Hankin viime kesänä Tommolan tilalta Leivonmäeltä kiviaitapenkkiin tämän ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana). Ilokseni se on selvinnyt hyvin talvesta ja näyttää viihtyvän tuossa kiviaidan kupeessa, missä liika talvimärkyys ei ole riesana. Parhaillaan kukassa kissankäpälä. Sen taustalla kukintaansa aloittelemassa ketoneilikka.
Isäntä on ajanut ahkerasti pihanurmea, joten haravoimista on riittänyt monena päivänä.
Raatsiiko jotain näin kaunista leikata?
Kyllä ratsii!
Leikkasin kuolanpionin (Paeonia anomala) kuihtuneet kukat pois. En muista koska pioni olisi kukkinut vielä näin pitkälle heinakuuta, yleensä se lopettaa kukinnan jo juhannuskesällä. Tämä viileä kesä on suosinut monia perenneoja ja olemme saaneet nauttia pitkään jatkuneesta kukinnasta.
Myös karhunvadelma (Rubus allegheniensis) kuuluu pihamaani uusinpiin tulokkaisiin.
Karhunvadelma kasvaa Rauniopuutarhan seinustalla säleikössä (tai ainakin minulla on tarkoitus saada se kasvamaan säleiköön, kunhan vain ehtisin sitomaan kesän uudet versot!). Saas nähdä ehtiikö yhään marjaa kypsyä ennen pakkasia.
Joka kesä ilahdun keltakurjenmiekkojen kukinnasta.
Punaluppo sopii hyvin kurjenmiekkojen kaveriksi, vai mitä?
Ja lopuksi se jännityksen aihe.
Huomasin pari päivää sitten, että niin ikään Tommolan tilalta viime kesänä hankkimani nepalinhanhikkien kukkanuput nuokkuvat ja kuihtuvat. Tutkin niitä tarkemmin ja huomasin muutamia pienen pieniä mustia "öttiäisiä" niissä. Ilmeisesti kyseessä on vattukärsäkäs. Nypin kymmenkunta nuokkuvaa kukkanuppua pois ja löysin muutaman öttiäisenkin. Nyt olen käynyt hanhikit läpi päivittäin, tänään oli eka päivä kun en löytänyt yhtään nuokkuvaa nuppua. Tehotarkkailu jatkuu kuitenkin vielä varmuuden vuoksi!
