Syksyn ensimmäinen torkkupeitto valmistui

 Syyskuun puolivälissä julistin virkkauskauden alkaneeksi klik!

Nyt 264 isoäidinneliötä on virkattu, päätelty ja yhteen ommeltu torkkupeitoksi. Kuvassa peitto on 140 cm leveällä vuoteella, mistä saa hyvän käsityksen sen koosta. Pohjavärinä käytin tummanharmaata suomenlampaan villalankaa. Väripalettiin käytin kauneimpia kasveilla ja sienillä värjäämiäni lankoja. 

Torkkupeittoa voi mainiosti käyttää myös sängynpeittona. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen:))

 Torkkupeitosta löytyy kaikki kauniit syksyn  värisävyt. 

Niistä saimme nauttia taas kerran lauantaisella kävelylenkillämme Halikonjoen ahteilla.

 Parhaillaan joki virtaa hyvin vuolaana ja vesi on todella korkealla. 

Tällä kertaa Helmikin tyytyi katselemaan rannalta koskenpauhua!

Syksynvärit inspiroivat minua myös seuraavan torkkupeiton väripaletin valinnassa.

Työ onkin jo hyvässä vauhdissa, reilut 100 palaa jo virkattuna:))

Sade ropisee ikkunaan, 

nyt on taas hyvä hetki istahtaa hetkeksi virkkaamaan:)) 

Loppusyksyn iloja harmauden keskellä

Viikolla huomasin suureksi ilokseni toisen amatsoninliljoistani aloittelevan kukintaansa. Siirsin sen alakertaan "uuteen viherhuoneeseeni", missä sille on hieman enemmän valoa kuin yläkerrassa pohjoisikkunalla. Amarylliskasvien heimoon lukeutuva amatsoninlilja (Eucharis amazonica) on kotoisin Kolumbian vuoristosta. Nimensä se on mitä ilmeisimmin saanut Amazon joen mukaan, minkä latvaosista se on kotoisin. 

Amatsoninlilja vaatii kasvurauhan, sitä ei pidä jakaa liian usein eikä pitää liian suuressa ruukussa, jos haluaa sen kukkivan. Onnekseni naapurimme jakoi vuosi sitten omaa isoa liljaansa ja sain siitä muutaman sipulin itselleni. Amatsoninlilja on perinteinen huonekasvi, naapurimme lilja  on alunperin ainakin 1950-luvulta. Luontaisen kasvurytminsä mukaisesti amatsoninliljan pitkäruotiset kauniin kiiltävät lehdet aloittavat kasvunsa syksyllä ja samalla kukkanuput kehittyvät kesän lepokauden jälkeen. Kukat ovat puhtaan valkeat ja tuoksuvat aivan ihanalta!

Eilen toin viherhuoneeseen talvehtimaan myös yhden rosmariinin ja laventelin saunatuvalta. Sade ropisi ikkunaan koko lauantaipäivän. Koska pihahommiin ei päässyt, niin päätin puuhastella huonekasvien parissa. Olen jo pidempään etsinyt kirpputoreilta sopivaa kukkapöytää. Viime viikolla sen vihdoinkin löysin Aarresaaresta. 

Vanhasta toimistohyllystä sai hyllytasoja siirtämällä oivan kukkatason ikkunan eteen.

Aamukahvia juodessani hokasin aviisista Pirilän Kukkatalon huippuhyvän viherkasvi alen - 70%.  Pääsimme vasta illan suussa isännän kanssa käymään kaupoilla, onneksi sain vielä lähes kaikki ne kasvit, mitä olin suunnitellutkin hankkivani tarjoushintaan:))

Illan tunnelmakuva yhdistetystä viher- ja työhuoneestani.

Olen jo parin viikon ajan tuonut töistä päivittäin kassillisen kirjoja kotiin. Työpaikkani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen uusiin toimitiloihin, missä meillä ei ole enää käytettävissä omia työhuoneita. Onneksi minulla oli mahdollista järjestää kotiin viihtyisä huone itselleni, koska minusta ei ole oikein työskentelemään "avokonttorissa", vaikka sitä kuinka mainostettaisiin meille "hiljaisena työtilana". 

Rentouttava viikonloppu mieliharrastusten parissa

 

Aamu valkeni poutaisena, joten heti aamupalan jälkeen lädimme lenkille Helmin kanssa. Tämä on yksi lempipaikoistani Satumetsässä. Metsänreunasta avautuu näköala yli peltojen. Nyt kun pellon ylittänyt sähkölinja on poistettu, maisema näyttää entistäkin rauhallisemmalta.

Nautin suunnattomasti näistä yhteisistä retkistä. Varhain aamulla on vielä korviahivelevän hiljaista, vain luonnon omia ääniä kuuluu satunnaisesti. Puhelimmekin isännän kanssa siitä, miten hienoa on saada asua lähellä palveluja, mutta silti lähellä luontoa.  

Eilen kävimme valokuvanäyttelyssä. Elliot Erwitt Retrospective-näyttelyssä on valokuvia 1940-luvulta vuoteen 2005. Sama näyttely on kiertänyt lukuisissa maissa, Veturitalliin se tuli Budabestistä. Salon Veturitalli järjestää tasokkaita valokuvanäyttelyitä, joten sinne kannattaa tulla kauempaakin niitä katsomaan. Näyttely on avoinna Salon taidemuseossa Veturi tallissa aina 4. helmikuuta 2018 asti. 

Olen aina pitänyt Erwittin töistä, erityisesti hänen koirakuvistaan. Kuten esittelylehtisessäkin todetaan, ne eivät ole pelkästään kuvia koirista, vaan kuvia myös ihmisistä ja ihmisyydestä. Erwittin koirakuvat ovat oivaltavia ja humoristisia, niitä katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle. 

 Kävijöitä riitti lauantainakin, 

tuulikaapin tarrataulu ja ulko-oven pielessä oleva pylväs olivat täynnä pääsylipputarroja. 

Pihapuuhien lisäksi olen tänään ehtinyt hieman myös ompelemaan isoäidinneliöitä radion musiikkiohjelmia kuunnellen. Täällä klik postasin aiemmin torkkupeiton värimaailman suunnittelusta. Olen virkannut torkkupeittoa varten pari sataa neliötä. Kyllä tässä muutama iltapuhde kuluu, ennen kuin olen saanut ne kaikki ommeltua yhteen;)

Mukavaa viikkoa Teille kaikille omien lempi puuhienne parissa:))

Haavet toteutuvat yksi kerrallaan

Pitkäaikainen haaveeni puutarhavajasta alkaa pikku hiljaa toteutumaan. Isäntä rakensi takapihalle aikoinaan pienen vajan läheisen moottoritien siltatyömaalta haetuista laudoista. Lautoja ja lankkuja saatiin niin paljon kolmelta eri siltatyömaalta, että niistä isäntä on rakentanut myös ulkorakennuksen rungon ja seinät pienen pihavajan lisäksi. Olen jo pitkään toivonut saavani pihavajan omaan käyttööni kokonaan. Viime kesänä sitten teimme vaihtokaupan:

Isäntä sai jo edenmenneen Heimo heppani tallin omaan käyttöönsä. 

Hän teki sinne lankkulattian kesällä ja nyt syksyn mittaan metallihyllyt.

Alkuperäinen takoitus oli, että tallista tulisi isännän työkaluvarasto ja pieni verstashuone. Koska tila on toiminut aiemmin hevostallina, sen kattoon on asennettu koneellinen ilmanvaihto, joten tila soveltuu erittäin hyvin työtilaksikin. Kuten kuvasta näkyy tila ei jäänyt ihan kokonaan isännän käyttöön, vaan yhden seinän valtasivat kangaspuuni;)

Aiemmin pihavajassa käytössäni on ollut kaksi vanhaa keittiön kaappia kukkapurkkien säilytystilana. Valkoinen kaappi on ensimmäinen isännän minulle rakentama kaappi. Tulipa mieleeni, että ihan ensimmäiseksi muutettuamme yhteen asumaan pienen mansardikattoisen talon vinttihuoneistoon  opiskeluaikoinamme, isäntä nikkaroi neljä "lundiahyllyä" pikku keittiöömme ja parisängyn. Edelleen nukumme samaisessa sängyssä ja hyllytkin ovat käytössä! Miten siis ylipäätään raaskin luopua nyt tuosta valkoisesta kaapista!? Keltaovinen kaappi purettiin -80-luvulla kotimme keittiöstä. Ne ovat palvelleet jo yli 30 vuotta kukkapurkkikaappeina pihavajassa ja edelleen olisivat hyvin palvelleet kuntonsa puolesta. Tänään päätimme kuitenkin isännän kanssa niiden palvelusvuosien täyttyneen ja purimme ne pois. 

Ennen kaatopaikkakuormaan laittamista otimme talteen kaikki saranat ja kannattimet. Niille löytyy vielä käyttöä ihan varmasti myöhemmin.

Mikä sai meidät ryhtymään moiseen hommaan? 

Siihen liittyy nuorten haaveen toteutuminen ensimmäisestä yhteisestä kodista. Olimme eilisen päivän talkoissa nuorten ostamassa kodissa. Isäntä auttoi keittiön purkamisessa ja minulle sopivin tehtävä oli tapettien irroittaminen olohuoneen seinästä. Nuoret olivat  ehtineet jo viikolla irroittamaan suurimman osan tapeteista, mutta kyllä siinä vielä minullekin hommaa piisasi. Puretut kaapistot rahdattiin meille ja tänään lajittelimme niistä kaiken käyttökelpoisen talteen ja loput isäntä vie huomenna kaatopaikalle. 

Nyt pihavajaan pääsee vuorostaan nuorten ensimmäisen kodin vanhat keittiökaapit palvelemaan kukkapurkkikaappeina. Ajatus tuntui minusta niin viehättävältä, että päädyimme vaihtamaan ne entisten tilalle;)

Helmi on ollut hieman harmissaan, kun ei päässyt mukaan remppahommiin. 

Pitkä jokivarsilenkki karahka leikkeineen kuitenkin sai Helmin taas hyvälle mielelle!

Haaveet toteutuvat  yksi kerrallaan. 

Haaveemme omasta kodista toteutui aikoinaan. Haaveeni pienestä puutarhavajasta on toteutumassa pikku hiljaa ja isännän haave omasta verstashuoneesta toteutui. Nyt nuoret ovat toteuttaneet ensimmäisen ison yhteisen haaveensa, haaveen omasta kodista.