Sieniretken saalis ylitti kaikki odotukset

Aamu valkeni aurinkoisena, joten pakkasimme auton takakontin täyteen koreja ja ämpäreitä sieniretkeä varten. Suunnistimme Takamaille, jossa tiedän muutaman hyvän mustatorvisienipaikan. Eilen löysin pikkuämpärillisen, joten himo iski!

Matkanvarrella pysähdyimme varmaan suppilovahvero paikkaamme, hieman petyimme saaliiseen, vajaaseen ämpärilliseen. Arvelimme jonkun ehtineen ennen meitä, joten jatkoimme matkaa mustisapajille.

Jo heti autolta lähtiessämme löysimme ensimmäiset mustatorvisienet (Craterellus cornucopioides), joten alku vaikutti ihan lupaavalta. Kiersimme tutut paikat, saaliiksi saimme kilon torviksia. Ei hassummin sanoisin, kun viikonloppuna varmaan sienestäjiä on riittänyt Takamaille asti.  Työnjakomme mukaisesti torvisten jälkeen isäntä keskittyi suppilovahveroiden keräämiseen ja minä laitoin värjäyssieni haun päälle. Molemmilla korit täyttyivät nopeaa tahtia, välillä piti käydä viemässä täyttyneet korit autolle ja nauttimassa kuksalliset kahvia. 

Päivän värisienisaalis ylitti kaikki odotukset, joten niiden pilkkomisessa kuivumaan kului hyvinkin pari tuntia. Kuivaan värisienet kudontahuoneessa lattialämmöllä. Ohut maltoiset sienet kuivuvat päivässä, isommat veriseitikit parissa ja paksumpi maltoiset, kuten samettijalat, kahdessa kolmessa päivässä. 

 Kangaspuiden alla on onneksi viel hieman tilaa, joten pääsen huomennakin sieneen:))

Iltapuhteiksi laitoin isännän vyyhtimiä lankoja myyntikuntoon. Huomenna nämä langat matkaavat

Alman Puotiin myyntiin.

Mukavaa Molley kun olet liittynyt lukijakseni, iloitsen teistä kaikista:))

Lahtikko ja apteekkipullot, muistoja vuosikymmenten takaa

Edellisessä postauksessani ollut Mallasjuomien Lahtikko herätti monessa lukijassa monenlaisia muistoja. Innostuin kommenttien perusteella hieman googlettamaan mitä Lahtikosta on kirjoitettu netissä ja törmäsin Iltasanomissa 2.4.2006 olleeseen juttuun "Muistatko vielä Lahtikon?" Juttu oli mielestäni hauska, joten kopion sen oheen: "Suomen suosituin tuhoeläin, olutmäyräkoira, on varsin tuore tulokaslaji. Maassamme on kuitenkin elänyt 1978-1989 sen esi-isä, lahtelaisen Mallasjuoman legendaarinen Lahtikko. Kovamuovinen Lahtikko oli näennäisesti perinteisen 24-paikkaisen juomakorin puolikas, mutta käytännössä paljon enemmän: sen keskellä oli kantokahva, joka teki Lahtikosta sensaatiomaisen kätevän - niin kätevän, ettei Alko koskaan hyväksynyt sitä olutkoriksi. Alko katsoi, että näppärä korikoko rohkaisi ihmisiä juomaan 12 pulloa kerralla. Vain luoja tietää, jos sekään, miksei Alko saman logiikan mukaan kieltänyt 24-paikkaista koria tuplasti pahempana kännihoukuttimena. Alko ei kuitenkaan ollut ainoa syypää Lahtikon ennenaikaiseen kuolemaan. Pikkukorista tuli kuljetus- ja varastointiongelma, joka paheni entisestään, kun Hartwall osti Mallasjuoman 1988. Hartwall lopettikin Lahtikoiden käytön jo seuraavana vuonna."

Naamakirjassakin on omat sivunsa Mallasjuoman ystäville, siellä on mukavaa käydä fiilistelemässä erilaisten videopätkien ja keräilytuotteiden parissa.

Vanhoihin apteekkipulloihin liittyy myös monenlaisia muistoja. Moni muistaa varmaan Munkki yskänlääkepullot. Itse tykkään kovasti näistä isoista lääkepulloista, joita löysimme useampia muuton yhteydessä reilut 30 vuotta sitten kellarista. Vuosikymmenien myötä olen löytänut käyttöä pulloille, vain nämä kaksi ovat edelleen kellarissa jemmassa. 

 Rentouttavaa viikonloppua kaikille omien harrastusten parissa,
kirjan lukua sohvannurkassa, puuhastelua puutarhassa tai vaikkapa korin kanssa sieniretkelle, sillä

suppilovahverot ovat parhaimmillaan:))

Sieniretken yllätyslöytö Helmiltä turvaan

Lähes joka sieniretki Helmi löytää eläinten luita, yleensä peuran tai hirven. Tällä kertaa löytyi kokonainen luuranko. Helmi sai vain yhden luun ja loput pelastin kuusenoksalle Helmiltä tavoittamattomiin.

Meille on tullut tavaksi koota Takametsästä löytämämme sarvet ja kallot laavumajaamme keskelle tiheää kuusikkoa. Viedessämme luita laavulle huomasimme  ison kuusen kaatuneen laavun päälle ja se oli mennyt tuusan nuuskaksi. Jos katsot tarkasti, voit nähdä maahan tippuneen valkoisen peuran pääkallon kuusen rungon oikealla puolella.

Romahtaneen katon alta löysimme viime sykynä laavun kattoon kiinittämämme sarven. Hetken mietimme, mitä tekisimme luiden kanssa ja päätimme viedä ne kotiin hirven pääkallon seuraksi. Meillä alkaa olla jo aikamoinen luukokoelma, hirvenkallo, kaksi peurankalloa, muutamia sarvia sekä lukuisia pitkiä putkiluita ja nikamia. Sen lisäksi, että olen kuuhullu, taidan olla hiukan myös luuhullu;)

No, jos en luuhullu, niin sitten ainakin sienihullu. Sopivasti tulleet sateet ja lämpimät ilmat ovat taanneet mahtavan sienisadon. Ruokasienien lisäksi olen kerännyt paljon värjäyssieniä kuivumaan. Muutamana päivänä olen löytänyt lisää himoitsemiani samattijalkoja (Tapinella atrotomentosus). Samettijalka on erinoaminen värjäyssieni ja varsin yleinenkin, mutta melko hankala välillä huomata. Tarkkana saa katsella vanhoja, jo hieman sammaloituneita männynkantoja ja niiden ympäristöjä, jos aikoo samettijalkoja löytää. Nämä yksilöt kasvoivat pienenä ryhmänä saman vanhan kannon tyvessä ja muutama vielä hieman kauempana juurialueella. Kuten kuvasta näkyy, samettijalka kasvaa usein lähes kokonaan piilossa sammaloituneessa kannossa, näistäkin sienistä näkyi vain pieni osa lakkia, koko muu sieni oli sammaleen ja karikkeen alla piilossa.

Yhteisillä sieniretkillämme isäntä kerää ruokasienet ja minä värjäyssienet. Suppilovahverot työntyvät jo mukavasti sammalikosta esiin, niitä on ilo kerätä, ensimmäiset kun löytää, niin saa olla varma, et lisää on lähimailla.