Heleää helluntaita

Helluntaiaamu valkeni puolipilvisenä, yöllinen sadekuuro virkisti eilisen hellepäivän jälkeen. 

Wiurilan ruusu avasi juuri sopivasti helluntaiksi ensimmäiset kukkansa. 

Sain aikoinaan kaksi taimea Anna Lisalta Wiurilasta, siksi nimitän ruusuani Wiurilan ruusuksi. Olen aiemmin  kirjoittanut täällä klik! Wiurilan kartanon ruusutarhasta. Kartanolla järjestetään joka kesä myös taidenäyttelyitä. Tänään olemme menossa katsomaan viimeistä päivää avoinna olevaa salolaisen kuvataiteilijan Hannu Hakasen näyttelyä. Samalla reisulla tietysti kierrämme myös puutarhassa, missä atsaleat ovat parhaillaan kukassa. 

Omalla pihalla riittää myös ihailtavaa. Eilen pihamaata kiertäessäni mietin, että helluntaista on tulosssa uusi "juhannuksemme", sillä parhaillaan kukkii juhannusruusu ja monet perennat, mitkä tavallisesti kukkivat vasta juhannuskesällä. 

Ansarin vieressä kasvavan hopeakuusen alla täydessä kukassa siperiankurjenmiekat, unikot ja päivänkakkarat.

 Onpa yksi vuohenputkikin jäänyt syömättä;)

Oikeassa alareunassa pioni kasvattaa nuppujaan eli kukintaa riittää vielä jatkossakin.

Pitkän perennapenkin toisessa päässä myös laaja siperiankurjenmiekkojen kasvusto. Niiden keskellä palavaa rakkautta ja vasemmalla puolella vasta syyskesällä kukkivaa kanadanpiiskua. 

Bombukset eli kimalaiset pörräävät ahkerasti kukasta kukkaan.  

Myös siperianhernepensas on kimalaisten suosiossa. 

 Ansarissa kukkii myös:))

 Pihatien varressa lehtosinilatvat kukinta vuorossa. Kukka tyttö saanut valkonarsissin syliinsä.

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on yksi alkukesän kauneimpia kukkijoita särkyneen sydämen ohella. Perennapenkeissäni on aina kasvanut myös luonnonkukkia, olenhan luonnonmukaisen puutarhanhoidon kannattaja. Olen ilokseni huomannut, että luonnonkukkia ja maatiaiskantoja on alettu nyksyisin arvostamaan taas uudelleen puutarhoissa.  

Puna-ailikit ja kesän pikkusydämet jatkavat kukintaansa lähes koko kesän. Pihatien perennapenkkiä varjostaa tammi, joten siperiankurjenmiekat aloittavat kukintansa vasta noin viikkoa myöhemmin kuin etupihalla kasvavat. 

Kullerot lopettelevat jo kukintaana, metsäkurjenpolvet vasta aloittelevat. Metsäkurjenpolvi eli tuttavallisemmin juhannuskukka kuuluu myös rakkaimpien kesäkukkieni joukkoon. Kerään niistä aina ison kimpun muiden niittykukkien kanssa aittaan juhannuksena. Aikoinaan tyttösenä laitettiin kimpusta seitsemän kauneinta kukkaa tyynyn alle. Jännää, miten juhannukseen liittyviä muistoja tulee mieleen, vaikka vietämmekin vasta helluntaita;)

Akilleijat saavat vaeltaa vapaasti pihamaalla. Herkän vaaleanpunainen akilleija on löytänyt sopivan paikan lapinnauhusten keskeltä. Pihamaalla parhaillaan kukassa runsaasti eri värisiä akilleijoja, tumman violetteja, valkoisia, punaisen eri sävyjä, kaikki ihan yhtä kauniita minusta:))

Pihatien toisella puolen kukkii nuokkusyreeni. Nämä nuokkusyreenit istutimme ensimmäisinä pensaina entisen takapellon laitaan jo 30 vuotta sitten. Edelleen ne jaksavat ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla. Nuokkusyreeni aloittaa kukintansa hieman myöhemmin kuin muut syreenilajit. 

 Rappusten pielessä loistotädyke aloittelee kukintaansa. 

Aamuaurinko hellii, 

sen lämmössä on ihanaa juoda kupponen kahvia rappusilla,

laulurastaan heleä sointi saa viimeisetkin unen rippeet karisemaan silmistä.

Heleää helluntaita

nyt on kesän vuoro:))

Hukkareissu Rompetorille ruukkujen suhteen

Kiertelimme eilen paikallisella Rompetorilla vanhoja saviruukkuja etsiskelemässä. Ruukkujen sijaan löysin tämän kauniin vanhan puusaavin. Jos olisi kaksi, niin harkitsisin runkoruusujen istuttamista niihin. Luulenpa, että saavi löytää paikkansa keittiöstä. 

Muille kirppareille en lähtenyt kiertelemään, kun kerrankin oli kaunis ilma ja into paloi ruusujen istuttamiseen. Siispä ostin kaksi isoa saviruukkua Pirilän Kukkatalosta. Tällä viikolla on ollut mukavia alennuksi taimistoilla, joita ei ole voinut sivuuttaa. Oikealla olevaan ruukkuun istutin New Dawn- köynnösruusun. Ruukkuun siksi, koska en usko sen selviävän ulkona talvesta. Kokeilen nyt, josko se selviäisi viileässä valjashuoneessa talven kuten runkoruusutkin. Keskellä takana olevaan ruukkuun pääsi Lady in Red- peittoruusu. Lady kasvaa ilmeisesti vain 40-60 cm korkeaksi, joten se sopii hyvin reunustamaan ruusumajaa estämättä näkyvyyttä liiaksi. 

Ruukut tuovat mukavaa vaihtelua perennapenkkiin. Tarvittaessa niitä on myös helppoa siirtää. 

 Kompostialueelle johtavan polun varrelta löytyy mm. juhannusruusu ja mökinruusu, mikä on vasta pienillä nupuilla melko varjoisen kasvupaikkansa vuoksi. 

Uutena tulokkaan niin ikään viikolla ostamani Bonica 82- tertturuusu. Sen pitäisi kasvaa hieman korkeammaksi, noin 80- 90 cm korkeaksi. Jo aiemmin olen istuttanut kotkansiipiä pehmentämään kompostiseinämää sekä koivunrunkoa kiertämään lapsuudenkodista tuomani humalan.  

 Kurttulehtiruusut ovat itseoikeutettuja puutarhassani koska niihin kehittyy kookkaat kiulukat ruusunmarjahillon ja kiisselin tekemiseen. 

Nyt on para aika kerätä ruusuista terälehtiä kuivumaan niin tee aineeksi kuin esim. tuoksupusseja varten. Eilen ajattelin myös tehdä ruusunlehtimansikkahilloa, mutta mansikoilla oli niin kova hinta, että luovuin ajatuksesta ja jään odottamaan oman mansikkamaan satoa. 

Aamu valkeni aurinkoisena

Väriherkkuja monella tapaa

En malttanut olla värjäämättä muutamia vyyhtejä samalla kun kerään ja valmistelen värikasveja myöhempiä värjäyksiä varten. Keittiöstä löysin lauantaina siivotessa ison pussillisen keltasipulinkuoria, niillä värjäsin tuon oikeanpuoleisen vyyhdin.Omenapuunkuoret ovat kuivuneet reilun kaksi kuukautta ja teki mieli värjätä kokeeksi pari vyyhteä, toinen harmaata ja toinen valkoista villalankaa. Harmaaseen väri ei kunnolla ottanut, vaikka väriliemi todella hyvän ruskeanoranssia. Jätin vyyhden vielä väriliemeen seisomaan yön yli, taidan laittaa sen huomenna uudelleen väripataan. Valkosesta langasta tuli yllättävän vaalean keltaista, odotin saavani ilman alunaakin voimakkaamman värin lankaan. Voi olla et tämäkin vyyhti pääsee vielä uudemman kerran värikylpyyn. Innokkaimmin odotin paatsamanlastuilla värjäämieni valkoisen ja harmaan vyyhdin valmistumista. Valkoinen lanka värjäytyi kauniin ruusunpunaiseksi tai oikeastaan penkistäni löytyy juuri tuon sävyinen pionikin. Tähän väriin olen todella tyytyväinen ja uusi satsi lastuja on jo likoamassa huomiseksi. Harmaa vyyhti oli pienoinen pettymys, kauempaa katsottuna siinä näyttäisi olevan kaunis lila sävy, mut läheltä katsottuna lanka on ennemminkin tumman harmaata. Huomenna taitaa tämäkin vyyhti päästä uudelleen väripataan. Kaksi laitimmaista vyyhteä olen aiemmin värjännyt kilpikirvalla (kokenillilla), väri jäi silloin epätasaiseksi, joten laitoin ne tänään paatsamaliemeen. Nyt väri tyydyttää:))

 ps odottelen sadepäivää, jotta pääsisin tekemään paatsamalla värjäämisestä vielä tarkemman postauksen. 

 

Välillä kävin nauttimassa talitintin poikasten sirkutuksesta metsikönreunassa olevassa keinussa istuksien. Keinua ympäröi angervopensaat, nuokkusyreenit (Syringa reflexa) ja tuoksuvatukat (Rubus odoratus). Aikamoinen viidakko, pitäis varmaan hieman harventaa tuota tuoksuvatukka kasvustoa. Viime kesänä tein isoimmista lehdistä betonitarjottimen, taidanpa tehdä tänä vuonna muutaman lisää.

 Kuten varmaan huomasit, myös ruusunpunainen kukinta on alkamassa puutarhassa, pienimpinä nämä ihanat vaaleanpunaiset akilleijat, jotka parhaillaan somistavat kissojemme Miisun ja Pikku-Mustan hautapaikkoja.

Keltapäivänlilja eli sitruunalilja (Hemerocallis lilio-asphodelus) on aloittanut myös kukintansa ilokseni. Kukat ovat heleän, sitruunankeltaiset ja voimakkaan tuoksuiset. Kukka lakastuu nopeasti, mutta niitä puhkeaa joka päivä uusia lakastuneiden tilalle. Taustalla näkyy muuten väripadan haikuja;)

Aumakompostin oljenkeltainen kuorrutus ilostuttaa morsinkopenkin hoitajaa. Aumakompostin teosta voit lukea enempi aiemmasta postauksestani täältä. Heinäkuulla komposti pitää vielä kääntää ja ensi kesänä on taas hyvää humusta runsaasti kasvimaalle laitettavaksi. 

Juhannusruusut eli pimpinellaruusut (Rosa pimpinellifolia) kuten isoveljeni niitä nimittää, ovat aurinkoisilla paikoilla jo osin kukkineet, onneksi pihalla on pari pensasta varjoisemmissakin paikoissa, josko ne sitten olisivat kukassa juhannuksena. 

Kuvasin nämä päivänkakkarat toivottamaan Lauran tervetulleeksi Värjärin Padan iloiseen joukkoon:))