Venepergola projekti

Näin vuoden viimeisenä päivänä on mukavaa muistella hieman myös kuluneen vuoden projekteja. Joistakin olen kertonut vuoden mittaan, joistakin en. Tyypillisesti projektit kestävät pitkään, osa jopa useamman vuoden ennen kuin valmistuvat. Aika näyttää valmistuuko tämä viime kesänä aloitettu venepergola projekti koskaan.  Vanha meriläisemme on seisonut takapihalla vuosikymmenen. Olen jo pidempään kinunut isännältä lupaa sen käyttöön pergolana. 

Vihdoinkin viime toukokuussa isäntä suostui ottamaan pressut pois veneen päältä ja purkamaan osan sen suojakehikosta.  Kajuutan päältä kehikko purettiin kokonaan pois. 

Takaosaan avattiin kulkutie ja kehikkoa vahvistettiin uusilla laudoilla. 

Olemme varastoineet veneessä jo useita vuosia sitten puretusta kaupungintalosta hakemiamme kaiteita. Niistä on tarkoitus tehdä ensi kesänä suojakaiteet venelaituriin ja rappuihin. 

 Tarkoituksemme on tehdä laituri veneen sivuun. Sitä pitkin on turvallista kulkea kajuutan katolle "aurinkoa ottamaan".  Tässä hieman vasta sovittelimme rappukaiteita paikoilleen. 

Kajuutan katto oli vuosien kuluessa pinttynyt pahoin, joten näytin sille hieman juuriharjaa helluntaina;)) 

Pesun jälkeen katto hohti valkoisena ilta-auringossa!

Kyllä kelpasi hetkeksi istahtaa kannelle, vaik edessä ei avautunutkaan vapaa ulappa!

Veneen oikealle puolelle avautuu sen sijaan ihan mukava näkymä takapihan koivikkoon ja risuaidan takaa avautuvalle pellolle. Sieltä ilta-aurinko pilkistää vielä hieman lehvistön lomasta. 

Istutin kaksi vuotta sitten humalan veneen taakse. Se on viihtynyt hyvin. Kesällä sen pisimmät köynnökset ylettyivät jo pergolan kattolle asti. Humalan edessä kukkii saksankirveli. Sen vasemmalla puolella lipstikka ojentelee lehtiään kohti korkeuksia. 

Veneen vasemmalla puolella on kasvimaa, minkä laidassa kasvaa kolme luumupuuta. Kasvimaalla kukkii palsternakka heinäkuussa. 

Kiinnitimme venepergolaan köynnöksien tueksi valuristikkoa. Ystävämme osti Ruissalossa käydessämme kiitokseksi amurinviinin. Amurinviinin kaveriksi istutin alppikärhön. Saas nähdä tuliko köynnökset istutettua liian lähekkäin. Kasvutilaa niille kuitenkin riittää, pergola on sen verran iso.

Elokuussa luumupuut tuottivat suuren sadon.

 Ehkäpä jo ensi syksynä luumuja voi poimia suuhunsa veneessä istuen;)

 Kultapallo kukkii kiitollisesti pitkään syyskesällä. 

Veneen oikealla sivulla sijaitsee kolme isoa kompostia. Saimme alku syksystä valmiiksi kompostien näkösuojaksi rakennetun koivuranka-aidanteen. Mukavaa, kun aina välillä joku pidempään työnalla ollut projekti valmistuukin. Myrskylyhdylle löytyi juuri sopiva paikka:)) 

Marraskuussa isäntä peitteli venepergolan pressulla. Ensi keväänä jatkamme veneen kunnostamista. Isäntä on luvannut kunnostaa sen ikkunat ja nikkaroida tukevan lattian venepergolaan. Istuin tuhdotkin pitää kunnostaa. Kajuutta jää minun kontolle. Sekin tarvitsee kunnon harjapesun ja uudet patjat. Voi miten ihanaa olisikaan nukkua ensi kesänä pitkästä aikaa veneessä!

 Illalla sytytämme kaikki pihalyhdyt vuoden viimeisen yön kunniaksi ja valamme perinteisesti tinat.

Oikein hyvää uudenvuoden aattoa Sinulle

ja onnellista Uutta Vuotta 2020!

Kuvalliset askeleet jouluumme

Jouluaamu valkeni tyynenä ja poutaisena, vain yksi uupuu, valkea lumipeite. Sen saa korvata tänä jouluna naapurin peltoja suojaavat harsot. Katselen harsojen muodostamia lumikenttiä yläkerran ikkunasta. On sopiva hetki antaa ajatusten viivähtää vielä kuluneissa viikoissa, jouluvalmisteluissa. 

Meillä on yleensä hyvin vähän jouluvaloja, niin tänäkin vuonna. Vähän on enemmän. Isäntä teki joulutähden koivunrangoista saunatuvan verantaa valaisemaan. 

Tähdellä on monta nimeä, ehkäpä nykypäivänä se tunnetaan parhaiten Daavidin tähtenä. Kuvio on ollut käytössä jo kauan ennen juutalaisuutta, se löytyy monista eri kulttuureista ja uskonnoista. Meille tämä kuusikantainen tähti symboloi rauhaa ja hyvää tahtoa. Sitä toivon meille kaikille muulloinkin kuin vain näin joulun aikaan. 

Vuoden pimeimpään aikaan saamme viettää myös valon juhlaa, Lucian päivää. Siksipä innostuin pitkästä aikaa valmistamaan valolampun nuorelleparille paperinarusta kutomalla. 

Totta kait myös Täplä ja Raita halusivat osallistua tähän jännittävään puuhaan. Täplästä mukavinta oli nukkua kudoksen päällä, se oli kuin pieni pesä, juuri sopivan kokoinekin;)

Raitaa puolestaan kiinnosti enempi leikkiä vyyhdinpuulla. Tehdessäni verkosta lampun runkoa pennut innostuivat niin,  että  isäntä katsoi parhaimmaksi pentujen turvallisuuden vuoksi laittaa ne  "jäähylle" isoon kuljetushäkkiinsä. Mieleen tuli oma lapsuus, kun vanhemmat hätistelivät ulos  mäenlaskuun pois jaloista pyörimästä jouluvalmistelujen aikaan!

Tämän joulun ehkäpä mieleisintä puuhaa on ollut ruisleivän leipominen. 

Nämä leivät veimme lämpimäisinä tuliaisiksi ystäväperheille.

Jouluaskareiden välissä ehdimme sentään myös ulkoilemaan. Suuntaamme askeleemme usein joelle. Parhaillaan koskessa on valtava pauhu, vesi virtaa vuolaana pitkään jatkuneiden sateiden vuoksi. 

 Onko joulupukki saamassa näin pitkän lahjalistan?

 No, onneksi ei sentään! Löysimme geokätkön Tonttukiven raosta. 

Ulkoillessamme eilen, jouluaattona, veimme geokätkölle uuden lyijykynän ja terottimen. 

Tämä oli mukavaa tonttuilua.

Minulla oli tarkoitus viedä Tonttukivelle myös tonttulakki, harmikseni unohdin ottaa sen matkaan. Kuopus totesi, et hyvä niin, kivi on parempi ilman lakkia.

Muutamana päivänä väsäsin kukka-asetelmia ja kransseja. Kesällä leikkasin laventeleja kuivumaan pikku nippuihin. Kävin leikkaamassa laventelipenkistä tuoreita oksia lisäksi. Kimput tuoksuvat ihanalta mm eteisessä ja takkahuoneessa. 

Kävyistä, lehtikuusenoksista, karvejäkälän peittämistä oksista sidoin useamman kranssin joululauluja kuunnellen viime viikon puhdetöinä. 

Raita tutki kovin tarkasti mamman puuhia, aina ei pikku tassut pysyneet erossa oksista. 

Etenkin pienet lehtikuusenkävyt olivat mieleen.

Kransseja on mukava tehdä. Luonnonmateriaaleja on runsaasti tarjolla  tuulisten syyspäivien jälkeen. Kerään niitä maasta lenkillä käydessäni. Olemme hakeneet myös ystäviemme pihamaalta oksia heidän kaadettuaan muutaman ison pihapuun. Siksi minulla onkin ollut tällä kertaa paljon oksia kransseihin. 

Onneksi pikkuapulaiset tarvitsevat vielä paljon unta. Sillä aikaa sain tehdyksi rauhassa loput kranssit.

Pihasaunan verannalle kokosin  kukka-asetelman siperiankurjenmiekan siemenkodista, tillinkukinnoista ja laventelista. Tillistä tulee mukava tuoksu. Vilvoitellessamme verannalla löylyjen välillä, nuoret totesivat tuoksun herättävän mieliteon tillillä maustettuihin perunalastuihin:))

Verannan seinälle ilmestyi tonttu vahtimaan pihan touhuja. 

Pienen kuusentaimet tuovat vehreyttä. Tein muutamia havupalloja, tämä löysi paikkansa verannan toiselta puolelta, sen jälkeen kun olin vielä hieman tasannut sen pahimmin harottavia tupsuja.

Paras joululahjani oli, kun nuoret sitoivat kaikki yhdessä havukranssin vanhaan ikkunapokaan ja isänsä kanssa kiinnittivät sen verstaan pikku ikkunaan. 

Takapihalla olevan kottikärryvajan ovikin sai oman kranssin. 

Isäntä kirjoitti joulukortteja Täplän avustuksella.
 Raita puolestaan selvitteli lankojani tapansa mukaan! 

Raita on hyvää vauhtia kehittymässä lankojenpäättelyn mestariksi.
Tässä Raita auttaa vävykokellaalle kutomieni sukkien päättelyssä. 

 Sukista tuli kauniit, ihanan raikkaat värit, saajan itsensä valitsemat kuten kuvioinnitkin. 

Raita oli ihmeissään aloittaessani raivamaan pöytää tyhjäksi jouluvieraita varten. Kuten huomaat, meilläkin kissat ovat vallanneet pöydän, kauaa en jaksanut olla niitä koko ajan hätistelemässä pois pöydältä. Kuin silmänlumeeksi tällä kertaa, Täplä leikkii lattialla!  

Löysin kirpparilta vanhan joulupaperirullan. Myyjä, vanha pappa, oli paikalla ja kertoi rullan olevan 1930-luvulta. Kuva-aiheen ja paparilaadun perusteella voin hyvinkin uskoa sen. Katan jouluaaton riisipuuroa varten vanhat savikipot. Jotenkin niistä puuro maistuu kaikkein parhaimmalta. 

Tältä näytti pihallamme jouluaattona.

Aattoillan hämärtyessä pihasauna lämpesi. Miesväen saunoessa sytytin kynttilät myös pihalyhtyihin.

Tullessamme kotiin yömessusta Uskelan kirkosta, kotipiha näytti satumaisen kauniilta. 

Se oli jouluyön taikaa. 

Pihahommissa

Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä. Sain haravoitua pihamaata ja siistittyä perennapenkkejä. Taittelin matalammaksi korkeita talventörröttäjiä, näin havujen laitto penkkien suojaksi kävisi helpommin.  

Kasvihuoneessa odotti mukava yllätys, syysasteri oli selvinnyt edellisen viikon kovasta pakkasesta:))

Joku varmaan ajattelee, et kasvatan astereita kasvarissa alppikärhön lisäksi. Voisin toki kasvattaa, jos vain kasvarini olisi suurempi. En tiedä miten asteri on kasvariin asettunut, ehkäpä kompostimullan mukana siemenestä? Mukavaa oli saada nauttia viel joulukuussakin sen kauniista kukista, pienoinen rupsahtaneisuus ei vähentänyt niiden tuomaa iloa hitustakaan. 

Marraskuun pakkasten jälkeen isäntä aloitti kuusiaidan leikkaamisen. Aikaisesta aloituksesta aitakuuset saattavat hivenen kärsiä, kun taas mennään miinuksella varmaan pidemmän aikaa. Keräsin eilen pari kassillista leikkuujätettä käytettäväksi havukransseihin. 

Pitkäksi venähtäneille latvoille löysin myös käyttöä. Ennen pakkasten tuloa hautasin perennojen jakotaimia kompostiaumaan. Peittelin ne vaahteranlehdillä ja oljilla. Eilen asettelin olkipetiin piskuisia kuusiaidasta leikattuja latvuksia. Hieman homma jäi kesken, josko loppuviikosta saisin auman peiteltyä mieleisekseni. 

Naapurin isäntä toi tänään reilut kolme kuutiota koivuklapeja pihaan. Sade uhkasi, joten klapit oli syytä pinota katokseen ripeästi. 

Kissanpennut olivat ihmeissään kaikesta tästä touhusta. Täplä hyppeli riemuissaan, hänestä uusi kiipeilyteline oli oikein mukava. 

Raita tykkäsi sen sijaan koluta lavakaulusten alla. Välillä piti tulla ihmettelemään, mitä mamma oikein puuhaa. ..

Klapit pinottuani jatkoin perennojen suojaamista havuilla. Hankin keväällä kaksi salkoruusun tainta. Salkoruusu on talvenarka, joten olen laittanut taimien suojaksi jo lokakuussa kevyesti multaa ja puidenlehtiä. Tänään lisäsin vielä havuja. Lämpötilat vaihtelevat nyt niin rajusti, et ajattelin varmuuden vuoksi laittaa jo kaikille aremmille perennoille ja yrteille havusuojaukset, vaikka tänne luvassa viel plussakelejä ainakin ensi viikolle asti.

Pihasaunan seinustalla kasvaa erilaisia maksaruohoja. Myös ne saivat havukatteen suojakseen. Innostuin kompostiauman päälle tekemästäni pienestä kuusikosta niin, että päätin tehdä sellaisen myös tähän. Homma jäi taas kesken, kun sade yltyi ja nälkäkin jo kurni;)

Pihahommien jälkeen maistuikin vasta leivottu hiivaleipä. Leivoin jo toisen kerran saamaani juureen  hiivaleipää. Eilen tein myös pizzapohjan juureen, oli kyl tosi hyvää! 

Perheemme saan elää onnellisten tähtien alla, 

hiivaleivästäni oli tullut sydämen muotoinen ihan itsekseen;)

Pihamaalla riekkuminen väsyttää pentuja. Uni maittaa. Täplä oli hypännyt pöydälle nukkumaan kutimeni päälle, en hennonnut häiritä pikkuisen unta, vaik pöydälle pennuilta on pääsy kielletty. 

Mistä kaikesta alankaan lipsua pikku hiljaa...