sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Täplän ja Raidan kuulumisia

Pennut ovat olleet nyt kaksi viikkoa meillä ja kotiutuminen on sujunut hyvin. Meno on ollut kyl aika villiä aina iltasin. Juoksevat huushollia ympäriinsä ja lyövät niin kovin painia keskenään, et oikein hirvittää! Tavaroita on pitänyt siirtää turvaan ja alakerran ainoat ikkunaverhotkin on pitänyt nostaa ylös verhotangolle. Jotenkin olin taas päässyt unohtamaan tämän lapsukaisten riehumisen, kun meil on ollut viimeksi pieniä pentuja 25 vuotta sitten!
Perjantaina teimme kaupunkireissun isännän kanssa. Poikkesimme myös eläinkaupassa tutkailemassa penturuokien valikoimaa. No, eihän se pelkkien ruokien hankinnaksi jäänyt, vaan mukaan tarttui myös uusi kiipeilyteline ja kannellinen hiekkalaatikko. Raita testasi heti telineen kannettuani sen eteiseen. 
Myös uusi hiekkalaatikko joutui testiin samantein. Laatikkoon kuului heiluriovi, mutta otin sen pois. Rohkelikko Raita kävi laatikossa ensimmäisenä asioillaan. Ajattelimme, että tuollainen suljetumpi laatikko olisi mukavampi ja käytännöllisempi automatkoilla. Monet kissat pissaavat ja kakkaavat mielellään eri laatikoihin. Saas nähdä miten Raita ja Täplä asian ratkaisevat. Kissaoppaissa suositellaan kissoille omia hiekkalaatikoita terveydellisistä syistä. Täplä ja Raita ovat tottuneet käymään yhteisellä laatikolla, joten en usko niiden enää muuttavan käytöstään.  
Täplä on selvästi varovaisempi luonteeltaan. Tarkkailee ja tutkii kaikkia uusia asioita aluksi hieman epäluuloisena. Hieman aluksi korkea kiipeilyteline arveluttaa Täplää.
Raita sen sijaan on kuin kukkulan kuningas!
Kauppareissulla ostettiin myös kissanruohon siemeniä. Ekaan kylvökseen laitoin kissanruohon lisäksi ohransiemeniä. Kiva nähdä, kummasta pennut tykkäävät sit enemmän. 
Viikolla oli ensimmäinen eläinlääkärissä käyntikin ajankohtainen. Ihme ja kumma, yleensä niin arka Täplä isosiskona näytti Raidalle esimerkkiä siitä, kuinka käyttäydytään. Koska pennut reissavat jatkossa paljon, niin otamme niille perusrokotukset. Nyt ne saivat kolmoisrokotteen kissaruttoa, kissaflunssia ja rinotrakeiittivirusta vastaan. Kuukauden päästä mennään ottamaan tehosterokotukset. Pitää muistaa madottaa pennut taas kaksi viikkoa ennen tehosterokotusta. 
Malttaa tytöt ottaa joskus levon kannaltakin;)
Raidasta mukavinta on nukkua lankakorissa, Täplä haluaisi puolestaan tulla aina syliini nukkumaan.
Olen laittanut uuden videon Täplästä ja Raidasta YouTube kanavalleni. Olen innostunut niitä tekemään, kun sain hieman lisää oppia videon muokkaamisesta esikoiseltamme. 

perjantai 15. marraskuuta 2019

Sinivalkoinen - haaste 2019

Lappalainen etelässä blogin Nila heitti minulle Tiiun Puutarhahetki- suurien unelmien puutarhablogin aloittaman Sinivalkoista- haasteen. Ensimmäiseksi näin sieluni silmin ylleni kaartuvan sinitaivaan ja lapsuuskotini sinivalkoisena kukkivan niityn. Marraskuinen aamu valkeni sumuisena, sinitaivaasta pystyi vain haaveilemaan. Silloin silmäni osui tyttäremme maalaamaan isänpäivänkorttiin. Asetin sen servietin päälle, samanlaiset katoimme myös isänpäivän kahvipöytään. Pihamaalta ei tällä hetkellä löydy sinivalkoista kuvattavaa nimeksikään.
Marraskuun alussa ottamassani kuvassa talventörröttäjiksi kuihtuneiden nikonnauhusten takaa sentään häämöttää jotain valkoista. Rauniopuutarhasta löytyi myös  sarviorvokkeja kuvattavaksi. 
Orvokit olivat saaneet niskaansa jo ensimmäiset lumikuurot, mikä ei  niitä kuitenkaan lannistanut. Orvokit jäivät vielä kukkimaan lähtiessämme kesäkodista kaksi viikkoa sitten. 
Haaste saa ajatukset kesään. Touko-kesäkuussa pihamaalla on sininen kausi, minkä siperiankurjenmiekat aloittavat. Niiden yläpuolella roikkuvat siniset tuikkupullot saavat olla paikoillaan vuoden ympäri. Tänä syksynä en ole vielä sytyttänyt niihin tuikkuja, yleensä teenkin sen vasta ensimmäisenä adventtina. 
Puutarhan sinisiin kukkijoihin kuuluvat myös lempiperennoihini kuuluvat lehtosinilatva ja 
 peurankellot.
Juhannuskesällä valkoapiloiden kanssa kukkivat kilpaa päivänkakkarat. Kannan mielelläni tuolin omenapuun alle pientä kahvihetkeä varten kesken päivän askareidenkin. Aurinko lämmittää kasvojani, pienten pörriäisten ääni kantautuu korviini niiden lentäessä kukasta kukkaan.
Suljen silmäni...aistin juhannusruusun suloisen tuoksun. 
Ah, miten ihanaa onkaan palata muistoissaan näihin aurinkoisiin kesäpäiviin!
Niin minä kuin moni muukin varmaan liittää sinivalkoisen värin isänmaahan ja sen
kauniiseen sinivalkoiseen lippuun. 
Tänä kesänä minulla oli erityinen syy nostaa lippu salkoon 1.7.
Ensimmäinen eläkepäiväni oli aurinkoinen ja sain viettää sen minulle niin rakkaassa lapsuudenkodissani. Voit uskoa, miten olen nauttinut tästä uudesta elämänvaiheesta, sen suomasta vapaudesta tehdä juuri sitä, mitä itse eniten haluan!
Nyt minulla on enemmän aikaa myös puutarhaharrastukselle. Muutamia jo kauan muhineita suunnitelmia olen saanut tehtyä syyskesän aikana, osan vasta saanut alulle ja uusiakin on kehitteillä. Isäntä tuumasikin joku kerta, et häneltä leppoisat eläkepäivät taisivat loppua minun jäätyäni eläkkeelle;))
Näin itsenäisyyspäivän lähestyessä tunnen aina suurta kiitollisuutta vanhempiani kohtaan. Samoin laittaessani Rauniopuutarhan ovia säppiin ja katsoessani sen rapistunutta seinää, äitini vuosikymmenet sitten kalkitsemaa. He molemmat uurastivat paremman isänmaan puolesta. Isäni taisteli sen puolesta. Meillä on nyt hyvä. Kaikilla ei kuitenkaan näin ole. Yhä enemmän saa nähdä rapistuneita, hylättyjä koteja, yhä useammin saa kuulla yli sukupolvien jatkuvasta huono-osaisuudesta. 
Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, nähdä sinivalkoisen lipun liehuvan itsenäisen isänmaamme kunniaksi, isänmaan, jonka kaikilla kansalaisilla olisi mahdollista elää omien arvojensa mukaan ja antaa myös muiden elää.  

Sain tämän haasteen Nilan blogista Lappalainen etelässä  kiitos siitä Sinulle:))

Haasteen säännöt.

Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti. (Tiiu /Puutarhahetki -blogista)
tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa.
haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan.
käy kirjoittajamassa postauksesi www -osoite Puutarhanhetki -Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista -haaste postauksen kommenttikenttään.
voit osallistua haasteeseen myös Instagrammissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista _haaste ja @puutarhahetki. 

Mukaan haastan seuraavat blogit. 
Annin Inkailija Love blogista

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kulttuuriperintöä tämäkin

Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen... Dallape rytmiorkesterin sävelet vanhasta Olympia radiosta siivittävät Mian mietteitä hänen sitaistessaan esiliinan uumalleen. Esiliina on hänelle hyvin rakas. Hän muistaa oman äitinsä käyttäneen sitä jo aikoinaan. Mia muistaa lapsuudestaan myös vanhan leipätiinun, leivinlaudan ja lehmänsarven. Lapsena oli mieluista tulla koulusta kotiin, kun tuvasta tulvahti vastaan vastaleivotun leivän ihana tuoksu. 
Mia oli päättänyt opetella leipomaan myös itse perinteisin tavoin ruisleipää lapsuudenkotinsa leivinuunissa.  Oman äidin opit olivat jo unohtuneet. Onneksi naapurin emäntä oli halukas neuvomaan leivän teossa. Naapurista Mia sai hapanjuuren omaa leipää varten. 
 
Mia kunnioittaa vanhoja perinteitä. Hän haluaa niiden säilyvän myös omille lapsilleen.


Osallistun näillä sadan sanan tarinoillani SusuPetalin ja Caran  ylläpitämään krapu-haasteeseen. 
Viikon 46 sanat ovat esiliina, kunnioittaa, rakas. 
Linkkien takaa löytyy lisää krapuja...

maanantai 11. marraskuuta 2019

Paljastusten aika on koittanut

Lupasin aiemmissa postauksissani paljastaa isänpäivänä sekä kissanpentujemme nimet että värjäämäni hahtuvakasan painon.

Videolla esiintyvät teille pienet kissanpentumme
Täplä ja Raita.
Täplä sai nimensä otsassa olevan oranssin täplän innoittamana.
 Raita kauniista raidallisesta turkistaan.    

Kissavideot ovat hauskoja, niinpä Täplä ja Raita touhuavat  jatkossa myös youtubessa. 
Nuoret olivat viettämässä isänpäivää kotona. Kieltämättä suloiset kissanpennut saivat suurimman huomion osakseen;) 
Leikkimisen jälkeen uni maistuu Täplälle ja Raidalle.
Pennuista vilkkaampi Raita herää yleensä ensimmäisenä, niin tälläkin kertaa.
Täplä haluaisi vielä jatkaa suloista untaan.

Onneksi sain syksyn isoimman värjäysurakkani valmiiksi ennen kissanpentujen tuloa. Nyt on aika paljastaa myös värjäämieni ja karstaamieni villojen määrä. Se on 12 kg 160 gr. Lähimmäksi arvasivat Delffi (11,8 kg) ja anli itse (12 kg). Onnea voittajille. Laittakaa yhteystietonne minulle sähköpostiini pienen yllärin lähettämistä varten. Kiitos myös kaikille muille kommenttinsa jättäneille, niitä oli suuri ilo  lukea:))

Isänpäivä kääntyy jo uuden päivän puolelle,
uusi viikko, uudet kujeet;))

ps. Ilokseni huomaan saaneeni myös uusia lukijoita blogilleni, olette sydämellisesti tervetulleet  joukkoon Mandalan tuvassa ja Päivi -kottikärryn kääntöpiiri

perjantai 8. marraskuuta 2019

Syksyn isoin värjäysurakkani valmistui ajoissa

Tämä iso hahtuvakasa selittänee sen, miksi pidin pitkän tauon blogistaniasta;)) 
Syyskuun postauksessani klik! kerroin värjänneeni kolme kiloa villaa, mutta eihän se vielä siihen jäänyt. Sain syyskuun alussa ison tilauksen luonnonväreillä värjätyistä huovutusvilloista. Lokakuun loppuun mennessä minun oli määrä värjätä erivärisiä keltaisia, vaaleanpunaisia, roosia ja ihonvärisiä villoja taideteosta varten. Tässä vaiheessa en voi vielä paljastaa sitä, mihin teos tulee esille, palataan siihen ensi toukokuussa.  
Suomenlampaan villa on laadukasta ja soveltuu erittäin hyvin erilaisiin huovutustöihin. 
Hankin värjäämäni villat Mikkolan lammastilalta klik!. Olen aiemmin kertonut täällä klik! lampaiden keritsemisestä ja villan lajittelemisesta. Omat villavarastoni olivat huvenneet olemattomiin, joten syksyn kerintäpäivät tulivat juuri sopivasti. Kahtena päivänä olin lajittelemassa villoja lammastilalla. 
Värjäämistä varten villat pitää pestä, vaikka ne näyttävätkin melko puhtailta kesän laidunkauden jälkeen. Villassa on paljon rasvaa, lanoliinia, mitä pitää pestä pois, jotta värit tarttuvat villaan. Pesin villat kilon erissä, kuumassa vedessä liottamalla. Ensimmäiseen liotusveteen laitan muutaman tipan astianpesuainetta. Villan puhtaudesta ja rasvaisuudesta riippuen liotan villoja kolmesta neljään kertaa.
Puretin pestyt villat isossa puretuspadassa ennen värjäämistä. Puretuksen voi tehdä myös värjäyksen yhteydessä. Pieniä eriä värjätessäni teenkin niin. Värjärin päivään mahtuu monenlaista puuhaa. Keitin samoilla tulilla uusia väriliemiä ja värjäsin aiemmin purretettuja villoja tai lankoja. Isoja määriä kerralla värjätessä tarvitaan monen kokoisia kippoja ja kappoja. Väriliemien säilyttämiseen pitää varata isoja astioita. Siivilöimistä varten olen hankkinut kirpparilta vanhojen mehumaijojen siivilöitä. Myös spagettikattilan siivilä on osoittautunut todella käytännölliseksi villojen värjäämisessä. 
Keltaisia värejä saa monista eri kasveista ja sienistä. Koska kyseessä on taideteos, minkä tulee säilyä mahdollisimman kauan, niin valitsin väripatoihini vain hyvän valonkeston antavia kasveja ja sieniä. Tässä keitän teräspadassa ensimmäistä näyte-erää varten värilientä kanadanpiiskun kukinnoista.
Kasvatan kanadanpiiskua (Solidago canadensis) omalla pihalla, mutta nyt tarvitsin kukkia niin paljon, että kävin keräämässä kaksi isoa jätesäkillistä niitä tuttaviemme monien aarien laajuisesta piiskupenkistä. Itse asiassa omat piiskuni olen saanut aikoinaan juuri tuosta, nyt jo villiintyneestä kasvustosta. 
Kasvatan myös keltasauramoa (Anthemis tinctoria) ja tiikerinkaunosilmää  (Coreopsis tinctoria) värjäyksiä varten. Tässä kuivatut keltasauramon kukat sukkahousupussissa villojen joukossa.
Luonnonväreillä värjääminen on monella tapaa hidasta puuhastelua. Padassa olevat korpipaatsaman lastut on haketettu jo kolme vuotta sitten. Säilytän kuivattuja lastuja pahvilaatikossa vähintään vuoden, yleensä useammankin. Näin niistä saa parhaimmat sävyt villoihin. Samoin toimin myös puiden kuorien kanssa. Alapuolella olevassa kuvassa näkyviä keitettyjä korpipaatsaman kuoria olen säilyttänyt kolme vuotta ennen väripataan laittoa. Korpipaatsaman kuorien lisäksi värjäsin keltaisia sävyjä villoihin omenapuun ja keltasipulin kuorilla.
Alkukesä on hyvää aikaa kerätä ja kuivata erilaisia kasveja, kuoria ja juuria tulevia värjäyksiä varten. Puiden lehdistä saa kirkkaimman keltaisen juuri puhjenneista lehdistä aina juhannuskesään asti. Padassa olevat korpipaatsaman lehdet keräsin syyskuussa suoraan väripataan. Villat värjäytyivät hempeän vaaleankeltaisiksi. 
Keväällä nostin yhden raparperin juurakon. Raparperin juurista saa kauniita, kestäviä oransseja ja keltaisia sävyjä villaan ilman purettamistakin, sillä siinä oleva oksaalihappo toimii luonnollisena puretteena. 
Kasvien lisäksi värjäsin villoja myös sienillä. Sienimetsässä saikin käydä monta kertaa viikossa. 
Punavyöseitikeistä (Cortinarius armillatus) saa kaunista roosaa ja malvaan sävyttyviä värejä. Keräsin punavyöseitikkejä syksyn aikana useita kymmeniä kiloja värjäyksiini. Yhden väriliemen keittoon käytin kolmesta neljään kiloa punavyöseitikkejä. Nuoret sienet kannattaa jättää vielä kasvamaan. Vanhoista, rupsahtaneista sienistä saa parhaat värit.
Värjäyspäivinä ei oikeastaan ehdi tekemään mitään muuta kuin värjätä. Yleensä jätin villat jäähtymään värjäysliemeen seuraavaan päivään asti.  
Aamulla kun olin saanut sytytettyä väripatojen alle valkeat ja laitettua väripadat lämpiämään, huuhdoin edellisenä päivänä värjäämäni villat. Aina kun mahdollista huuhdoin villat sadevedellä. Tässä kuivumaan pääsyä odottaa punavyöseitikeillä (alinpana), limanuljaskoilla (oikealla) ja korpipaatsaman kuorilla värjätyt villat. 
Syyskuussa oli vielä lämpimiä päiviä, joten pystyin kuivaamaan villat terassilla. Edessä piiskulla värjättyjä villoja, ylhäällä verihelttaseitikin (Cortinarius semisanguineus) jaloilla. Verihelttaseitikki antaa vielä jatkovärjäyksissäkin hyviä, valoa kestäviä värejä villaan.  Vasemman puoleiset villat ovat ensimmäisestä värjäyksestä, oikealla toisesta jälkiväristä. 
Syyssateiden alettua ja ilmojen viilennyttyä kuivasin villat viherhuoneen lattialla. Korissa olevat villat on värjätty verihelttaseitikin lakeilla ja punavyöseitikeillä, vaaleanpunaiset villat kilpikirvalla. Oikealla ylänurkassa on paatsamanlastuilla ja vasemmassa reunassa limanuljaskoilla (Gomphidius glutinosus) värjättyjä villoja.   
 Ihmeellistä miten usein sadepilvet kiersivät niin, että säästyin kastumiselta.
Syksy on ollut mitä parhainta värjäysaikaa. Välillä jopa toivoin vesisadetta, kun sadevesitynnyrit kumusivat tyhjyyttään!
Isot värjäysastiat ovat raskaita liikutella, joten käytän apuna pieniä kärryjä niitä siirrellessäni. Tässä yön yli liossa olleet auringonkukat odottavat pääsyä väripataan. 

Väriliemien keitosta syntyneet jätteet kuskasin kottikäryillä puutarhakompostiin. 
Kyllä tämä touhu käy myös hyvästä kuntoilusta;)
Sitä mukaa kun sain villat kuivattua aloitin niiden karstaamisen. Käytin karstauksessa isoa ja pientä käsikarstaa. Käsin karstaaminen on melko hidasta hommaa, mutta todella rentouttavaa. Korissa verihelttaseitikin jaloilla ja tulihelttaseitikillä (Cortinarius malicorius) värjätyt villat jo karstattuna hahtuviksi. Oikealla karstausta odottaa korpipaatsamanlastuilla värjätyt villat. 
Olen tekemässä karstaamisesta oman postauksen jossain vaiheessa...tässä karstoille on päässyt verihelttaseitikin lakeista, hurme- ja punavyöseitikeistä keitetyllä väriliemellä värjätyt villat. 
Karstasin jokaisen värjäämäni villaerän erikseen. Välillä takkahuoneen lattialla oli pitkä rivi hahtuvakoreja odottamassa punnitusta. 
Ennen punnitusta otin jokaisesta erästä pienen hahtuvatupon näytteeksi värjäyskansioon. Keväällä teen niille vielä valotestin. 
En ollut ihan varma hyväksyykö tilaaja kaikki värjäämäni erät, joten sidoin ne erikseen villalangalla. Kiinnitin lankaan nimilapun, mihin kirjasin lisäksi hahtuvanipun painon.  Langan alle sujautin myös pienen tukon karstaamatonta villaa. Karstaamaton villa on kaunista ja uskon tilaajan löytävän käyttöä myös sille. 

Vähitellen hahtuvanipuista muodostui melkoinen vuori tyttäremme 120 cm leveälle vuoteelle!
 Hahtuvavuoresta löytyy
mm. kokenillilla eli kilpikirvalla,
tulihelttaseitikillä (Cortinarius malicorius),
korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuorilla ja krappijuurella,
limanuljaskalla (Gomphidius glutinosus) ja
keltasipulin kuorilla värjättyjä villoja. 
Hieman jännitti, olenko onnistunut värjäämään juuri sellaisia villoja, mitä tilaaja halusi...
Helpotus oli suuri, kun alkuviikosta nuori taiteilija kävi hakemassa villat. Jo ilme kertoo kaiken!

Arvaappa kuinka paljon värjäämäni hahtuvavuori painaa.
Lähimmäksi arvanneelle luvassa pieni yllätys.
Arvauksia voi jättää kommentteihin aina isänpäivän iltaan asti . Käyn ne läpi iltauutisten jälkeen:))