perjantai 29. maaliskuuta 2013

ValokuvatorstaiOnnellisesti matkalla

 Haaste 280. Toivo
Herätys aamutuimaan, aurinko alkoi paistamaan lähestyttäessä Kehä III ja nyt pilvien ylä puolella paistetta riittää. Toivossa on hyvä elää, et maankamaralle palatessa myös paistetta riittäisi:))

torstai 28. maaliskuuta 2013

Hyvää Pääsiäistä

 
 Illalla tein vielä muutamia pääsiäiskransseja ja innostuinpa tekemään lisää risupesiäkin. Pehmusteeksi pesiin laitoin joko naavaa tai villaa. Värjäsin syksyllä pohjoisessa käydessäni villalankoja naavalla ja säästin naavaa hiukan myös näitä risupesiä varten. 
 Tänään torilla oli mukavan vilkasta ja tapasin muutaman blogiystävänikin:)) Toinen heistä otti Värjäristä kuvan aamulla tekemäni kukkakimpun kera. Kun en ole mikään floristi, niin teen kukkakimputkin risuista. Kimpun keskellä on Satulinnulle risupesä, jonka pehmusteena oman liinaharjani jouhia:))
 Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Pääsiäistä!




tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ihana Aurinko

 Ihana kevätpäivä, aurinko paistoi sinitaivaalta ja tuulikin oli tyyntynyt eilisestä. Salossa on näin pääsiäisen alusviikolla joka päivä toripäivä. Itse olen kaikkina muina päivinä, paitsi lauantaina, silloin suunnitelmien mukaan nautin jo keväisestä Pariisista isännän kanssa. Olen käynyt Pariisissa -90-luvun alussa silloisten työkavereiden kanssa, jo silloin haaveilin yhteisestä matkasta "rakastavaisten kaupunkiin", nyt se toteutuu. Hieman matkakuume jo vaivaa, tuskin maltan odottaa, kolme yötä enää;)  
 Nämä pienet huovutetut tiput koivukranssipesässä ja kevät kukat ovat olleet kysyttyjä. Huovutettuja kukkia olen tehnyt myös narsissin keltaisena. Munanlämmittimiä tulee kudottua "välipala" käsitöinä huilitauoilla. Jöntte valtaa heti sylin, istahtaessani sivustavedettävälle. Helmi tyytyy lämmittämään jalkojani, joskus sitä silminnähden hiukan harmittaa, kun ei mahdu syliini!

Helmi kuuntelee tarkasti, kun puhelen lenkille lähdötä. Täällä on ollut huikean hienot kantohanget jo parisen viikkoa, mukavaa on ollut hiihdellä pitkin jokiahteita. Eilen hiihdimme vanhalle Ahtialan myllylle asti katsastamaan pajukkoja. Kissakset eivät olleet vielä auenneet, joten saimme tulla kotiin tyhjin käsin. Eipä harmittanut yhtään, saimmehan nauttia kauniista  maisemista ja mukavasta hiihtokelistä.



lauantai 23. maaliskuuta 2013

Hyvää Palmusunnuntaita

 Kevätaurinko houkutteli Salon torille jo mukavasti ihmisiä. Toki useimmat nautiskelivat torielämästä lämmitetyissä torikahvioissa istuksien ja kuulumisia vaihtaen. Kukkakauppiaitten kojuissa tulppaanit hehkuivat ja narsissit piristivät keltaisuudellaan jokaisen ohikulkijan ilmeen.  
 
Huovutettu kukkani kuten muutkin pääsisäistuotteeni vetivät myös katseita puoleensa. Pupupojat löysivät heti onnellisen omistajan itselleen. Enempi tietoa ja kuvia huovutetuista tuotteista löydät sivulta Huovutus.
Salon tori on kauniilla paikalla Salojoen varrella. Turun puoleisella rannalla näkyy salolaisten ylpeydenaihe, kaunis puusta rakennettu kirjasto. Kaupunginkirjasto valmistui vuonna 1986 ja laajennusosa 2004, suunnittelijana kaupunginarkkitehti Lauri Hollmén. Kirjaston vieressä olevassa vanhassa puutalossa toimii mukiikkiopisto.

Huomenna on Palmusunnuntai, josta alkaa hiljainen viikko. Palmusunnuntain nimi viittaa palmunoksiin, joita ihmiset heittivät Jeesuksen eteen tielle hänen saapuessaan Jerusalemiin. Tähän liittyy tapa koristella kirkkoa palmunoksilla ja muilla lehvillä tai kantaa niitä kulkueissa.  Pohjoisessa ainoa elävä oksa pääsiäisen aikaan on paju, joten pajunoksat ovat kirkkojen ja kotien koristelussa pohjoinen vastine palmunlehville.
Päivä tunnetaan myös virpa- tai virpomasunnuntain nimellä. Vanhastaan Karjalassa, nykyisin jo yleisesti koko Suomessa päivän perinteisiin kuuluu trulliksi pukeutuneiden pikkunoitien virpominen. Palkaksi pikku virpojille varataan yleensä kauniita suklaamunia. Miten se suklaamunien ostaminen aina tahtookan unohtua, niin kävi myös tänä vuonna. Pitäisköhän nyt sit piileksiä verhojen takana trullien ilmestyessä oven taakse, vai tyytyä antamaan kolikoita maukkaitten munien sijaan?

Tässä oma rakas virpojani 1990-luvulla.

Hyvää Palmusunnuntaita kaikille:))


torstai 21. maaliskuuta 2013

Valokuvatorstai 279. haaste TIPU

Tällä viikolla otamme jo hieman ennakkoa pääsiäiseen, valokuvatorstain haasteen aihe on tipu.
 Tenho lähdössä kuutamouinnille.

 Uintireissun jälkeen  vuorossa lentoharjoitukset. Tenho ei viel tiedä, ettei opi koskaan lentämään!


 Pienet tiput ovat kerrassaan suloisia, myös viiriäisten pikkuiset;)
Viiriäisenmunia pääsiäispöytään olkaa hyvät:))
Enempi tarinaa Tenhon ja Venhon kasvamisesta isoiksi ankkapojiksi löydät täältä.

Täältä löydät lisää muiden tipuja.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskranssitalkoot kevätpäiväntasauksen kunniaksi

Huomenna on taas toripäivä, siksi pidin pienet kranssintekotalkoot kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Isäntä oli eilen saanut karstatuksi ison kasan villaa. Katsellessani valkoista hahtuvakasaa sain idean tehdä siitä kranssinkehän kanaverkkoon eilen huovuttamalleni rauhankyyhkylle. "Karitsanvillasta" tehty kranssi miellytti niin, että oli tehtävä vielä toinenkin pesäksi pienelle pupujussikalle. Kranssiin voi helposti itse lisätä haluamiaan koristeita esim. pajunkissoja, pääsiäismunia tai erilaisia nauhoja.
Pääsiäispupu symboloi perinteisesti hedelmällisyyttä. Tämä pikkuinen pupujussikka ei ole näemmä vielä muninut yhtään munaa tai on sitten jo ehtinyt piilottaa ne pehmeään villaan;) Lehtikaappia järjestäessäni käsiini osui Tieteen kuvalehti no 6 vuodelta 2006. Siinä oli ajankohtainen artikkeli munivista pupuista. Artikkelin mukaan ensimmäiset kirjalliset tiedot munia tuovasta pääsiäisjäniksestä ovat 1600-luvun loppupuolelta Heidelbergistä Saksasta. Jäniksen uskottiin kiertelevän pihoissa ja puutarhoissa kori selässään ja kätkevän munia ruohikkoon. Siirtolaiset veivät uskomuksen mukanaan Saksasta Yhdysvaltoihin, missä pääsiäisjäniksestä tuli 1800-luvulla hyvin suosittu. Se toi lapsille makeisia ja alkoi myös munia itse – vaikka se oli nisäkäs! Nopeasti lisääntyvät jänikset ja kanit olivat hedelmällisyyden ja versovan elämän vertauskuvia jo pakanuuden ajan keväisissä juhlissa. Uskonpuhdistuksen jälkeen Saksan luterilaiset halusivat erottautua katolisista pääsiäisperinteistä, joihin kuului munien lahjoittaminen ja siunaaminen. Munia lahjoitettiin yhä, mutta niiden jakajaksi keksittiin satuhahmo – jänis. 1700-luvulla sokerileipurit alkoivat valmistaa myös syötäviä pääsiäisjäniksiä. Pohjolassa jänistä pidettiin viljelyksiä tuhoavana haittaeläimenä, ja se alettiin hyväksyä pääsiäisen vertauskuvaksi vasta 1900-luvun alussa. En ole aiemmin tiennytkään, että Riihimäki on julistautunut vuonna 1997 pääsiäiskaupungiksi ja on näin ollen pääsiäisjäniksen nykyinen kotipaikka:))
 Kristillinen juhla antoi uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle. Joskin nykyisin usein unohdamme, että pääsiäinen on kirkkovuoden vanhin ja tärkein juhla. Mietin edellisiä kransseja tehdessäni, miten voisin ilmentää kranssilla pääsiäisen raamatullisia tapahtumia. Orjantappurakruunua pidetään Jeesuksen kärsimyksen vertauskuvana. Taitoin muutamia villiruusun oksia ja kiedoin ne villakranssiin. 
 Pääsiäisperinteeseen liittyy useita elämän ja hedelmällisyyden vertauskuvia. Keltaiset narsissit ilmestyvät pöydille, rairuoho laitetaan itämään, pajun- ja koivunoksia haetaan sisälle maljakkoon. Kohta jo  keltaiset pääsiäistiput sekä puput koristavat vihreää ruohoa ja hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat saavat lisäkoristeikseen pääsiäismunia. Tänään saimme  nauttia aurinkoisesta kevätpäiväntasauksen päivästä, valo on voittanut pimeyden ja lämpö kylmyyden: vertauskuvallisesti elämä voittaa kuoleman. Näistä ajatuksista inspiroituneena tein risukranssista pesän pikku tipulle. Pesä on punasipulinkuorilla värjäämistäni villoista.  Tipu on neulahuovutettu keltasipulinkuorilla värjäämilläni villoilla. Narsissiin käytin krappijuurella, kokenillilla ja punasipulinkuorilla värjättyjä villoja. Pääsiäispuput on niin ikään neulahuovutettu.


 Muutaman hetken saamme varmaan viellä nauttia näistä kauniista hiihtokeleistä, siis ylös, ulos ja hiihtämään!



tiistai 19. maaliskuuta 2013

KNIT OR DIE

Tapansa mukaan Helmi toi taas aamulenkiltä tullessaan Salkkarin emännälle. Lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli viime viikolla Vuoden nuoreksi kädentaitajaksi valitusta paimiolaisesta Aleksi Viirilästä. Aleksin suunnittelema Knit or die -sormus on todella tyylikäs puikkomitta. Helminkin mielestä Aleksin sormus on tosi hieno;)) Viirilällä on "keittiöperäyritys" omakotitalonsa kellarissa, missä hän valmistaa kaikki tuotteensa pääosin kierrätysmateriaaleista ja pitää myös pientä myymälää. Nettikauppa löytyy sivustolta http://www.succaplokki.com/. Mukavasti kirjoitettu esittely myös Johannan tuuma&toimi blogin postauksessa Vierailulla Succaplokki-tehtaalla. Hyvä juttu, kun löytyi näin mukava shoppailupaikka ja mukavan läheltäkin viellä.
Kiinnostavaa lukea toisista pienyrittäjistä. Taas kerran sain todeta, että laistemme pienyrittäjien markkinat näyttää löytyvän maanrajojen ulkopuolelta eli nettikauppa on ihan ehdoton MUST!
Lämpimät onnittelut Aleksi ja menestystä yrityksellesi:))

Kuka nosti Tarzanin puuhun?

 
 Ihanat aurinkoiset päivät ovat houkutelleet päivittäin hiihtoretkelle. Hiihtelin hiljalleen peltojen yli joelle. Katsellessani sopivaa kohtaa lasketella jäälle mieleeni nousi Gustaf Frödingin runo
»Sula jääni,
suo mun vieriä, virrata vapaana»,
näin keväälle huokasi talvi.

»Kenties, jos päivän on tahto niin,
me vuotamme kai vielä viikon, kaks,
kenties, kenties», kevät lauloi.

Vielä menee muutama viikko ennen kuin joki virtaa vapaana ja ahteille ilmestyvät ensimmäiset keväiset kiurunkannukset, vuokot ja esikot. 

 Pälvipaikkoja on jo ilmestynyt jyrkimmille rantapenkoille, päivä päivältä ne laajenevat. Vanhat tuomet ovat kokeneet kovia talven myrskyissä, taas muutama iso oksa näyttää olevan murtunut lumitaakan alla tai tuulen voimasta. Tuomi on minulle erittäin rakas, tärkeä puu. Lapsuudenkotini pihassa, aitan kupeessa, kasvoi iso monihaarainen tuomi. Siinä lapsena leikimme tarzanleikkejä hyppien oksalta toiselle ja välillä kupsahtaen maahankin. Tulimme lasten kanssa usein keväisin retkelle tänne tuomien katveeseen niiden kukkiessa. Tietysti jokaisen piti aina kiipeillä myös puissa ja syödä rinteellä kasvavia ketunleipiä.
 
 
 Joka vuosi on testattava vieläkö  pääsen kiipeämään tuomeen. Isäntä ei ole luvannut nostaa Tarzania puuhun, jos itse ei pääse. Pari vuotta sitten katkesi lempioksani, onneksi oksia riittää vielä;) Tällä reissulla en vielä puuhun ala kiipeämään, vaan käännän sukseni joen yli. Edessäni on kaunis koivikko ja melkoinen nousu ylös jokiuomasta.
 Helmin lempi puuhaa hiihtoretkillämme on repiä talventörröttäjiä tuusannuuskaksi.
.
Nautitaan nyt vielä hetki näistä ihanista hiihtokeleistä, mukavaa viikkoa itse kullekkin:))
ps tervetuloa Suvi ja Merike mukaan Ilonan värimaailmaan


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Revontulien leiskuntaa Halikon yllä klo 20.45

 Ursalon järjestämässä tähti-illassa oli ennätys määrä yleisöä. Alkuillasta taivas oli vielä liian kirkas tähtien katseluun, Jupiteri näkyi jo silloinkin hyvin. Nopeasti ilta kuitenkin pimeni (valosaastetta kyl on hiukkasen liikaa Halikon vesitornin ympäristössä) ja myös komeetta C/2011 L4 eli PanSTARRS nähtiin. Illan kruunasi mahtavat taivaan laelle asti ulottuvat revontulet. Ne muodostivat kauniin enkelikuvion taivaalle. Kuvat olen ottanut pikku pokkarillani vapaalta kädeltä, mutta jo niistä saa kuvan revontulien kauneudesta. Taas kerran kaipasin kunnon kameraa!  Revontulihavannoitsijoiden kotisivuilta löytyy paljon tietoa revontulista ja niiden kuvaamisesta. 

Kuvassa kuu ja Jupiteri, näkyy siinä revontuliakin hiukan. Jupiterin tummat vyöt ja neljä suurinta kuuta näkyivät selvästi hyvällä kaukoputkella. Nämä neljä kuuta tunnisti ensimmäisenä Galileo Galilei kaukoputkellaan vuonna 1610 ja oletti aivan oikein niiden olevan Jupiterin kiertolaisia.  Tänäin opin taas uutena asiana sen, että Jupiterin kuita on löydetty tähän mennessä jo 67. Jupiterilla on kuulema enemmän kuita kiertolaisinaan kuin millään muulla aurinkokuntamme planeetalla. Kiehtovaa todella tämä tähtitiede, kiitos ursalaisille mielenkiintoisesta tähti-illasta!


Värikollaasi Vera Style Kupittaan Saven linnut

 
Sinisenlilaa sävyä olikin vaikea löytää huushollista, Kupittaan Saven kukkamaljakossa ja vyyhdinpuulla olevassa langassa lähimpänä olevat värit, näillä nyt sit osallistutaan:)) 

Täältä löydät lisää kollaaseja.

PanSTARRS komeetta nähty!

Olimme Muumipeikon tavoin pyrstötähti jahdissa illalla. Ursalaisia kun on matkassa, niin PanSTARRS löytyi helposti reilu tunti auringonlaskun jälkeen ensiksi ihan tavallisella kiikarilla ja lopulta, kun tiesin sijainnin, opin erottamaan sen paljain silminkin. Ohessa Jari Pekan ottama kuva komeetasta perjantai iltana. Kuva löytyy UrSalon sivuilta. Ystävämme asuvat maaseudulla, missä ei ole valosaastetta juurikan, joten komeetta näkyi paremmin kuin kotipihaltamme. Havaintopaikkamme oli ison pellon laidassa, mistä oli esteetön näkymä horisonttiin. Tänäin on UrSalon tähtinäytäntö Halikon vesitornilla, joten täytynee lähteä viellä uudelleenkin pyrtötähti jahtiin.
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan sivuilta löytyy enempi juttua komeetasta ja myös lukuisia hienoja kuvia.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kevään eka toripäivä

 Pakkanen paukkui nurkissa aamulla torille lähtiessäni, onneksi ilma lauhtui nopeasti auringon paistaessa sinitaivaalta:)) Nyt sitten torikausi on avattu. Monikaan myyjä ei näytä vielä  "talviturkkiaan heittäneen", ehkäpä ensi viikolla jo meitä on monilukuisampi joukko liikkeellä. Aurinkoinen talvipäivä oli houkutellut ihan kohtuullisesti väkeä torille, toki enempikin olis saanut olla. Päivä kului rattoisasti mukavassa seurassa. Opin taas uuden sanonnankin.  Ennen aikaan ihmisillä oli kuulema tapana todeta "Ei siinä korkeelta putoa, jos luudan päältä lattiaan", kun köyhä yritti jotain ja ei oikein menestynyt äfääreissään. Todella mielenkiintoisia nämä vanhan kansan sanonnat.  
Näin näyttävä noitajoukko löytyi vieruskaverini rekistä. Ihanat pitishousut ja nahkaiset nirunarukengät vain vilahtelivat pääsiäisnoitien aloittaessa riemukkaan cancan tanssinsa. Nämä noidat taisivatkin lentää Salon torille Moulin Rougesta Kyöpelinvuoren sijaan;)

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Risuluutia pääsiäisnoidille ja vähän muillekkin

 Isäntä kaatoi eilen takapihalta koivun, jotta saadaan tehdyksi risuluutia. Helmi odottaa jo työmaalla hommien alkamista, siitä on hauskaa peuhata oksien kanssa. Pääsiäisnoidat tarvitsevat varsiluutia päästääkseen Kyöpelinvuorelta iloksemme ja täytyyhän niiden toki sinne takaisinkin lentää.  Lapsena muistan kuulleeni rallateltavan ”Raatikkoon, Raatikkoon, vanhatpiiat viedään, tuonne tuonne Kyöpelivuoren taa, ettei niitä, ettei niitä pojat nähdä saa.” Onkohan joskus ajateltu ikäneitojen muuttuvan noidiksi?
Jotta luudan tyvestä ei tulisi liian paksua on syytä vuolla oksan tyvet ohuemmiksi. Samalla saa mukavan kasan syttyjä saunanuuniin;) Yhteen luutaan tarvitaan noin 30 sutjakkaa oksaa, mieluiten nuorista rankapuun kokoisista koivuista valitaan sellaisia oksia, joissa haarat ovat mahdollisimman yhdensuuntaisia. Jos oksat häröttävät joka suuntaan, niin luudasta tulee helposti aikamoinen tuulenpesä.  
Pääsiäisluudassa ei niin haittaa vaikka oksat vähän sojoittaisivatkin sinne tänne. Laadunvalvoja voi kyl olla vähän erimieltä;) 

Toivottavasti opin vielä joskus tekemään oikeasoppisen kaksiosaisen sidospannan. Naapurin vanhaisäntä tekee sellaisen aina myös saunavastaan. Olen säästänyt häneltä saamistani vastoista pannat visusti mallikappaleiksi. Kaksiosaista pantaa varten tarvitaan ymmärtääkseni  metrin puolentoista pituinen koivuntaimi. Itse valmistan yksinkertaisen pannan taipuisasta koivunoksasta, mitä vielä kierrän niin kauan kunnes se tuntuu nörjältä.  Varmuuden vuoksi sidon luudan ensiksi rautalangalla, minkä päälle laitan sitten lähinnä koristeeksi oksasta tekemäni pannan. Kaksiosainen panta pysyy hyvin paikoillaan, eikä silloin tarvita mitään kepulikonsteja.  
Valmiin käsikahvan läpi tungetaan tyvestään teroitettu luudanvarsi. Pääsiäisluutaan ei mielestäni sovi muu kuin nuoresta tasapaksusta koivunrangasta tehty varsi. Pienet muhkurat varressa ei haittaa, päinvastoin ne tuntuvat käteen miellyttäviltä, sanoisinko jopa terapeuttisilta.
 
Luudat piti tietty heti testata tosi toimissa, hyvin lumi lähti käsiluudalla huopikkaista. Varsiluudalla saa luudittua lumesta niin kauniin puoliympyräisen polun. Luudan jälki on kaunis hangella, ihan kuten lapsuuden kodissani. 
 Noita Raitasukka tuntuu olevan tyytyväinen pajuvartiseen luutaansa. Huomenna Raitasukka lentää kissoineen Salon torille. Toivonmukaan pienen luudan kisulille ennätän myös huovuttamaan kuskin;)