tiistai 30. heinäkuuta 2013

Värjäykset alkuun

Parina päivänä olen purettanut lankoja urakalla (aluna 10g, viinikivi 6 g per 100 g lankaa) , isoon vesipataan mahtuu sovinnolla 10 vyyhtiä kerralla. Annan lankojen jäähtyä puretusliemessä seuraavaan päivään. Osan purettamistani langoista huuhdon ja kuivaan, osan jätän liemeen seuraavien päivien värjäyksiä odottamaan. Vesipata ja takana oleva tonkka ovat täynnä puretettuja lankoja, joten pari seuraavaa päivää väripadat porisevat. 
  Tänään keitin korpipaatsamanlastuista väriliemen. Liotin lastuja yön yli, liemi oli kauniin punaoranssia, joten laitoin kaksi vyyhteä jo heti ensimmäisen väriliemikeiton aikana värjäytymään. Langat saavat jäähtyä lastujen seassa aamuun. 

Viime syksynä muurin kupeeseen istuttamani humala, zilga-viini ja mantsuriankärhö (clematis mandschurica) ovat kasvaneet roimasti kesän aikana, myös vihannekset ja morsinko viihtyvät muurien suojassa. Täältä löydät toukokuussa ottamani kuvat kasvimaalta.
Värjäysten lomassa ruokakin valmistuu näppärästi muurikkapannulla:))

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Värikollaasi Verhon takaa

 Viikon väreinä "MEKSIKO"
Nää mun kollaasit näyttävät olevan rakenteeltaan aina lähes samanlaisia! Tällä kertaa löysin viikon värejä pikkukamarin auringonkukkaverhoista, tuvan villakangasverhoista, aitassa olevasta Pyykkäri-taulusta sekä värikasvimaallani kukintaansa aloittavasta tiikerikaunosilmästä.

Täältä löydät lisää kollaaseja viikon väreissä.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Junakeula vierailulla

Suomen Volkkariyhdistyksen kokoontumisajot Bug In Finn 2013 järjestetään Mikkelissä viikonloppuna. Sinne myös tämä ihana vanha Kleinbus, "junakeula", jatkaa matkaansa Helmin suoritettua lopputarkastuksen ylimpänä laaduntarkkailijana. 
Koko päivä kului auton varusteiden tarkistuksessa ja auton puunauksessa. Helmi oli innokkaasti mukana uuden aurinkosuojan koepystytyksessä kuten myös
 
 auton pesussa.
Keula kohti Mikkeliä, hyvää matkaa!
Tuskin pesunkestävä Rolling Stone-mies sentään kuuntelee Ilpo Kaikkosen
Kleinbus biisiä;)

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Huovutuskurssilla Jokirannassa tutustuin tupasvillakuituun

Osallistuin tänään Itä-Hämeen Taitajien järjestämään huovutuskurssiin Jokirannassa. Koolla oli kymmenkunta innokasta naista ja opettajana toimi aivan ihana ja taitava Ritva Svärd Koitista. 
Aluksi Ritva kävi läpi erilaisten villojen huopumisominaisuuksia ja villan asettelun ohuina kerroksina huopalevyn ja korttipohjan tekemistä varten. Jokainen sai itse päättää millaisen huopalevyn huovuttaa, joku aloitti pannunalusen teon, joku istuinalusen, itseni lailla muutama muukin ryhtyi huovuttamaan kaitaliinaa. Yllä olevassa kuvassa olen jo asetellut neljä kerrosta erisuuntiin ohuita villa kerroksia ja aloittanut kukkien teon. Valmiit kukat kiinnitin kevyesti alustaansa neulahuovuttamalla.
Tiskiharjalla oli kätevää pirskottaa hanakuumaa vettä huovutettavalle alueelle. Liina oli melko pitkä, joten huovutin sen kolmessa eri vaiheessa. Jos vettä pirskottaa liian suurelle alueelle kerrallaan se ehtii jäähtyä ja silloin villan suomut ehtivät uudelleen sulkeutua ennen alueen käsittelemistä ja villakuidut eivät tartu kiinni toisiinsa.
Käytin kuplamuovia, toisena vaihtoehtona olisi ollut ns. oranssi porkkanasäkki, mikä myös vaikutti tehokkaalta apuvälineeltä alku huovutuksessa. Ritvan hyvänä vinkkinä oli sivellä saippua suoraan kuplamuoviin, itse olen liottanut saippuaa ja pirskottanut saippuavettä huovutettavalle alueelle. Siis aivan turhaa, Ritvan tapa on paljon parempi. 
Sen jälkeen kun koko liina oli esihuovutettu kuplamuovin avulla, se rullattiin vaahtomuoviputken ympärille bambuverhon sisään. Vaahtomuoviputki oli todella loistava apuväline, se esti huopalevyn rypistymisen. Itse en ole sitä aiemmin käyttänyt ja minulla onkin ollut vaikeuksia saada isompia huopalevyjä pysymään sileinä rullauksen aikana. Käyttämämme vaahtomuoviputki oli vesiputkien eristeeksi tarkoitettua putkea, saman asian ajaa kuulema mikä tahansa putki. Liina rullattiin kaikkiin suuntiin ja molemmin puolin, hikistä hommaa kieltämättä!
Kun  liinan pinnasta ei enää saanut sormin nyppäisemällä villakuituja irtoamaan, siirryin vanuttamaan liinaa vuoroin kuumalla ja kylmällä vedellä.
Vanunut liina kaulittiin lopuksi pyyhkeen läpi molemmin puolin, näin sen pinnasta tuli sileä, kun kuplamuovin jättämät painaumat tasoittuivat.
Tässä liinani kuivumassa penkillä. Tarkoituksenani oli tehdä piirongin päälle kaitaliina, mutta huovan vanutus ei onnistunut ihan nappiinsa, vaan liinan reunat alkoivat hieman aaltoilemaan, joten taidan kehittää huovalle jonkin toisen käyttötarkoituksen. Onko ehdotuksia?
Päivän mielenkiintoisin materiaali oli tupasvilla tai tarkemmin sen lehtituppi. Eräs kurssilainen oli tuonut mukanaan vuosia sitten suosta kaivamaansa tupasvillaa. Hän kertoi kaivaneensa tupasvillamättäiden kohdalta noin 70 cm syvyyteen ja löytäneensä sieltä pussissa olevat lehtitupet, jotka ovat voineet muhia suossa 200- 1000 vuotta! 
Hän oli karstannut lehtituppia villan joukossa ja huovuttanut tupasvilla- villakuitua normaaliin tapaan. Huopa oli kauniin näköistä ja miellyttävän tuntuista käteen. Aiemmin hän oli valmistanut siitä liivin ja nyt tarkoituksena oli työstää istuinalusia. Tupasvillakuitu alkoi kiinnostamaan minua kovasti, joten etsikelin siitä illalla lisää tietoa netistä. Yllätyksekseni huomasin tupasvillatekstiileistä löytyvän melko paljon tietoa mm Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry sivustolta  ja Käspaikan sivustolta. 1990-luvulla näyttää olleen useampia hankkeita tupasvillan hyödyntämisestä tekstiiliteollisuudessa, täytyypä jossain vaiheessa tutkia asiaa hieman tarkemmin.
Myös tämä Jill Dentonin kirja Huovutetut huivit oli minulle uusi tuttavuus, kirja meni heti hankintalistalle. Kirjan alla erään kurssilaisen huovuttama istuinalusta, kerrassaan upea sanoisin!
Seuraavan kerran kulkuni käy Jokirantaan perjantai-iltana, silloin siellä järjestetään
Outolintu elokuvayö tapahtuma.


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Sadepäivän iloja

Viime viikolla etsiessäni pitsimalleja virkattuja korvakoruja varten, silmiini osui hyllystä Mary Oljen kauneimmat käsityöt kirja. Joitakin vuosia sitten olen kutonut itselleni ja tytärelleni hiihtosukiksi vastaavanlaiset kääntövarrelliset nilkkasukat. Ne ovat jo aikansa palvelleet, joten aloitin iltapäivällä kutomaan uusia sateen ropistessa ikkunaan. Kuvio on sama kuin Inarin kintaan suuosassa. Käytän kutoessa neliskanttisia puikkoja (Knit Pron Cubics), niillä on huomattavasti helpompaa kutoa kuin pyöreillä puikoilla, jos kärsii nivelkivuista tai sormet ovat jäykät.
 Sateen loputtua tein kierroksen pihamaalla. Arvaatko mikä kasvi tässä on aloittamassa kukintaansa? 
Herneet ovat venyneet pituutta kiitettävästi, hiukan lyhyiksi tuli hernekepit vuoltua!
Isäntä on nostanut minulle ison sydänkiven kiviaidan päähän.
Sydämellistä naistenviikkoa itsekullekkin ja paljon onnea nimipäivää viettäville, juhlijoita on väestörekisterin mukaan  627 000 naista!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Lepohetki ikiaikaisella pedillä

 
Muutamana iltana Helmin kanssa lenkillä ollessani tuleentuneen viljan tuoksu on tuntunut nenääni. Yleensähän vadelmat kypsyvät samoihin aikoihin, kun ensimmäiset viljat alkavat tuleentumaan. Siispä eilisellä mustikkareissulla piti poiketa tarkistamaan vanha vadelmapaikka lämpimästä etelärinteestä. En muista koskaan aiemmin keränneeni vadelmia ämärillistä 17. heinäkuuta! Maitohorsma kukkii viellä valtoimenaan, joten niiden hahtuvia ei ollut nyt tunkemassa vadelmaämpäriin, kuten tavallisesti. Ei paarman paarmaa, muista öttiäisistä puhumattakkaan, ei voisi nautinnollisempaa enää marjastaminen olla:)) 
Tänään lähdimme heti aamusta tarkistamaan Takametsän vadelmikkoja. Siellä on paikkapaikoin tehty hehtaarien laajuisia avohakkuita muutamia vuosia sitten ja jo parina kesänä vadelmikot ovat antaneet hyvän sadon. Suurin osa vadelmista oli tietysti vasta raakileita, mutta jo kypsiäkin löytyi mukavasti kerättäväksi asti. Helmi rakastaa vadelmia, kuten muitakin marjoja, ja syö alaoksat puhtaiksi. Tänään poimin niin tiheästä kasvustosta, ettei alaoksien marjat olleet vielä kypsyneet. Se ei Helmiä näyttänyt harmittavan lainkaan, siellä oli mukavan vilpoista odotella emännän ämpärin täyttymistä. 
Tällä ikiaikaisella penkillä juomme kahvit metsäretkillämme. Usein olemme puhelleet isännän kanssa, kuka on mahtanut rakentaa näin tukevan penkin itselleen.
Pieni lepohetki tekee hyvää. Turvallista on nukahtaa metsän siimeksessä uskollisen ystävän vartioidessa unta.
Kuusikaunotar on jo varttunut kypsään ikään. Usein on mieleni tehnyt karsia kuivuneet alaoksat pois kaunottaren uumalta, mutta jättänyt sen tekemättä, koska hän näyttää juuri näin kauniilta.
Korpipaatsaman marjasato näyttää myös todella hyvältä. Punaiset on viellä raakoja, mustat kypsiä. Marjat kypsyvät hyvin eri aikaan, joten satoa saa kerätä pitkän aikaa ja vähitellen. Näitä marjoja en kerää syötäväksi, vaan väripataan laitettavaksi, sillä paatsamanmarjat kuten koko puukin on myrkyllinen.
Sen sijaan nämä herkulliset vadelmat kelpaavat syötäväksi,
ole hyvä ja maista:))

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Virkatut korvakorut

Unelmointi jatkuu, pikku purtemme keikkuu pienessä aallokossa. Lasken ankkurin veteen ja pulahdan itse perässä. Kuten arvaatkin, purjelaivasukat innostivat virkkaamaan ankkurikorvakorut. Selailin Kauneimmat käsityöt kirjaa (WSOY 1975) ja sieltä löysin juuri sopivia Irlannin pitsin peruskuvioita tarkoitukseen. Irlannin pitseissä esiintyvät geometriset ja kukkakuviot on tavallisesti virkattu kiintein silmukoin, pylväin ja ketjusilmukoin yhden tai kahden langan ympäri niin, että kuviot tulevat tukevimmiksi ja paremmin kohoaviksi. Itse virkkasin ainoastaan keskiympyrän yhden langan ympärille, muuten kuvio on virkattu yksinkertaisesti ilman tukilankaa.
Samaisessa käsityökirjassa esitellään erilaisten geometristen kuvioiden, kukkien ja tähtien virkkaustekniikat. Kuviot soveltuvat hyvin korujen virkkaamiseen ja pienellä varioinnilla niistä saa mitä erilaisempia koruja virkatuksi. Netistä googlettamalla löytyy useista blogeista kauniita virkattuja korvakoruja ja youtubesta lukemattomia opetusvideoita korujen virkkaamisesta. Itse löysin mainion opetusvideon ananaskuvioisiin isoihin korvakoruihin täältä. Innostuin tekemään illalla muutamia harjoituskappaleita. Kuviosta on erilaisia muunnelmia ja odotankin innolla pientä hetkeä istahtaa kasvarin lepolassiin virkkaamaan hieman kapeammalla mallilla ananaskorvikset!
 Kovetan virkatut korut yleisliiman ja veden seoksella, jossa on yksi osa liimaa kolme osaa vettä. 
Tässä liimavesiseoksessa kastetut korut asetettuina neuloilla styroksin päälle kuivumaan. Korut voi toki kuivata myös hiustenkuivaajalla, mut vaivattominta ne on kuivattaa tasolla. Ankkurinappien lisäksi innostuin virkkaamaan muutaman tähtikuvion, kohtahan saamme nauttia taas tähtitaivaan kauneudesta elokuun sametinpehmeinä öinä kajuutassa nukkuessamme. Isännälle niistä tuli mieleen veneemme ruori;) Isoäidinneliöt ovat aina yhtä ihania, niihin en kyllästy ikinä.
Toinen asia mihin en kyllästy on marjastaminen. Eilen käydessämme Takametsässä mustikoita pomimassa, kävelin lähistöllä olevan pikkuisen suon läpeensä ja yllätyksekseni löysin reilut kaksi litraa lakkoja:))
 Helmi jaksoi vahti niin metsikössä marjastavaa isäntää kuin emännän mustikkaämpäriäkin.
 Kuten huomaat sienikorini ammottaa tyhjyyttään, vain muutama kuivunut hapero osui kohdalleni tällä reissulla. Uskollisesti kuitenkin kuljetan koria mukana, josko joku kerta löytäisin vähän sieniäkin!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Unelmointia laivasukat jaloissa ja luonnon antimia

 
Innostuin suunnittelemaan itselleni sukat nähdessäni virveriikan blogissa hänen suunnittelemansa venesukat. Sain luvan napata kuvion, kiitos siitä virveriikka:)) Ajatuksissani näin cumuluspilvien lipuvan taivaalla, pienet aallot keinuttivat miellyttävästi pikku purttani, ei haitannut lainkaan pieneen tyveneen ajautuminen. Oli aikaa pulahtaa uimaan, isäntä ei päässyt tällä kertaa lainelautailemaan ja Helmiä huvitti koko juttu! Näillä ideoilla neuloin purjelaivasukat lämmittämään viluisia jalkojani.
Päivänliljasukatkin voisivat piristää kummasti kumisaappaisiin sujahtaessaan!
Marjastuskausi on vilkkaimmillaan, joten kaikki muu touhu saa jäädä vähemmälle. Helmi on aina yhtä innokas marjaan lähtijä. Tästä helteestä on sekin etu, et metsässä on pörrännyt todella vähän öttiäisiä, edes paarmoja ei ole näkynyt kuten tavallisesti tähän aikaan. Eilen isäntä osui maamehiläisten pesäpaikkaan ja sai mukavasti kipottavan paukaman sääreensä. 
Viime viikkojen aikana suuri osa ajastani on kulunut kasvien keräämisessä ja kuivaamisessa. Tarkkasilmäinen näkee ylemmässä kuvassa Helmin uimassa joessa. Hän viihtyy hyvin kasvinkeruu reuissuilla joki ahteella, kun saa uida emännän ahkeroidessa. Tällä kertaa keräsin pääasiassa kamomillasauniota (Matricaria chamomilla) ja pietaryrttiä (Tanacetum vulgare). Kamomillaa kuivaan teeaineeksi ja tietysti myös kasvovesiä ja jalkakypyjä varten.  Pietaryrtti päätyy väripataan, täältä löydät tarinaa pietaryrtin käytöstä värjäyskasvina.
Tässä korillinen korpipaatsamanlehtiä valmiiksi kuivattuina. Kuivaan lehdet isoissa "porkkanasäkeissä" varjoisassa, hyvin tuulettuvassa paikassa, kuivat lehdet säilytän koreissa tai pahvilaatikoissa pimeässä varastossa. Tästä riittää jo muutamaan värjäyskertaan lehtiä:))