Omalta pihalta lautaselle

Nyt on paras aika kerätä monenlaista herkkua suoraan omalta pihalta. Eilinen lounas koostui kotipihalta kerätyistä villivihanneksista ja yrteistä tehdystä kevätsalaatista, lipstikkakeitosta ja raparperi-saksankirvelipiirakasta. Siinä ohella saatiin pakkaseenkin jo talven varalle nokkosta ja voikukan kukkia.

Muutaman päivän jatkuneet sateet ovat hieman haitanneet villivihannesten keräämistä. Eilen oli sen verran aurinkoistakin, että voikukat innostuivat avaamaan kukintonsa.

Isäntä keräsi ison kulhollisen voikukkia. 

Niistä sai monta annospussia pakkaseen talven varaksi ja sormet keltaisiksi.

Isännän kerätessä voikukkia, kokosin kevätsalaatin ainekset pihamaalta. Voikukkalajeja on satoja. Salaattiin valitsen yleensä miedompia ehytlaitaisia nuoria lehtiä.  Yleensäkin nuoret lehdet ovat parhaimpia maultaan salaatissa. 

 

Kasvimaan laidassa kasvatan siankärsämöä. Siitäkin nyppäsin muutaman lehden kevätsalaattiin.

Pienten, vielä supussa olevien poimulehtien mieto maku sopii myös erinomaisesti kevätsalaattiin. Nämäkin vielä kävisi salaattiin, mutta parhaimmillaan pipariksi avautuneet lehdet ovat kuitenkin teeksi haudutettuna tai erilaisissa muhennoksissa. 

Myös jättipoimulehti on syötävää, itse käytän mieluummin poimulehden luonnonkantoja ruuanlaitossa.

Toki kevätsalaatissa pitää aina olla myös kukkia. Nyt salaattiin pääsi voikukkien lisäksi sireenin (oikeammin syreenin) kukkia ja  

ukkomansikan kukkia. Muutama ukkomansikan lehti myös.

Kasvatan ukkomansikkaa korallikannukan aluskasvina. Toki ahomansikan kukat kävisivät myös salaattiin, mutta syön ne mieluummin mansikoina. Ahomansikan lehtiä hiostan eli fermentoin aromaattista ahomansikkateetä varten.

 

Rapsakkuutta salaattiin tuovat isomaksaruohon mehevät lehdet.

Oman pikantin lisänsä antaa muutama heleänvihreä kuusen kerkkä.

Nyt on muuten hyvä aika  tehdä myös kuusenkerkkäsiirappia.

Toki kevätsalaattiin laitoin myös hieman yrttimaalta mäkimeiramia ja salviaa (en kuitenkaan kuvassa näkyvää loistesalviaa, vaan ryytisalviaa). 

Ansarista nippu tilliä, muutama retiisi ja

esikasvatuksessa olevia basilikoita latvoin myös salaattiin.

Tilkka öljyä, puolikkaan sitruunan mehu ja hieman fetajuustoa.

Syötävän hyvää ja terveellistä.

Yksi kevään huippuhetkiä on ensimmäinen lipstikkakeitto. Leikkasin jo isoksi venähtäneestä lipstikasta eli liperistä (kuvassa keskellä) kolme keskikokoista oksaa. Niistä sain silputtuna noin 5 dl lipstikkalehtiä keittoa varten. 

 Lipstikkakeitto Värjärin tapaan:

viisi keskikokoista jauhoista perunaa (kuori ja kuutioi)

kolme sipulia (pilko)

nokare voita
Kuullota sipuli voisulassa kattilassa pehmeäksi, lisää pilkotut perunat. 

Jatka hetki vielä kuullottamista.
noin 5 dl silputtuja lipstikanlehtiä

Lisää lipstikkasilppu kuullotettujen sipulien ja perunoiden joukkoon.
Pidä matalaa lämpöä, ettei sipuli ja lipstikka pääse palamaan.

Kääntele seosta hetki ja lisää sitten kattilaan noin litra vettä. 

Mausta ripauksella suolaa, pippurilla ja lusikallisella hunajaa (tai parilla sokeripalalla).

Kun keitto kiehuu, laske lämpötila ja hauduta keittoa kannen alla noin 45 min.

Suurusta makoisaksi hautunut keitto jauho-kermasuuruksella:

2 rkl vehnäjauhoja (gluteiinittomia)

2 dl kermaa

Anna keiton vielä kiehahtaa uudelleen, sekoita huolella parin minuutin ajan, ettei pala pohjaan. 

Keitetyt munat sopivat seuralaiseksi, kuten tuore persiljakin.

ps. en tasoita keittoa sauvasekoittimella, minusta perunan palat pehmenevät suussa sulaviksi.

Nokkosia keräsin sekä kevätsalaattiin, että säilöttäväksi talvenvaraksi.

Minulla on noin neliön kokoinen nokkospenkki, mistä riittä syötävää koko kesäksi ja vielä säilöttäväksikin kaksi kolme kertaa kesässä. Nokkosia kerättäessä kannattaa käyttää hanskoja. 

 Kun nokkoset ryöppää kevyesti kiehuvassa vedessä, niiden poltinkarvat menettävät tehonsa.

 Sillä aikaa kun lipstikkakeitto hautui kannen alla, säilöin nokkosia pakkaseen laitettavaksi.

Pienet annospussit ovat käteviä käyttää. Ryöpättyjä, valmiiksi pilkottuja nokkosia voi lisätä muhennoksiin, laatikkoruokiin, munakkaaseen, lettutaikinaan. Muutamasta pussista saa jo tehtyä nokkoskeiton kahdelle. Meillä nokkonen korvaa pitkälti pinaatin.

Jälkiruoaksi kahvin kera oli tarjolla raparperi-saksankirvelipiirakkaa.

Saksankirveli taittaa mukavasti raparperin kirpeyden ja vähentää myös sokerin tarvetta hieman.

Tein piirakkataikinan perinteiseen tapaan jauhoista (gluteiinittomia), voisulasta ja sokerista niin, että ennen munan ja kermaviilin lisäämistä taikinaan, otin noin kolmanneksen taikinasta (muruseos) piirakan päälle laitettavaksi. Saksankirvelistä käytän sekä varret että lehdet. Pilkon ne pieniksi raparperien tavoin. Täytettä saa olla runsaasti vaikka piirakka jääkin hieman pehmeäksi. Lusikallahan sitä syödään jäätelön tai vaniljakastikkeen kera, joten ei haittaa vaikka se ei välttämättä ihan koossa pysyisikään.

 Muruseos ripoteltu raparperi-saksankirvelipaljon päälle. Piirakka valmis uuniin laitettavaksi.

Paitoaika noin 30 min, lämpö 200 astetta.

Pala vaniljajäätelöä ukkomansikan kukkien kera kruunaa piirakan:))

Keväinen lounas nautittu kotipihan antimista, 

aurinkokin paistoi aika-ajoin,

mikäpä on ihmisen ollessa, kun

luonto tarjoaa parastaan:))

Sadepäivä viherhuoneessa

Ulkona vihertää, niin myös sisällä viherhuoneessa. 

Koko päivän jatkunut sade ei harmittanut lainkaan sillä viherhuoneessa riitti puuhasteltavaa. Siirsin kesää vasten kasveja hieman kauemmaksi ikkunoista, pois pahimmasta paahteesta. Siitä huolimatta, että pullojukka on viihtynyt hyvin myös etelään olevalla ikkunalla, siirsin sen korkean kukkapylvään päälle länteen olevan ikkunan eteen. Uudessa paikassa se saa entistä enempi valoa, mutta ei ole suoranaisessa auringon paahteessa.  

Aiemmin piirongin päällä olleen mustan kukkapöydän siirsin lattialle toisen samanlaisen pöydän viereen. Kun taimien esikasvatus on ohi, vien harmaan, pyörillä varustetun teräspöydän pois ja siirrän toisen mustista kukkapöydistä sen tilalle. Nurkassa näyttää kovin tyhjältä. Otin metallisen kukkapylvään hetkeksi sieltä pois, että isäntä sai kiinnitettyä pienen tv-tason seinään.

Olen pitkään etsinyt pientä seinään kiinnitettävää tv-tasoa, nyt sellaisen vihdoinkin löysin kierratyskeskuksesta. Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyvä juoru on myös pienen mustan tv-tason päällä. Näin kasvit saa irti seinästä ja tason paikkaa voi hieman muuttaa. Tässä uudessa tasossa ei ollut pitkää vartta kuten aiemmin hankkimassani mustassa. Mustan tason voi kääntää kokonaan seinälle, pois ikkunan edestä. Juoru tykkää valosta, mutta ei paahteesta, joten käännän kesällä tason hieman enempi seinälle päin ja talvella taas se saa olla kokonaan ikkunan edessä. Nämä seinään kiinnitettävät tasot ovat todella käteviä viherhuoneessa, niitä vaan ei tahdo enää mistään löytää.  

Piirongin päälle pääsi pyöreä metallinen kukkapöytä. Kuten edellisessä postauksessani Puutarhan somistaminen kirppislöydöin klik! kirjoitin, pidän tällä hetkellä erityisen paljon pyöreistä muodoista. Siksipä viherhuoneessakin piirongin päällä ollut kulmikas kukkapöytä vaihtui pyöreään;)

Jotta pöydän metallijalat eivät vaurioita pöydän pintaa, laitoin niiden alle pienet tassit. Hieman ideat loppuivat tänään kesken...tasseille pitäisi keksiä vielä jotain kivaa, ehkäpä ilmakukkia?

Minulla menee kukkien kastelussa muutama tunti pari kertaa viikossa. Sumuttelen niitä kastelukertojen välillä aina kun muistan, muuta hoitoa ne eivät sitten näin kesällä tarvitsekkaan. Kun ilmat lämpeävät ja hallan vaaraa ei enää ole,  vien osan kasveista ulos. 

Sadepäivä viherhuoneessa kului nopeasti, 

nyt onkin aika siirtyä töllöttimen eteen jännittämään jääkiekon finaaliottelua, 

kaikki peukut pystyyn Leijonien puolesta!

Puutarhan somistaminen kirpputorilöydöin ja vähän puutarhaunelmistakin

Viime viikon lämpimät aurinkoiset päivät ja odotettu kevyt sade sai perennapenkit vinhaan kasvuun. Kuunliljat avaavat lehtirulliaan ja särkynytsydän ojentelee pitkiä kukkavarsiaan yhä korkeammalle. Hempeitä sydämiä on saapunut ihailemaan myös pieni kukkatyttö. 

Paikka on täydellinen ruotsalaisen keramiikkataiteilija Elsi Boureliuksen (1900- 2001) suunnittelemalle kukkatytölle. Itse asiassa se ei ole pelkästään patsas, vaan pieni sylimaljakko. 

Eilen kukkatyttö sai syliinsä samettiruusun kukan, mikä katkesi vahingossa istuttaessani kesäkukkia. Särkyneensydämen takana kukintaansa on aloittelemassa myös valkonarsissit.

 Uskonpa kukkatytön saavan seuraavaksi syliinsä  valkonarsissin kukan:))

Pienenelle pihaterassille tuunasin vanhasta jalkalampusta kukkapylvään. 

Ylimmälle tasolle pääsi lumihiutale. 

Pihatieltä katsoen kukkapylväs näkyy vielä kokonaan. Muutaman viikon päästä se jää Ville de Lyon-loistokärhön ja Wiurilan ruusun siimekseen. Löysin kirpparilta myös kaksi sopivan kokoista saviruukkua. Toiseen istutin pari kuukausimansikan taimea, toiseen muutaman orvokin ja sinikukkaisen lobelian. Pienen pöydän vieressä kasvaa siperianhernepensas, mistä olen leikkaamalla tekemässä rungollista palloa. Alku on ainakin ihan hyvä. Leikkaan sitä vähintään pari kertaa kesässä.  

Jostain syystä minua viehättää kovin tällä hetkellä pyöreät ja kaarevat muodot puutarhassa. Havahduin asiaan oikeastaan vasta eilen jatkaessani huhtikuussa aloittamani perennapenkin tekoa vattumaan päätyyn. Haimme viikolla romuttamolta lisää ruostuneita rautaputkia risuaidan, tai paremminkin ranka-aidan, tolpiksi. Samalla reisulla löysin myös vanhan peltitynnyrin reunan, mistä tuli pätkä sopivaa reunusta  perennapenkkiin. Tynnyrin pieni laiva, sai vanaveteensä kirpparilta hamstraamani tiffanylasisen purjeveneen.  Isäntä on haaveillut jo pitkään pienestä purjeveneestä, nyt hän voi sellaista ihailla saunan terassilla istuksiessaan ja unelmoida kaikista mahdollisista tulevista purjehduksistaan;)

Olen aiemmin kertonut useammassa postauksessa kompostialueen kunnostamisesta. Edelleen etsin sopivia vanhoja ikkunapokia koivuranka-aitaan. Ehkäpä vihdoinkin tänä kesänä sellaiset löydän. Jotain pientä olen sentään löytänyt myös kompostialueelle. 

 Rakastan lintuja, kaikenlaisia lintuja...no naakoista satapäin en ihan tykkää...

Viikolla puutarhakompostien takana oleviin kaariin lennähti todella suloinen lintupari.

Kaaria on yhteensä kolme, mut vain kahteen löysin kirpparilta lintusomisteet. 

Jos katsot tarkkaan, niin oikeanpuoleisen koivunrungon takaa häämöttää viimeksi tekemäämme risu-aitaa. Ensi viikolla on tarkoitus jatkaa aidantekoa niin, että saisimme koko tuon kulman valmiiksi.

Tässä puolestaa aaumuaurinko valaisee viime keväänä tekemäämme risuaitaa. Nyt keväällä olen istuttanut jo hieman perennoja aidan kylätien puoleiselle sivulle. Kirjoittelen niistä sit kesällä, jos ovat lähteneet kasvuun ja saan niistä otettua jotain kuviakin. Jätimme aitaan muutamia kuusenrunkoja katkaisematta. Yhdessä niistä pidän vuodenaikaan sopivia somisteita. 

Kirpparin "saa ottaa" hyllystä silmiini osui jo ennen pääsiäistä tämä hautova kukkopoika. Siihen sopivat savikellot löysin lomareisullamme. Pajukorin olen itse tehnyt vuosia sitten. Se on palvellut aiemmin yrttikorina ja kukkakorina. Nyt se pääsi vielä viimeiseksi kesäkseen  kunniapaikalle kukkopojan kanssa. Sain idean tuulikellon tekemiseen vanhojen liikkeiden ja käsityöläisverstaiden ovien päällä olleista pyöreistä mainoskylteistä. Herään itse kesäisin jo kukonlaulun aikaan. Ensimmäiset aamukahvini juon jossain pihamaalla, usein rappusilla istuen, siihen kun osuu aamuaurinko juuri sopivasti.  Sen jälkeen kierrän pihamaan...

Kukkien ja hyötytarhan lisäksi takapihalla on pieni metsikkö, missä asustaa tämä isäni peruja oleva Satulintu.

 Satulintu on hautonut isoa munaansa jo vuoden päivät. 

Pesä kuului alunperin räkättirastasperheelle. Orava kävi vierailulla, mokoma munarosvo. Nytpä pesässä on saanut olla muna jo vuoden ehjänä. Välillä kurre käy sitä ihmettelemässä, mutta on jättänyt ainakin vielä sen rauhaan. 

Kirsikkapuusta roikkuu vanhasta kattilankannesta ja kynttilän sammuttajasta tekemäni tuulikello. Siitä tuleva ääni on hyvin matala, kongin kumahtelua muistuttava, joten se ei häiritse niitäkään, jotka eivät piittaa tuulikellojen jatkuvasta kilinästä. Kattilankannesta heijastuu kauniisti puutarha. Voipa siinä käydä Värjärikin puutarhahommien välillä vilkaisemassa onko huivi hyvin paikoillaan;) 

Minulla on ilo jakaa nämä puutarhaunelmani isännän kanssa. Hän innostuu kaikista ideoistani, hulluimmistakin,  ja on aina auliisti auttamassa siinä, missä apua tarvitsen. Hän lähtee aina myös mielellään mukaan tutustumaan erilaisiin puutarhoihin. Viikolla kävimme taas kerran Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Viimeksi käydessämme klik! jättiläislumme ei kukkinut, joten halusin nähdä sen kukassa. Ulkona hedelmäpuut, koristepensaat ja mahtavat hevoskastanjat olivat yhtä kukkamerta. Mukana ollut ystävämme osti meille kiitokseksi mukavasta retkipäivästä amurinviinin (Vitis amurensis). Amurinviini on hyvin reheväkasvuinen ja sillä on upea syysväritys. Saas nähdä menestyykö se vanhasta kuusiaidasta tekemämme risuaidan kupeessa, koska on kirjallisuuden mukaan kalkinsuosija. Yritän nyt tehdä sille oman kohopenkin aidan kupeeseen, mitä kalkitsen reilusti. Unelmissani näen jo syysasuisen amurinviinin tulipunaisten lehtien värittävän harmaantunutta kuusirisuaitaamme.

Millaisia puutarhaunelmia sinulla on? Oletko aikeissa toteuttaa niistä jonkin tulevana kesänä?