Ei tätä oikein umpihankihiihdoksi voi sanoa!

 Vihdoinkin pääsin suksille! 

Maurin maksasiinista aikonaan ostamani Valtosen puusukset ovat odottaneet tervattuina jo kotvasen hangille pääsyä. Aamulla oli ihanaa herätä aurinkoiseen aamuun - tiedossa upea ulkoiluilma.

Parina päivänä on ollut sen verran pakkasta, että joki on paikoin jäätynyt umpeen. Kovemmissa virtapaikoissa on vielä sulaa, joten turvallisempaa oli hiihtää jokiahteilla.  Joelle oli laskeutunut joutseperhe ruokailemaan. Valitettavasti ne häiriintyivät meistä sen verran, että lensivät pois.

Näillä nurkilla on vielä niin vähän lunta, että sänki on lähes paljaana ja paikoin kynnöspelloillakin vaikeaa hiihtää. Kuvan ottopaikassa on melko jyrkkä lasku joelle. Isäntä näkyy pienenä pisteenä alhaalla. Mukavaa oli lasketella ahdetta alas:))

Yllättävän hyvä oli hiihdellä, kertaakaan ei tarvinnut kantaa suksia, sen verran löytyi lunta suksien alle. Toivotaan aurinkoisia päiviä ja hyviä hiihtokelejä tulevalle viikollekkin!

Omin käsin vanhojen mestareiden oppeja hyödyntäen

Usean mallineulostilkun jälkeen rohkenin vihdoinkin aloittaa uuden neuleprojektini. En ole koskaan aiemmin kutonut mitään näin ohuesta langasta (1400m/100g). Pari viikkoa vierähti kokeillessani useampia puikkokokoja. Kudoin mallineulosta pieninä tilkkuina niin kauan, että käsialani alkoi jotakuinkin tyydyttää silmääni. Langassa on merinovillaa 70 %, kashmiria 20 %, ja silkki 10 %. Lanka on miellyttävää neuloa vaikka onkin seitinohutta. Silkki antaa siihen kauniin kiillon.

Käytän työssäni pitsimallina Haapsalun huiveissa ja shaaleissa paljon käytettyä Silvia 1 ja Silvia 3 mallineuletta ilman nyppyjä. Olen aina pitänyt paljon näistä kielokuvioista ja kutonutkin niistä  vuosien mittaan erilaisia neuleita nyppyjen kera tai ilman nyppyjä. Onneksi saan kutoa tämän isotöisen pitsineuleen ilman nyppyjä, se helpottaa suuresti urakkaani;)

Jääkaappiin oli jäänyt pari purkkia omenakanelimarmeladia vielä joulun jäljiltä. Lauantaipäivän ja vähän tasavallan iloisen perhetapahtumankin vuoksi sinivalkoisin ajatuksin päätin tehdä pikkupullia. Alustin perinteisen pullataikinan äitini oppien mukaisesti käsin vaivaten. Nostatus vesihauteessa. Pyörittelyn jälkeen vielä saivat nousta rauhassa liinan alla. Painaumat perinteisesti tasapohjaisella lasilla vasta voitelun jälkeen, ettei taikina tartu niin pahasti lasinpohjaan. 

 Runsaasti omenakanelimarmeladia ja hässelpähkinärouhetta.

 Paisto 200 asteessa noin 12 min. 

½litran taikinasta riitti pyöritellä kolme pellillistä pikkupullia.

Nam!