Pitsiverhot Rauniopuutarhan akkunoihin

Sydänpitsiverho on ollut jo lähes kymmenen vuotta Rauniopuutarhan akkunassa. Malli on todella kaunis ja sopii niin hyvin juuri tuohon päätyakkunaan. Viime kesänä katselin, et se on jo melko hapero, olisi aika virkata uudet verhot. 

Viikolla aloin tutkia vanhoja Suuri Käsityö kerhon vuosikertoja. Ilokseni löysin sydänpitsimallin lisäksi vielä kaksi muuta kaunista mallia. 

Tarkemmin tutkittuani tätä 10/1982 lehdessä olevaa sydänpitsiä huomasin, ettei se ole lainkaan sama malli, kuin Rauniopuutarhan pitsiverhoissa. Malli on aivan liian kapeakin, joten jätän sen syrjään.

Tämän herkän kyyhkysverhon mallin löysin 1/1987 lehdestä. Verhossa lentävät kyyhkyset ja kukkaköynnökset ovat todella kauniit, malli on myös selkeä ja siten nopeasti virkattavissa. Verho on tarkoitettu salusiiniksi, joten se on ehkä liian iso Rauniopuutarhaan. Toisaalta kuviota voisi jatkaa siten, että  verho pingoittuisi koko ikkunan korkeudelta. Tai siitä voisi virkata pelkästään köynnöskuvion. Eli mallissa on potentiaalia vaikka mihin! 

Perhosmallin löysin 2/1980 lehdestä. Pitsin on lähettänyt lehdelle Arja Klemola Vetelistä. Pitsin esittelystä selviää, että malli on julkaistu Yhteishyvä-lehdessä vuonna 1928. Malli on kulkeutunut perintönä Arjan isän tädiltä. 

Lehden mukaan malli on alunperin suunniteltu nuorenparin lakanapitsiksi, mutta paksummasta langasta virkattuna se sopii hyvin myös pitsiverhoksi. 

Valitsin lopulta Rauniopuutarhan verhoiksi juuri tämän perhosmallin. Parina iltana olen jo sitä virkannut Voicea katsellessani. Valitsin langaksi varastostani löytyneen ohuen kalalangan.

Kevätaurinko paistaa taas tänään muutaman pilvisen päivän jälkeen, raaka tuuli ei kuitenkaan houkuttele ulkoilemaan. Niinpä olen selaillut edellisten kesien puutarhakuvia ja suunnitellut tulevan kesän uusia istutuksia. Löysin kirpparilta tämän ihastuttavan kirjan. Englantilainen Henry Terry on maalannut kesäiltoina 1873 lapsilleen kaikki nämä ihanat kukat, mitkä hän on suurimmaksi osaksi kerännyt yhdessä lastensa kanssa  kotinsa lähi ympäristöstä.

Kirppariblogistani löydät hieman enempi juttua kirjasta Klik!

Jos haluat kurkistaa myös Rauniopuutarhaani, niin klik!  ja viimeisimpään projektiini siellä klik! 

Ensi kesän projektit ovat parhaillaan muhimassa:))

Nautitaan kevään tulosta ja kaikista ihanista projekteistamme, ne ovat elämän suola!

Salaperäisen neuleprojektini on aika paljastua;)

On aika paljastaa tammikuussa aloittamani neuleprojektin todellinen luonne: olen kutomassa hääpukua tulevalle miniälleni. Aiemmin en rohjennut heti kertoa mistä oikein on kyse, mutta nyt kun työ on edennyt suunnitelman mukaisesti, sen uskallan paljastaa. Kuvausta varten laitoin pari tyynyä helman alle, jotta kuvasta saisi paremman käsityksen helman todellisesta leveydestä. Olen nyt kutonut pukua uumaan asti. Lanka on osoittautunut todella miellyttäväksi, työ on ihanan kevyt, valmiinakin puku painaa vain noin 175 gr. 

Kuten helmikuun postauksessani kerroin klik!, käytän hääpuvussa perinteistä haapsalulaista Silvia pitsimallia ilman nyppyjä. Helman alaosan kudoin Silvia 1 pitsimallin mukaan ja helman kavennusten loputtua vaihdoin Silvia 3 pitsimalliin. Sen verran muutin mallia, että kudon kahden välikerroksen sijaan neljä kerrosta. Näin pitsikuviokerrokset erottuvat hieman enemmän toisistaan kuin perinteisen pitsimallin mukaan tehdyissä haapsalun hartiahuiveissa. 

Koska minulla ei ole käytettävissä varsinaista neuleohjetta, vain pelkästään kuvia kudotusta hääpuvusta, on silmukoiden laskemisessa ollut melkoinen työ.  Seuraavaksi vielä tarkistan ja lasken rinnanympäryksen vaatimat lisäykset uudemman kerran ja pääaukon mallikin tulisi nyt sitten vihdoinkin päättää! Kaula-aukko saa kuulema ollan melko avoin etenkin selän puolelta. Tämä projekti on minulle kovin mieluinen ja toivon todella onnistuvani siinä. Tässä vaiheessa kaikki näyttää ihan hyvältä:))

Kutomisen ja arkisen aherruksen vastapainoksi olen hiihtänyt mahdollisimman paljon. Ei täällä paljoakaan lunta ole ollut koko talvena, mutta kun pakkasia on riittänyt, niin pienilläkin lumilla on pystynyt hiihtämään. 

 Välillä toki joudumme kantamaan suksia, mutta ei se menoa haittaa.    

 Aurinkoiset päivät ovat houkutelleet pidemmillekkin retkille vapaapäivinä.

 Myös Helmi nauttii keväthangista, piehtaroidessa saa mukavat liu'ut rinnettä alas!

Voiko talvinen koivikko enää tämän kauniimpi olla?

 

Myös näin eksoottisia näkymiä löytyy Halikonjoella hiihdellessä. Halikko on tunnettu kartanoistaan. Niistä yksi, Joensuun kartano, sijaitsee aivan Halikonjoen rannalla. Tämä kaunis kaarisilta johtaa kartanolta joen toisella puolella sijaitsevaan metsäpuutarhaan.  

 Mukavaa aurinkoista viikkoa Sinulle omien projektiesi parissa!

Omin käsin vanhojen mestareiden oppeja hyödyntäen

Usean mallineulostilkun jälkeen rohkenin vihdoinkin aloittaa uuden neuleprojektini. En ole koskaan aiemmin kutonut mitään näin ohuesta langasta (1400m/100g). Pari viikkoa vierähti kokeillessani useampia puikkokokoja. Kudoin mallineulosta pieninä tilkkuina niin kauan, että käsialani alkoi jotakuinkin tyydyttää silmääni. Langassa on merinovillaa 70 %, kashmiria 20 %, ja silkki 10 %. Lanka on miellyttävää neuloa vaikka onkin seitinohutta. Silkki antaa siihen kauniin kiillon.

Käytän työssäni pitsimallina Haapsalun huiveissa ja shaaleissa paljon käytettyä Silvia 1 ja Silvia 3 mallineuletta ilman nyppyjä. Olen aina pitänyt paljon näistä kielokuvioista ja kutonutkin niistä  vuosien mittaan erilaisia neuleita nyppyjen kera tai ilman nyppyjä. Onneksi saan kutoa tämän isotöisen pitsineuleen ilman nyppyjä, se helpottaa suuresti urakkaani;)

Jääkaappiin oli jäänyt pari purkkia omenakanelimarmeladia vielä joulun jäljiltä. Lauantaipäivän ja vähän tasavallan iloisen perhetapahtumankin vuoksi sinivalkoisin ajatuksin päätin tehdä pikkupullia. Alustin perinteisen pullataikinan äitini oppien mukaisesti käsin vaivaten. Nostatus vesihauteessa. Pyörittelyn jälkeen vielä saivat nousta rauhassa liinan alla. Painaumat perinteisesti tasapohjaisella lasilla vasta voitelun jälkeen, ettei taikina tartu niin pahasti lasinpohjaan. 

 Runsaasti omenakanelimarmeladia ja hässelpähkinärouhetta.

 Paisto 200 asteessa noin 12 min. 

½litran taikinasta riitti pyöritellä kolme pellillistä pikkupullia.

Nam!

Virkkauksia

Ystäväni löysi miehensä kotitalon vintiltä aarteita, monta vyyhtiä pellavaa ja vanhoja pitsejä. Hän päätti kutoa pellavalangoista tupaan kapat ja virkata niihin reunapitsit. Kapat valmistuivat ennätysajassa ja nyt olisi aika aloittaa reunapitsin virkkaaminen.  Olin lupautunut auttamaan häntä virkkauksen alkuun. Varulta otin mukaan kartion aivinapellavaa ja muutaman rullan ohuempaa Lappajärven Värjäämö Oy:n Pellava Nypläyslankaa. Kun kuulin, että hänellä on vielä monta vyyhteä jäljellä vintiltä löytämiään pellavalankoja, ehdotin hänen käyttävän niitä. Näin kapat olisivat alusta loppuun loimilankaa lukuunottamatta talon omista pellavista tehdyt, mikä mielestäni lisäisi niiden arvoa entisestään.

Seuraavaksi sitten olikin vuorossa vanhojen pitsimallien tutkiminen. Vintiltä vanhojen lumppujen seasta oli löytynyt useampia pitsejä, joista nämä kaksi mallia sopivat meidän kummankin mielestä parhaiten pystyraidallisen kapan reunapitsiksi. 

  

Ystäväni on saanut iäkkään äitinsä käsityökorin, mistä löytyi lukemattomia eri kokoisia virkkuukoukkuja. Ohuimmat koukut on säilytetty asiallisesti suojatulpissa. Itse en ole enää vuosiin pystynyt virkkaamaan ohut vartisilla koukuilla, vaan käytän aina paksuvartisia koukkuja.  

Virkkauskoukkujen joukosta löytyi tämä omatekoisesti muotoiltu koukku, mikä sopi yllättän hyvin omaan 

niinkuin ystävänikin käteen. 

Valittu malli on yksinkertainen ja melko nopea virkata, joten se sopii hyvin vasta-alkajalle. Toki ystäväni on nuoruudessaan virkannut, joten pylväiden teko palautui nopeasti mieleen. 

 

Piirsin pitsistä mallikerran, minkä jälkeen ystäväni pääsi hyvin työn alkuun. 

Tässä muutamia omia virkkaustöitäni  tältä syksyltä. Tämän boleron tein viikonloppuna tyttärelleni TeeTeen elegant langasta tutun pyörövirkkauksen malliin. Toivottavasti postin työkiista ei hidasta paketin kulkua Kuopioon. Tyttäreni haluaisi käyttää liiviä perjantaina pidettävässä ainejärjestön 40-vuotis juhlassa.

Myös muilla on luvassa juhlia, kokoomus juhlii parin vuoden päästä 100 vuotista taivaltaan. Salon kokoomusnaiset ry tilasi Värjärin Puodilta ruiskaunokki korvakoruja ja rintapinssejä. Otin mieluusti tilauksen vastaan, koska ruiskaunokin virkkaaminen on melko haastava tehtävä. 

Ensimmäinen erä on valmiina, tässäpä muutama esillä;)