Leikkimielellä

Vappuaattona on mukavaa hieman hullutella, 

serpentiinit ja ilmapallot kuuluvat Vappuun;)

 Vappuaamuna pikkuinen Pupu neiti liittyi Tuulikellon Kukon seuraksi vappubrunssille.

Porkkanaa rouskutellen Pupu ihasteli eilen äestettyjä peltoja:))

Monena vappuna naapurin isäntä on tehnyt kevätkylvöjä, niin varmaan myös tänään. Vasta kylvetyt pellot ovat niin kauniita, monasti pysähdyn ihastelemaan niiden kauneutta puutarhatöiden lomassa. Työn- ja keväänjuhlaa aion viettää puutarhassa, kuten varmaan niin moni muukin.

ps tervetuloa marketta konttila blogini lukijaksi

Kevään kukkijoita, taimirallia ja liljoille karhunpesä

Lummetulppaanit aloittavat kukintansa varhain, usein ne kukkivat parhaimmillaan juuri vapun seudussa. Pilvisinä päivinä ja öisin kukat ovat supussa, aurinkoisina päivinä kukat avautuvat lähes vaakatasoon. Nämä rakkaiden eläinystävieni haudalle istutetut lummetulppaanit ovat selvinneet hyvin lumettomasta talvesta havukatteen suojissa ja ovat kukkineet jo lähes viikon. Sydänkiven vasemmalla puolella pilkistää mukulaleinikin lehtiä.

Myös mukulaleinikit (Ranunculus ficaria) aloittavat kukintansa näin huhtikuun lopulla. 

Huhti-toukokuu on parasta vuokkojen aikaa. Ensimmäisen balkaninvuokon bongasin tulppaanin lehtien suojista. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät kuitenkin aina sinivuokot (Hepatica noblis), joita kasvaa eripuolilla pihamaata pensaiden alla. 

Tämän kuvan nappasin sireenipensaiden juurella kasvavista sinivuokoista, viedessäni pyykkiä kuivumaan. Tänään pyykit kuivuivatkin nopeasti, oli aurinkoista ja lämmintä.

Hyvänä kakkosena kukintansa aloittavat valkovuokot (Anemone nemorosa).

Valkovuokot ovat levittäytyneet pihakoivun juurelta vuosien mittaan laajemmalle alueelle ja 

alkavat pikku hiljaa muodostamaan kauniin kukkapeiton yhdessä idäsinililjojen (Scilla sibirica) kanssa pihakeinun ympäristöön. Keinuun on mukavaa istahtaa hetkeksi ihailemaan keväistä kukkamerta ja niissä pörrääviä öttiäisiä. Myös joenrannassa olevista mehiläispesistä saamme vieraita pihamaallemme. Tänä keväänä on ollut todella paljon liikkeellä nokkos- ja sitruunaperhosia. 

 Hyvä mesiapaja, parempi mieli:))

Taimiralli on alkanut. Lastaan keltaiset kottikärryt aamuisin täyteen taimia kasvihuoneeseen vietäväksi ja taas illalla takaisin huoneelle. Tänä aamuna sain lastata vielä neljä täyttä lastia, mutta huomenna määrä hieman pienenee, koska jätän jatkossa osan taimista myös yöksi kasvihuoneeseen, jos ei ole pakkasta luvassa. 

 Kasvihuoneesta puolestaan nostan ruukuissa kasvavat ruusut ja yrtit ulos päiväksi karaistumaan. Ruukut ovat painavia, joten kyllä tämä aamu- ja iltajumpasta käy;)

Orientaalililjojen kasvuvauhti on ollut huimaava. Pituutta on tullut liiankin kanssa, joten pystyssä pysymisen kanssa on jo niin ja näin! Tänään istutin osan liljoista isoon rottinkikoriin ja loput isoihin ruukkuihin. Isoja istutusastioita on ihan mahdotonta siirrellä päivittäin ulos ja sisälle, joten jätän ne myös yöksi ulos hyvin suojattuna. Tai ainakin yritän suojata ne hyvin...

 Pihasaunan veranta tarjoaa tuulensuojaa ja paksu vaahtomuovipatja lämpöä. 

 Kiedoin liljojen ympärille harson ja 

 peittelin vielä muutamalla villahuovalla. Aikamoinen viritys tästä liljojen "karhunpesästä" tuli!

 Kasvihuoneessa suojasin taimet isolla styroxlevyllä ja villapeitolla.

Onneksi ihan kaikkia ei tarvitse peitellä, kuten esimerkiksi näitä sarviorvokin taimia. Ovat viime vuotisten sarviorvokkien siementaimia, ensimmäiset jo availevat kukkanuppujaan.

Nämä kaunokaiset ostin viime viikolla Kukkatalosta. Istutin ne kirpparilta hankkimaani koriin.

 Ja kukas kaunokainen se täällä tiirailee?

Täplä nauttii olostaan venepeitteen päällä. Pääsiäisenä isäntä otti pois koko veneen peittäneen ison pressun ja laitoimme paikoilleen veneen oman, vain avoimen takaosan peittävän suojapeitteen. Täplä on löytänyt mukavan nukkuma- ja tarkkailupaikan itselleen. Eilen se katseli kiinnostuneena puuhiani, kun kunnostin aivan "venepergolan" vieressä olevan perennapenkin reunuksia. Monenlaista puuhaa riittää ja niihin on ollut mukava tarttua, kun olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä koko alkuviikon. 

Tervetuloa blogiini kaikki uudet lukijat,

mukavaa loppuviikkoa jokaiselle Teistä:))

Värjärin väripaletti

Minulta oli mennyt syksyllä täysin ohi BioColour-tutkimushankkeen käynnistyminen. Onneksi Riihelän Leena oli tehnyt siitä postauksen Riihivilla-blogiinsa klik!. 

Sen jälkeen, kun synteettiset väriaineet kehitettiin, ne syrjäyttivät melko nopeasti ja laajasti luonnosta peräisin olevia väriaineita. Vähitellen hävisi myös laaja-alainen tietotaito luonnonvärien käytöstä, mikä aiempina vuosisatoina oli omaksuttu. Samalla myös ihmisten värimieltymykset muuttuivat tasaisen, usein myös hyvin kirkkaan ja voimakkaan värjäystuloksen takaavia synteettisiä värejä suosiviksi. Olen tästä hankkeesta niin onnellinen, koska olen yrittänyt ylläpitää värjäämiseen liittyviä perinnetaitoja omassa lähipiirissäni ja osaltaan tämän blogini kautta myös hieman laajemminkin. Halusin osallistua BioColour-tutkimushankkeeseen omalla pienellä panoksellani lähettämällä näytteitä värjäämistäni langoista. 

Jos kiinnostuit tietämään enempi hankkeesta, niin kurkkaappa sen kotisivuille klik!

Eilinen päivä kuluikin rattoisasti lankojen parissa. Aloitin tutkimalla vanhoja värjäyskirjojani ja penkomalla varastossa aiemmin värjäämiäni lankoja. Ihan kaikkia syksyn värjäyksiä en ole vielä ehtinyt vyyhtimään, joten niistä sain napattua helposti parin metrin pätkän lankanäytettä varten. Aiemmin omaan käyttöön jättämäni vyyhdit avasin sen verran, että sain leikattua niistä sopivat pätkät. Koska en merkitse langan vyötteeseen käyttämääni puretusainetta, oli suuri apu värjäyskirjoistani, mistä se oli helppo tarkistaa.  Muutaman lankanäytteen jouduin hylkäämään, koska en löytänyt varmuudella sen värjäystietoja. 

Valitsin lankanäytteitä eri vuosilta, vanhimmat näytteet on vuodelta 2012 ja uusimmat syksyltä 2019.

Kaikki näytelangat on värjätty joko itse kasvattamillani värikasveilla tai luonnosta keräämilläni kasveilla ja sienillä.  

Tiikerinkaunosilmä (Coreopsis tinctoria) on yksi tärkeimmistä värikasveistani, yleensä juuri tiikerinkaunosilmällä värjäämäni langat loppuvat ensimmäisenä;) 

 Tässä kevään värit parhaimmillaan, ole hyvä!

Jos tiikerinkaunosilmä on yksi tärkeimmistä kukista väripadassani, niin puista se on ehdottomasti korpipaatsama (Rhamnus frangula). Korpipaatsama tarjoaa uskomattoman kauniin väripaletin, kun käyttää värjäyksissä niin lehtiä, marjoja, puuainesta kuin kuortakin. Kuvassa näkyvä kuorella värjätty lanka on hennon ruusunpunaista värjäyksen jälkeen tekemäni lipeäkäsittelyn vuoksi. Ennen lipeäkäsittelyä lanka oli kauniin tumman sinapinkeltaista. Täällä olen kertonut viime syksyn verihelttaseitikki- ja paatsamankuorivärjäyksistäni.

Monet sienet ja käävät ovat erinomaisia värinlähteitä. Nyt valitsin näytelangat veriseitikillä ja vereihelttaseitikillä värjäämistäni langoista. Monet muutkin seitikit ovat erinomaisia värjäyssieniä kuten esim. punavyöseitikki, mitä keräsin viime syksynä kymmeniä kiloja villojen värjäämistä varten nuoren taiteilijan projektiin. Lupasin syksyllä kertoa siitä tarkemmin nyt loppukeväästä. Korona on sotkenut myös näitä suunnitelmia, mutta sen verran voin jo paljastaa, että kyseessä on Emma Jääskeläisen näyttely Kiasmassa. Kiasma kuten kaikki muutkin julkiset tilat ovat suljettuina, mutta toivotaan, että saamme nauttia kaikista taiteilijoiden valmistamista näyttelyistä vielä myöhemmin tilanteen niin salliessa...

Tänään vein paketin postiin. Luulenpa, että lähetän lankanäytteitä vielä lisää ensi kesän värjäyksistäni, koska uusia näytteitä kaivataan edelleen. Haastan vielä nyt kaikkia muitakin luonnonväreillä värjääjiä osallistumaan tähän hankkeeseen lähettämällä omista värjäyksistä lankanäytteitä. Tarkemmat tiedot saat ottamalla yhteyttä Riikka Räisäseen sähköpostilla riikka.raisanen@helsinki.fi 

On hienoa saada olla mukana

 pikkuriikkisellä panoksella luomassa tulevaisuuden väripalettia, 

millä on juuret syvällä menneisyydessä:))

Kultamunia ja muuta mukavaa pääsiäiseksi

Mitä ihmettä! Kasvilavan linnunpesään oli yön aikana ilmestynyt kaksi kultamunaa kivisen munan seuraksi. Olisiko ne kiitokseksi tuulikellon Kukolta?

Askartelin perjantaina kirpparilta löytämästäni lintumobilesta ja muutamista somiste perhosista pääsiäisnauhan. Jokainen lintu sai kantaakseen pienen  kissaksen.

Pääsiäisnauha tuo kylätien varella iloa niin itselle kuin ohikulkijoillekkin. 

Samoin kuin pieni koronanalle portinpielessä:))

Ajattelin kerrankin olla ajoissa pionitukien kanssa. Leikkasimme viikolla angervopensaita. Niistä sai paljon hyviä tukikeppejä. Tein niistä jo kolmelle pionille tuet. Pyhien jälkeen teen vielä lopuille neljälle pionille samanlaiset tuet. Mallin tukeen nappasin Malena Skoten 100 uutta ja hyödyllistä ideaa puutarhaan- kirjasta (Minerva kustannus OY). Malena oli tehnyt tuen pajunoksista ja sitonut ne yhteen tervanarulla. Toki tukeen voi käyttää mitä tahansa riittävän pitkää taipuisaa oksaa. Angervopensaan oksista tuli oikein passelit ja tukevat tuet. Oksien sitomiseen käytin ohutta metallilankaa. 

Keltainen on pääsiäisen ykkös väri minulle, siksi leivoin aamupalalle porkkanarieskoja mukaellen Himoleipurin gluteenittomien porkkanarieskojen ohjetta klik!

Nautitaan keväästä ja pääsiäisestä:))

Arjen iloja - taimia, pihahommia, ruisrieskaa ja liikuntaa

Ikkunapaikoista alkaa olla jo hienoista pulaa, joten olen siirtänyt osan viherkasveista väliaikaisesti pois esikasvatettavien taimien tieltä. Huonekuusi ja kultaköynnös pääsivät levykaapin päälle makuukamariimme.

Aloitin esikasvatuksen maaliskuun puolessa välissä, mutta vasta näin huhtikuussa teen suurimman osan kylvöistä.  Pörriäiset rakastaa hunajakukkaa, niin myös minä:))

Tilatessani Hyötykasviyhdistykseltä siemeniä, silmiini osui tuoksumiekkaliljan sipulit. Pitihän niitäkin yksi pussillinen tilata. Laitoin myös ne jo esikasvatukseen, kuten Kukkatalosta ostamani gladioluksen sipulitkin.  

Orientaalililjat ovat ottaneet melkoisen kasvustartin, vaikka ovat olleet yläkerran viileimmässä huoneessa. Nämä pitää varmaan istuttaa viimeistään parin viikon päästä isoihin ruukkuihin. 

Miinanköynnöksen siemenet itivät hyvin, sen sijaan pussillisesta kelloköynnöksen siemeniä sain itämään vain kaksi. Ilmeisesti yritin taimettaa niitä liian korkeassa lämpötilassa, ohjeiden mukaan ne itävät parhaiten viileässä. Jos saan edes nuo kaksi kelloköynnöksen tainta kasvamaan, niin olen kyl siihenkin ihan tyytyväinen. 

Siemenkasvatusta on riittämiin, joten olen ostanut myös hiukan valmiita pikkutaimia. Tässä verenpisaran ja petunian taimet jo sen verran venyneet pituutta, että oli aika latvoa ne ja ottaa niistä pistokkaat.

Pistokkaat laitoin juurtumaan hyvin kasteltuihin taiminappeihin. Hifistelyni siis jatkuu, en ole koskaan aiemmin käyttänyt taiminappeja, nyt päätin kokeilla niitä. Perinteisesti olen tyrkännyt pistokkaat joko suoraan kosteaan multaan tai juurruttanut ne ensin vesilasissa. 

 Minikasvihuone täyttyi pian verenpisaran ja petunian pistokkaista:))

Pihamaallakin on riittänyt monenlaista puuhaa. Täplä on innokkaasti mukana kaikessa mitä puuhailen. Välillä pitää oikein varoa, ettei tule mitään haaveria. Eilen karsiessani vuorimännyn oksia risuaitaan laitettavaksi, Täplä peuhasi oksien alla, joten sain olla tarkkana vesurin kanssa!

Raita sen sijaan kulkee usein omia polkujaan tai lekottelee kasvilavassa pehmeällä lehtipedillä hiirijahdin jälkeen. Viime päivinä onkin ollut mukavan aurinkoista, joten kyl meidän on kelvannut.

Eilen kaivoin ylös talvipedistään myös runkoruusut. Hyvin näyttävät selvinneen talven yli. Vein ne kasvihuoneeseen, kun loppu viikolle ei ole luvattu yöpakkasia. Tarvittaessa siirrän ne saunatupaan. 

Tänään oli kevään lämpimin päivä meilläkin, mittarissa + 15 astetta. 

Lämpö houkutteli myös perhosia liikkeelle. Pidin puutarhavajan ovea auki, jotta siellä talvehtineet lukuisat nokkosperhoset pääsisivät ulos. Onneksi krookukset ovat aloittaneet jo kukintansa ja tarjoilevat herkkupöydän siivekkäille ystävillemme. Näin tänään myös ainakin kuusi sitruunaperhosta:)) 

 

Olen ehtinyt leipomaankin kaiken muun touhun lisäksi. Lappalainen etelässä blogin Nila jakoi ruisrieskojen ohjeen klik!, Pitihän sitä minunkin heti kokeilla, tein tupla-annoksen, koska Nila kehui rieskoja todella hyviksi. Ja turhaan ei kehunut, rieskat olivat todella makoisia ja varmasti teen taas seuraavan kauppareissun jälkeen uuden satsin!

Ihminen tarvitsee leivän ja kaikenlaisen puuhastelun lisäksi liikuntaakin, 

siis suuntaamme askeleemme usein jokiahteille. 

Palmusunnuntaina mukana oli esikoispoikamme, joten pääsimme isännän kanssa yhteiskuvaan:))