Helmi odotaa jo kieli pitkällä uimaan pääsyä ihaillessamme Pielisen kanallismaisemaa Paha-Kolin laella. Monasti olen käynyt Ukko-Kolilla, nyt ekaa kertaa kävimme Ukko-Kolin lisäksi ihailemassa vaaramaisemia Akka-Kolilta ja Paha-Kolilta upeita Pielisen selkiä. Hyvällä mielikuvituksella voisi ajatella Eero Järnefeltin taulussa olevan ikuistettuna juuri Paha-Kolin rinteellä olevan kelomännyn!
Helmin hieno käytös ja odotus palkittiin, ajoimme Loma-Kolille Merilänrantaan uimaan. Ennen leirintäalueen perustamista upea Merilän hiekkaranta oli Pielisjärven seurakunnan omistuksessa ja Lieksan Hurtat pitivät siellä junioreille kesäleirejä. Niihin isäntäkin on monasti osallistunut nuoruudessaan. Nyt hienoin hiekkaranta on leirintäalueella, joten saimme tyytyä tähän hieman kiviseen rantaa, no ei se meitä haitannut, hyvä tässäkin oli uida.
Tässä Helmi uhmaa Pielisen aaltoja Ahvenisella, itse jätin uimisen väliin, koska en tykkää erityisemmin uida aallokossa,
sen sijaan Ruunaassa Lieksanjoen rannalla uimme ja saunoimme koko iltapäivän.
Tässä Helmi ui Koski-Jaakon rannassa. Harmiksemme paikka oli jo kiinni. Rannalla oli iso savusauna, missä olisi ollut mieluista saunoa.
Kävi Helmi uimassa Neitikoskellakin, joten ei Helmiä pahemmin kovakaan virta pelota!
Matkalla Paateriin, kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen kotimuseoon, kävimme aamu-uinnilla Vuonislahdessa. Haimme vierasvenelaiturilla olevasta vesipostista vettä päivän tarpeisiin ja tietty Helmin piti jo siellä päästä polskuttelemaan.
Itse maltoin odottaa että ajoimme pienen matkan päässä olevalle hiekkarannalle. Mielestäni Vuonislahden uimaranta on yksi parhaimpia mitä Lieksasta löytyy, käyn uimassa siel aina kun mahdollista.
Ranta on mukavan matala ja aivan ihanaa hiekkaa riittää niin pitkälti kuin vain jaksaa kahlata,
ja Pielisen toisella rannalla siintää Koli.
Helmi sai uida reilun tunnin ennen kuin lähdimme Paateriin aamukahville,
siitä kerronkin hieman lisää seuraavassa postauksessa:))
