Nyt on paras aika kerätä monenlaista herkkua suoraan omalta pihalta. Eilinen lounas koostui kotipihalta kerätyistä villivihanneksista ja yrteistä tehdystä kevätsalaatista, lipstikkakeitosta ja raparperi-saksankirvelipiirakasta. Siinä ohella saatiin pakkaseenkin jo talven varalle nokkosta ja voikukan kukkia.
Muutaman päivän jatkuneet sateet ovat hieman haitanneet villivihannesten keräämistä. Eilen oli sen verran aurinkoistakin, että voikukat innostuivat avaamaan kukintonsa.
Isäntä keräsi ison kulhollisen voikukkia.
Niistä sai monta annospussia pakkaseen talven varaksi ja sormet keltaisiksi.
Isännän kerätessä voikukkia, kokosin kevätsalaatin ainekset pihamaalta. Voikukkalajeja on satoja. Salaattiin valitsen yleensä miedompia ehytlaitaisia nuoria lehtiä. Yleensäkin nuoret lehdet ovat parhaimpia maultaan salaatissa.
Kasvimaan laidassa kasvatan siankärsämöä. Siitäkin nyppäsin muutaman lehden kevätsalaattiin.
Pienten, vielä supussa olevien poimulehtien mieto maku sopii myös erinomaisesti kevätsalaattiin. Nämäkin vielä kävisi salaattiin, mutta parhaimmillaan pipariksi avautuneet lehdet ovat kuitenkin teeksi haudutettuna tai erilaisissa muhennoksissa.
Toki kevätsalaatissa pitää aina olla myös kukkia. Nyt salaattiin pääsi voikukkien lisäksi sireenin (oikeammin syreenin) kukkia ja
ukkomansikan kukkia. Muutama ukkomansikan lehti myös.
Kasvatan ukkomansikkaa korallikannukan aluskasvina. Toki ahomansikan kukat kävisivät myös salaattiin, mutta syön ne mieluummin mansikoina. Ahomansikan lehtiä hiostan eli fermentoin aromaattista ahomansikkateetä varten.
Rapsakkuutta salaattiin tuovat isomaksaruohon mehevät lehdet.
Oman pikantin lisänsä antaa muutama heleänvihreä kuusen kerkkä.
Nyt on muuten hyvä aika tehdä myös kuusenkerkkäsiirappia.
Toki kevätsalaattiin laitoin myös hieman yrttimaalta mäkimeiramia ja salviaa (en kuitenkaan kuvassa näkyvää loistesalviaa, vaan ryytisalviaa).
Ansarista nippu tilliä, muutama retiisi ja
esikasvatuksessa olevia basilikoita latvoin myös salaattiin.
Tilkka öljyä, puolikkaan sitruunan mehu ja hieman fetajuustoa.
Syötävän hyvää ja terveellistä.
Yksi kevään huippuhetkiä on ensimmäinen lipstikkakeitto. Leikkasin jo isoksi venähtäneestä lipstikasta eli liperistä (kuvassa keskellä) kolme keskikokoista oksaa. Niistä sain silputtuna noin 5 dl lipstikkalehtiä keittoa varten.
Lipstikkakeitto Värjärin tapaan:
viisi keskikokoista jauhoista perunaa (kuori ja kuutioi)
kolme sipulia (pilko)
nokare voita
Kuullota sipuli voisulassa kattilassa pehmeäksi, lisää pilkotut perunat.
Kuullota sipuli voisulassa kattilassa pehmeäksi, lisää pilkotut perunat.
Jatka hetki vielä kuullottamista.
noin 5 dl silputtuja lipstikanlehtiä
noin 5 dl silputtuja lipstikanlehtiä
Lisää lipstikkasilppu kuullotettujen sipulien ja perunoiden joukkoon.
Pidä matalaa lämpöä, ettei sipuli ja lipstikka pääse palamaan.
Pidä matalaa lämpöä, ettei sipuli ja lipstikka pääse palamaan.
Kääntele seosta hetki ja lisää sitten kattilaan noin litra vettä.
Mausta ripauksella suolaa, pippurilla ja lusikallisella hunajaa (tai parilla sokeripalalla).
Kun keitto kiehuu, laske lämpötila ja hauduta keittoa kannen alla noin 45 min.
Suurusta makoisaksi hautunut keitto jauho-kermasuuruksella:
2 rkl vehnäjauhoja (gluteiinittomia)
2 dl kermaa
Anna keiton vielä kiehahtaa uudelleen, sekoita huolella parin minuutin ajan, ettei pala pohjaan.
Keitetyt munat sopivat seuralaiseksi, kuten tuore persiljakin.
ps. en tasoita keittoa sauvasekoittimella, minusta perunan palat pehmenevät suussa sulaviksi.
Nokkosia keräsin sekä kevätsalaattiin, että säilöttäväksi talvenvaraksi.
Minulla on noin neliön kokoinen nokkospenkki, mistä riittä syötävää koko kesäksi ja vielä säilöttäväksikin kaksi kolme kertaa kesässä. Nokkosia kerättäessä kannattaa käyttää hanskoja.
Sillä aikaa kun lipstikkakeitto hautui kannen alla, säilöin nokkosia pakkaseen laitettavaksi.
Pienet annospussit ovat käteviä käyttää. Ryöpättyjä, valmiiksi pilkottuja nokkosia voi lisätä muhennoksiin, laatikkoruokiin, munakkaaseen, lettutaikinaan. Muutamasta pussista saa jo tehtyä nokkoskeiton kahdelle. Meillä nokkonen korvaa pitkälti pinaatin.
Jälkiruoaksi kahvin kera oli tarjolla raparperi-saksankirvelipiirakkaa.
Tein piirakkataikinan perinteiseen tapaan jauhoista (gluteiinittomia), voisulasta ja sokerista niin, että ennen munan ja kermaviilin lisäämistä taikinaan, otin noin kolmanneksen taikinasta (muruseos) piirakan päälle laitettavaksi. Saksankirvelistä käytän sekä varret että lehdet. Pilkon ne pieniksi raparperien tavoin. Täytettä saa olla runsaasti vaikka piirakka jääkin hieman pehmeäksi. Lusikallahan sitä syödään jäätelön tai vaniljakastikkeen kera, joten ei haittaa vaikka se ei välttämättä ihan koossa pysyisikään.
Paitoaika noin 30 min, lämpö 200 astetta.
Pala vaniljajäätelöä ukkomansikan kukkien kera kruunaa piirakan:))
Keväinen lounas nautittu kotipihan antimista,
aurinkokin paistoi aika-ajoin,
mikäpä on ihmisen ollessa, kun
luonto tarjoaa parastaan:))
Mitkä ihanat herkut! Pääsisipä maistamaan! Parasta tässä on, että niin pääseekin, kun vain toimertuu pihalle keräämään satoa. Lipstikkakeiton ohje kiinnostaa erityisesti, sillä minullakin on iso puska ja tykkään sen mausta kovasti. Silti en ole vielä ikinä tehnyt lipstikkakeittoa. En ole kovin innokas kokki, ruuanlaitto on tärkeysjärjestyksessä nipin napin ennen ikkunoiden pesua ;-)
VastaaPoistaIhanaa tarmokkuutta ja hyvä esimerkki tällaiselle ruokalaiskurille, että niitä voisi pakastaa talven varalle. Tein toissapäivänä vuoden ekan nokkospiirakan, ja huomasin, että osa kasvustosta oli ihan perhosentoukkien vallassa. Ihana näky :-) Sieltä niitä lepattajia sitten tulee! Tuo onkin tosi hyvä vinkki, että jättää johonkin hyvään kohtaan neliömetrin kasvamaan. Mulla ne alkaa olla hankalasti haettavissa kohta, kun olen liian ahnaasti tehnyt muita istutuksia lähelle taloa.
aivan niin Saila, pihaltasi varmaan löytyy kaikki nuo samat raaka-aineet:))
PoistaLuin lipstikkakeiton ohjeeni uudelleen. päivitin sitä hieman eli käytän mieluiten jauhoisia vanhoja perunoita, niistä tulee ihanan paksu liemi. vaikka et mikään innokas kokki olisikaan, niin varmasti tykkäisit tehdä juuri esim. lipstikkakeittoa ja villivihannessalaatteja. on se vaan niin mahtavaa kerätä suurin osa raaka-aineista omalta pihalta ja laittaa niistä kiireettömästi kauniita ja maistuvia ruokia.
nokkospiirakka varmaan maistui myös. nokkonenkin on niin monikäyttöinen kasvi, sopii ruuanlaittoon, lannoitukseen ja tuholaisten torjuntaan kotipuutarhassa. ja tietysti myös osa kasvustoista kuuluu ehdottomasti nokkosperhosten toukkien ravinnoksi - jos ei toukkia, niin ei myöskään perhosia.
neliömetriltä saa nokkosta jo riittävästi moneen käyttöön. jos tilaa riittää, niin voisihan nokkosta antaa kasvaa vieläkin enempi, kyl sille käyttöä olisi ja perhosentoukat kiittäisi;)
Käääk mikä postaus.Minä olen ihan kade tästä taidosta. Ihailen sinun kykyä käyttää näitä luonnonantimia hyväksi. Pitäisi minunkin kokeilla, olen vähän arkajalka. Kiitos lipstikka ohjeesta varmasti kokeilen, me pidämme paljon sen mausta.
VastaaPoistaarvaa mitä Nila, tämä taito on melko helposti opittavissa;) itsekin aloin enempi perehtyä villivihanneksiin vasta -80-luvulla nuorena perheenäitinä. elettiin aikaa ennen internetin ihmeellistä maailmaa. saatavana oli kuitenkin muutama hyvä kirja, jotka päätyivät kirjahyllyymme ja ovat edelleen käyttökelpoisia. toki paljon uutta tietoa on myös tullut, mutta joskus vanhassa vara parempi eli Toivo Rautavaara Mihin kasvimme kelpaavat: Ruokaa, ryytiä ja rohtoa luonnosta ensipainos v 1976. Toinen Rautavaaran kirja Miten luonto parantaa: Kansanparannuskeinoja ja luontaislääketiedettä on myös todella hyvä. Sitten on mainittava myös Ulla Lehtosen Herkkuja luonnosta ja puutarhasta vuodelta 1980. Ulla Lehtosen kirjoitukset ja lukuisat kirjat ovat toimineet vuosikymmenet minulle hyvinä oppaina, voisin jopa sanoa hänen olevan yksi tärkeimmistä esikuvistani tavoitellessani luonnonmukaista puutarhanhoitoa ja "metsän viljan" eli villivihannesten käyttöä. paljon löytyy tietoa, joten on ihan turvallista aloittaa villivihannesten käyttö. toki pitää olla huolellinen ja ehdottomasti opeteltava tuntemaan kaikki keräämänsä kasvit ja mielellään myös niitä läheisesti muistuttavat kasvit, ettei vahingossakaan kerää myrkyllisiä kasveja ruuaksi. itse aloitin pikku hiljaa lisäämään käyttämmieni kasvien määrää, helpointa oli aloittaa nokkosesta ja maitohorsmasta. tämän hetkisistä alan asiantuntijoista arvostan erityisesti Sinukka Piippoa, kasvitieteilijää Helsingin yliopistosta, hänellä on paljon julkaisuja. kannattaa tutustua niihin kirjastossa.
PoistaLipstikka on juuri nyt parhaimmillaan, eiku keiton tekoon vaan viikonloppuna!
Kiitos sinulle kirja tiedoista jotenkin osa näistä tuntuu tutulta.
PoistaAivan uskomatonta mitä kaikkea luonon antimia voisi käyttää, kun vain tietää mitä ja mistä niitä napsii.
VastaaPoistaTuota lipstikkakeittoa ehkä minäkin kokeilen.
Kiitos mukavasta postauksesta, kivaa loppuviikkoa!
eikö olekkin Sirpa!luulenpa, et keräilijäihminen aikoinaan söi paljon terveellisempää ruokaa mitä nykyisin syödään, kun katsoo kaupan hyllyjen tarjontaa.
Poistalipstikkakeittoa voin suositellä lämpimästi, tuo on ihan perusresepti ilman kruusailuja, mut todella hyvää kunhan malttaa vain hauduttaa sitä riittävän kauan.
Kaunista Helatorstaita myös Sinulle! täällä aamu valkeni aurinmkoisena, tuuli on tyyntynyt, tulossa ihana päivä:))
Nam, mitä herkkuja. Katselin juuri pihalla, että nokkosesta voisi jo poimia lettutarpeita.
VastaaPoistatodella niin, luonto tarjoaa nyt parastaan! sepä mukavaa Between, teillä onkin sit tiedossa lettukestit tänään Helatorstain kunniaksi;)
PoistaMahtavaa! Itse olen kerännyt vasta vähän nokkosia, horsmaa ja poimulehtiä. Horsma oli tosi hyvää paistettuna perunoiden ja munakkaan kanssa. Kohta vois keräillä vadelman ja herukan lehtiä. Mietin kans pitäskö kokeilla ekaa kertaa voikukka"hunajan" tekoa. Talonmies oli vaan käynyt just leikkaamassa nurmikon, niin sinne meni voikukat. Pitänee käydä etsiskelemässä siis omaa pihaa kauempaa tai ootella uusia.
VastaaPoistaeikö olekkin Sini, nyt on vaan ollut niin mahtava toukokuu kaikin puolin:)) olet kerännyt ihan ykkös herkkuja Sini. horsma on takulla yhtä hyvää, josko ei parempaakin kuin teho viljelty parsa. eka satsit vadelman ja mustaherukan lehtiä kannattaa todella kerätä nyt. oletko muuten koskaan kokeillut hiostaa ahomansikanlehtiä? hiostamalla aromit tulee viel paremmin esiin eli vaivannäkö kyl kannattaa. mul tuli yllätysmeno ja eka keräämäni voikukka satsi meni pakkaseen viime viikolla, mistä piti tehdä voikukkasiirappia. sit alkoikin sateet, nyt uusi yritys viikonloppuna. ajattelin samalla tehdä myös kuusenkärkkäsiirappia. nopeasti niitä uusia voikukkia ilmaantuu, joten ei hätää;)
PoistaPitää varmaan minunkin ryhdistäytyä edes nokkosta keräämään. Lipstikkakeittoa satuinkin juuri eilen tekemään ja samantyylisellä ohjeella. Se on aina hyvää.
VastaaPoistasinulla on Repu palstallasi varmaan sen verran nokkosta, et siitä riittää mukavasti ruuanlaittoon. mukava kuulla, tuo ohjeeni on ihan perusohje, yleensä ne ovatkin niitä parhaita, en tykkää liian monimutkaisesta ruuanlaitosta, pitää olla helppoa ja yksinkertaista. sellaista aikoinaan oma äitinikin sanoi laittavansa "käykää pöytään, tässä olisi jotain yksinkertaista".
PoistaKaunis salaatti! Raparperipiirakka on varmasti hyvää ihan siltäänkin ja varsinkin jäätelön kanssa. Pitäisi kyllä opetella käyttämään villivihanneksia enemmän ruuanlaitossa. Meillä olisi varsinkin vuohenputkea vaikka koko vuoden tarpeiksi, kun vain löytäisi sellaisen reseptin, että lapsetkin tykkäisivät. Viime kesänä kokeilemani pesto ei siltään eikä uunikalan päällä kelvannut heille. Isännän mielestä oli sentään "ihan ok", vaikka ei pitänytkään ajatuksesta että vaimo meinasi syöttää rikkaruohot perheelleen :D
VastaaPoistakaunis ja maukas:)) oksaalihapon vuoksi laitan aina jotain maitotuotetta raparperipiirakan kanssa, ny kyl pohjassa oli kermaviiliä, joten olisi toki sekin jo riittänyt. pienet, viel supussa olevat vuohenputket todella hyviä. lasten maku muuttuu, ei meilkään maistunut kaikki aina. nyt ovat kaikkiruokaisia.
Poistasiinäpä se, mikä on oikeastaan rikkaruoho?
Ihania herkkuja, tosi hyvän näköinen salaatti! Minullakin on nokkosen kanssa samat touhut meneillään. Aurinkoista viikonloppua!
VastaaPoistakiitos paljon Tiiu, eilen aamu olikin tosi lupaava, täysin tyyntä ja aurinko lämmitti mukavasti kantaessani esikasvatuksessa olevia kasveja viherhuoneesta ansariin. puolelta päivin alkoikin taas tuulla ja pilvistyi. nyt on jo kaikki sadevesiastiat täynnä.
Poistamukava kuulla, nokkosesta saa just parasta viherherkkua pakkaseen:))
Olipa herkullinen postaus, ihan alkoi tehdä mieli nokkospuskaan. Nuorenpana tuli usein tehtyä salaattia "rikkaruohoista" mieskin söi , kunnes tajusi että suussahan on vesiheinää... siihen loppui herkuttelu häneltä.
VastaaPoistamiehet ei aina ymmärrä sen aidon hyvän päälle;) nokkospuskassa käynti kannattaa, en tiedä mitään niin hyvää ja monipuolista viherainetta talvenvaraksi kuin nokkonen.
PoistaOnpa sinulla kadehdittavan hyvä tarjonta kotipihalla! Minullakin juuri hurisee nokkosia kuivurissa, osan saaliista ryöppäsin pakkaseen. Ja ai että, kun alkoi tehdä mieli lipstikkakeittoa! Se on varsinaista kesäruokaa!
VastaaPoistatotta niin Nyyti, meil on iso piha, mistä suurin osa saa kasvaa lähes luonnonmukaisena, niin että saan kerättyä villiyrttejä ja kaikenmaailman öttiäisille riittää myös ruokaa.
PoistaNokkonen on yksi parhaimmista villiyrteistä. itse käytän kasvien ja sienien kuivaamisessa lattialämpöä tai muurin päälystä, en edes omista kuivuria.
Lipstikka keittoa teen näin alkukesästä useamman kerran viikossa, on se vaan niin hyvää:))