Suunnitelmia lauantaipäivälle

Ensimmäinen viikko vierähti töissä nopeasti. Viikolla illat kuluivat marjojen mehustamisessa, hillotessa ja tietysti sen valtavan pyykkivuoren pesussa, mikä ehti kertyä kolmen viikon loman aikana. Vasta nyt aamulla ehdin tekemään kunnon kierroksen pihamaalla. Monet perennat lopettelevat jo kukintaansa, toiset toki vasta aloittelevat. Lapinnauhus on kukintansa loppusuoralla, sen takana oleva suomentatar kukkii vielä kotvasen ilokseni.

Kasvilavat tarjoavat satoa pitkälle syksyyn. Osa keltasipuleista oli alkanut kukkimaan. No, se ei haittaa, koska kuivatut kukat ovat näyttäviä kukka-asetelmissa ja voihan niitä myös syödä.

Tänään on tarkoitus nostaa sipulit maasta kuivumaan. 

Punasipuleista näyttää tulevan hyvä sato.

 Hajuherneet vasta aloittelevat kukintaansa, kylvin ne melko myöhään toukokuulla. Jos on leuto syksy, niin hyvinkin saan vielä nauttia niiden tuoksusta pihamaalla puuhastellessani. 

 Monet yrtit ovat ehtineet jo kukkaan. Tänään pitääkin leikata niitä kuivumaan talvenvaraksi.

Lehtikaalit ovat vielä pieniä, mutta ehtivät kasvaa ennen pakkasten tuloa. Ja parhaimmillaan lehtikaali onkin vasta pakkasen puremana.

 Punahatut ilahduttavat aina! 

Ilon aihetta antaa myös se, että keväällä istuttamani kultapallot ovat lähteneet hyvin kasvuun ja kukkivat jo runsaasti. Siirsin taimet toukokuussa lapsuudenkodistani Viinasillasta, missä on kaksi isoa kultapallokasvustoa. Taustalla näkyvä linnunpelätin on tehtävänsä hoitanut ja pääsee ansaitulle lepotauolle varastoon. Myös puissa roikkuvat erilaiset hilavitkuttimet aion kerätä pois. Kovin tehokkaita ne eivät olleet, koska kaikki kirsikatkin päätyivät linnutujen ruuaksi;)

 Toinen isännän kanssa yhdessä rakentamamme linnunpelätin, Lady Linnunpelätin, saa vielä jatkaa vartiointia, koska osa herukoista on poimimatta.

 Tänä syksynä saadaan kohtuullinen luumusato.

Ennen lomalle lähtöä kylvin kasvilavaan hieman tilliä, retiisiä ja naurista. Ovat hyvin itäneet, toivottavasti harsonalla jaksavat tuottaa satoakin.

Tähtikukat, asterit, lukeutuvat ehdottomasti syyskesän kauneimpien kukkijoiden joukkoon.

Sarkolassa ensimmäisenä kukkaan ehtii tämä vaatimaton, jo usein heinäkuun lopulla kukintansa aloittava asteri. Se kasvoi puutarhassa jo ostaessamme Sarkolan - 80-luvun alussa. En tiedä sen nimeä, olisikin mukavaa, jos joku teistä sen tunnistaisi:))

Ja nyt pihamaalle hommiin, että ehdin tekemään kaiken suunnittelemani.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille, niin uusille kuin vanhoille Värjärin Padan lukijoille!

Elokuun valkoiset kukkijat

Pihamaaltani ei löydy moniakaan valkoisena kukkivia perennoja, joitakin sentään, kuten tämä ihastuttava jalokuunlilja Hosta Brim Cup, minkä kukat ovat lähes valkoiset. 

Ehdoton suosikkini tällä hetkellä on rentovartinen luppio Sanguisorba parviflora.  

Se on uskomattoman kaunis huojuessaan vienossa kesätuulessa taivuttaen kukintonsa punaoranssien nepalinhanhikkien ylle.

Mantsuriankärhö Clematis mandshurica on aiemmin asustanut Rauniopuutarhassa. Siirsin sen keväällä tiilikaaripenkkiin tuomen alle. 

Istutin tähkäkimikin (Cimicifuga racemosa) viime vuonna. Siinä on vasta pari kukkavartta, mutta nyt jo huomaan miten hyvin se sopii tulevaan sadepuutarhaani. Siis mihin?

Olen jo parina kesänä kaivannut sarkojen välissä olevan ojan päähän allasta, mihin on tarkoitus jotaa katoilta tulevat sadevedet eli hulevedet. Tutkin viikolla netistä erilaisia vaihtoehtoja ja törmäsin itselleni uuteen sadepuutarha-käsitteeseen (rain garden). Ihastuin siihen heti ja arvata saattaa, että sen jälkeen kiertelinkin ihastelemassa toinen toistaan upeampia sadepuutarhoja. Huomasin, että juuri sadepuutarhaa olen itsekin tietämättäni rakentanut! Sadepuutarhaksi kutsutaan kasvillisuudella peitettyä painannetta, minkä tarkoituksena on hidastaa sadeveden kulkeutumista pintavirtaamana. Ohessa kiinnostuneille muutama hyvä linkki aiheeseen: Kauri Kallion opinnäytetyö Hulevesien imeyttäminen  sadepuutarhan avulla klik! ja Viherympäristö 1/2012 Hakola Hulevesi klik!

Metsäpuutarhaa olen rakentanut jo useamman vuoden kylätien varteen. Heinäkuussa siellä kukkii valkoiset ukonkellot. Parhaillaan kukintaansa on aloittamassa helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea). 

Helminukkajäkkärä kestää myös kuivuutta, joten voi olla, että siirrän sitä myös kivikkoon ensi keväänä. Nukkajäkkärä on kaunis ja kestävä myös kuivakukkana. 

Syyshortensiat ovat aloittaneet kukintansa juuri parahiksi, jotta ehdin nähdä ne kukassa vielä ennen lomani loppumista. Talon kulmalta kaadettu koivu antaa ilmeisesti voimaa pensaalle, 

koska siinä on huomattavasti isommat kukat kuin mitä Rauniopuutarhan kupeessa kasvavassa hortensiassa. 

 Valkoisia kukkijoita on päässyt myös maljakkoon ilahduttamaan puuceessä viipyvää.

Nyt päivän askareet jo odottavat tekijäänsä. 

Herukat ovat kypsyneet poimittaviksi:))

Lantakourusta perennapenkit

Tämän kesän uusien perennapenkkien perustamisessa olen tarvinnut myös vähän 

järeämpiä työkaluja. 

Viime viikkolla aloitin kauan suunnittelemani perennapenkkien tekemisen Rauniopuutarhan lantakouruun. Tarkoitus on tehdä kolme erillistä penkkiä, joiden väliin jää kulkuväylä käytävältä lehmien makuuparrelle. Tästä urakka alkoi. Lantakourun alkupäähän valmistin kasvualustan kivikkokasveille. Hakkasin rautakangella sementtiä rikki ja irrotin betonia sorkkaraudalla niin, että vesi pääsee kulkemaan rikkoutuneen sementin läpi. Isäntä oli tuonut valmiiksi ämpärillisen karkeaa sepeliä, minkä laitoin alimmaiseksi kerrokseksi varmistamaan kasvualustan läpäisevyyden.

Seuraavan penkkiin on tarkoitus istuttaa paksun multakerroksen tarvitseva tarhapäivänlilja, joten poistin sementin kokonaan ja kaivoin hiekkaa pois noin ½ metriä. Joukossa oli myös isoja kiviä, jotka kärräsin kiviaidan kivikkopenkkiin. On mukavaa ajatella, että vähintään 50 vuotta lantakourun alla palvelleet kivet pääsivät nyt vihdoinkin takaisin aurinkoon;)

Aamupäivän ahkeroinnin tuloksena sain kaksi kasvualustaa valmiiksi istutuksia varten. Edellisessä postauksessa kivikkopenkin perustamisesta klik! kerroin, että kävimme viime viikolla taimiostoksilla Leivonmäellä Tommolan Tilalla. Samalla reissulla hankin myös jo Rauniopuutarhaan ja Hulevesiallaspenkkiin tarvittavat taimet. 

Lantakourun ensimmäiseen istutusalueeseen laitoin kahta erilaista ajuruohoa, joiden toivon siitä leviävän pikku hiljaa myös entiselle lehmien makuuparrelle. Vasemmalla sitruuna-ajuruoho (Thymys x citriodorus), oikealla harmaa-ajuruoho (Thymys praecox v. pseudolanuginosus).  

Seuraavaan penkkiin pääsi kauan haluamani verenpunainen tarhapäivänlilja (Hemerocallis "Karngars"). Voin jo kuvitella miten upea se voi olla kukkiessaan vasten vihreää sammalmattoa.

Toinen syy, miksi halusin istuttaa lantakourupenkkiin nimenomaan liljan, on siinä, että sen rennot kapeat lehdet luovat kauniita varjoleikkejä ympärilleen.  

Istutusalueiden väliin jäävät kulkuväylät täytin sepelillä ja lantakourun alta kaivetulla hiekalla. 

Seuraavana aamuna urakka jatkui jo heti auringonnousun jälkeen.

Isäntäkin heräsi parahiksi ottamaan kuvan puuhistani - huomaa varjo ikkuna-aukosta!

Sementti oli liian kovaa pelkällä lekalla ja kangella rikottavaksi, joten pyysin isäntää poraamaan siihen hieman reikiä. Reikien poraaminen nopeutti suuresti urakkaa, sain nyt sementin paljon helpommini rikottua. 

Isäntäkin innostui tekemään kaivauksia!

Tähänkin penkkiin tuli syvä kasvupeti. Sain idean istuttaa purppurakukkaisen jättikarhunputken (Angelica gigas) siitä, kun luonnostaan Rauniopuutarhaan on levinnyt kaksi karhunputkea, jotka näyttävät viihtyvän hyvin. Olen aika varauksellinen näiden jättikasvien istuttamisen suhteen, koska pelkään niiden karkaavan lähiympäristöön ns. vieraslajeiksi. Olemme yli kymmenen vuotta sinnikkäästi yrittäneet hävittää kaukasianjättiputkea (Heracleum mantegazzianum). Aikoinaan vanhempani istuttivat sitä, kuten niin monet muutkin, koska sen aiheuttamista ongelmista ei ollut riittävästi tietoa. Nyhdämme kaikki taimet pihamaalta estämällä näin jättiputken kukinnan. Siemenet aiempien vuosien kukinnasta säilyvät maaperän siemenpankissa vuosikausia, joten taimia riittää  nyhdettäväksi vielä vuosia! Nyt siis jättikarhunputki pääsee erityistarkkailuun. Sen on tarkoitus pysyä visusti Rauniopuutarhan muurien sisäpuolella ja vain yksittäiskasvina. 

Lantakourun loppupää toimii kulkuväylänä. Poistamani sammaleen siirsin kasvamaan ankkakatoksen katolle. Betonin päälle laitoin kiviä ja sepelikerroksen varmistaakseni veden vapaan virtauksen ulos.

Lantakourupekit ovat nyt valmiit. Eipä tullut koskaan lapsena mieleen tyhjentäessäni lantakourua, että vielä jokupäivä perustaisin siihen perennapenkit! Rauniopuutarhan ensi kesän projektiksi olen suunnitellut lehmien makuuparren ja syöttöpöydän kunnostamisen...en paljasta kuitenkaan vielä mitä olen niihin suunnitellut.

Kiertelimme Helmin kanssa vadelmikkoja, josko löytyisi edes hiukan syömämarjoja.
Eipä tarvitse tänä syksynä vadelmahilloa keitellä.  No on siinä jotain hyvääkin,
jää enempi aikaa pihapuuhille;))

Kivikkoryhmän perustaminen vanhaan kiviaitaan

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, aivan kuin saunatuvassa olisi valot päällä, auringon valaistessa sen niin kauniisti. On isännänkin mukavaa saattaa loppuun kämpänlattian laudoittaminen, vain pari lautaa uupuu enää.  Eli meillä molemmilla on luvassa mukava päivä omien lempi puuhiemme parissa:))

Kirjoitin edellisessä postauksessani klik!  pihakuusen kaatamisesta kiviaidasta. Nyt on vuorossa istutusalueiden kunnostus ja se mukavin vaihe projektista, kivikkokasvien istuttaminen. Kävimme Leivonmäellä Tommolan Tilalta ostamassa taimia niin kivikkoon kuin muitakin istutuksia varten. Iltaisin olemme nostelleet lisää kiviä pihamaalta sekä Rauniopuutarhasta. 

Poistin lisää kiviä kiviaidan päältä, jotta sain enemmän juurakkoa näkyviin. Harvemmin sitä lekaa tarvitaan kukkapenkin perustamisessa, mutta nyt tarvittiin, kun piti saada hakattua betonilaattaa hieman pienemmäksi.

Isä oli aikoinaan laittanut kiviaidan päälle ison betonista valetun laatan. Laatassa on kaksi istutusaukkoa. Halusin laatasta kulman pois, jotta sain juurakkoa enempi esille. 

 Juurakko kiehtoo mielikuvitustani. 

Mietin kauan pidänkö juurakon näin vai asennanko sen syleiltäväksi kiven. 

 Päädyin kiveen. 

Isännän kanssa yhdessä asetimme kiven juurten alle. 

Kiven ja juurten väliin jäi sopiva kolo, mistä jokin kasvi voi suikerrella alas kiveä myöden kuin vesiputous konsanaan!

Kiviaidan sivulta pudistin rikkaruohoista ja nurmesta laajemman alueen.

Asettelin isoja kiviä rajaamaan eri kivikkokasvien kasvualueita. 

Onneksi hyvää ruokamultaa ja hiekkaa löytyy omalta maalta. 

Täytettyäni istutusalueet varmistin myös kasvualustan pysymisen paikoillaan erilaisilla kivi sommitelmilla. 

Varmaan itse kullekin sommitelmat tuovat mieleen erilaisia asioita, vain mielikuvitus on rajana. 

  

Kasvupaikkojen kunnostuksen jälkeen oli aika sommitella istutukset. 

Kivimuurin päälle istutin kaksi punakissänkäpälää (Antennaria dioica Rubra). 

Taimistolla neuvottiin leikkaamaan puolet juuripaakusta pois. Tein työtä käskettyä. 

Kissankäpälä on ollut lapsuudesta asti yksi lempi kasveistani. Pihamaallamme sitä ei ole kasvanut luontaisesti, lähin kasvusto missä sain sitä ihastella oli parin kilomerin päässä olevien laakeiden kiven päällä. Nyt kiviaitakivikossa kasvaa sitten sekä valkoista että punaista kissankäpälää.

 

Juurakon vasemmalle puolelle kiviaidan päälle istutin kaksi pääskynkukkaa ja kolmannen kiviaidan sivulle. Pääskynkukka (Pritzelago alpina) on minulle uusi tuttavuus. Olisin ostanut sen jo pelkästään nimensä perusteella, koska rakastan pääskysiä. En kyllästy koskaan pääskysten viserrykseen, joka päivä ihastelen niiden taidokkaita lentokuvioita pihamaamme yllä:))

Pääskynkukalla on ainavihannat tummanvihreät lehdet sekä sievät valkoiset kukat. Nimen lisäksi ihastuin sen tiiviiseen mattomaiseen kasvutapaan taimiston näytetarhassa. Ja ihastustani lisäsi entisestään sen hunajalta tuoksuvat kukat. Pääskynkukka leviää kuulema melko hitaasti, mikä on vain hyvä asia, koska varasin sille melko pienen kasvualueen kivikossa.

  Juurakon eteen istutin ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana). 

Marunoihin tutuistuin pari vuotta sitten. Erityisesti pidän pallomaisena kasvavasta ohotanmarunasta. Kiviaidan sivusta näyttää olevan marunalle mieluinen kasvupaikka, niin kauniisti siinä kasvaa toinen, viime kesänä istuttamani maruna. Kasvualusta on hiekkainen, hyvin vettä läpäisevä ja myös talvella se pysyy kuivana. Hopealehtinen maruna näyttää erityisen kauniilta tummaa taustaa tai tummalehtisten kasvien seurassa. Siksi istutin sen taakse ja sivulle vitalianaa.

Myös vitaliana on minulle ennestään tuntematon kivikkokasvi. Tommolan Tilan näytetarhassa vitaliaana kasvoi näyttävänä tummanvihreänä mattona. Minulta jäi selvittämättä Eijalta tarkemmin mistä lajista on kyse. 

Aivan kivikon reunaan istutin vaaleanpunaisena kukkivaa harmaa-ajuruohoa (Thymus praecox v. pseudolanuginosus). Ajuruoho leviää hyvin joten istutin vain yhden taimen.

Ohotanmarunan oikealta puolelta, kahden kiven välistä sai kasvupaikan soikkoratamo (Plantago media). Pihamaalla kasvaa luontaisesti paljon tavallista piharatamoa, hiukan suikealehtistä heinäratamoa ja myös viime kesänä istuttamaani punalehtistä ratamoa. 

Urakka on vielä kesken, onneksi voin jatkaa sitä vielä viikolla hiukan. 

Kiviaidan takaseinämän säilytän yhtenäisenä. Se on kauniisti sammaloitunut.