joten vain traktorin ajourat olivat täysin puuttomat. Vanhan koivikon oli kaatanut ammattitaitoinen metsuri, joten aluspuusto oli säilynyt hyvin. Kyllä tämä näyttää hieman mukavammalta kuin avohakkuut!
Soitin Yhteismetsän tomistolle ja kysyin lupaa kerätä hakkuualueelta rankoja riukuaitaa varten sekä  kuusen- ja koivunoksia risuaitoihin. Päätin tehdä havunoksista kompostin ja pienen aidanteen peittämään pihasaunan sakokaivoja. Päädyin hyvin yksinkertaiseen ratkaisuun. Kompostin tukirakenteena käytin isäni jemmasta löytämääni alumiinikehikkoa. Olen aikoinaan tehnyt hevoslaitumia varten aidantolppia, niitä löysin tallin ylisiltä vielä toista kymmentä. 
Sillä aikaa kun iskin tolppia maahan, isäntä kaatoi ojan reunalta ison kuusen. Siitä sai jo melkoisesti havuja, mutta ne eivät riitäneet kuin alkuunsa ja hain hakkuualueelta monta kuormaa lisää kuusenoksia.  
 Pitkiä oksia oli melko hankalaa kuskata kottikärryillä, helpompaa oli raahata niitä nippu kerrallaan.
Tässä kompostin havuseinämä jo lähes valmis. Kompostin pohjalle laitoin paksun kerroksen oksia ja karkeampaa puutarhajätettä. Niiden päälle haravoin vaahteranlehtiä. Näin komposti täyttyy kerros kerrokselta välillä karkeamasta ja välillä hienommasta jätteestä. Koska vaahteranlehdet on hyvin kuivia, kastelen kompostia alkuunsa. Tätä kompostia käytetään ainoastaan puutarhajätteiden kompostointiin. Kompostin katto ja etuseinä ovat vielä mietinnässä. Täytyy koluta vielä nurkkia, josko vastaan tulisi jotain sopivaa!
Oksia oli ihan riittävästi ja 
pitkistä kuusenoksista oli helppo ja nopea tehdä aitaa. 
Aidantolpat loppuivat kesken, joten jouduin sahaamaan heinäseipäistä lisää tolppia.

Olen jo pidemmän aika halunnut hieman jakaa eri tiloiksi pitkiä sarkoja. Nyt siihen löytyi oiva ratkaisu, risuaita, kun käytettävissäni on riittävästi koivunoksia.
Tulevan uuden kasvimaan reunaan suunnittelin kaarevan risuaidan. Tolpat tein heinäseipäistä. Unohdin ottaa kuvan siinä vaiheessa, kun olin laittanut lehtikerroksen tolppien väliin rikkakasvien kasvua estämään. Lehtien päälle haravoin paksun kerroksen vaahteranlehtiä.
Ja sitten hakkuualueelta risuja hakemaan. Jostain syytä olen aina tykännyt risusavotasta ja rankojen teosta. Keväisen metsän täyttää lintujen viserrys. On nautinnollista istahtaa kannonnokkaan kuin konsertossa ikään, samalla saa lepuutettua vesurikättäkin:)) 
Kasvimaata reunustavasta risuaidasta tulee hieman matalampi kuin havuista tekemäni. Alimmaiseksi laitoin paksumpia oksia, niiden päälle ja sivuille hennompia. Välillä kävelin aidanteen päällä, jotta saisin risut painumaan tiivimmin.  
Tässä kuvassa näkyy hyvin risuaidan kaarevuus. Olen jo nyt kovin tyytyväinen aitaan, vaikka se ei ole vielä ihan valmiskaan:))
Risuaidan takana näkyy kylätie ja sen takana olevalta hakkuualueelta keräsin kaikki tarvitsemani risut. Ihmeen nopeasti silmä tottuu, en oikeastaan enää kaipaa hakattua koivikkoa. Nyt on hyvä näin.
Viikossa olen ehtinyt puuhastella vaikka mitä mukavaa, mutta niistä vasta seuraavissa postauksissa, 
kuten myös Rauniopuutarhan kuulumiset:))

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Aave saunapolulla

Savusaunan leppeä lämpö hyväilee pientä saunojaa. Isosisko on tullut kotiin käymään. Omasta on jännittävää olla saunassa kahdestaan siskon kanssa illan hämärtyessä.

Isosisko auttaa pitkien hiusten pesussa, mutta komentaa äidin tavoin Omaa itse pesemään tarkasti hiirenkirkon ja rotankolon myös.

Sauna on pihan laidalla. Matkalla tupaan Oman on ihan pakko kyyristyä saunapolun varteen. 
Isosisko pelästyy pientä kyykkijää, hän valahtaa vitivalkoisena pitkin pituuttaan polulle. 

Kauhu valtaa Oman. Hädin tuskin hän saa sanaa suustaan tuvassa.  Isä ymmärtää jotain sattuneen.

Isosisko tokenee vähitellen. 
- Oma tahallaan säikytteli, oli kuin mikäkin aave! Hän selittää isälle. 
Turhaan Oma yrittää keskeyttää keskustelua kertoakseen, että pissalla Oma kyykki.

ps. Tämä sattumus lapsuudestani tuli mieleeni haravoidessani vaahteranlehtiä. Isäni on aikoinaan istuttanut vaahteran vanhan savusaunamme paikalle. Nyt entisen saunapolun varrella kyykkivät lumikellot;))


Osallistu tällä lapsuudenmuistolla vk 17 krapu-haasteeseen. Viikon 17 annetut sanat ovat: valkoinen, keskustelu, piha. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan. 

Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna. Haasteen ylläpitäjinä toimivat Susupetal ja Cara. Heidän blogeistaan löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Uusi krapuhaaste löytyy joka viikko aina sunnuntaina SusuPetalin ja Caran blogeista. 


sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Terveiset Vaarankylästä

Tervehdys juuriltani Vaarankylän maisemista!
Kaunis vaaramaisema avautuu Pikku-Syötteen hiihtokeskuksen terassilta. Vasemmalla näkyy Iso-Syötteen laskettelurinteitä. Äitini lapsuudenkoti, pieni jo purettu tölli, sijaitsi Pikku-Syötteen kupeella.  
Meille sattui mitä mainioimmat hiihtokelit. Päivät olivat lämpimiä ja aurinkoisia, yöllä oli pakkasta niin, että saimme hiihdellä kerihangilla. Heti aamusta oli lähdettävä liikkeelle, hankikanto kesti kunnolla vain  noin kymmeneen asti. Pärjänjoki oli jo osin vapautunut jäistä. Täältä Metsähallituksen Syötteen kanallispuiston talvireitit sivulta klik! näet missä maastoissa vietimme pääsiäislomaa.
Hiihtelimme hankia pitkin poikin soita, kapeita kankaita ja pieniä erämaa järviä. 
Välillä piti pysähtyä kuvaamaan erämaaluonnon kauneutta,  
 tammukkapuro virtaa vapaana, 
 tikat ovat ahkeroineet kelopuuhun pesäkoloja,
 harmaat ränsistyneet ladot muistuttavat menneistä ajoista. 
Kapeat sarat ovat pajuttuneet, väki on muuttanut muille maille. 

Juurilleen on välillä hyvä palata. Kuopuksemme syntyi vasta äitini kuoleman jälkeen. Paljon tarinoita hän on saanut kuulla Alma-mummostaan. Kuten tästä mummon tammukkapurosta, Myllypurosta, mitä hän on juuri ylittämässä.  
Tällä kertaa emme syöneet tammukoita, vaan kylän miehen pyytämää haukea. Lanko perkasi, fileoi ja paistoi voissa, ah mitä herkkua!
Läheisellä huskytarhalla oli riemukas vastaanotto. Kolme koiravaljakkoa oli jo valmiiksi valjastettu reen eteen. Itse en rekeen istahtanut, sen sijaan tytär tätinsä kanssa lähtivät matkaan. Keli oli lennokas, joten valjakkoon oli valjastettu vain neljä vetokoiraa. Ulvonta ja haukunta loppui heti valjakkojen lähdettyä. Oli mukavaa tutustua koiratarhan toimintaan ja varmaan vielä joku kerta itse pystyn myös istumaan rekeenkin;)
Täältä löydät paikallisen huskytarhan esittelyn ja tietoa koiravaljakkoajeluista klik! 
Kauppareissut hoituu Taivalkoskella. Sieltä löytyy Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva kyläkauppa Jalavan kauppa klik! Ohittamaton paikka, menneen ajan nostalgiaa ja tietysti myös pitäjän kuuluisimman kirjailijan Kalle Päätalon esittely.
Nautinnollista oli hankia hiihdellä hyvässä porukassa:))
Särkijärven takaa näkyy Iso-Syötteen laskettelurinteitä.

Nyt taas pihahommat kutsuvat. 

Hyvää Pääsiäistä Sinulle!

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kesäretki landelle

Kulkusen heleä sointi kesäaamussa kantautuu rappuja ylös, on heräämisen aika.
Vaaleanpunainen Kleinbus kaartaa juuri parahiksi pihaan, viimeinenkin matkalainen oli juuri saanut aamupuuronsa syötyä.

Matka taittuu rattoisasti matkanjohtajan rallatellessa vanhoja kipaleita. Somerniemellä pysähdytään
Paratiisi kioskille. Väkeä ja tunnelmaa riittää. Kotvasen saa odotella omaa pullollista punaista limonaadia.

Seuraavana etappina Kesänäyttely. Matkanjohtaja paljastuu varsinaiseksi harhaanjohtajaksi. Reippaasti kaasutellaan tienristeyksen ohi.
- Hei herätys! kuuluu takapenkiltä. 
- Meidän olis pitäny kääntyy jo edellisestä risteyksestä.

Lopulta päädyttiin mutkan kautta suoraan 50-luvulle. Nuorisoa hymyillyttää muistelot kansakouluajoista ja Mikko-enon mäenlaskusta koulun katolta. 

Matkan kohokohtana Somerolla Baddingin patsaan paljastus. Pressun alta ilmestyy tutun näköinen rasvaletti. 
- Ruudun takaa, ruudun takaa...


ps. Olen aiemmin kirjoittanut  nostalgiamatkastamme Somerolle täällä klik!

Osallistun kesätarinalla vk 16 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Sieltä löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.
Viikon 16 krapuhaasteen annetut sanat ovat: herätys, johtaja, kioski.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 




torstai 11. huhtikuuta 2019

Kaikilla teoilla on merkitystä

Kuka ostaa teidän perheessänne kalleimmat viherkasvit? Meillä se taitaa olla isäntä, mutta minullahan ei todellakaan ole mitään sitä vastaan. Käydessämme Pirilän kukkatalossa klik! ostamassa ulkoistutuksiin narsisseja ostoskärryyn ilmaantui myös muutamia huonekasveja. 
Isäntä iski silmänsä näyttävään tähkämaijaan (Calathea crocata). Tähkämaija on siitä harvinainen maija, et se kukkii pitkävartisin sahramin keltaisin kukin. Kukinnon värin perusteella tahkämaija on saanut myös lajinimensä crocata. Kukinto muistuttaa tähkää, mistä puolestaan tulee kasvin suomenkielinen nimi. 

Tähkämaija pääsi isännän työpöydän kulmalle. Siinä on puolivarjoinen kasvupaikka, missä toivon maijan viihtyvän. 
Muutama viherkasvi päätyi myös omaan ostoskoriini. Piskuinen kilpipiilea (Pilea peperomioides) mahtuu vielä hetken kirpparilta hamstraamaani käsinmaalattuun vaasiin. Kilpipiilea on nopeakasvuinen, joten kauaa ei se mahdu näin pieneen ruukkuun jakamatta. Plantagenin sivustoilta löytyy hyvät hoito-ohjeet ja vinkkejä istukkaiden ottamiseen piileasta klik!

Käyn aina tsekkaamassa myös kaktuspöydän tarjonnan. 
Tällä kertaa mukaan tarttui pallokaktus (Echinopsis). 
Kaktukset ovat vaan niin söpöjä piikeistään huolimatta;)

Yksi mehitähtikin pääsi jo kotiin, hankin niitä enempi vasta toukokuulla ulos istutetavaksi.

 Löysin kirpparilta pienen kolmijalkaisen rautapadan. Se on täydellinen suojaruukku mehitähdelle. 
 
Kevätsiivouksen yhteydessä siirsin viherhuoneesta ison rönsylinjan kylppäriin. Tämä massiivinen kukkapylväs sopii mainiosti kylppärin kapean ikkunan eteen. 

Värjäri kirppiksellä blogiini klik! olen tehnyt taas muutamia päivityksiä kirpparilöydöistäni. Jos Sinua kiinnostaa toimia salapoliisina, niin siellä olisi muutama esine, joiden alkuperää en itse ole onnistunut vielä selvittämään. 
Kiinnitit ehkä huomiota edellisessä kuvassa näkyvään kylppärin roskikseen. 
Nämä mm ovat niitä pieniä tekoja, millä osallistun luonnonsuojeluun:
kierrätys, ostan käytettynä kaiken mahdollisen
pyrin vähentämään roskaamista ja muovin käyttöä
suosin luonnonmateriaaleja

Maapallo roskiksen kantena muistuttaa kylppärin käyttäjiä siitä, ettei muoviroskat kuulu meriin!
ps tämä pääsi postaukseeni eilisen Akuutti ohjelman tiimoilta, siinä käsiteltiin ympäristöahdistusta.