perjantai 22. maaliskuuta 2019

Koltostelua

Tuvasta kuuluu vaimeaa veisuuta. Kylänväki on kokoontunut parhaimmissaan seuroihin. Porstuan naulakko on tupaten täynnä ulstereita.
Naape avaa varovasti porstuan oven.
- Kato Immun taskut, Naape kuiskaa Annelle.
Anne tutkii taskuja hätäisesti. Pian hän ojentaa pari tupakkia Työmies-askista Naapen kouraan.
Nuoret pujahtavat ulos hiljaa ja säntäävät juoksuun vasta päästyään kylätielle.

Maitolaiturilla Naape sytyttää hymyillen tupakin. Savupyörylät nousevat tanssahdellen kohti tummaa taivasta.
- Ota sinäkin, Naape sanoo ja ojentaa tupakkia Annelle.
- En minä kehtaa.
- Ota nyt vaan, mieles tekee kuitenkin, Naape hoputtaa.

Yskänpuuska raivistaa Annea. Hetken päästä huoneessa kuuluu vain happipullon pulputus. Hymynkare huulillaan Anne toteaa itsekseen
- Olisi saanut nuokin koltostelut jäädä tekemättä.



Osallistun tällä pienellä osin fiktiivisellä muistelolla vk 12 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Sieltä löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.
Viikon 12 krapuhaasteen annetut sanat ovat: naulakko, hymyillä, työ.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Puutarhan kevättöitä

Viime viikolla oli muutama aurinkoinen päivä. Suojasin piskuisen alppiruusuni viikonloppuna kevätahavaa vastaan. Jo syksyllä laitoin kuusenhavuja sen juuristoalueelle. Tänä talvena saimme poikkeuksellisen paljon lunta. Parhaimmillaan pakkaslunta oli niin paljon, ettei alppiruusua näkynyt lainkaan hangen alta. Nyt lumi on sulanut, joten laitoin kolmijalan alppiruusun päälle ja asettelin kuusenhavuja aurinkosuojaksi. Keräilin myös suurimmat tuulen irroittamat oksat takapihalta, muuta siistimistä se ei sitten kaipaakkaan, koska puidenlehdet saavat maatua maan pieneliöiden ruuaksi. 
Alkuviikosta maa sai kevyen lumipeitteen. Puutarhajätekompostin vieressä kasvava alppiruusu altistuu suoralle auringonpaisteelle näin keväisin ennen kuin lehti puhkeaa puihin. Paikka on nyt entistä tuulisempikin, kun leikkasimme tienreunan vanhaa kuusiaitaa syyskesällä, matala risuaita ei paljoakaan tuulta pidättele. Onneksi kompostialueen näkösuojaksi rakennettu harmaa lauta-aita estää pohjoistuulen pahimmat puhurit.  
Kevättalvi on parasta aikaa kaataa pihamaalta puita. Isäntä kaatoi viikko sitten kaksi koivua takapihalta.  
Maisema avartui mukavasti. Pihakuusilla on nyt enempi kasvutilaa.
Piha-aidan takaa katseltuna koivujen kaatamista ei huomaa. 
 Kaunis klapipino hivelee silmiä:))
Tuntuu uskomattomalta, että nämä saostuskentän ilmatorvien suojakorit olivat vielä pari viikkoa sitten lumenpeitossa. 
Leikkimökin räystäänreunan jääpuikot ovat niin tervetulleita kevään merkkejä. 
Kasvilavoja suojaa ohut lumipeite, joten niiden osalta kevättyöt saavat vielä odottaa tovin
.
Millaisten kevättöiden parissa Sinä olet puuhastellut sisällä tai ulkona?

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kesäyönä


Mia riisuu ruosteen tahraamat käsineet. Viimeinenkin sidelanka oli solmittu. Raudoitus valmistui viime tingassa, aamulla tulisi betoniauto.
Tuttu hirnahdus tervehtii pihamaalla. Öitä polle hyvä!

Aitan hirret huokuvat rauhaa. Kesäyön tunnit kuluvat. Vähitellen Miian valtaa huoli.
Missä perhe viipyy? Ajomatka kestää normaalisti kolme tuntia. Heidän olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten.

Unen läpi Mia havahtuu oven narahdukseen.
- Nukutko?
- Taisin jo hieman torkahtaa, Mia vastaa kuullessaan rakkaan äänen.
- Pääsimme lähtemään myöhässä. Työkaveri sairastui, tuurasin häntä muutaman tunnin.
- Ehdin jo hieman huolestua.
Mia käpertyy miehen lämpimään syliin. Lintujen viserrys, aamuauringon ensisäteiden tanssiessa hirsiseinän raoista, hiljentää keskustelun.
Vielä hetki aikaa nukkua ennen betoniauton tuloa.



Osallistun tällä pienellä tosielämän tapahtumalla vk 11 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Sieltä löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.
Viikon 11 krapuhaasteen annetut sanat ovat: tunti, keskustelu, ovi.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Pitsiverhot Rauniopuutarhan akkunoihin

Sydänpitsiverho on ollut jo lähes kymmenen vuotta Rauniopuutarhan akkunassa. Malli on todella kaunis ja sopii niin hyvin juuri tuohon päätyakkunaan. Viime kesänä katselin, et se on jo melko hapero, olisi aika virkata uudet verhot. 
Viikolla aloin tutkia vanhoja Suuri Käsityö kerhon vuosikertoja. Ilokseni löysin sydänpitsimallin lisäksi vielä kaksi muuta kaunista mallia. 
Tarkemmin tutkittuani tätä 10/1982 lehdessä olevaa sydänpitsiä huomasin, ettei se ole lainkaan sama malli, kuin Rauniopuutarhan pitsiverhoissa. Malli on aivan liian kapeakin, joten jätän sen syrjään.
Tämän herkän kyyhkysverhon mallin löysin 1/1987 lehdestä. Verhossa lentävät kyyhkyset ja kukkaköynnökset ovat todella kauniit, malli on myös selkeä ja siten nopeasti virkattavissa. Verho on tarkoitettu salusiiniksi, joten se on ehkä liian iso Rauniopuutarhaan. Toisaalta kuviota voisi jatkaa siten, että  verho pingoittuisi koko ikkunan korkeudelta. Tai siitä voisi virkata pelkästään köynnöskuvion. Eli mallissa on potentiaalia vaikka mihin! 
Perhosmallin löysin 2/1980 lehdestä. Pitsin on lähettänyt lehdelle Arja Klemola Vetelistä. Pitsin esittelystä selviää, että malli on julkaistu Yhteishyvä-lehdessä vuonna 1928. Malli on kulkeutunut perintönä Arjan isän tädiltä. 
Lehden mukaan malli on alunperin suunniteltu nuorenparin lakanapitsiksi, mutta paksummasta langasta virkattuna se sopii hyvin myös pitsiverhoksi. 
Valitsin lopulta Rauniopuutarhan verhoiksi juuri tämän perhosmallin. Parina iltana olen jo sitä virkannut Voicea katsellessani. Valitsin langaksi varastostani löytyneen ohuen kalalangan.

Kevätaurinko paistaa taas tänään muutaman pilvisen päivän jälkeen, raaka tuuli ei kuitenkaan houkuttele ulkoilemaan. Niinpä olen selaillut edellisten kesien puutarhakuvia ja suunnitellut tulevan kesän uusia istutuksia. Löysin kirpparilta tämän ihastuttavan kirjan. Englantilainen Henry Terry on maalannut kesäiltoina 1873 lapsilleen kaikki nämä ihanat kukat, mitkä hän on suurimmaksi osaksi kerännyt yhdessä lastensa kanssa  kotinsa lähi ympäristöstä.
Kirppariblogistani löydät hieman enempi juttua kirjasta Klik!

Jos haluat kurkistaa myös Rauniopuutarhaani, niin klik!  ja viimeisimpään projektiini siellä klik! 
Ensi kesän projektit ovat parhaillaan muhimassa:))

Nautitaan kevään tulosta ja kaikista ihanista projekteistamme, ne ovat elämän suola!

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Tampellan värillinen damasti hurmaa

Vuoden ensimmäisessä Antiikki&design-lehdessä silmiini osui erittäin mielenkiintoisen kirjan esittely. Kirjan ansiosta kirpputoreilta hankkimani pellavaliinat oli helppoa tunnistaa. Täytyihän kirja hankkia itselle. Sain sen viime viikolla ja olen nyt ahkerasti tutkinut damastien saloja:))
Päivi Fernströmin & Irja Satrin Pellavaliina Tampellan damasti 1859- 1977 kirja esittelee laajasti Tampellan  pellavaliinat. Kirjassa käydään läpi Tampellan historiaa, damastiliinojen valmistus, käytetyt materiaalit, damastien kuvioaiheet ja suunnittelijat. Oma lukunsa on myös damastiliinojen käytöstä ja huollosta. Kirjasta on paljon hyötyä liinoista kiinnostuneille, kirjan lopusta löytyy luettelo Tampellan valmistamista damastiliinoista. Kirjassa esitellään kaikki Tampellan pellavaliinat 120 vuoden ajalta mallinumeroiden mukaisessa järjestyksessä. Pyyhemalleista mukana on vain osa. Lisäksi luettelosta uupuu ulkopuolisten asiakkaiden teettämät tilaustyöt. Kokonaisuudessaan mahtava lukupaketti ja käsikirjana mainio!
Ostan kirpputoreilta Tampellan damastiliinoja aina kun siisti liina kohdalle osuu. Jos haluat lukea näistä liinoista enemmän, niin käyppä kurkkaamassa Värjäri kirppikellä -blogistani niihin liittyvää postausta klik!

Etsiessäni tietoja Pellavaliina kirjan kirjoittajista huomasin sattumalta, että Tammisaaren keskustassa sijaitsevassa Galleria Elverketissä Pro Artbus-säätiön järjestämässä Talviklassikko näyttelyssä esitellään tekstiilitaiteilija Dora Jung.  Näyttely on avoinna vielä maaliskuun loppuun asti pe-su klo 11.00- 17.00 ja siihen on vapaa pääsy. Oheisen linkin kautta pääset tutustumaan näyttelyyn hieman tarkemmin klik! Tämän näyttelyn kyl haluan nähdä.

Dora Jung suunnitteli damastiliinoja Tampellalle viiden vuosikymmenen aikana. Liinavaatekaappini päällä löytyy yksi Jungin suunnittelema malli. Olen kirjoittanut siitä enempi kirppariblogini puolella.

Nyt lähden laskemaan lampaita makuuhuoneeseen ennen kuin vuorokausi ehtii vaihtua;)


sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Lähdön hetki


Auto kaarsi hiljalleen aseman parkkipaikalle. Junan lähtöön olisi vielä hetki aikaa. Tyttären taskussa pirahti kännykkä.  
- Etkö vastaa? kysyy äiti.
Tyttö näprää puhelintaan. Tarkistaa numeroa mistä soitetiin.
- Se oli sieltä Kittilästä. Soitan takaisin vasta junasta.
Kuulutus junan saapumisesta kaikuu asemalaiturilla. Vanhemmat halaavat kuopustaan toivottaen hyvää matkaa. Lähdön hetki on haikeutta täynnä. Niin vähän aikaa lapset ehtivät olla kotona.
Juna lähtee hitaasti liikkeelle. Vanhemmat vilkuttavat asemalaiturilla kunnes viimeinenkin vaunu on kadonnut näkyvistä. 

Kotimatkalla vuorostaan äidin puhelin soi. 
- Hei äiti, sain pyynnön tulla työhaastatteluun heti kun kotiudun Brysselistä.
- Hyvä juttu, äiti vastaa. 
- Varasin lennon jo valmiiksi, älkää turhaan huolehtiko isän kanssa.


Osallistun tällä pienellä tosielämän tapahtumalla vk 10 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.
Viikon 10 krapuhaasteen annetut sanat ovat: halata, pyyntö, lento.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Otin varaslähdön kevääseen Ruissalosta

Minulla oli keskiviikkona käynti Turkuun ja kauaa ei tarvinnut houkutella kaveriksi isäntää ja tytärtä, joka oli tullut juuri edellisenä iltana pikaisesti kotona käymään ennen ulkomaanreissuaan. Iltapäivä oli sopivasti vapaana, joten nappasimme Turusta myös nuorenparin kyytiimme ja suuntasimme kohti Ruissalossa olevaa Turun yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa. klik!
Ulkona oli jo kevättä ilmassa, pientä tihkusadetta, aurinko piiloitteli pilviverhon takana. Siksi oli mukavaa astua kasvihuoneiden lämpöön keskelle kukkamerta.  
Lumikuningatar (Coelogyne cristata) on aivan ihana orkidea. Ruissalossa on parhaillaan kukassa kuusi isoa lumikuningatarta. Lumikuningatar eli lumikämmekkä on mielestäni yksi kauneimmista orkideoista. 
Kuvan keskellä veripasuunakukka (Brugmansia sanguinea).
Pasuunakukka on näyttävä kasvi, itsellänikin on joskus ollut valkokukkainen pasuunakukka. Harmikseni en onnistunut sitä talvettamaan kuin pari talvea, kun minulla ei ollut siihen aikaan käytettävissäni sopivaa talvetustilaa juurakolle.  
Kun kameliat (Camellia japonica) aloittavat kukintansa Ruissalossa, 
niin silloin kevät on jo nurkan takana;) 
 Useat isot kameliapensaat olivat täydessä kukassa. 
Ihastuin näihin helokolibrikukkiin (Strelitzia reginae) Madeiran matkallamme. Vaikka helokolibrikukka, paratiisilinnunkukka, kasvaakin luonnonvaraisena vain Etelä-Afrikassa, niin sitä pidetään kukkivan Madeiran symbolina. 
Amppelissa kasvaa hirvensarvisaniainen (Platycerium bifurcatum). On hieman isompi kuin omani, mistä juuri edellisessä postauksessani kirjoitin. Kuvassa näkyy selvästi saniaisen komerolehdet, joilla se kiinnittyy tiukasti kasvualustaansa. 
Tietojeni mukaan Suomessa on vain kahdessa kasvitieteellisessä puutarhassa jättilumme, Ruissalon lisäksi Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaisaniemessä on parananjättilumme ja nämä Ruissalon jättilumpeet ovat kahden Amazonin alueen lajin risteymä eli Amatsonin jättilumpeen ja parananjättilumpeen. Kuvan keskellä näkyy jättilumpeen kukan nuppu, aivan tuossa orkidean kukan alapuolella.
Jättilumpeen kukat avautuvat yöllä ja kukinta kestää vain kaksi yötä. Toinen erikoisuus on siinä, että kukka vaihtaa väriä. Ensimmäisenä yönä lumpeen nuppu avautuu keskiyöllä valkoisena, seuraavana yönä kukka on vaaleanpunainen. Nämä alunperin Yhdysvalloista Ruissaloon saadut jättilumpeet ovat ihastuttaneet kävijöitä jo yli 20 vuotta.  Ruissalon jättilumpeiden siemeniä on puolestaan sitten lähetetty vuosien varrella useampiin Euroopan maihin, jopa Japaniin asti.  
 Ulkona tihuutti, mut kasvihuoneissa oli ihan lämmintä.
 Oletko joskus haaveillut kasvattavasi sitruspuita viherhuoneessasi?
Olisikin mahtavaa saada muutama mandariini tai
sitruuna omasta pikku puusta;)
 Banaanien kasvattamista varten pitäisi sitten olla jo hieman isompi viherhuone!
Kasvihuoneissa kasvavien noin 2000 kasvilajin ja -lajikkeen joukkoon mahtuu toinen toistaan ihmeellisempiä kasveja. Vaikeaa olisi kiivetä tämän Amazonin kapokkipuun latvaan. Ei ainakaan sukkahousut jalassa sitä kannattaisi kokeilla;)
Kaktukset jaksavat aina ihmetyttää. Näinköhän oma villakaktukseni kasvaa koskaan näin isoksi?
Puhumattakkaan piskuisesta pullojukastani (Beaucarnea recurvata).
Pullojukkaa kuulee joskus nimitettävän myös norsunjalaksi. Sen ymmärtää hyvin tätä Ruissalon pullojukkaa katsellessa.
Ja mikäs kaunotar sitten tässä on?
Aina vihannan lamppuharjan (Callistemon citrinus) kukat ovat kerrassaan ihastuttavat.
Parhaillaan kasvitieteellisellä puutarhalla on sammakkonäyttely. Tällä kertaa en ehtinyt paneutua kunnolla näihin pikku otuksiin, mut onneksi näyttely jatkuu vielä huhtikuun loppuun asti, joten voin seuraavalla käynnillä perehtyä sammakkojenkin elämään paremmin. Nyt kukat saivat kaiken huomioni! Ruissalossa on aina yhtä mukavaa käydä. Seuraavalla kerralla varmaan jo ulkopuutarhassa kukkivat kevään ensimmäiset kukkijat. 
Kasvihuoneet ovat nyt avoinna joka päivä ma-su klo 10- 17. Kasvitieteellisen puutarhan facebook sivuilta klik! voi seurata ajankohtaisia tapahtumia. Jos liikut varsinaisessa suomessa, niin voin lämpimästi suositella tutustumista myös kasvitieteelliseen puutarhaan ja muutenkin Ruissaloon, siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää.