sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Rauniopuutarha kesäasussaan

Toukokuun alussa postasin viimeksi Rauniopuutarhan kuulumisista klik! Silloin mallasin keväällä virkkaamiani perhoskuvioisia pitsikappoja päätyikkunaan. En ollut niihin ihan tyytyväinen, joten virkkasin vanhan mallin mukaan uudet sydänpitsit ikkunaan. Nyt on taas hyvä:))
Aiemmin kylvämäni salaatit, punajuuret ja persilja eivät itäneet kunnolla. Kylvin viikolla lisää salaattia, retiisiä ja tilliä.  Alkukesä on ollut vähäsateinen, joten käytävän sammal on päässyt kuivumaan pahoin. Sammal toipuu kyllä hyvin kunnon sateiden jälkeen, kunhan vaan malttaa olla nyt kävelemättä sen päällä.
Kotkansiivet viihtyvät hyvin muurin suojassa. Keskelle käytävää kasvavan pikkuisen siirrän muualle, kunhan keksin sille uuden paikan. Saksankirveli on jo kukkinut. Annan sen tehdä siemeniä, pakastan niitä talven varaksi. 
Kotkansiiven viereen käytävälle on ilmestynyt ilokseni ilmeisesti jokin tädyke.
Lajimääritys on vielä hiukan hakusessa. Tunnistatko sinä, mistä tädykkeestä on kyse?
Iloitsen aina suuresti näistä itse kylväytyvistä kasveista. On mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea pihamaalle ilmaantuu, kun malttaa olla liikaa kitkemättä. 
 
Kotipihalta Sarkolasta tuomani vanha, pienin sinisin kukin kukkiva asteri, on lähtenyt hyvin kasvuun. Samoin myös malvat. Puutarhamansikatkin näyttävät viihtyvän. Aamukierroksella sain suuhuni jo muutaman kypsyneen jöllikän. Rastaat eivät ole viel hoksanneet tulla niitä syömään;)
 
Siperiankurjenmiekka kukkii kauniisti vanhassa hevosen syötökaukalossa. Vuorenkilpien kukintaa en tänä vuonna ehtinyt näkemään lainkaan.
Istutin lantakourupenkkiin siperiankurjenmiekan. Kaverikseen se sai vaalean sinisiä orvokkeja. Aiemmin istuttamani pääskynkukka (Prietzelago alpina) aloittelee myös jo kukintaansa.
 Ajuruohot viihtyvät karussa lantakourupenkissä. 
 Kukintaansa aloittelemassa harmaa-ajuruoho (Thymys praecox var. pseudolanuginosus). 
Olen kertonut täällä klik! miten lantakourusta tehtiin perennapenkki. Postauksen kuvista näkee, miten hyväkuntoinen käytävän sammalpeite on aina sateisina kesinä. 
Keltapäivänliljat lopettelevat jo kukintaansa Rauniopuutarhassa. Aiemmin penkissä on kukkinut jo valkonarsissit, tulpaanit ja lehtoakileijat. Parhaillaan täydessä kukassa ruohosipuli. Kukintavuoroaan odottelee mäkimeirami.   
 Simpukkapenkissä kasvaa erilaisia laukkoja. 
Talikon tukemana kasvaa lipstikka. Voi olla että paikka on sille liian ahdas ja joudun sen vielä siirtämään muualle. Lipstikan takana jo nupuilla pisamakellot ja harmaamalvikit. 
 
Rauniopuutarhan köynnökset ovat aloittaneet hurjan kasvunsa. Kilpaa ne kiipeilevät seinällä ja yrittävät vallata itselleen parhaimmat kasvupaikat. 
 Piippuköynnös oikein ryöpsyää muurin yli auringon puolelle!
 Toisistaan tukea ottaen piippuköynnös ja imukärhiviini kurkoittelevat kohti taivaan sineä.  
Olen istuttanut piippuköynnöksen kaveriksi Piilu-jalokärhön. Sain siihen idean vanhasta puutarhakirjasta, missä kuvattiin, miten jalokärhö tukeutuisi piippuköynnökseen.  Piiluni ei halua kasvaa piippuköynnöksen seassa, vaan hakeutuu mieluummin kauemmaksi siitä. 
Köynnöshortensiakin on vihdoin aloittanut kunnon kasvun ja hakeutuu jo ikkunasta aamuauringon puolelle:))
Karhunvatukoista rusakot söivät talvella suurimman osan. 
Onneksi jäljelle jääneet tekevät marjoja runsaasti! 

Kesä on kauneimmillaan. Nyt on paras aika tehdä upeita kukkakimppuja luonnonkukista. 
Tässä keräämäni kimppu koristaa juuri maalattua saunakämpän muuria:))


perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lomareissu Mualiman navalla

Lomailimme alkuviikosta kuopuksemme luonna Kuopiossa. Meille hyvä loma merkitsee yhdessäolon lisäksi hyvää ruokaa viihtyisissä ravintoloissa, mielenkiintoisia retkiä ja nähtävyyksiä sekä ennen kaikkea rentoutumista. Kesällä ehdottomasti yksi parhaista tavoista rentoutua on uiminen ja saunominen. Kuopiossa on lukuisia hyviä uimarantoja, tässä olemme uimarannalla Väinölänniemellä.
Kuopion kaikkia nähtävyyksiä ei ihan päivässä eikä edes kahdessa ehdi kiertää. Tällä reisulla jätimme museot väliin ja tutustuimme Kuopion Pyhän Nikolauksen katedraaliin. Se on mielestäni yksi kauneimmista pienistä katedraaleista missä olen käynyt. klik!  

Varsinainen retkikohteemme oli Kuopion Haminalahden kulttuuripolku von Wrightin veljesten lapsuudenmaisemissa. klik! Taiteilijaveljekset Magnus (1805- 1868), Wilhelm (1810- 1887) ja Ferdinand (1822- 1906) Wright tunnetaan erityisesti heidän luontoaiheisista tauluistaan, tarkoista lintumaalauksistaan ja maisematauluistaan. Heidän synnyinkodistaan, Haminalahden hovista, löytyy enempi tietoa Wikipediasta  klik! 
Koko reitti on merkitty maastoon metson kuvalla varustetuilla opasteviitoilla. Reitin varrella on lukuisia opastetauluja, jotka kertovat Wrightien taiteilijaveljesten lisäksi mielenkiintoisia tarinoita alueen muustakin historiasta. Niitä oli mukavaa lukea, edes pieni sade ei haitannut. Kulttuuripolulle lähdetään Haminalahden leirikeskuksen parkkipaikalta. 

Vasta ylitettyämme vilkasliikenteisen Karstulantien pääsimme metsäpolulle. Kulttuuripolku on noin kolme kilometriä pitkä ja maastoltaan vaihteleva. Monin paikoin juuret ja kivet hankaloittavat kulkemista, joten reitti ei sovi ihan kaikille.
Polun varella on monenlaista katseltavaa. Vanha kanto oli varmaan vasta pieni pieni puu von Wrightin veljesten kulkiessa 1800-luvulla näitä samoja polkuja.  Nyt se oli kuin luonnon alttaritaulu. 
 Myös tytär innostui kuvaamaan kantoa. 
On hienoa päästä kulkemaan pitkin vanhoja polku- ja tiepohjia. 

Taulussa samainen Mustamäentie kuvattuna ylämäestä, mitä pitkin kuljimme. 
Mustamäentieltä reitti siirtyi taas uudelleen metsäpolulle, mikä nousi jyrkkää kivikkoista rinnettä mäntyjä kasvavalle harjulle. Reitillä oli paljon rappuja ja muutamia pitkospuitakin, joita pitkin oli helppoa ja turvallista kulkea. 
Paikoin kipusimme luonnon omia kivirappuja ylös rinnettä.
 Harjun päällä oli jo taas paljon helpompaa kulkea. 
Harjun toinen reuna laski lähes pystysuorasti alas. 
Ihan hirvitti, kun tytär meni kuvaamaan aivan jyrkänteen reunalle!
Kuusen latvojen yli avautui kaunis näkymä Haminalahdelle.
 Kallioseinämässä voi ihailla luonnon omia veistoksia. 
 Reitin ehkä jylhin kohta löytyi Suopeltovuoren näköalapaikalta.
Korkea kuusikko peitti näkymää Haminalahdelle, mutta se ei vähentänyt paikan jylhyyttä. 
Mangnus von Wrightin maalaus, Näköala Suopeltovuorelta vuodelta 1854, on maalattu juuri samasta paikasta. Maalauksessa Haminalahden kartanon väkeä istuu tasaisella kalliolla ihailemassa auringonlaskua. Samaisella kalliolla me nyt ihailimme vuorostaan tätä kulttuurimaisemaa. Vaikuttava kokemus meille kaikille!
 
Pieni tihkusade loppui jatkaessamme matkaa takaisin Mustamäen tielle. 
Tien pientareella kasvoi paikoin nurmitatarta. 
Pitkälti emme joutuneet Mustamäentietä kulkemaan, kun jo taas opasteet osoittivat metsäpolulle. Polku kulki hakkuuaukion läpi. Yleensä en tykkää hakkuuaukioista, mutta tällä kertaa olin itse asiassa iloinen, koska nyt avautui kaunis  näkymä yli Haminalahden Kallavedelle asti. 
 Nuoret innostuivat kilvan kanssani kuvaamaan kauniita maisemia. 
 Kauempana satoi edelleen tehden näkymän sumuiseksi. 
Varmaan kaikille tulee Kuopion nähtävyyksistä ensimmäiseksi mieleen Puijon torni ja hyppyrimäet. Toki mekin siellä kävimme ihailemassa Kallaveden tai kuopiolaisittain Kallameren maisemia.  Nyt olikin mukavaa katsella tornia hieman kauempaa.
Harvoin tosiaan kiitän hakkuuaukioita, mut nyt siihen oli aihetta. Sen ansiosta polulta avautui esteetön näkymä Kallamerelle. Tauon jälkeen jatkoimme reippaina taas matkaa. 
 Jyrkän kallion seinämässä oli pikkuruinen luola.
 Luolan suuaukolle noustiin tukevia rappuja. 
Luolan seinästä löytyy mielenkiintoisia nimikirjoituksia. Wrightien veljessarjaan kuuluva Adolf von Wright (1815- 1894) toimi kuvanveistäjänä ja kirurgisten instrumenttien tekijänä. Nimensä hän on kaivertanut luolan seinään vuonna 1878. 
Kuka oli E G, joka on kaivertanut nimikirjaimensa vuonna 1868?
Luolan suuaukon yläpuolella kallioseinämä kohoaa pystysuorana. 
Pienellä kalliokielekkeellä kasvaa vain kallioimaretta ja sammalta. 
Von Wrightien taiteilijaveljekset tunnetaan parhaiten heidän lintuaiheisista maalauksistaan. Ehkäpä tunnetuin niistä on Ferdinand von Wrighten maalaus Taistelevat metsot vuodelta 1886. Kopio siitä löytyy useammasta suomalaiskodista. Aiemmin se on ollut myös hyvin suosittu ristipistotyönä, meiltäkin se löytyy isännän verstaan seinältä. 


Retkipäivän jälkeen oli ihanaa rentoutua Jätkänkämpän savusaunan leppeissä löylyissä ja virkistävässä Kallavedessä uiden. Savusauna lämpiää kesäaikana tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin.
Lopuksi viel ne tärkeät koordinaatit, et osaat suunnistaa kesälomallasi tutustumaan 
Kallameren ympäröimään Mualiman napaan;))