Värikollaasi Syysretkellä

Eilen teimme sieni-ja marjaretken. Isännällä saaliina ämpärillinen mustikoita ja minulla korillinen samettijalkoja värjäyspataan laitettavaksi. Lähinnä kävin katsastamassa sienipaikkoja, mut osa samettijaloista oli jo vanhentunut siihen malliin, et keräsin, suurimman osan jätin viel vanhenemaan.

Tänään retkeilimme joella, Helmillä oli niin kova hinku uimaan. Uimapaikan rannassa kuvasin kollaasiin osmankäämit. Naapurinisäntä on puinut kutsuvan väylän keskelle kaurapeltoa päästäkseen puimaan joenrantaan ulottuvan lohkon, joka on näemmä tuleentunut aiemmin kuin ylempänä olevat. Kelpaa meidän Helmin kanssa ihastella sänkipeltojen kauneutta silmänkantamattomiin. 

Kyl Helmistäkin löytyy ruskeaa, onhan väritys tricolor, valkoinen, musta, havannanruskea. Lieksan matkalla piti hankkia Reinokaupasta ainotossujen lisäksi itsellekin havannanruskeat tassut;)

Viikon väri ruskea. Täällä lisää värikollaaseja.

Mukavaa ja hyödyllistä puuhastelua

Elokuu on sadonkorjuun aikaa. Kuivumassa olevat keltasipulit ovat kuin helminauha aitan seinutalla. 

Kylätieltä näkymä pihamaalle illan jo hämärtyessä. Aitan seinustalla kuivumassa olevat sipulit miellyttivät myös jo iäkkään kansakoulunopettajani silmää hänen pysähtyessään juttelemaan iltalenkillään.  

Toinen hyvä paikka sipulien kuivatukseen on ansarin bambusäleikkö omenapuun katveessa. 

 Ruohosipulia olen pakastanut jo kolmeen otteeseen,  vieläkin olisi ollut paljon korjattavaa.

Pakkasessa on riittämiin talven tarpeiksi, joten nämä saavat jäädä kukkimaan syyskesän iloksi. Mäkimeiramia keräsin heinäkuulla kuivumaan monta nippua, silti se kukkii näin runsaasti, mehiläisille riittää mettä! 

 

Teeaineksia keräämme pitkin kesää talvenvaraksi. Pihamaalta mustaherukan-, vadelman- ja metsämansikanlehtiä. Elokuu on  parasta lakkakäävän keruuaikaa. Tänä vuonna onkin ollut erinomainen lakkakääpä vuosi. Tällä olen aiemmin kirjoittanut lakkakäävän käytöstä.

Myös värikasvien keruu ja kuivatus on kuulunut pitkin kesää puuhiini. Tässä leivinuunin päällä ensimmäinen satsi keltasauramoita kuivumassa heinäkuulla. 

Pikkuhiljaa saan alkaa keräämään myös tiikerinkaunosilmää kuivumaan. Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuisivat vielä, jotta kaikki nuput ehtisivät avautua kukkaan. Tiikerinkaunosilmä kuten keltasauramokin ovat erinomaisia värikasveja, Kukat värjärin padassa-sivulla olen kirjoittanut niiden käytöstä villan värjäämisessä.

  

Ja pitihän sitä viikonloppuna hieman päästä taas nikkaroimaankin. Tienpenkkojen leikkaaja rikkoi kesällä porttipuomimme. Rakensimme isännän kanssa uuden portin. Tein myös pienen pätkän lauta-aitaa tien laitaan, niin portinpylväät kuin aidankin tervasin, mites muuten!

Paateri

Vuonislahden uimarannalta lähdimme aamukahville Paateriin, nykyisin museona toimivaan kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljeehen ja kotiin. Näistä Galleriakahvilan ovista kulkee vuosittain tuhansia ihmisiä, Paateri on yksi Lieksan suosituimpia matkailukohteita edelleen, vaikka kävijämäärät ovat selvästi pudonneet -90-luvun huippuvuosista. Kahvila tarjoaa kävijälle ihania herkkuja, ja mikä parasta, myös laktoosittomia ja gluteiinittomia. Nautimme kahvin kera vastaleivotusta tattipiiraasta ja suussasulavasta mustikkaleivoksesta jyhkeillä puutuoleilla istuen, niissä näkyy tietysti Eva Ryynäsen kädenjälki kuten jo kahvipannuovissakin:))

 

Kesäkuussa tuli 100 vuotta Evan syntymästä, juhlavuoden kunniaksi Pielisen museossa on syyskuun puoliväliin avoinna näyttely Kuvanveistäjä Eva Ryynänen 1915-2001, missä kävimme maanantaina. Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu myös kirja Kaikkialla on kauneutta-kuvanveistäjä Eva Ryynänen. Kirjaa oli myynnissä museolla ja Paaterissa, ja nyt harmittaa kun en sitä ostanut.

Eva ja Paavo Ryynäsen uurnat on laskettu Paaterin pihamaalla kasvavien isojen kuusten juurelle, taustalla siintää heidän kotitalonsa. Ensimmäisen kerran tapasin Evan ja Paavon vuonna 1980, jolloin kävimme appeni kanssa vierailulla Paaterissa. Vierailu teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sen jälkeen vierailimme usein Paaterissa Lieksan matkoillamme ja aina koin paikan ja sen isäntäparin yhtä voimakkaasti. Heidän kuolemansa jälkeen käynnit eivät tuntuneet lainkaan samoilta ja siksipä meni yli vuosikymmen ennen kuin taas löysin tieni Paaterin pihamaalle. Paaterissa on ihmeellisen hyvin onnistuttu säilyttämään paikan henki sellaisena kuin Eva sen tahtoi säilyvän, "sammelet saakoot kasvaa kivillä".

Ateljeen liukuovet.

 

Myös ateljeessa tuli sellainen olo kuin Eva olisi vain piipahtanut asioille ja kohta palaisi työnsä ääreen!

Eva teki pitkän työuran maalaistalon emäntänä ennen ryhtymistään päätoimiseksi kuvanveistäjäksi. Ryynäset luopuivat karjasta 1976, navetasta ja siihen liittyvästä tallirakennuksesta kunnostettiin Evalle ateljee. Ateljeehen on koottu runsaasti Evan töitä sekä valokuvanäyttely hänen työskentelystään. 

Kuka tuntee toista naista tai ihmistä, joka olisi omakätisesti veistänyt kirkon kotikylälleen?

Se joka avaa Paaterin kirkon ovet ja näkee ylväänä kohoavat nuoret suorat männynrungot Karjalan ikikuusen juurakon läpi ei voi koskaan unohtaa näkemäänsä, en ainakaan minä.

Lieksan upeimmat uimarannat

Helmi odotaa jo kieli pitkällä uimaan pääsyä ihaillessamme Pielisen kanallismaisemaa Paha-Kolin laella. Monasti olen käynyt Ukko-Kolilla, nyt ekaa kertaa kävimme Ukko-Kolin lisäksi ihailemassa vaaramaisemia Akka-Kolilta ja Paha-Kolilta upeita Pielisen selkiä. Hyvällä mielikuvituksella voisi ajatella Eero Järnefeltin taulussa olevan ikuistettuna juuri Paha-Kolin rinteellä olevan kelomännyn!

Helmin hieno käytös ja odotus palkittiin, ajoimme Loma-Kolille Merilänrantaan uimaan. Ennen leirintäalueen perustamista upea Merilän hiekkaranta oli Pielisjärven seurakunnan omistuksessa ja Lieksan Hurtat pitivät siellä junioreille kesäleirejä. Niihin isäntäkin on monasti osallistunut nuoruudessaan. Nyt hienoin hiekkaranta on leirintäalueella, joten saimme tyytyä tähän hieman kiviseen rantaa, no ei se meitä haitannut, hyvä tässäkin oli uida.

Tässä Helmi uhmaa Pielisen aaltoja Ahvenisella, itse jätin uimisen väliin, koska en tykkää erityisemmin uida aallokossa,

 sen sijaan Ruunaassa Lieksanjoen rannalla uimme ja saunoimme koko iltapäivän.

Tässä Helmi ui Koski-Jaakon rannassa. Harmiksemme paikka oli jo kiinni. Rannalla oli iso savusauna, missä olisi ollut mieluista saunoa.

 Kävi Helmi uimassa Neitikoskellakin, joten ei Helmiä pahemmin kovakaan virta pelota! 

Matkalla Paateriin, kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen kotimuseoon, kävimme aamu-uinnilla Vuonislahdessa. Haimme vierasvenelaiturilla olevasta vesipostista vettä päivän tarpeisiin ja tietty Helmin piti jo siellä päästä polskuttelemaan. 

Itse maltoin odottaa että ajoimme pienen matkan päässä olevalle hiekkarannalle. Mielestäni Vuonislahden uimaranta on yksi parhaimpia mitä Lieksasta löytyy, käyn uimassa siel aina kun mahdollista.

Ranta on mukavan matala ja aivan ihanaa hiekkaa riittää niin pitkälti kuin vain jaksaa kahlata, 

 ja Pielisen toisella rannalla siintää Koli.

Helmi sai uida reilun tunnin ennen kuin lähdimme Paateriin aamukahville, 

siitä kerronkin hieman lisää seuraavassa postauksessa:))

Värikollaasi Liilaa ja vähän pinkkiäkin

Viikon kollaasivärinä liila. Koska minulta jäi aiemmin pinkistä kollaasi tekemättä, niin kukkakollaasissani myös pinkkejä kukkia mukana. Elokuussa pihamaalta löytyy liilaa kosmoskukista, hajuherneistä sekä takapihan koivikon reunassa kukkivista pajuangervoista. Erityisen kauniilta näytti salkoruusu tervattua seinää vasten Rauhaniemen lammastilalla, mistä kävin ostamassa viikolla villalankaa syksyn värjäyksiä varten. Pinkin ahoneilikan jänönheinien seassa kuvasin viikko sitten Liedon Vanhanlinnan  linnavuorelta, Aurajoen ja Hämeen Härkätien välissä olevalta ikivanhalta vartiopaikalta missä retkeilimme koko perheen voimin. Daaliat ikuistin tänään Ruunaassa Kahvila Suvannon pihamaalta odotellessamme isännän kanssa rantasaunan lämpiämistä:)

Täältä löytyy lisää liilan inspiroimia värikollaaseja!

Pyöröliivi viikko

Hajuherneiden ihanalta tuoksuvat hempeät kukat eivät pysty enää peittämään alleen tuleentuvan viljan tuoksua, siksipä olen jo pyöröliiveihinkin alkanut virkkaamaan syksynvärit väripatoja vahtiessani.

 

 Orrella kuivumassa paatsamankuorilla, saniaisilla ja punasipulinkuorilla värjättyjä lankoja.

 Pyöröliivin värit: musta suomenlammas, veriseitikki, mesiangervo, raparperi, paatsamankuoret.

Tämän kauluksettoman pyöröliivin virkkasin tilaustyönä.

Rauniopuutarhan villiviini viel ihanan vihreä, kesää on viel jäljellä! 

Kuukauden päästä sekin loistaa ruskan väreissä pyöröliivin tavoin Värit keskiympyrästä lähtien:

musta suomenlammas, tiikerinkaunosilmä, punavyöseitikki-krappijuuri (kaksoisvärjäys), raparperi, samettijalka, veriseitikki.

Rauniopuutarhassa tuoksuu terva

 

Käytin viikonlopun rauniopuutarhan ovien korjaamiseen. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin hieman korjaamaan repsottavia ovia, vaik paikan ilme ei nyt sit enää niin rauniomainen olekaan;)

Koska en löytänyt mistään (siis omista nurkista) vanhaa harmaantunutta paneelia, niin käytin kahden oven korjaamisessa hieman saunatuvasta purettuja paneeleja. Ovathan ne hieman turhan uusia, ikää paneeleilla vasta noin 30 vuotta, siis ei mitään verrattuna rauniopuutarhan ovien paneelien ikään!

Tämä ovi on palvellut -50-luvulta lähtien navetan, nykyisen rauniopuutarhan ja myllytuvan väliovena. Nyt siirsin sen rauniopuutarhan ulko-oveksi. Ovi oli viel niin hyvässä kunnossa, et uusin vain pari paneelia ja puhdistuksen jälkeen tervasin sen mäntytervalla. 

Kuvassa kolme entisöimääni ovea vastatervattuina, mikä ihana tervan tuoksu!

Rauniopuutarhan takana olevalle kallioniitylle johtava ovi, entinen lantalan ovi, oli jo niin huonossa kunnossa, et sain uusia siitä kokonaan toisen puolen. Päädyin tekemään lopulta myös kevyen paneelioven sen kaveriksi, mistä näkyy pieni kulma kuvassa vaaleampana. Nyt kelpaa hääriä väripatojen äärellä:))

Tarkoitukseni on myös pikkuhiljaa tehdä kaikkiin ikkuna-aukkoihin kaksiosaiset luukut. Tähän kallioniitylle päin olevaan ikkunaan ehdin tehdä vasta luukun aihion. Kun sopiva nikkarointi hetki ja into löytyy, niin teen luukusta kaksiosaisen. Kaikki vanhat saranatkin on täl erää taas loppu, joten kiinnitin luukun ruuveilla väliaikaisesti aukkoon. Täytynee piipahtaa Maurin makasiinissä sopivia saranoja metsästämäs!

Etupihalle päin avautuu neljä ikkuna-aukkoa, niihinkin on tarkoitus nikkaroida luukut, jos vain ehdin ennen kuin villiviini valtaa koko seinustan. Laitoin köynnökselle lisätuet ohjatakseni sen kasvua enempi ikkunoiden yläpuolelle muurin päälle. Keskikäytävä on jo kauniisti sammaloitunut. Käytävän reunapenkissä kasvaa tiikerinkaunosilmää syksyn värjäyksiä varten.  

Tänä vuonna rauniopuutarhan pienessä ryytimaassa kasvaa salaattia, persiljaa, tilliä ja porkkanaa. Kierresimpukan takaa pilkistää sinivärjäyksiä varten morsinkoa.  Pitsi-ikkunaa peittää zilga-viini. se ei ole oikein viihtynyt, joten aion siirtää sen ensi keväänä toiseen paikkaan. Samoin siirrän mantsuriankärhön muurin toiselle puolelle, josko se innostuisi sitten hieman rehevämpään kasvuun villiviinin tavoin.

Maltoin sentään nikkaroinnin ohessa käväistä poimimas iltapalalle marjojakin. Nyt kesän herkut parhaimmillaan, ahomansikoita, mustikoita ja metsävadelmiakin jo löytyy.

Metsämansikat timoteissä tahtoisin tarjota uudelle lukijalleni Minna T:lle, 

olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi:))