Värikollaasi Keskiaikaisia makuelämyksiä

 Viikon 8 (133) värit ovat "KINUSKI"

Täältä löytyy lisää kinuskisia nautintoja.

Mukavia kesäpäiviä

Helmin kanssa iltalenkillä ollessani löysin metsän reunasta  kesän ensimmäiset mustikat. Mustikan kukinta oli lupaava, mutta kuiva alkukesä on näemmä verottanut raakileiden muodostusta aika paljon. Kiertelimme hiukan metsässä ja harmikseni huomasin, ettei varvuissa ole kovinkaan paljon marjoja. Säilömarjat joutuu siis hakemaan kauempaa, piirakkamarjat varmaan lähi metsästäkin löytyy. 

Päivät ovat kuluneet vinhaa vauhtia alkukesän askareissa ja pienen loman merkeissä. Minulle  mieluisaan lomaan kuuluu taidenäyttelyissä ja erinäisissä muissa kesätapahtumissa käyminen. Tänä kesänä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun kirjailija Maila Talvion elämäntyön kunniaksi nimetty taidenäyttely, Maila Talvio-salonki, järjestettiin ensimmäistä kertaa Hartolassa Itä-Hämeen museon pihapiirissä sijaitsevassa Vanha-Koskipään kartanossa. 

Näyttely on koottu 17 suomalaisen nykytaiteen edustajan töistä ja se käsittää 133 teosta, esillä on  mm. maalaustaidetta, taidegrafiikkaa ja kuvanveistoa. Erityisesti pidin Matti Hintikan kivilitografioista ja Kaija Kontulaisen puuveistoksista. Kaiken kaikkiaan todella upea näyttely, kannattaa poiketa, jos matkaa nelostietä. Taidenäyttelyn ohella voi käydä pulahtamassa Tainionvirrassa, riippusillan kupeesta löytyy uimalaiturit:))  

Lämpimiin kesäpäiviin kuuluu aina ehdottomasti myös uiminen ja siitä ilosta myös Helmi ottaa kaiken irti! Ja mukavaahan sitä on itsekkin pulahtaa vilvoittelemaan ratsastusretken jälkeen. 

Emäntä ei ilmeisesti tullut riittävän puhtaaksi uidessa, koska Helmin pitää viellä pestä hiukan lisää kinttuja;) Olen saanut kuorittua monta laatikollista paatsamankuorta kuivumaan ja isäntä on hakettanut kuoritut oksat silppurilla. Muutaman erän olen ehtinyt jo paatsamanlastuilla ja -lehdillä värjäämäänkin.  Laitan niistä joku kerta oman postauksen, kun ehdin hieman pidempään koneella istumaan.  

 Puutarhassa sininen kausi on vaihtumassa punaiseen ja oranssiin; keisarinkruunut, harjaneilikat ja palavarakkaus kukkivat pionien kanssa kilvan. 

 

 

Tämän puutarhani kaunottaren tahdon ojentaa Sinulle

hyvää viikonvaihdetta:))

Värikollaasi Värjärin tie

 Viikon värit ovat "Kerma"

Täällä muiden kermaisia kollaaseja.

Aamu valkeni aurinkoisena

Mansikkamaitoa ja hiukan magiaakin!

En muista koskaan aiemmin löytäneeni kypsiä ahomansikoita kesäkuun puolessa välissä, nyt niitä riittää jo mansikkamaitoon. Lapsuudessa ensimmäiset ahomansikat laitettiin timoteihin, miten kauniita mansikkaheinät olivatkaan. Tänäänkin mieleni teki pujotella mansut heinään, mut ihmeekseni en löytänyt lähistöltä yhden yhtä timoteita!

Viime päivinä on keskusteltu lupiineista ja niiden saamasta ylivallasta luonnossamme. Kauhulla itsekkin ajattelen lupiinin valtaavan kasvutilan kaikilta kauniilta pikku kukilta esim. näiltä pikkutalvikeilta (Pyrola minor) teiden varsilta.  Penkereet ovat luoneet uuden kasvuympäristön aiempien ahomaiden ja niityjen kadottua karjatalouden vähetessä, joten on todella sääli, jos lupiinin kaltaiset tulokkaat valtaavat ne.  Itse hävitän kaikki lupiinit oman talomme kohdalta ja ilokseni huomaan joka vuosi uusia luonnonkukkalajeja ilmestyvän tienpenkalle. Erityisen iloinen olen laajoista rätvänä kasvustoista, onhan se vanhastaan paljon käytetty rohto- ja värikasvi. Ainakin Lapissa rätvänää on käytetty myös nahkojen parkitsemiseen. Perimätiedon mukaan juurta pureskeltiin ja sitten nahka siveltiin värjäytyneellä syljellä. Itse en ole rätävänää aiemmin käyttänyt värjäyksiin enkä muullakaan tavoin, mutta nyt voisi kaivaa juurakkoja kuivumaan ja tehdä niillä värjäyskokeiluja myöhemmin.

 

Helmin kanssa lenkillä ollessani tutkin hieman kuusikon  liekokasvustoa sillä silmällä, josko kokeilisin liekopuretusta. Ainakin viikinki- ja keskiajalla käytettiin runsaasti alumiinia sisältäviä liekokasveja puretteina ja vanhoista värjäyskirjoista löytyy liekopuretusohjeita. Niissä kylläkin ohjataan keräämään liekot jo keväällä heti lumien sulettua eli siinä mielessä olen hivenen myöhässä.  Vanhojen värjäysoppaiden perusteella liekopurettaminen on hidasta, vaatien useampia päiviä, joten se ei korvaisi missään tapauksessa huomattavasti nopeampaa ja yksinkertaisempaa alunalla tapahtuvaa lankojen puretusta päivittäisissä värjäyksissä. Ajatuksenani on käyttää liekopuretettuja lankoja perinteisiä värjäyskäytänteitä esittelevissä tilaisuuksissa. Ainakin aion kerätä hiukan liekoja kuivumaan rekvisiitaksi, jos sitten muuta en saisikaan aikaiseksi. Tai voisinhan sitoa niitä hieman uumalleni mittumaarina;) Tämä ajatus pälkähti mieleeni kuusikossa kävellessäni, pienenä pelkäsin kulkea yksin sankan kuusikon ohi koulumatkallani. Näin kesäpäivänseisauksen aikaan vanhakansa ajatteli henkien olevan aktiivisimmillaan ja naiset sitoivat yleisesti liekoja uumilleen mörköjä karkottamaan. 

Aitan perinteinen juhannussiivous

 Perinteisesti valmistaudun  mittumaarin juhlaan somistamalla nukkuma-aitan.  Aamulenkillä Helmin kanssa taitoin sylillisen koivunoksia aitan ripsumista varten.

Tuoreet koivunoksat irrottavat tehokkaasti pölyn hirsistä. Leveiden kattolautojen raosta tippuu aina jnkv vanhan, peltikaton alla olevan, pärekaton paloja, jotka myös irtoavat hyvin oksilla ripsumalla. Taas kerran haaveilin siitä, miten ottaisimme peltikaton pois ja tekisimmi tilalle uuden pärekaton. Haavikosta löytyy sopivasti haapoja päreiden tekoon ja varmaan jostain saisi lainaksi pärehöylänkin.  Näin pihapiirimme olisi taas yhdeltä pieneltä osalta lähempänä 1950-luvun elämäntyyliä.

 "Juhannusheiniksi" laitan katonrajassa oleviin naulakoihin tuoreita koivunoksia. Vanhan tavan mukaanhan juhannusheiniä levitettiin tuvan lattialle, joskun niitä ripustettiin myös seinille, tavallisimmin seinille ripustettiin tietääkseni kuitenkin haavan- tai pihlajanlehviä. Oviverhosta ja seinien rakojen tilkitsemisestä huolimatta aitassa kuuluu aina itikoiden ininää, hyttysverho antaa hyvän suojan niitä vastaan.

 Aitan viileässä hämärässä on nautinnollista nukkua myös päiväunet. 

Juhannus eli mittumaari tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäpäivänseisauksen tienoilla. Kristillisenä juhlana kyseessä on Johannes Kastajan muistoksi vietetty juhla ja juhannuksen nimikin on tullut Johanneksesta. Kesä on vehreimmillään ja kukkakedot kauneimmillaan. Keräsin kiitokseksi  kimpun tuoreita kukkia Johannekselle.

Värikollaasi Isäntä haluaa jo aittaan

 Viikon 6 värit ovat "karkki"

Täältä löytyy lisää viikon värikollaaseja.

Eläin ystäväni ahkerina, isäntä myös:))

 Aamulenkiltä tullessamme Helmi haluaa aina ehdottomasti kantaa lehden kotiin. Vastaan tulleilla pyöräilijöillä levisi leveä hymy kasvoille heidän nähdessään pikkupostiljoonin. 

Tässä toissa kesänä valmistaudumme Liinaharjan kanssa estetunnille,

 tänään Liinaharja opetti pikkuiselle tuntiratsastajalle estehypyn saloja.

 Jöntte kisu kulkee tutulle paikalleen pellonreunaan hiirijahtiin. 

 Isäntäkin on ollut ahkerana, haraamani hernerivit saivat tuekseen pajukepit.

Pitäisköhän tätä naapurin maalle röyhyävää karkulaista huomenna hieman kurittaa vai pyhittäisinkö sittenkin lepopäivän?

Valokuvatorstai Varoitus Värjärille

Valokuvatorstain 291. haasteena Ann ehdotuksesta LÖÖPPI.

Täältä lisää mielenkiintoisia LÖÖPPEJÄ.

Väriherkkuja monella tapaa

En malttanut olla värjäämättä muutamia vyyhtejä samalla kun kerään ja valmistelen värikasveja myöhempiä värjäyksiä varten. Keittiöstä löysin lauantaina siivotessa ison pussillisen keltasipulinkuoria, niillä värjäsin tuon oikeanpuoleisen vyyhdin.Omenapuunkuoret ovat kuivuneet reilun kaksi kuukautta ja teki mieli värjätä kokeeksi pari vyyhteä, toinen harmaata ja toinen valkoista villalankaa. Harmaaseen väri ei kunnolla ottanut, vaikka väriliemi todella hyvän ruskeanoranssia. Jätin vyyhden vielä väriliemeen seisomaan yön yli, taidan laittaa sen huomenna uudelleen väripataan. Valkosesta langasta tuli yllättävän vaalean keltaista, odotin saavani ilman alunaakin voimakkaamman värin lankaan. Voi olla et tämäkin vyyhti pääsee vielä uudemman kerran värikylpyyn. Innokkaimmin odotin paatsamanlastuilla värjäämieni valkoisen ja harmaan vyyhdin valmistumista. Valkoinen lanka värjäytyi kauniin ruusunpunaiseksi tai oikeastaan penkistäni löytyy juuri tuon sävyinen pionikin. Tähän väriin olen todella tyytyväinen ja uusi satsi lastuja on jo likoamassa huomiseksi. Harmaa vyyhti oli pienoinen pettymys, kauempaa katsottuna siinä näyttäisi olevan kaunis lila sävy, mut läheltä katsottuna lanka on ennemminkin tumman harmaata. Huomenna taitaa tämäkin vyyhti päästä uudelleen väripataan. Kaksi laitimmaista vyyhteä olen aiemmin värjännyt kilpikirvalla (kokenillilla), väri jäi silloin epätasaiseksi, joten laitoin ne tänään paatsamaliemeen. Nyt väri tyydyttää:))

 ps odottelen sadepäivää, jotta pääsisin tekemään paatsamalla värjäämisestä vielä tarkemman postauksen. 

 

Välillä kävin nauttimassa talitintin poikasten sirkutuksesta metsikönreunassa olevassa keinussa istuksien. Keinua ympäröi angervopensaat, nuokkusyreenit (Syringa reflexa) ja tuoksuvatukat (Rubus odoratus). Aikamoinen viidakko, pitäis varmaan hieman harventaa tuota tuoksuvatukka kasvustoa. Viime kesänä tein isoimmista lehdistä betonitarjottimen, taidanpa tehdä tänä vuonna muutaman lisää.

 Kuten varmaan huomasit, myös ruusunpunainen kukinta on alkamassa puutarhassa, pienimpinä nämä ihanat vaaleanpunaiset akilleijat, jotka parhaillaan somistavat kissojemme Miisun ja Pikku-Mustan hautapaikkoja.

Keltapäivänlilja eli sitruunalilja (Hemerocallis lilio-asphodelus) on aloittanut myös kukintansa ilokseni. Kukat ovat heleän, sitruunankeltaiset ja voimakkaan tuoksuiset. Kukka lakastuu nopeasti, mutta niitä puhkeaa joka päivä uusia lakastuneiden tilalle. Taustalla näkyy muuten väripadan haikuja;)

Aumakompostin oljenkeltainen kuorrutus ilostuttaa morsinkopenkin hoitajaa. Aumakompostin teosta voit lukea enempi aiemmasta postauksestani täältä. Heinäkuulla komposti pitää vielä kääntää ja ensi kesänä on taas hyvää humusta runsaasti kasvimaalle laitettavaksi. 

Juhannusruusut eli pimpinellaruusut (Rosa pimpinellifolia) kuten isoveljeni niitä nimittää, ovat aurinkoisilla paikoilla jo osin kukkineet, onneksi pihalla on pari pensasta varjoisemmissakin paikoissa, josko ne sitten olisivat kukassa juhannuksena. 

Kuvasin nämä päivänkakkarat toivottamaan Lauran tervetulleeksi Värjärin Padan iloiseen joukkoon:))

Värikollaasi 130 Lomatunnelmissa

 Viikon 5 (130) värit ovat

"KAAKAO"

Täältä löydät lisää "KAAKAO" kollaaseja.

Puutarhan sini-violetti kausi

Paahteisten toripäivien jälkeen on ihanaa istahtaa puutarhan siimekseen juomaan kupillinen virvoittavaa raparperisimaa ja ihastelemaan perennojen kukintaa. Kesäkuun alkupuolella kukinta vuorossa ovat lähinnä violetti- ja sinikukkaiset perennat. Kuunliljat aloittavat kukintansa hieman myöhemmin, kuten takana näkyvä keltapäivänliljakin.

Vuorikaunokit (Centaurea montana) ovat nyt täydessä loistossaan. Vuorikaunokki on siitä kiitollinen perenna, että sen kukinta jatkuu pitkään, jos jaksaa poistaa kukkineet varret. Itse leikkaan tavallisesti syyskesästä kaunokit viimeistään lähes maantasalle. Tänä kesänä aion myös laittaa niitä väripataan, kuuluuhan kasvi samaan sukuun ahdekaunokin kanssa, joka on hyvä värikasvi.  

 Akilleijat ovat lempi perennojani, kiitollisia kukkijoita ilman minkäänlaista hoitoa, siis erittäin sopivia hiukan villiin puutarhaani. Niitä putkahtelee esille pensaiden alta, perennapenkkien reunustoilta ja vähän hallitummin ne saavat kukkia omenapuiden alla. Pihaltani löytyy violettikukkaisia, valkoisia ja vaalenapunaisia akilleijoja. Tänään torilla näin erittäin kauniita kerrannaiskukkaisi, oli tarkoitus ostaa, mut sit kaiken touhun keskellä harmikseni unohdin koko asian.

 Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ovat parhaillaan näyttäviä monta metriä pitkinä penkkeinä. 

Hämmästyksekseni myös toinen lehtosinilatvoistani (Polemonium caeruleum) on aloittamassa kukintaansa, normaalisti se kukkii vasta heinäkuun alkupuolelta. Tätä aiemmin niin suosittua perennaa, minulla on vain kaksi pientä yksilöä. Vaikka kuinka koetan ravita sen kasvualustaa kompostilla, ei se tahdo viihtyä meidän jäykässä ja kuivassa savimaassa. No ei kait se mikään ihme ole, kyseessähän on ravinteisilla ja kosteilla niityillä, lehdoilla ja puolivarjoisissa lehtimetsissä luontaisesti kasvava laji. Se on erittäin hyvä mehiläiskasvi ja myös perhoset ja kimalaiset pölyttävät sitä ahkerasti. Lehtosinilatva on myös erinomainen rohtokasvi ja siksi sen soisin viihtyvän puutarhassani. 

Helteisen päivän päätteeksi koirulit pääsivät uimaan. Helmillä oli kaveri kylässä ja tietysti sitä mentiin yhdessä polskimaan.

Tässä pari uitettua koiraa matkalla kotiin. Olin muuten itsekkin kuin uitettu koira torstaina iltatorilla, ukkosmyräkkä toi sellaisen sadekuuron, et hetken tori lainehti. Hädin tuskin sain lankani varjeltua kastumiselta! Onneksi tänään oli ihana aurinkoinen ilma ja ihmisiäkin oli liikkeellä ihan mukavasti.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja tervetuloa Diina Värjärin padan lukijaksi:))