Näytetään tekstit, joissa on tunniste sinivuokko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sinivuokko. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. huhtikuuta 2020

Kevään kukkijoita, taimirallia ja liljoille karhunpesä

Lummetulppaanit aloittavat kukintansa varhain, usein ne kukkivat parhaimmillaan juuri vapun seudussa. Pilvisinä päivinä ja öisin kukat ovat supussa, aurinkoisina päivinä kukat avautuvat lähes vaakatasoon. Nämä rakkaiden eläinystävieni haudalle istutetut lummetulppaanit ovat selvinneet hyvin lumettomasta talvesta havukatteen suojissa ja ovat kukkineet jo lähes viikon. Sydänkiven vasemmalla puolella pilkistää mukulaleinikin lehtiä.
Myös mukulaleinikit (Ranunculus ficaria) aloittavat kukintansa näin huhtikuun lopulla. 
Huhti-toukokuu on parasta vuokkojen aikaa. Ensimmäisen balkaninvuokon bongasin tulppaanin lehtien suojista. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät kuitenkin aina sinivuokot (Hepatica noblis), joita kasvaa eripuolilla pihamaata pensaiden alla. 
Tämän kuvan nappasin sireenipensaiden juurella kasvavista sinivuokoista, viedessäni pyykkiä kuivumaan. Tänään pyykit kuivuivatkin nopeasti, oli aurinkoista ja lämmintä.
Hyvänä kakkosena kukintansa aloittavat valkovuokot (Anemone nemorosa).
Valkovuokot ovat levittäytyneet pihakoivun juurelta vuosien mittaan laajemmalle alueelle ja 
alkavat pikku hiljaa muodostamaan kauniin kukkapeiton yhdessä idäsinililjojen (Scilla sibirica) kanssa pihakeinun ympäristöön. Keinuun on mukavaa istahtaa hetkeksi ihailemaan keväistä kukkamerta ja niissä pörrääviä öttiäisiä. Myös joenrannassa olevista mehiläispesistä saamme vieraita pihamaallemme. Tänä keväänä on ollut todella paljon liikkeellä nokkos- ja sitruunaperhosia. 
 Hyvä mesiapaja, parempi mieli:))
Taimiralli on alkanut. Lastaan keltaiset kottikärryt aamuisin täyteen taimia kasvihuoneeseen vietäväksi ja taas illalla takaisin huoneelle. Tänä aamuna sain lastata vielä neljä täyttä lastia, mutta huomenna määrä hieman pienenee, koska jätän jatkossa osan taimista myös yöksi kasvihuoneeseen, jos ei ole pakkasta luvassa. 
 Kasvihuoneesta puolestaan nostan ruukuissa kasvavat ruusut ja yrtit ulos päiväksi karaistumaan. Ruukut ovat painavia, joten kyllä tämä aamu- ja iltajumpasta käy;)
Orientaalililjojen kasvuvauhti on ollut huimaava. Pituutta on tullut liiankin kanssa, joten pystyssä pysymisen kanssa on jo niin ja näin! Tänään istutin osan liljoista isoon rottinkikoriin ja loput isoihin ruukkuihin. Isoja istutusastioita on ihan mahdotonta siirrellä päivittäin ulos ja sisälle, joten jätän ne myös yöksi ulos hyvin suojattuna. Tai ainakin yritän suojata ne hyvin...
 Pihasaunan veranta tarjoaa tuulensuojaa ja paksu vaahtomuovipatja lämpöä. 
 Kiedoin liljojen ympärille harson ja 
 peittelin vielä muutamalla villahuovalla. Aikamoinen viritys tästä liljojen "karhunpesästä" tuli!
 Kasvihuoneessa suojasin taimet isolla styroxlevyllä ja villapeitolla.
Onneksi ihan kaikkia ei tarvitse peitellä, kuten esimerkiksi näitä sarviorvokin taimia. Ovat viime vuotisten sarviorvokkien siementaimia, ensimmäiset jo availevat kukkanuppujaan.
Nämä kaunokaiset ostin viime viikolla Kukkatalosta. Istutin ne kirpparilta hankkimaani koriin.
 Ja kukas kaunokainen se täällä tiirailee?
Täplä nauttii olostaan venepeitteen päällä. Pääsiäisenä isäntä otti pois koko veneen peittäneen ison pressun ja laitoimme paikoilleen veneen oman, vain avoimen takaosan peittävän suojapeitteen. Täplä on löytänyt mukavan nukkuma- ja tarkkailupaikan itselleen. Eilen se katseli kiinnostuneena puuhiani, kun kunnostin aivan "venepergolan" vieressä olevan perennapenkin reunuksia. Monenlaista puuhaa riittää ja niihin on ollut mukava tarttua, kun olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä koko alkuviikon. 
Tervetuloa blogiini kaikki uudet lukijat,
mukavaa loppuviikkoa jokaiselle Teistä:))

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Metsäretkellä ja piipahdus vanhaan rautatietunneliin

Kevät on edennyt vauhdilla aurinkoisten päivien johdosta vaik yöt ovatkin olleet viel viileitä.
Sinivuokkoja kukkii monin paikoin metsäpolkujen varsilla.   
Kova tuulikaan ei haitannut metsäretkellä, puiden lomassa kiemurteleva polku houkutteli jatkamaan matkaa. Välillä makoilin pitkiä aikoja lämpimällä kalliokielekkeellä kytiksessä. Odottelin hiljaa kamera valmiina, josko peuroja ilmaantuisi polulle. Tuoreita papanoita oli runsaasti poluilla, peuroista ei näkynyt vilaustakaan.
Aikani kuluksi tutkin tarkemmin ympäristöä kiikarilla. Pikkulinnut olivat kaikonneet, liekö pesän rakennus puuhissaan. Jotain sentään näin, kauniita kääpiä koko lahonnut koivunrunko täynänsä.  
Metsäretki ei olisi retki ilman termarissa olevaa kahvia ja kunnon ruisvoileipiä. Sopiva paikka retkieväiden syöntiin löytyi etelärinteestä ison vanhan koivun juurelta. 
 Myös sitruunaperhonen oli havainnut paikan hyväksi. 
 Paikalla lenteli kaksi sitruunaperhosta. En vain onnistunut ottamaan niistä kuvaa yhdessä.
Evästauon jälkeen suuntasimme kulkumme kohti vanhaa rautatietunnelia. Sieltä löysimme oikean "tippukiviluolan" pienoiskoossa. Mukavaa matkailla eksoottisissa paikoissa aivan kotinurkilla, aiemmin viikolla vierailimme "mangrovemetsässä", nyt saimme ihailla tippukiviä;) 
 Jos oikein tarkasti katsoo, niin kuvassa voi nähdä kauniin neidon!
Vanhan tunnelin toinen pää on suljettu muovilla. Aikoinaa tunnelissa järjestettiin tunnelitansseja!
Vuosien saatossa muovi on jo osin repeytynyt, tanssilattia ja orkesterilava lahonneet.  
Nokkosperhoset viettävät laatuaikaa ojan pientareella turvavälistä piittaamatta. 
No, eihän tämä ihmisen maailma turvaväleineen perhosia koskekkaan!
 Muurahaiskeossa rakennustyöt jatkuvat kaikessa rauhassa.
Kuljemme hiljaa metsäpolkua takaisin joelle. Kuuntelemme puiden puhetta tuulen heilutellessa niiden latvuksia. Jokaisella puulla on omanlaisensa ääni. Korkeat hoikat haavat tuovat mieleen purjeveneiden mastojen äänet,  hakauksessa oleva kelottunut kuusi naukuu kuin kissa tuulen yltyessä. Latvukset aloittavat hurjan tanssinsa tuulen puuskan voimasta, tanssi lantuu hitaasti ja hetken päästä kuuluu vain kosken pauhu, kunnes taas tuuli yltyy... 
Jokiahteilla leskenlehdet kukkivat valtoimenaan. 
 Kohta niitä seuraa mukulaleinikit ja rentukat keltaisena kukkamerenä.
Tuetaan toinen toistamme ja
iloitaan pienistä asioista ympärillämme. 
Iloon on paljon aiheita,
ihan jokaisella meistä,
luonto tarjoaa ylenmäärin,
oma arkikin varmaan jotain.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kotipihallakin ois hommia, mut "Sherwoodin metsä" veti puoleensa

En malttanut jäädä haravoimaan pihaa, aurinkoinen päivä houkutteli lähtemään retkelle. Lehtiäkin on viel sen verran pihapuissa, et haravointia voi hyvin siirtää tuonemmaksi...
samoin osa perennoista jatkaa edelleen kukintaansa, kukkapenkkien laitto saa vielä odottaa...
Siispä lähdimme isännän ja Helmin kanssa syysretkelle Vaisakon luonnonsuojelualueelle. Alue on melko lähellä kotiamme, joten sinne on helppo piipahtaa nauttimaan kauniista lehtoluonnosta. Helmi kulkee mielellään "pitkospuita" pitkin. Itse hieman vierastan näitä kyllästettyjä lankkuja, mut mieluummin kuitenkin ne, kuin sepeli. Monissa paikoin pohjoisissa on perinteiset pitkospuut korvattu sepelillä, onneksi Vaisakossa ei ole sepeliin turvauduttu. 

Vaisakko on kuuluisa keväisestä kukkaloistostaan. Sini-, kelta- ja valkovuokot kukkivat valtoimenaan keväisin. Sinivuokkojen (Hepatica nobilis) vehreät lehdet piristävät näin syksylläkin metsänpohjaa, kuten kallioimarteenkin lehdet. 

 
Kallioimarre (Polypodium vulgare) tunnetaan myös nimellä mesijuuri. Mesijuuri nimitys juontaa sen hyvän makuiseen, lakritsilta maistuvaan juureen, mitä itsekin olen lapsena syönyt makeannälkääni. Viime vuosina villiyrttien käytön lisäännyttyä, myös kallioimarretta on alettu keräämään enempi. Kallioimarre on melko hidaskasvuinen ja paikoin jopa harvinaiseksi käynyt saniainen, joten ehkä parempi olisi jättää keräämättä suurin määrin. Kallioimarteen kerääminen ei muuten kuulu jokamiehenoikeuksiin ja toki luonnonsuojelualueella en edes kaivanut pientä juurenpätkää maistiaisiksi!


Vaisakossa kasvaa runsaasti iäkkäitä kookkaita tammia.

Mielikuvissani seikkailin Sherwoodin metsässä, vain vihreät hiippamyssyveikot uupuivat. Tammillakaan ei taida olla ikää vasta kuin parisen sataa vuotta, siis aivan teinejä verrattuna Major Oakiksi kutsuttuun Sherwoodin vanhimpaan, arviolta 800-1000 vuotta vanhaan, tammeen!

Erikoisen kaunis kääpä kasvoi vanhan kaatuneen tammen rungolla. Tunnistaako joku, mistä käävästä on kyse?

Helmi ei innostunut auttamaan rikkikäävän etsimisessä, vaan haikaili uimaan pääsystä.
 
Pitkään ei Helmikään enää viihtynyt marraskuisessa merivedessä, pieni kierros riitti tällä kertaa. Taustalla näkyy Vuohensaaren leirintäalueen uimaranta. 

Paluumatkalla janon sammutti Vaisakon lähdevesi.

Kotipihalla ihastelin ilta-auringon viime säteitä tammenlehvissä. Kotvasen saa vettä virrata Halikonjoessa, ennen kuin tammi kasvaa Vaisakon tammien mittoihin!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Värikollaasi 228 LÄMMIN

Lämmin kevätpäivä houkutteli puuhastelemaan pihamaalle. Itseni tavoin jättipoimulehti (Alchemilla mollis) hikoili aurongonpaisteessa. Nautimme lämmöstä ja vuokkojen kukinnasta maistellessamme isännän tekemää simaa pihakeinussa, Hetkisen keinussa istuttuaan Helmin piti siirtyä keinun alle varjoon:)) 

Täältä löydät lisää lämpimiä värikollaaseja.


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Virkatut kukkakranssit Ugin kukkamessuille ja ilahdutus haaste

Osallistuin helmikuussa Uudenkaupungin kukkamessujen järjestämään haasteeseen Puutarhani on linnani ja ilokseni sain palkinnoksi messuliput toukokuussa (23.5.-24.5. 2015) oleville messuille:))
Saas nähdä mihin olen taas kerran pääni pistänyt, koska lupauduin osallistumaan myös messuilla järjestettävään puutarhabloggaajien paneeliin! Hiukan jänskättää, mutta päätin, et rohkea rokan syö ja olenhan saanut niin hyvää palutetta rauniopuutarhastani, joten ehkäpä siitä ollaan kiinnostuneita myös messuilla.  Olen sommitellut muutamia kukkakranssimalleja, joita olis tarkoitus ottaa myös messuille mukaan. Halusin kuvata tekemäni kranssit luonnon valkovuokkojen kanssa, kotipihalla valkovuokot eivät ole viel kukassa, joten niitä piti lähteä etsimään muualta. 
 
Kaunis aurinkoinen päivä houkutteli lähtemään kuvausretkelle Wiurilan kartanon maille. Parhaillaan kartanon ympäristössä kukkii valtoimenaan idänsinililja (Scilla siberica). Puistossa on useiden aarien alueita yhtenä sinisenä mattona, huikaisevan kaunis näky!
Huhti-toukokuussa myös sini- ja valkovuokot kukkivat valtoimenaan runsaspuisessa puistikossa. Vielä tänään sain hakemalla hakea valkovuokkoja kuvausrekvisiitaksi. 


 Täältä, Virkkuukoukulla tehtyä sivulta, löydät lisää kukkakransseja. 
Olisi mukava kuulla, mikä niistä on Sinun suosikkisi:))


Sain jonkin aikaa sitten Tylsän Mörököllin blogista Ilahdutus haasteen, johon lupailin vastata pääsiäisen jälkeen...no parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavassa haasteen säännöt:
Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, alla olevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa! Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä! Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.
Jatkan haastetta Innalle Mummin matkassa-blogiin. 
ps mul olis jo takataskus Sinulle yksi ilahdutus;)


Aurinkoista sunnuntaita:))