Pihahommissa

Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä. Sain haravoitua pihamaata ja siistittyä perennapenkkejä. Taittelin matalammaksi korkeita talventörröttäjiä, näin havujen laitto penkkien suojaksi kävisi helpommin.  

Kasvihuoneessa odotti mukava yllätys, syysasteri oli selvinnyt edellisen viikon kovasta pakkasesta:))

Joku varmaan ajattelee, et kasvatan astereita kasvarissa alppikärhön lisäksi. Voisin toki kasvattaa, jos vain kasvarini olisi suurempi. En tiedä miten asteri on kasvariin asettunut, ehkäpä kompostimullan mukana siemenestä? Mukavaa oli saada nauttia viel joulukuussakin sen kauniista kukista, pienoinen rupsahtaneisuus ei vähentänyt niiden tuomaa iloa hitustakaan. 

Marraskuun pakkasten jälkeen isäntä aloitti kuusiaidan leikkaamisen. Aikaisesta aloituksesta aitakuuset saattavat hivenen kärsiä, kun taas mennään miinuksella varmaan pidemmän aikaa. Keräsin eilen pari kassillista leikkuujätettä käytettäväksi havukransseihin. 

Pitkäksi venähtäneille latvoille löysin myös käyttöä. Ennen pakkasten tuloa hautasin perennojen jakotaimia kompostiaumaan. Peittelin ne vaahteranlehdillä ja oljilla. Eilen asettelin olkipetiin piskuisia kuusiaidasta leikattuja latvuksia. Hieman homma jäi kesken, josko loppuviikosta saisin auman peiteltyä mieleisekseni. 

Naapurin isäntä toi tänään reilut kolme kuutiota koivuklapeja pihaan. Sade uhkasi, joten klapit oli syytä pinota katokseen ripeästi. 

Kissanpennut olivat ihmeissään kaikesta tästä touhusta. Täplä hyppeli riemuissaan, hänestä uusi kiipeilyteline oli oikein mukava. 

Raita tykkäsi sen sijaan koluta lavakaulusten alla. Välillä piti tulla ihmettelemään, mitä mamma oikein puuhaa. ..

Klapit pinottuani jatkoin perennojen suojaamista havuilla. Hankin keväällä kaksi salkoruusun tainta. Salkoruusu on talvenarka, joten olen laittanut taimien suojaksi jo lokakuussa kevyesti multaa ja puidenlehtiä. Tänään lisäsin vielä havuja. Lämpötilat vaihtelevat nyt niin rajusti, et ajattelin varmuuden vuoksi laittaa jo kaikille aremmille perennoille ja yrteille havusuojaukset, vaikka tänne luvassa viel plussakelejä ainakin ensi viikolle asti.

Pihasaunan seinustalla kasvaa erilaisia maksaruohoja. Myös ne saivat havukatteen suojakseen. Innostuin kompostiauman päälle tekemästäni pienestä kuusikosta niin, että päätin tehdä sellaisen myös tähän. Homma jäi taas kesken, kun sade yltyi ja nälkäkin jo kurni;)

Pihahommien jälkeen maistuikin vasta leivottu hiivaleipä. Leivoin jo toisen kerran saamaani juureen  hiivaleipää. Eilen tein myös pizzapohjan juureen, oli kyl tosi hyvää! 

Perheemme saan elää onnellisten tähtien alla, 

hiivaleivästäni oli tullut sydämen muotoinen ihan itsekseen;)

Pihamaalla riekkuminen väsyttää pentuja. Uni maittaa. Täplä oli hypännyt pöydälle nukkumaan kutimeni päälle, en hennonnut häiritä pikkuisen unta, vaik pöydälle pennuilta on pääsy kielletty. 

Mistä kaikesta alankaan lipsua pikku hiljaa...

Pikku puuhastelua pihalla ja sisällä

Kaivattu syysloma alkoi lupaavasti poutaisena. Heti ensimmäisenä lomapäivänä oli ilo päästä puuhastelemaan pihamaalle edes hetkeksi. Näin syksyllä tekee onnelliseksi pienet asiat, herkät krassit

 sitkeä kuunlilja, mikä avaa viimeisiä kukintojaan lehtien jo kellastuessa,

sieltä täältä kukkapenkeistä löytyvät unikot:)) 

Etupihan syysaterit ovat nyt kauneimmillaan. 

Lämpö houkutteli kukkakärpäsetkin lentoon yöllisen sateen jälkeen.

Viikko sitten hankkimani kanervat pääsivät sulostuttamaan kompostin ikkunoita ja

 kukkasipulit mullan alle.

Sunnuntai kului kudontahuoneen tyhjentämisessä. Saimme isännän kanssa jo keväällä valmiiksi tyttärelle kutomamme ryijyn. Nyt olemme tehneet kaikille kolmelle lapsellemme Liekki ryijyn. Loimea olisi ollut jäljellä vielä neljänteen ryijyyn, mutta nyt talven aikana emme sitä ehdi tekemään ja tarvitsen huoneen muuhun tarkoitukseen. 

Huone on nyt mukavan väljä ainakin hetkisen aikaa, 

ennen kuin muutan sen etätyöhuoneekseni.

Siihen asti se saa toimia vaikka viherhuoneena!

Tunnelmia viikon varrelta

 

Viikko sitten lauantaina kävimme isännän kanssa poimimassa tyrninmarjoja tuttavamme luona. Kuivasin osan marjoista, osan pakastin. Molemmilla tavoin säilöttynä marjojen C-vitamiini säilyy erinomaisen hyvin. 

Kotiin tullessa poikkesimme Linkankoskella. Helmi oli jätettävä kotiin marjanpoiminta reissulta, tuttavamme pihassa on pari isoa koristeallasta, niistä en olisi millään ilveellä saanut Helmiä pysymään pois! 

Seuraavana päivänä Helmi sitten pitikin huolen siitä, että emäntä huomioi myös häntä. Ahkerasti kantoi keppiä ja kutsui leikkiin puuhastellessani yrttimaalla.

Kerroinkin jo edellisessä värikollaasi haasteessa yrttien kuivaamisesta ja tekemästäni yrttikranssista. Kasvihuoneessa oli kesäisen lämmin sitoa laventelinippuja. Kuivaan niitä tuoksupusseja varten. Mäkimeiramit päätyivät tekemääni kranssiin. 

Yhden ison laventeliruukun toin huoneelle ja keittiön ikkunalla

olevalle yrttilaudalle nostin ruukkuihin persiljaa, rönsyminttua, sitruunamelissaa, ruohosipulia, basilikaa ja mäkimeiramia. Niistä riittää pitkälle myöhäissyksyyn tuoretta lautaselle pantavaa.

Aurinko laskee jo niin aikaisin, että sen säteet eivät enää ehdi valaisemaan "ilta-aurinkoterassia". 

Ennätin juuri ennen viikon ensimmäistä pakkasyötä keräämään ison kimpun auringonkukkia. Seuraavana aamuna auringonkukkapelto oli todella  surullisen näköinen!

  Samoin kuin viimeiset pihamaani hajuherneetkin!

Sienimetsään ei ole  tarvinnut viikolla lähteä, kuiva syksy on verottanut pahemman kerran sienisatoa. Olemme lenkeilleet Helmin kanssa ahkerasti jokiahteilla ja sänkipelloilla ennen kuin naapurin isäntä on ehtinyt ne kyntämään. 

Torstai-iltana lähtiessämme tavanmukaiselle lenkille huomasin Helmin käytöksestä, että kuumailmapallo on lähestymässä. Helmi kuulee sen jo paljon aikaisemmin kun pallo edes tulee näköpiiriimme. Helmi on pentuna säikähtänyt palloa pahemman kerran sen laskeutuessa kuusiaitamme takana olevalle pellolle. Siitä alkaen Helmi on aina ihan paniikissa pallon lentäessä läheltämme. Isäntä on muutamaan otteeseen soittanut kerhoon, jotta he laittaisivat kotisivuilleen lentopäivät, jotta voisimme pitää Helmin aina silloin sisällä tai lähteä jonnekkin hieman kauemmas. Se ei vaan ole jostain syystä heiltä onnistunut. Onneksi nyt saimme Helmin viel sisälle, ettei se paniikissa rynnännyt karkuun. Pisimmillään Helmi on ollut palloa karussa teillä tietämättömillä yli kaksi tuntia. Nyt pallo lensi taas aivan talomme päältä ja laskeutui läheiselle pellolle. Helmi oli paniikissa, tärisi kauttaaltaan, silmistäkin näki kuinka peloissaan se oli. Vielä aamulla lähtiessämme aamupostia hakemaan Helmi astui ulos ovesta varuillaan taivaalle tähyillen, josko pallo olisi taas tulossa! (ps tällä kertaa keskustelu lentäjän kanssa tuotti tulosta, hän lupasi laittaa tietoa tulevista lennoista, kiitos siitä hänelle)

Kolme pakkasyötä teki tehtävänsä, alhaisimmillaan käytiin -10 Celsiusasteessa. Ansarissa viimeiset tomaatit ja väritattaret (Persicaria tinctoria) paleltuivat. Kuvassa tumman sinivihreäksi muuttunut väritattaren lehti lepää tomaatin suojana. Onnekas yhteen sattuma oli, et Riihivillan Leena postasi juuri tekemästään värjäyskokeilusta jäätyneillä väritattarilla. Ehkäpä kaikkea ei ole viel menetetty! 

Myös tänään aurinko on hellinyt meitä. Iltapäivällä kuvasin peltotien varrella kukkivia kissankelloja. Toki kukkia oli yksittäin ja harvassa, mut jok'ikinen niistä ilahdutti:))

Kotipihalla syksyn viimeiset kukkijat, syysasterit (Aster novi-belgii) viel täydessä loistossaan kolmen pakkasyön jälkeenkin. Sain lähes 30 vuotta sitten muutaman taimen jo hyvin iäkkäältä mammalta, joten arvelen hänen kasvattaneen astereita omalla pihallaan arvatenkin 50 vuotta! Kyseessä siis vanha lajike, josta minulla ei ole sen parempaa tietoa, olisikin tosi mukava kuulla, josko joku teistä sattuisi sen tunnistamaan. 

Tämä syysasteripenkki on silmän iloni talven tuloon asti. Myöhäissyksyn kukkijana syysasteri ei joinakin vuosina edes ehdi kunnolla kukkaan ennen talventuloa. Onneksi se kestää hyvin myös leikkokukkana, joten edes marraskuussa ei tarvitse vielä kukkakaupassa piipahtaa;)

Lahtikko ja apteekkipullot, muistoja vuosikymmenten takaa

Edellisessä postauksessani ollut Mallasjuomien Lahtikko herätti monessa lukijassa monenlaisia muistoja. Innostuin kommenttien perusteella hieman googlettamaan mitä Lahtikosta on kirjoitettu netissä ja törmäsin Iltasanomissa 2.4.2006 olleeseen juttuun "Muistatko vielä Lahtikon?" Juttu oli mielestäni hauska, joten kopion sen oheen: "Suomen suosituin tuhoeläin, olutmäyräkoira, on varsin tuore tulokaslaji. Maassamme on kuitenkin elänyt 1978-1989 sen esi-isä, lahtelaisen Mallasjuoman legendaarinen Lahtikko. Kovamuovinen Lahtikko oli näennäisesti perinteisen 24-paikkaisen juomakorin puolikas, mutta käytännössä paljon enemmän: sen keskellä oli kantokahva, joka teki Lahtikosta sensaatiomaisen kätevän - niin kätevän, ettei Alko koskaan hyväksynyt sitä olutkoriksi. Alko katsoi, että näppärä korikoko rohkaisi ihmisiä juomaan 12 pulloa kerralla. Vain luoja tietää, jos sekään, miksei Alko saman logiikan mukaan kieltänyt 24-paikkaista koria tuplasti pahempana kännihoukuttimena. Alko ei kuitenkaan ollut ainoa syypää Lahtikon ennenaikaiseen kuolemaan. Pikkukorista tuli kuljetus- ja varastointiongelma, joka paheni entisestään, kun Hartwall osti Mallasjuoman 1988. Hartwall lopettikin Lahtikoiden käytön jo seuraavana vuonna."

Naamakirjassakin on omat sivunsa Mallasjuoman ystäville, siellä on mukavaa käydä fiilistelemässä erilaisten videopätkien ja keräilytuotteiden parissa.

Vanhoihin apteekkipulloihin liittyy myös monenlaisia muistoja. Moni muistaa varmaan Munkki yskänlääkepullot. Itse tykkään kovasti näistä isoista lääkepulloista, joita löysimme useampia muuton yhteydessä reilut 30 vuotta sitten kellarista. Vuosikymmenien myötä olen löytänut käyttöä pulloille, vain nämä kaksi ovat edelleen kellarissa jemmassa. 

 Rentouttavaa viikonloppua kaikille omien harrastusten parissa,
kirjan lukua sohvannurkassa, puuhastelua puutarhassa tai vaikkapa korin kanssa sieniretkelle, sillä

suppilovahverot ovat parhaimmillaan:))