Puutarhan somistaminen kirpputorilöydöin ja vähän puutarhaunelmistakin

Viime viikon lämpimät aurinkoiset päivät ja odotettu kevyt sade sai perennapenkit vinhaan kasvuun. Kuunliljat avaavat lehtirulliaan ja särkynytsydän ojentelee pitkiä kukkavarsiaan yhä korkeammalle. Hempeitä sydämiä on saapunut ihailemaan myös pieni kukkatyttö. 

Paikka on täydellinen ruotsalaisen keramiikkataiteilija Elsi Boureliuksen (1900- 2001) suunnittelemalle kukkatytölle. Itse asiassa se ei ole pelkästään patsas, vaan pieni sylimaljakko. 

Eilen kukkatyttö sai syliinsä samettiruusun kukan, mikä katkesi vahingossa istuttaessani kesäkukkia. Särkyneensydämen takana kukintaansa on aloittelemassa myös valkonarsissit.

 Uskonpa kukkatytön saavan seuraavaksi syliinsä  valkonarsissin kukan:))

Pienenelle pihaterassille tuunasin vanhasta jalkalampusta kukkapylvään. 

Ylimmälle tasolle pääsi lumihiutale. 

Pihatieltä katsoen kukkapylväs näkyy vielä kokonaan. Muutaman viikon päästä se jää Ville de Lyon-loistokärhön ja Wiurilan ruusun siimekseen. Löysin kirpparilta myös kaksi sopivan kokoista saviruukkua. Toiseen istutin pari kuukausimansikan taimea, toiseen muutaman orvokin ja sinikukkaisen lobelian. Pienen pöydän vieressä kasvaa siperianhernepensas, mistä olen leikkaamalla tekemässä rungollista palloa. Alku on ainakin ihan hyvä. Leikkaan sitä vähintään pari kertaa kesässä.  

Jostain syystä minua viehättää kovin tällä hetkellä pyöreät ja kaarevat muodot puutarhassa. Havahduin asiaan oikeastaan vasta eilen jatkaessani huhtikuussa aloittamani perennapenkin tekoa vattumaan päätyyn. Haimme viikolla romuttamolta lisää ruostuneita rautaputkia risuaidan, tai paremminkin ranka-aidan, tolpiksi. Samalla reisulla löysin myös vanhan peltitynnyrin reunan, mistä tuli pätkä sopivaa reunusta  perennapenkkiin. Tynnyrin pieni laiva, sai vanaveteensä kirpparilta hamstraamani tiffanylasisen purjeveneen.  Isäntä on haaveillut jo pitkään pienestä purjeveneestä, nyt hän voi sellaista ihailla saunan terassilla istuksiessaan ja unelmoida kaikista mahdollisista tulevista purjehduksistaan;)

Olen aiemmin kertonut useammassa postauksessa kompostialueen kunnostamisesta. Edelleen etsin sopivia vanhoja ikkunapokia koivuranka-aitaan. Ehkäpä vihdoinkin tänä kesänä sellaiset löydän. Jotain pientä olen sentään löytänyt myös kompostialueelle. 

 Rakastan lintuja, kaikenlaisia lintuja...no naakoista satapäin en ihan tykkää...

Viikolla puutarhakompostien takana oleviin kaariin lennähti todella suloinen lintupari.

Kaaria on yhteensä kolme, mut vain kahteen löysin kirpparilta lintusomisteet. 

Jos katsot tarkkaan, niin oikeanpuoleisen koivunrungon takaa häämöttää viimeksi tekemäämme risu-aitaa. Ensi viikolla on tarkoitus jatkaa aidantekoa niin, että saisimme koko tuon kulman valmiiksi.

Tässä puolestaa aaumuaurinko valaisee viime keväänä tekemäämme risuaitaa. Nyt keväällä olen istuttanut jo hieman perennoja aidan kylätien puoleiselle sivulle. Kirjoittelen niistä sit kesällä, jos ovat lähteneet kasvuun ja saan niistä otettua jotain kuviakin. Jätimme aitaan muutamia kuusenrunkoja katkaisematta. Yhdessä niistä pidän vuodenaikaan sopivia somisteita. 

Kirpparin "saa ottaa" hyllystä silmiini osui jo ennen pääsiäistä tämä hautova kukkopoika. Siihen sopivat savikellot löysin lomareisullamme. Pajukorin olen itse tehnyt vuosia sitten. Se on palvellut aiemmin yrttikorina ja kukkakorina. Nyt se pääsi vielä viimeiseksi kesäkseen  kunniapaikalle kukkopojan kanssa. Sain idean tuulikellon tekemiseen vanhojen liikkeiden ja käsityöläisverstaiden ovien päällä olleista pyöreistä mainoskylteistä. Herään itse kesäisin jo kukonlaulun aikaan. Ensimmäiset aamukahvini juon jossain pihamaalla, usein rappusilla istuen, siihen kun osuu aamuaurinko juuri sopivasti.  Sen jälkeen kierrän pihamaan...

Kukkien ja hyötytarhan lisäksi takapihalla on pieni metsikkö, missä asustaa tämä isäni peruja oleva Satulintu.

 Satulintu on hautonut isoa munaansa jo vuoden päivät. 

Pesä kuului alunperin räkättirastasperheelle. Orava kävi vierailulla, mokoma munarosvo. Nytpä pesässä on saanut olla muna jo vuoden ehjänä. Välillä kurre käy sitä ihmettelemässä, mutta on jättänyt ainakin vielä sen rauhaan. 

Kirsikkapuusta roikkuu vanhasta kattilankannesta ja kynttilän sammuttajasta tekemäni tuulikello. Siitä tuleva ääni on hyvin matala, kongin kumahtelua muistuttava, joten se ei häiritse niitäkään, jotka eivät piittaa tuulikellojen jatkuvasta kilinästä. Kattilankannesta heijastuu kauniisti puutarha. Voipa siinä käydä Värjärikin puutarhahommien välillä vilkaisemassa onko huivi hyvin paikoillaan;) 

Minulla on ilo jakaa nämä puutarhaunelmani isännän kanssa. Hän innostuu kaikista ideoistani, hulluimmistakin,  ja on aina auliisti auttamassa siinä, missä apua tarvitsen. Hän lähtee aina myös mielellään mukaan tutustumaan erilaisiin puutarhoihin. Viikolla kävimme taas kerran Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Viimeksi käydessämme klik! jättiläislumme ei kukkinut, joten halusin nähdä sen kukassa. Ulkona hedelmäpuut, koristepensaat ja mahtavat hevoskastanjat olivat yhtä kukkamerta. Mukana ollut ystävämme osti meille kiitokseksi mukavasta retkipäivästä amurinviinin (Vitis amurensis). Amurinviini on hyvin reheväkasvuinen ja sillä on upea syysväritys. Saas nähdä menestyykö se vanhasta kuusiaidasta tekemämme risuaidan kupeessa, koska on kirjallisuuden mukaan kalkinsuosija. Yritän nyt tehdä sille oman kohopenkin aidan kupeeseen, mitä kalkitsen reilusti. Unelmissani näen jo syysasuisen amurinviinin tulipunaisten lehtien värittävän harmaantunutta kuusirisuaitaamme.

Millaisia puutarhaunelmia sinulla on? Oletko aikeissa toteuttaa niistä jonkin tulevana kesänä?