Rauniopuutarha pukeutuu syysväreihin

Hulluutta vai ei, sääennusteista huolimatta päätimme isännän kanssa tehdä viikonloppureissun Viinasiltaan. Ja mikä meitä odottikaan; Rauniopuutarhan seinustalla oli kypsynyt ensimmäiset karhunvadelmat. Eipä siinä paljoa haitannut pieni tihkusade;)

Sain muutama kesä sitten kaksi karhunvadelman alkua blogiystävältäni, Tertun kasvimaailma blogin pitäjältä. Nyt ne tuottavat ensimmäistä kertaa runsaasti marjoja. Marjat kypsyvät varsin myöhään, joten ilmeisesti emme saa kerättyä koko satoa talteen niistä minään syksynä. Siksi olen hieman tutkinut muita jo aiemmin kypsyviä lajikkeita, etenkin "Thornless Evergreen" kiinnostaa. Muun muassa Haikalan puutarhan blogista löytyy sen kasvatuksesta hyvä postaus.  Thornless Evergreen on myös piikitön, mitä myös arvostan.

Minulla on melkoisen kaunis näkymä huussissa istuessani. Rauniopuutarhan muuria kiertävä villiviini on mielestäni ehkä kauneimmillaan juuri nyt, kun osa lehdistä on vielä vihreitä ja osa jo kauniin syysvärin saaneita. Myös piippuköynnöksen vaalean vihreät lehdet pääsevät nyt oikeuksiinsa.

Syyshortensian kermanvalkoiset kukat ja punertuva villiviini sopivat myös hyvin yhteen. 

 Muutama persiljan taimi selvisi viime talven yli. Ne ovat kukkineet kauniisti. Saas nähdä onnistunko saamaan niistä siemenet talteen.

Sade on jatkunut koko aamupäivän, joten päivä taitaa kulua sisäpuuhissa ja lehtiä lukien. Kauppareissulla ostin tarjouksesta Kotipuutarhalehden, mukana oli lisäksi elokuun numero. Ilokseni huomasin, että siinä oli oman luottotaimistoni, Tommolan tilan Eijan vinkit syyskesänkukkijoista. Juuri Eija on saanut minutkin innostumaan mm luppioista ja kimikeistä.

 Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Kurkistus Rauniopuutarhaan

Tänä kesänä en ole vielä kertonutkaan Rauniopuutarhan kuulumisia, siispä nyt hieman kerron. 

Päätyseinustalle viime vuonna istuttamani villiviini ja kaksi humalaa ovat lähteneet hyvin kasvuun.  

Karhunvadelma näyttää viihtyvän hyvin seinustalla, samoin piippuköynnös.

Piippuköynnöksen siirsin aitan nurkalta,  missä se oli liian kuivassa paikassa räystään alla. Piippuköynnös on saanut kaverikseen jalokärhön ja 

kiven.

Köynnöshortensialle etsin varmaan uuden paikan ensi keväänä, koska muuten seinusta peittyy kokonaan. Istutin sen viime keväänä, koska luulin vanhan villiviinin kuolleen. Villiviini tokeni lopulta kuitenkin hurjaan kasvuun ja nyt hortensia on liikaa.

Köynnösten lisäksi seinustalla kasvaa keltapäivänlijaa ja vuohenkelloa. 

 Kurkistus muurien sisäpuolelle.

 Rakastan luonnonkukkia, joten niitä kerään usein myös rauniopuutarhan simpukkamaljakkoon.

Aiemmin ikkunan alla kasvoi mantsuriankärhö. Siirsin sen nyt kesällä pois ja istutin tilalle kotkansiipiä. Kaksi karhunputkea on päättänyt itsepäisesti kasvaa rauniopuutarhassani. Olen niiden taimia nyhtänyt monena vuonna pois, mutta koska näyttävät niin mieleään kasvavan tuossa, niin saavat nyt sitten olla rauhassa.   

 Sammal peittää jo mukavasti tiilikäytävät. 

Entisen karjakeittiön nurkassa oleva vesipumppu ja säiliö, mistä vesi johdettiin lehmien juoma-astioihin, ovat myös jo lähes kauttaaltaan sammaleen peitossa. Talon vanhat maitotongat ovat jo ruostuneet.  

 Alunperin hevosen syöttökaukaloksi valettu betonikaukalo pursuaa vuorenkilpiä. Niiden keskelle olen istuttanut tänä kesänä keltapäivänliljan ja siperiankurjenmiekan. Taustalla näkyy sammaleella päällystetty entinen ankkojen suojakatos, missä parhaillaan kukkii itsekylväytyneenä muutamia lemmikkejä. Minulla on ollut tarkoitus tehdä siihen "oikea" viherkatto, mutta en vaan ole vielä saanut sitä aikaiseksi. Lisäsin katolle viikolla hieman hiekansekaista multaa, josko viherkatto kehittyisi sitten omia aikojaan niistä lajeista, mitkä sen kasvupaikakseen kelpuuttavat... 

 Rauniopuutarhasta on löytänyt paikkansa myös talon ihka ensimmäinen hella ja vanha ämpäri, mitä ilmeisesti äitini on joskus kauan kauan sitten käyttänyt lypsyämpärinä.  

Punaisen keinutuolin tarinaa en tunne. Se on ollut niin kauan tallin ylisillä kuin muistan. Joku on ilmeisesti yrittänyt sen polttaa ja tullut sitten katumapäälle, kun on liekeistä pelastanut. 

Vihreä sammalmatto johdattaa viettämään pientä lepohetkeä yhdessä kaikkein mieluisimmista paikoista lapuudenkodissani. Voisin jopa sanoa, että

sateenkaaren päässä on minun salainen aarteeni.

Ilonaiheita puutarhassa ja vähän jännitystäkin

Hankin viime kesänä Tommolan tilalta Leivonmäeltä kiviaitapenkkiin tämän ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana). Ilokseni se on selvinnyt hyvin talvesta ja näyttää viihtyvän tuossa kiviaidan kupeessa, missä liika talvimärkyys ei ole riesana. Parhaillaan kukassa kissankäpälä. Sen taustalla kukintaansa aloittelemassa ketoneilikka. 

Isäntä on ajanut ahkerasti pihanurmea, joten haravoimista on riittänyt monena päivänä. 

 Raatsiiko jotain näin kaunista leikata?

 Kyllä ratsii! 

Leikkasin kuolanpionin (Paeonia anomala) kuihtuneet kukat pois. En muista koska pioni olisi kukkinut vielä näin pitkälle heinakuuta, yleensä se lopettaa kukinnan jo juhannuskesällä.  Tämä viileä kesä on suosinut monia perenneoja ja olemme saaneet nauttia pitkään jatkuneesta kukinnasta.

Myös karhunvadelma (Rubus allegheniensis) kuuluu pihamaani uusinpiin tulokkaisiin. 

Karhunvadelma kasvaa Rauniopuutarhan seinustalla säleikössä (tai ainakin minulla on tarkoitus saada se kasvamaan säleiköön, kunhan vain ehtisin sitomaan kesän uudet versot!). Saas nähdä ehtiikö yhään marjaa kypsyä ennen pakkasia.

 Joka kesä ilahdun keltakurjenmiekkojen kukinnasta. 

 Punaluppo sopii hyvin kurjenmiekkojen kaveriksi, vai mitä? 

Ja lopuksi se jännityksen aihe. 

Huomasin pari päivää sitten, että niin ikään Tommolan tilalta viime kesänä hankkimani nepalinhanhikkien kukkanuput nuokkuvat ja kuihtuvat. Tutkin niitä tarkemmin ja huomasin muutamia pienen pieniä mustia "öttiäisiä" niissä. Ilmeisesti kyseessä on vattukärsäkäs. Nypin kymmenkunta nuokkuvaa kukkanuppua pois ja löysin muutaman öttiäisenkin. Nyt olen käynyt hanhikit läpi päivittäin, tänään oli eka päivä kun en löytänyt yhtään nuokkuvaa nuppua. Tehotarkkailu jatkuu kuitenkin vielä varmuuden vuoksi!