maanantai 30. syyskuuta 2013

Värikollaasi Vierailulla


Tämän viikon värit "RAPARPERI"
Ystävämme olivat kutsuneet meidät päivälliselle, nautimme maukkaasta perinteisestä iranilaisesta ruuasta ja hyvästä seurasta. Aku Ankka löytyi tyttären huoneesta. Kollaasiin pääsi myös Maila Talvion salongin kesänäyttelyssä kuvaamani Kaija Kontulaisen puuveistos sekä valkosipulin leikkuulauta kotikeittiöstä.

Täällä lisää värikollaaseja.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Valokuva- ja runotorstai Viimeinen pisara

 viimeinen pisara lakkakääpämaljasta 
 mielen täyttää kangastukset 
 maa polttaa jalkojen alla 
 huulet halkeilevat  
 ilma väreilee

kahvin tuoksu
leijailee alakerrasta
kissa lämmittää jalkojani
mieleni huoneet valtaa onni 
aurinko kimmeltää kastepisaroissa 

Syksyisestä torstaista inspiroituneena valokuva- ja runotorstain 296. haasteena on pisarat.
Pisarakuvia lisää täällä ja pisararunoja täällä.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Sieniretken saalis ylitti kaikki odotukset

Aamu valkeni aurinkoisena, joten pakkasimme auton takakontin täyteen koreja ja ämpäreitä sieniretkeä varten. Suunnistimme Takamaille, jossa tiedän muutaman hyvän mustatorvisienipaikan. Eilen löysin pikkuämpärillisen, joten himo iski!
Matkanvarrella pysähdyimme varmaan suppilovahvero paikkaamme, hieman petyimme saaliiseen, vajaaseen ämpärilliseen. Arvelimme jonkun ehtineen ennen meitä, joten jatkoimme matkaa mustisapajille.
Jo heti autolta lähtiessämme löysimme ensimmäiset mustatorvisienet (Craterellus cornucopioides), joten alku vaikutti ihan lupaavalta. Kiersimme tutut paikat, saaliiksi saimme kilon torviksia. Ei hassummin sanoisin, kun viikonloppuna varmaan sienestäjiä on riittänyt Takamaille asti.  Työnjakomme mukaisesti torvisten jälkeen isäntä keskittyi suppilovahveroiden keräämiseen ja minä laitoin värjäyssieni haun päälle. Molemmilla korit täyttyivät nopeaa tahtia, välillä piti käydä viemässä täyttyneet korit autolle ja nauttimassa kuksalliset kahvia. 
Päivän värisienisaalis ylitti kaikki odotukset, joten niiden pilkkomisessa kuivumaan kului hyvinkin pari tuntia. Kuivaan värisienet kudontahuoneessa lattialämmöllä. Ohut maltoiset sienet kuivuvat päivässä, isommat veriseitikit parissa ja paksumpi maltoiset, kuten samettijalat, kahdessa kolmessa päivässä. 
 Kangaspuiden alla on onneksi viel hieman tilaa, joten pääsen huomennakin sieneen:))
Iltapuhteiksi laitoin isännän vyyhtimiä lankoja myyntikuntoon. Huomenna nämä langat matkaavat
Alman Puotiin myyntiin.

Mukavaa Molley kun olet liittynyt lukijakseni, iloitsen teistä kaikista:))

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Värikollaasi Kesämuistoja

Takkahuoneen jakkaralla on kukkakuvioinen istuinalusta. Istahtaessani sille syysiltoina virittämään tulta takkaan kesällä kutomani venesukat jalkojani lämmittäen, uskon mieleeni tulevan kaikki kauniit kesän muistot.  
Viikon värit ovat "PUOLUKKA"
Täältä löytyy lisää värikollaaseja.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Lahtikko ja apteekkipullot, muistoja vuosikymmenten takaa

Edellisessä postauksessani ollut Mallasjuomien Lahtikko herätti monessa lukijassa monenlaisia muistoja. Innostuin kommenttien perusteella hieman googlettamaan mitä Lahtikosta on kirjoitettu netissä ja törmäsin Iltasanomissa 2.4.2006 olleeseen juttuun "Muistatko vielä Lahtikon?" Juttu oli mielestäni hauska, joten kopion sen oheen: "Suomen suosituin tuhoeläin, olutmäyräkoira, on varsin tuore tulokaslaji. Maassamme on kuitenkin elänyt 1978-1989 sen esi-isä, lahtelaisen Mallasjuoman legendaarinen Lahtikko. Kovamuovinen Lahtikko oli näennäisesti perinteisen 24-paikkaisen juomakorin puolikas, mutta käytännössä paljon enemmän: sen keskellä oli kantokahva, joka teki Lahtikosta sensaatiomaisen kätevän - niin kätevän, ettei Alko koskaan hyväksynyt sitä olutkoriksi. Alko katsoi, että näppärä korikoko rohkaisi ihmisiä juomaan 12 pulloa kerralla. Vain luoja tietää, jos sekään, miksei Alko saman logiikan mukaan kieltänyt 24-paikkaista koria tuplasti pahempana kännihoukuttimena. Alko ei kuitenkaan ollut ainoa syypää Lahtikon ennenaikaiseen kuolemaan. Pikkukorista tuli kuljetus- ja varastointiongelma, joka paheni entisestään, kun Hartwall osti Mallasjuoman 1988. Hartwall lopettikin Lahtikoiden käytön jo seuraavana vuonna."
Naamakirjassakin on omat sivunsa Mallasjuoman ystäville, siellä on mukavaa käydä fiilistelemässä erilaisten videopätkien ja keräilytuotteiden parissa.
Vanhoihin apteekkipulloihin liittyy myös monenlaisia muistoja. Moni muistaa varmaan Munkki yskänlääkepullot. Itse tykkään kovasti näistä isoista lääkepulloista, joita löysimme useampia muuton yhteydessä reilut 30 vuotta sitten kellarista. Vuosikymmenien myötä olen löytänut käyttöä pulloille, vain nämä kaksi ovat edelleen kellarissa jemmassa. 
 Rentouttavaa viikonloppua kaikille omien harrastusten parissa,
kirjan lukua sohvannurkassa, puuhastelua puutarhassa tai vaikkapa korin kanssa sieniretkelle, sillä
suppilovahverot ovat parhaimmillaan:))



torstai 19. syyskuuta 2013

Valokuvatorstai Kaipuun kaljakori

 Tämän syksyisen viikon valokuvatorstain 295. haasteena on kaipaus.

Haasteen luettuani minulla alkoi soida päässä Miljoonasateen biisi Marraskuu..."Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee, yli taivaan, päivät niinkuin varisparvi raahautuu..." Minulla kaikki on hiukan ylösalaisin ja heikunkeikun, linnut palaavat jo takaisin kaukomailta ja kaipuun kaljakori täynänsä aurinkoa!

Täältä löytyy lisää kuvia kaipuusta.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kotoilua sateen ropistessa ikkunaan

Löysin eilen kuusensuomuorakkaita (Sarcodon imbricatus) ollessani  lenkillä Helmin kanssa Satumetsässä. Otin vain suurimmat ja jätin joukon pienempiä vielä kasvamaan. Kuusensuomuorakaskin on kohtuullisen hyvä värisieni, mutta himoitsen väripataani erityisesti männynsuomuorakkaita (Sarcodon squamosus), koska siitä on mahdollista saada myös sinisiä ja sinivihreitä värejä villaan ruskeiden sävyjen ohella. Aamulla siis suunnistin Helmin kanssa mäntyvaltaiseen metsään, missä ratsastan paljon ja tiedän sen vuoksi sen hyvät sienipaikat. 
 Yhtä ainoaa orakasta ei vielä vastaani tullut, sen sijaan löysin korillisen samettijalkoja (Tapinella atrotomentosus), mistä olen erittäin tyytyväinen.
Viime viikolla metsässä käydessäni samettijalat olivat vielä melko pieniä, mutta nyt niillä oli jo kokoa ja näköä riittämiin. Löysin paljon myös erilaisia seitikkejä sekä tämän syksyn ensimmäiset purppuravalmuskat (Tricholomopsis rutilans). 
Värisienten lisäksi ruokasienikoriini kertyi supiksia ja löysinpä pari litraa kanttarellejakin. Supikset ovat kieltämättä melko nahistuneita, joten iltapäivällä alkanut sade oli enempi kuin tervetullut. Kanttarellit olivat sen sijaan erittäin hyviä. Lämmin ilma ja runsas yökosteus on näemmä saanut uuden kanttarelli sukupolven putkahtamaan esille. Pari päivää onkin taas sitten syöty sieniä eri muodoissaan, kun pakastin pullistelee jo entisistä:))
Iltapäivä kului sateen ropinaa kuunnellen rattoisasti sisähommissa. Isäntä on vyyhtinyt värjäämiäni lankoja ja  itse olen pikku apulaisteni kanssa kirjoittanut ja kiinnittänyt vyötteitä vyyhteihin. 
Jöntte kisu valtaa helposti sylin aina istahtaessani,
pikkuisella on varmaan ikävä omaa emäntäänsä, opiskelijatyttöämme.
Helmi yrittää selvästi vietittää, et hänkin haluaisi syliin!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Oppia ikä kaikki Tuohityökurssilla Kuralan Kylämäessä

Minulla oli ilo osallistua viikonloppuna Kuralan Kylämäessä pidettyyn Komilaisten mestareiden kurssiviikonloppuun. Tarjolla oli kolme kurssia: tuohityöt, koruja ja rasioita poronnahasta ja juurityöt. Osallistuin tuohityökurssille ja kävin myös ihailemassa välillä millaisia töitä juuri- ja nahkatyökurssille osallistuvat tekivät.  Mukana oli kaiken ikäisiä sekä miehiä että naisia, opetus kieli venäjä, joten tulkkia tarvittiin koko ajan. Kurssit oli järjestetty yhteystyössä Suomi -Venäjä Seuran kanssa. 
Tuohimestarin opetus oli havainnollista ja ohjeita oli helppoa seurata, fläppitaulukin oli ahkerasti käytössä. Kurssityöksi oli valittu perinteinen komilainen tuohinen säilytyspurkki, jota kuulema käytetään paljon suola- tai sokeriastiana. Tässä saamme ohjeet sabluunan käytöstä tuohien liitosaukkojen leikkaamiseksi. 
Purkkia varten leikattiin kaksi tuohilevyä, ulko- ja sisäkuoreksi ja kaksi suikaletta vöiksi. Tuohet puhdistettiin ja ohennettiin. Vasemmassa kulmassa oleva tuohilevy jo valmiina, edessä oleva odottaa vielä ohentamista. 
Mestari oli tuonut mukanaan valmiiksi leikatut pohja- ja kansiosat sekä katajasta valmistetut sankojen aihiot. Tämä helpotti ja nopeutti huomattavasti työn tekemistä. Katajasta valmistetut sangat oli pingoitettuina nyörillä, ne tarvitsi enää vuolla sopivan kokoisiksi itse kantta valmistettaessa. Kuvassa näkyy ulkokuoren aihio sekä mestarin valmistama valmis purkki.
Tärkeimmät työkalut tuohen työstämiseen, terävä lyhyt teräinen puukko, taltta ja naskali. Tässä olen saanut jo valmiiksi kolmioaukot uloimman kuoren toiseen reunaan reunojen yhteen liittämistä varten.
Mestari näytti seuraavaksi miten ulkokuoren kehä mitataan pohjaosan ympäri asetettuna toisen reunan liitososien leikkaamista varten. 
 Merkit kolmioiden kulmiin vastin osien leikkaamiseksi oikeisiin kohtiin. 
 Sabluunan ja naskalin avulla merkittiin leikkauskohdat tuoheen.
 Vastin osat leikattuna ja tässä mestari jo näyttää miten reunat kiinnitetään toisiinsa.
Kaikki näytti sangen helpolta mestarin tehdessä, mutta itse kun alkoi vastin osia merkitsemään ja leikkaamaan ei se aivan niin helposti käynnytkään. Lopputulos kuitenkin ihan hyvä.
 Tässä ulkokappaleen reunat jo lähes vastakkain asetettuina, 
 ja valmiina. Kaunis liitos kieltämättä.
 Seuraavaksi opetettiin, miten sisäkuori valmistetaan toisesta tuohilevystä, mittaus ja männynjuurella ompeleminen. Männynjuurikiepit olivat liossa lämpimässä vedessä ennen kuin ryhdyimme halkaisemaan niitä ompelua varten. Juuren halkaiseminen tehdään samalla tekniikalla, miten olen oppinut myös näreet halkaisemaan riukuaidan sidoksia varten. Kuulema parasta ja kauneinta ompelujuurta saadaan lehtikuusesta, mikä kiiltää kauniisti. Männyn juurikin hyvää ja sitä käytetään varsinkin isommissa töissä, koska männynjuuret ovat huomattavasti pidempiä kuin lehtikuusen. Mestari kertoi, että ompeluun sopivat juuret on helpointa kerätä jokitörmiltä, missä on sattunut maanvyöry tai metsätyömailta vahvan koukun avulla. Parhaat juuret ovat noin 7-10 cm maanpinnan alla ja niitä pystyy vetämään koukulla jopa useita metrejä ehjänä. Juuret tulee puhdistaa ja kuoria heti tuoreeltaan ja kiertää kiepeille, jossa ne säilyvät hyvinä vuosikymmenet. Ennen käyttöä ne vain sitten liotetaan lämpimässä vedessä pehmeiksi. 
 Tässä sisäkuori mitattuna ja olen aloittanut reikien teon terävällä pistoterällä. Reiät tulee tehdä riittävän kauaksi reunasta, noin 1 cm, jottei tuohi halkea ommeltaessa.
Elämäni ensimmäinen ompelusauma juurella tehtynä, olen tosi ylpeä tästä;)
Seuraavaksi valmisteltiin purkin ylä- ja alareunojen ympärille tulevat vyöt. Toiseen päähän kolmioikkuna ja toiseen vastinosa samalla tavoin kuin ulkokuoreenkin. Kuvassa näkyy vastinosa vasta osittain leikattuna.
 Tässä asetan vyötä paikoilleen. Vyön tulee olla tiukka, jotta purkista tulee tiivis. Sain harjoitella kolmen vyön verran, ennen kuin sain sopivan kokoisen ja mestarin hyväksynnän!
Kun molemmat vyöt olivat paikoillaan oli vuorossa pohjakappaleen paikoilleen asettaminen. Mestari hioi pohjakappaleen ennen paikoilleen asettamista. Toisaalta olisi ollut hauskaa itse myös opetella hiomaan, mutta toisaalta olin ihan tyytyväinen saamaani apuun, kun en ole tottunut käyttämään hiomakonetta, helposti olisin varmaan hionnut aivan liikaa ja epätasaisesti. Näin pohjasta ei olisi tullut tiivistä.
 
Pohjan tullessa valmiiksi, työstettiin kansiosa. Tässäkin sain paljon apua mestarilta. En olisi varmaankaan itse pystynyt vuolemaan kovaa katajaa tarkasti kanteen tehtyihin aukkoihin sopivaksi. Aikamoista tuumailua vaati jo aukkojen kohtien tarkka merkitseminen, geometria ei taida olla vahvin osa-alueeni tämän perusteella;) 
 Pääsin sentään itsekkin hieman vuolemisen makuun, kun tein sankoihin porattuihin reikiin sopivan vahvistinkappaleen, jottei sangat pääse irtoamaan kannesta sitä avattaessa. 
Kansi ja purkki huoliteltiin hiomalla aluksi hiomakoneella ja lopuksi hiomapaperilla. 
 Kansi istuu hyvin, joten enää viimeinen vaihe jäljellä, yläreunan vahvistaminen juuriompeleella. 
Ompelua varten reiät tehtiin koneella, ensin vain puolet yläreunasta. Sain oppia poran käyttöön kurssitoverilta hänen tehdessään reikiä omaan purkkiinsa.
 Reikien teko onnistui melko näppärästi, hieman jaotus epäonnistui, mutta ei se pahasti näy valmiissa työssä.
Reiät tehtiin ensiksi vain puoleen väliin asti ja vasta ompelun jälkeen loput. Parhaillaan en saa päähäni syytä miksi näin tehtiin, jos joku kurssilla olleista lukee tätä, niin virkistäisitkö muistiani hiukan. Yritin tehdä muistiinpanoja, mutta tässä kohden on jäänyt tekemättä, hatarassa päässäni ei näköjään asiat pysy kuin hetken;)
 Mestari ja kisällien tuohipurkit, ilmeestä päätellen mestari on tyytyväinen kisälliensä töihin!
 Otin mukaani kurssille myös tätini miehen aikoinaan tekemän tuohikorin, josta sanka on rikkoutunut jo vuosia sitten. Mestari lupasi opettaa sanganteon ja nahkakurssin vetäjältä sain sopivat uudet nahkasuikaleet sangan kiinnittämiseksi. Kaunis kiitos niistä:))
Sankaa varten yhdistin kolme pitkää tuohisuikaletta kurssilla oppimallani liitoksella. Tässä mestari näyttää miten kaksinkerroin taitettujen suikaleiden ympäri punotaan pitkällä tuohisuikaleella kaunis pintakerros. Vahvistin sangan viellä ristiin tehdyin juuriompelein ja kiinnitin nahka suikaleilla koriin.
 Kurssilta kotiintuomisina minulla oli kaunis tuohirasia ja uuden sangan saanut rakas tuohikorini. Lisäksi olen oppinut juuren työstämistä ja juurella ompelua, joten nyt osaan korjata vanhan vielä isänikin käyttämän viljavakan sekä äitini jauhovakan. Odotan jo sitä päivää, kun saan laittaa jauhot tuohon muistorikkaaseen vakkaan. Tämän parempaa kurssiviikonloppua ei voisi enää ajatella, kiitos jälleen kerran Kuralan väelle, taidokkaalle tuohimestarille ja hänen tulkilleen sekä kaikille ihanille kurssilaisille, joiden kanssa oli ilo työskennellä yhdessä:))

ps täältä löydät aiemmat postaukseni tuohiruusun teosta ja täältä tuokkosen teosta.