Värjärin sunnuntai hortoiluja

Sunnuntaipäivä on kulunut rattoisasti pihatöissä ja keittiöpuuhissa. Keräsin viimeiset kehäkukat kuivumaan muurinpäälle sekä purkitin pellillisen jo kuivuneita terälehtiä. Kehäkukat säilyttävät hyvin värinsä nopeasti kuivattuina. Kauniita ovat katsella ja miten paljon niiden oranssi antaakaan energiaa talven mittaan!

 

Haravoidessani pihaa löysin vielä lehtien alta tuoreita pieniä ukkomansikan ja ahomansikan lehtiä.

Annoin lehtien nahistua leivinpaperin päällä pari tuntia. Sen jälkeen hiersin niiden solukon rikki pyörittelemällä lehtiä käsissä ja tein niistä pieniä löyhiä palloja. Lehtipallerot saavat hiostua muutaman päivän lasipurkissa (kansi raollaan) muurin päällä. Kun lehdet ovat muuttuneet hieman ruskeiksi, avaan pallerot ja annan niiden vielä kuivua leivinpaperin päällä muurilla päivän kaksi. Näin säilötyistä mansikanlehdistä saa ihanan aromikasta yrttiteetä. 

 Tässä vielä viime viikolla keräämiäni piharatamon siemeniä. 

Myös kuivaamani piparmintut riivin ja laitoin tiiviseen lasipurkkiin, jotta aromit säilyisivät. 

Ah mikä ihanainen tuoksu niistä tulikaan keittiöön!

Muurilla oli kuivumassa vielä pellillinen villiomenan paloja. Tänä syksynä lähistöllä kasvavat villiomenapuut antoivat erinomaisen sadon. Omenat olivat suuria ja täysin terveitä. Kuivatut omenanviipaleet voi napostella "karkkeina" sellaisenaan tai tehdä niistä erilaisia kiisseleitä ja hedelmäkeittoja tai vaikkapa laittaa aina muutama erilaisiin pataruokiin.

Villiomenat sopivat erittäin hyvin myös ruusunmarjahyytelon tekemiseen. Niiden vahva aromi sopii mielestäni oivasti yhteen ruusunmarjan hienostuneen aromin kanssa. Tänään herkuttelimme iltapäiväkahvilla isännän kanssa ruusunmarjahyytelöllä ja vasta leivotuilla manteliskonsseilla. Ohjeen skonsseihin löysin Turun kirjamessuilta ostamastani Elviira Krebberin kirjasta Parantava ketoosi, terveeksi sokerittomalla ja gluteiinittomalla ruokavaliolla (Viisas elämä OY, 2016). Elviira pitää englanninkielistä blogia Low-Carb, So simple, myös Facebook sivut saman nimiset, jos olet kiinnostunut hänen resepteistään. Itse olen ehtinyt testaamaan jo useampia reseptejä ja olen niihin todella ihastunut. Helppoja ja nopeita, mikä sopii minulle erinomaisesti, koska en halua välttämättä viettää keittiössä koko päivää, mutta rakastan hyvää ja terveellistä ruokaa:)

  

Nyt on syksyn juurekset parhaimmillaan. En ole vuosiin kasvattanut juuriselleriä, puna- ja valkosipulia itse, joten ne ostamme. Niiden kanssa löysin hieman mangoldia sekä lehtikaalia omasta kasvilavasta. Näistä raaka-aineista valmistin kuulottamalla maistuvan höystön pinjansiemenillä ja yrteillä ryyditettynä lampaan jauhelihasta valmistamieni "wallenberginpihvien" kanssa. 

Jos et ole vielä tilannut syksyn teurastuksista itsellesi lampaanlihaa, niin asia kannattaa hoitaa jo heti tulevalla viikolla. Itse olen tilannut jo syyskuussa taas ½-lammasta marraskuun teurastuksesta Mikolan lammastilalta. Suomessa on tällä hetkellä mukavasti lampaankasvattajia, joten uskoisin ettei kenelläkään varmasti ole kovin pitkä matka lähimmälle lammastilalle.

Kovin huolissaan Helmi vieläkin katselee taivaalle - kuumailmapalloa odottelee tulevaksi. 

Voi pientä Helmiä, saisipa olla kuin Jöntte, vailla  huolen häivää!

Esittelyssä viime kesän pari pikkuprojektia ja kuurupiiloa leikkivät orakkaat

Kesällä sain tehdyksi pari kauan suunnittelemaani pihaprojektia. Toinen niistä oli tämä pieni kolmi kaarinen perenna & yrttimaa. Keskimmäisessä kaaressa oleva hulevesitynnyri ei kyl kuulu asiaan, mut  sai jäädä kuvauksenkin ajaksi paikoilleen, koska on kovin raskas siirrellä. Tynnyrin alla on tiilistä tehty tasanne, missä on tarkoitus kesäisin pitää muutamaa isoa saviruukkua minttujen kasupaikkana. 

Oikeanpuoleisen kaaren keskeltä sai paikan omenapuu (vaalekuulas). Kaaren kehälle istutin monivuotisia yrttejä mm. mäkimeiramia, piparminttua ja saksankirveliä.

Vasemmanpuoleiseen kaareen istutin jo kesällä matalaa nepalinhanhikkia silmän iloksi sekä ikivanhaa rohdoskasvia, punaluppoa (Sanguisorba officinalis). Nyt viikolla piilotin vielä pari sataa kukkasipulia. Keväällä on tarkoitus istuttaa kaaren sisäreunaan lähinnä yksivuotisena kasvavia yrttejä. 

 

Nepalinhanhikit kukkivat pitkään ja miten ihastuttava sen kukka onkaan!

Toisessa pikku pihaprojektissani tein hieman "tihutöitä" isäni aikoinaan tekemälle kiviaidalle. Vyörytin hieman kiviaitaa nurin ja lisäsin näin aiheuttamaani kivipuroon vielä vuosia sitten pohjoisista hylätyltä kaivokselta tuomiani mustia pyöreitä kiviä. Kivipuron yläjuoksulle istutin ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana) isännän toiveesta. Kivipuron reunoilla kasvaa mm. koristekärsämöä, komeamaksaruohoa sekä ahomansikkaa.

Viikonlopun hauskimpia hommia oli havukatteiden laitto. 

Yhteensä taisin hakea neljä kottikärryllistä havuja.

 Havukatteen saivat niin kukkasipulit kuin myös ohotanmaruna.

Helmi voi onneksi jo hyvin. Loppuviikosta hän oli mukanani sienimetsässä, ja hyvä niin,  

koska villalankojen värjäämiseen käyttämäni orakkaat leikkivät mielellään kuurupiiloa;)

Melko vaikeaa on huomata kankaalla kasvavat orakkaat, vai mitä?

Helmi jaksaa  istua uskollisesi orakkaiden lähellä. Tälläkin kertaa löysin lähes korillisen

kaunista vihreää lankoihini antavia orakkaita:))

Sadonkorjuuta villivihanneskedolta & rauniopuutarhasta

Etsiessäni tänään syksyn viimeisiä villivihanneksia, oli tyttäreni ajatuksissani. Meillä oli tarkoitus käväistä Kuopiossa nyt syyslomaviikolla, mutta suunnitelmat muuttuivat viime tipassa Helmin vuoksi. Helmi pelästyi viime viikolla kuumailmapalloa sillä seurauksella, että juoksi itsensä läkähdyksiin ja nyt jalat eivät tahdo vielä kestää kävelemistä. 

Viinasillan villivihannesketo tarjoaa monenlaista syötävää.

Kesällä keräsimme tyttäreni kanssa maitohorsman kukkia kuivattavaksi talven varalle.

Tänään sain nauttia kauniista syyssäästä ja

ilokseni löysin vielä yrttiteeaineksia kedolta.

Villivadelman lehtiä,

 siankärsämön ja poimulehden lehtiä. 

Lisäksi keräsin vielä tämän kesän vuosikasvuista karhunvatukan sekä ahomansikan lehtiä. 

Rauniopuutarhasta sain vielä ison nipun persiljaa kuivumaan tuvan muurin päälle. Elokuussa olen jo pakastanut persiljaa yllin kyllin koko talven tarpeeksi.

 Saksankirvelit leikkasin eilen varoiksi, kun yöksi oli luvattu kylmenevää. 

Ne ovat jo lähes kuivuneet vuorokaudessa kamarin uunin päällä. 

Auttamattomasti kylmenevät ilmat tekevät tehtävänsä, vielä 

viimeiset sinnikkäät kukat yrittävät avata nuppujaan rauniopuutarhan muurien suojassa.

Rauniopuutarha iltavalaistuksessa

 Totta tämä on

 ihka ensimmäinen postaukseni tänä vuonna. 

Saunapolkuani valaisi isännän Rauniopuutarhan ikkunoille sytyttämät kynttilät.

Josko nyt loppu vuodesta "parantaisin tapani"...

olen kaivannut kaikkia Teitä ihania blogiystäviäni!