Kevään kukkijoita, taimirallia ja liljoille karhunpesä

Lummetulppaanit aloittavat kukintansa varhain, usein ne kukkivat parhaimmillaan juuri vapun seudussa. Pilvisinä päivinä ja öisin kukat ovat supussa, aurinkoisina päivinä kukat avautuvat lähes vaakatasoon. Nämä rakkaiden eläinystävieni haudalle istutetut lummetulppaanit ovat selvinneet hyvin lumettomasta talvesta havukatteen suojissa ja ovat kukkineet jo lähes viikon. Sydänkiven vasemmalla puolella pilkistää mukulaleinikin lehtiä.

Myös mukulaleinikit (Ranunculus ficaria) aloittavat kukintansa näin huhtikuun lopulla. 

Huhti-toukokuu on parasta vuokkojen aikaa. Ensimmäisen balkaninvuokon bongasin tulppaanin lehtien suojista. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät kuitenkin aina sinivuokot (Hepatica noblis), joita kasvaa eripuolilla pihamaata pensaiden alla. 

Tämän kuvan nappasin sireenipensaiden juurella kasvavista sinivuokoista, viedessäni pyykkiä kuivumaan. Tänään pyykit kuivuivatkin nopeasti, oli aurinkoista ja lämmintä.

Hyvänä kakkosena kukintansa aloittavat valkovuokot (Anemone nemorosa).

Valkovuokot ovat levittäytyneet pihakoivun juurelta vuosien mittaan laajemmalle alueelle ja 

alkavat pikku hiljaa muodostamaan kauniin kukkapeiton yhdessä idäsinililjojen (Scilla sibirica) kanssa pihakeinun ympäristöön. Keinuun on mukavaa istahtaa hetkeksi ihailemaan keväistä kukkamerta ja niissä pörrääviä öttiäisiä. Myös joenrannassa olevista mehiläispesistä saamme vieraita pihamaallemme. Tänä keväänä on ollut todella paljon liikkeellä nokkos- ja sitruunaperhosia. 

 Hyvä mesiapaja, parempi mieli:))

Taimiralli on alkanut. Lastaan keltaiset kottikärryt aamuisin täyteen taimia kasvihuoneeseen vietäväksi ja taas illalla takaisin huoneelle. Tänä aamuna sain lastata vielä neljä täyttä lastia, mutta huomenna määrä hieman pienenee, koska jätän jatkossa osan taimista myös yöksi kasvihuoneeseen, jos ei ole pakkasta luvassa. 

 Kasvihuoneesta puolestaan nostan ruukuissa kasvavat ruusut ja yrtit ulos päiväksi karaistumaan. Ruukut ovat painavia, joten kyllä tämä aamu- ja iltajumpasta käy;)

Orientaalililjojen kasvuvauhti on ollut huimaava. Pituutta on tullut liiankin kanssa, joten pystyssä pysymisen kanssa on jo niin ja näin! Tänään istutin osan liljoista isoon rottinkikoriin ja loput isoihin ruukkuihin. Isoja istutusastioita on ihan mahdotonta siirrellä päivittäin ulos ja sisälle, joten jätän ne myös yöksi ulos hyvin suojattuna. Tai ainakin yritän suojata ne hyvin...

 Pihasaunan veranta tarjoaa tuulensuojaa ja paksu vaahtomuovipatja lämpöä. 

 Kiedoin liljojen ympärille harson ja 

 peittelin vielä muutamalla villahuovalla. Aikamoinen viritys tästä liljojen "karhunpesästä" tuli!

 Kasvihuoneessa suojasin taimet isolla styroxlevyllä ja villapeitolla.

Onneksi ihan kaikkia ei tarvitse peitellä, kuten esimerkiksi näitä sarviorvokin taimia. Ovat viime vuotisten sarviorvokkien siementaimia, ensimmäiset jo availevat kukkanuppujaan.

Nämä kaunokaiset ostin viime viikolla Kukkatalosta. Istutin ne kirpparilta hankkimaani koriin.

 Ja kukas kaunokainen se täällä tiirailee?

Täplä nauttii olostaan venepeitteen päällä. Pääsiäisenä isäntä otti pois koko veneen peittäneen ison pressun ja laitoimme paikoilleen veneen oman, vain avoimen takaosan peittävän suojapeitteen. Täplä on löytänyt mukavan nukkuma- ja tarkkailupaikan itselleen. Eilen se katseli kiinnostuneena puuhiani, kun kunnostin aivan "venepergolan" vieressä olevan perennapenkin reunuksia. Monenlaista puuhaa riittää ja niihin on ollut mukava tarttua, kun olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä koko alkuviikon. 

Tervetuloa blogiini kaikki uudet lukijat,

mukavaa loppuviikkoa jokaiselle Teistä:))

Varhaisperunaa ekat rivit uuteen kasvimaahan

Kesäpaikkamme pihapiirissä on kolme peltolohkoa, joilla oli aiemmin kymmenisen vuotta hevosten laitumet. Nyt ne ovat olleet seitsemän vuotta kesannolla. Isäntä on leikannut niistä heinän pari kertaa kesässä. Kasvimaan perustaminen vanhaan peltomaahan on hidas prosessi, jos ei halua käyttää rikkakasvien hävittämiseen myrkkyjä. Haluamme kasvattaa ruokamme mahdollisimman luonnonmukaisesti, joten myrkyt eivät kuulu keinovalikoimaamme rikkakasvien ja tuholaisten torjunnassa. Meille sopiva keino on estää rikkakasvien valonsaanti peittämällä maa jollain katteella riittävän pitkäksi aikaa, että sitkeimpienkin rikkakasvien juuret näivettyvät.  Aikaahan siihen menee. Kuvassa näkyvä lohko on ollut peitettynä mansikkamaan katemuovilla kolme kesää. 

Käytin viikonlopusta suuren osan uuden kasvimaan kunnostamiseen. Peitetyn alueen reunoilla oli vahvaa juuristoa, minkä kitkemisessä oli vielä melkoinen homma. Juolavehnän ja vuohenputken juuret on syytä noukkia tarkasti, jo pienestäkin juurenpalasta ne aloittavat uuden kasvun. Vuohenputki ei sinänsä ole pelkkä rikkaruoho. Itse asiassa se kuuluu putkikasveihin kuten porkkana, palsternakka ja tilli. Vuohenputki sisältää paljon valkuaisainetta ja on hyvin ruokaisa kasvi, kypsennettynä se on maultaan mieto, porkkanaa muistuttava. Meillä sitä kasvaa riittävästi muuallakin, joten kasvimaalta se saa häädön. 

 Lauantaipäivän ahkeroituani lohko alkoi jo näyttää kelpo kasvimaalta:))

Laitoin uudet peitteet kasvimaan ympärille, koska muuten hyvin nopeasti kestorikkaruohot levittäytyisivät uudelleen puhdistetulle alueelle.

Koska peitettävät reunat ovat kapeita kaistoja, voi niiden peittämiseen käyttää vettäläpäisemättömiä muovipusseja. Muotoilin reunan loivaksi, jotta vesi ei jää muovien päälle seisomaan. Kivet pitävät hyvin pussit paikoillaan.

 Reunoja pidän peitettynä ainakin kaksi kesää. 

Muovit peitin vaahteranlehdillä. Niitä riittää, koska pellon reunalla kasvaa useampia isoja vaahteroita. Haravoin lehdet vanhan autopeitteen päälle, sillä saa kuljetettua kerralla melkoisen määrän lehtiä

Ilokseni minua tulivat tervehtimään läheisellä Isosuolla asustavat kurjet. 

Kuvan alareunassa näkyy koivun latvus. Päivän aikana koivikko vihertyi silmissä hiirenkorville!

 Heti sunnuntaiaamusta hain lisää koivunoksia toisen risuaidanteen tekemiseen. Vanha autonpeite on tosi kätevä niin haravoitujen lehtien kuin keveiden risujenkin kuljettamiseen.

Iltapäivällä oli aika istuttaa varhaisperunaa pari lyhyttä riviä juuri kunnostettuun kasvimaahan. Aiemmin olemme vallan kasvattaneet varhaisperunaksi Timoa. Halusimme kokeilla nyt jotain toista varhaisperunalajiketta ja valinta osui paljon kehuttuun Annabelleen. 

Ilta-aurinko oli jo laskenut, kun levitimme isännän kanssa harson kasvimaalle. Perunan lisäksi laiton jo hieman keltasipulia, porkkanaa ja persiljaa mullan alle. Kasvimaan takana näkyy uusi mansikkamuovilla peitetty lohko, minkä ympärille tein aamupäivällä risuaitakaaren.

Sillä aikaa kun puuhastelin kasvimaalla, isäntä laittoi viel yhden linnunpöntön sarkojen päässä kasvavaan raitaan. Pöntön kiinnitykseen hän käytti vanhoja lehmänketjuja. Nyt pönttö on tosi näppärä ottaa keväisin puhdistettavaksi. Tästä minä tykkään!

 Kuten myös näistä pikkuruisista scilloista syyshortensian juurella ja

 pihakaivon takana kukkivista valkovuokoista:))

Hups, kello vierähti jo maanantain puolelle. Laitoin leivinuuniin tulet vasta liki puolen yön, kun alkoi tuntumaan kovin viileältä tuvassa. Nyt pellit on turvallista sulkea.

Oikein mukavaa alkavaa Vappuviikkoa Sinulle!

Värikollaasi 228 LÄMMIN

Lämmin kevätpäivä houkutteli puuhastelemaan pihamaalle. Itseni tavoin jättipoimulehti (Alchemilla mollis) hikoili aurongonpaisteessa. Nautimme lämmöstä ja vuokkojen kukinnasta maistellessamme isännän tekemää simaa pihakeinussa, Hetkisen keinussa istuttuaan Helmin piti siirtyä keinun alle varjoon:)) 

Täältä löydät lisää lämpimiä värikollaaseja.

Virkatut kukkakranssit Ugin kukkamessuille ja ilahdutus haaste

Osallistuin helmikuussa Uudenkaupungin kukkamessujen järjestämään haasteeseen Puutarhani on linnani ja ilokseni sain palkinnoksi messuliput toukokuussa (23.5.-24.5. 2015) oleville messuille:))

Saas nähdä mihin olen taas kerran pääni pistänyt, koska lupauduin osallistumaan myös messuilla järjestettävään puutarhabloggaajien paneeliin! Hiukan jänskättää, mutta päätin, et rohkea rokan syö ja olenhan saanut niin hyvää palutetta rauniopuutarhastani, joten ehkäpä siitä ollaan kiinnostuneita myös messuilla.  Olen sommitellut muutamia kukkakranssimalleja, joita olis tarkoitus ottaa myös messuille mukaan. Halusin kuvata tekemäni kranssit luonnon valkovuokkojen kanssa, kotipihalla valkovuokot eivät ole viel kukassa, joten niitä piti lähteä etsimään muualta. 

 

Kaunis aurinkoinen päivä houkutteli lähtemään kuvausretkelle Wiurilan kartanon maille. Parhaillaan kartanon ympäristössä kukkii valtoimenaan idänsinililja (Scilla siberica). Puistossa on useiden aarien alueita yhtenä sinisenä mattona, huikaisevan kaunis näky!

Huhti-toukokuussa myös sini- ja valkovuokot kukkivat valtoimenaan runsaspuisessa puistikossa. Vielä tänään sain hakemalla hakea valkovuokkoja kuvausrekvisiitaksi. 

 Täältä, Virkkuukoukulla tehtyä sivulta, löydät lisää kukkakransseja. 

Olisi mukava kuulla, mikä niistä on Sinun suosikkisi:))

Sain jonkin aikaa sitten Tylsän Mörököllin blogista Ilahdutus haasteen, johon lupailin vastata pääsiäisen jälkeen...no parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavassa haasteen säännöt:

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, alla olevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa! Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä! Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Jatkan haastetta Innalle Mummin matkassa-blogiin. 

ps mul olis jo takataskus Sinulle yksi ilahdutus;)

Aurinkoista sunnuntaita:))

Äitini rakasti valkovuokkoja

Aamu valkeni aurinkoisena, ihastelin riukuaidan luomaa kaunista varjoa kerätessäni valkovuokkoja äitini haudalle. Taas niin monet muistot valtasivat mieleni. Muistan elävästi miten äitini pyysi minua keräämään vesiheinää verannan vanhan kivijalan kupeesta sikotarhaan vietäväksi. Nyt sikotarhassa leviää äitini sinne istuttamat valkovuokot.

 Aurinkoista äitienpäivää:))

Viinasillassa kevät jo pitkällä

Tulimme Viinasiltaan, lapsuudenkotiini illalla. Täällä Itä-Hämeessä kevät näyttää olevan hieman pidemmällä kuin Varsinais-Suomessa. Ihana aurinkoinen iltapäivä, olisi ollut tietty mukavampaa puuhastella puutarhassa autossa istumisen sijaan. Toisaalta oli mielenkiintoista seurata auton ikkunasta, miten luonto on hiljalleen heräämässä kesään ja ihmisetkin, Heinolassa näimme ensimmäiset ihmis uimarit Päijänteessä.

Oli ihanaa kierrellä pitkästä aikaa niin rakkaalla pihamaalla. Minulle on tullut tavaksi kiertää talo ihan ensimmäisenä ja tarkistaa et kaikki ikkunat ovat ylhäällä! Ikkunat ehjinä, lukot paikoillaan, aina ei näin ole ollut talven jäljiltä. Kaivon takana minua odotti mieluinen yllätys: valkovuokot kukkivat jo täysiään. 

Raparperit ovat muhkeina nousemassa, ehkäpä saan jo ensi viikolla tehtyä pienen sopan. Kuritin syksyllä raparperipenkkiä jakamalla isoja juurakoita pienemmiksi. Juurakot eivät joutuneet kompostiin, vaan värjärin pataan. Raparperipenkki on vanha ja vaatii edelleen jakamista, joten tulevana kesänäkin pääsen värjäämään raparperilla. 

Tuomissa on jo isot silmut kuten lehtikuusissakin. Päivällä tein kierroksen kotipihalla ja siellä lehtikuuset vielä talviunessa. Pellolla näkyy helmikuussa kaatamiemme haapojen oksia, jänöillä on ollut herkkupöytä katettuna. Harmittavan paljon oksia on kuitenkin viel korjattavaksi, isäntä jo suunnitteli nuotion polttoa joku ilta. Ilta olisi ollut aivan tyyni, ihanteellinen nuotion teolle, mut on jo myöhä ja aamulla aikainen ylösnousu sahaushommiin.

Helmi löysi pollea varten kuivamassa olleet leivät tuvasta ja käytti heti tilaisuutta hyväkseen. Helmi oli pentu iässä ensimmäiset 5 kukautta Viinasillassa ja siksi se varmaan nauttii täällä olosta ihan yhtä paljon kuin minäkin:))

Kevään ensi airueet Beauvaisissa

Eilisellä kävelyretkellä saimme ihailla narsissimerta isojen puiden siimeksessä ja tänään kaupungilta palattuamme näimme ensimmäiset valkovuokot ja kevätesikot metsän reunassa. Kotomaassa saamme viellä hetkisen odotella vuokkojen ja esikoiden kukintaa. Mukavalta tuntui nähdä myös Marseillessa ensimmäiset pääskyset viime viikolla ja täällä eilen västäräkkejä. Matkalla ovat siis jo koto Suomeen:)) 

 Aamulla lapsukaiset lensivät Valensian lämpöön ansaitulle lomalle ja me isännän kanssa seikkailimme kahdestaan kaupungilla. Tuttuun tapaamme aloitimme tutustumalla Beauvaisin Saint-Pierren katetraaliin. Katetraali on hyvin vanha, sitä on alettu rakentamaan jo 900 luvulla. Katetraalia restauroidaan parhaillaan, joten joitakin osia siitä oli suljettuna korjaustöiden vuoksi. Meitä kiinnosti erityisesti nähdä katetraalissa oleva astronominen kello.



Kello oli todella mielenkiintoinen ja kaunis. Sen erikoisuutena on 24 tuntinen kellotaulu, jossa keskipäivä on asetettu alas (aurinko) ja keskiyö ylös (nouseva kuu). Keskellä on kuva Kristuksesta opettajana kirja kädessään. Kirjan kannessa on kaksi kreikkalaista aakkosta, alfa ja omega, ensimmäinen ja viimeinen. Kristus sanoo:" Minä olen alku ja loppu". Hän on siis ajan Herra. Kellotaulua ympäröi 12 opetuslapsen kuvat. He pitävät käsissään nauhaa, jossa lukee otteita Isä meidän rukouksesta. Kellotaulun alapuolelle on sijoitettu symmetrisesti erilaisia aikaa ja taivaankappaleiden liikkeitä kuvaavia "kellotauluja". Kellossa oli niin paljon pieniä yksityiskohtia, että oli ihan pakko ostaa siitä kertova kirjanen, muuten olisimme saaneet viettää lopun päivää sitä tutkimassa.

Katetraalita suuntasimme askeleemme Rue du 27 Juinille, jolta löytyy kaupungin vanhimmat asuintalot. Opaslehtisen mukaan niistä löytyy ensimmäiset maininnat jo 1400 luvun lopulta. Beauvais, kuten monet muutkin Pohjois-Ranskan kaupungit tuhoutuivat pahoin Toisen maailmansodan aikana ja niiden rakennuskanta on suurelta osin peräisin sodan jälkeisiltä vuosilta.  

 

 

 

Rue du 27 oli todella ihastuttava. Useissa taloissa oli erilaisia koristekuvioita, verstailla ja kauppaliikkeillä oli vanhantyylisiä opaskilpiä oviensa pielessä. Kadulle asti saattoi kuulla kuvanveistäjien naputusta heidän työstäessään patsaita pienessä työsalissa. Löytyipä kadun päästä viehättävä pikku ravintolakin "lasituoleineen". Sisälle en tohtinut astua, vaan tyydyin ihastelemaan kaunista kattausta ikkunan takaa.

Tänään vietimme viimeistä lomapäiväämme Ranskassa, aamulla lennämme Tukolmaan.