Lapiohommia viikon varrelta ja pihakierros hallayön jälkeen

Alkuviikosta metsästin varjon lailla vuorikaunokin alkuja (Centaurea montana) ympäri pihamaata. Aikojen saatossa olisi saanut moni kasvi jäädä istuttamatta, niistä yksi on vuorikaunokki. Tyhmyyksissäni siirsin sitä vielä kotipihalta kesäkotimme muhevaan multamaahan, missä se leviää hullunlailla. Vuorikaunokki leviää tehokkaasti sekä siemenistä että juuriversojensa avulla. Kotipihalla olen onnistunut hieman paremmin estämään sen leviämistä leikkaamalla kukkavarret kukinnan jälkeen. Kesäkodissa tämä ei aina onnistu ja niinpä vuorikaunokki on päässyt siementämään. Lopulta tajusin hävittää vuorikaunokin kukkapenkeistä ja metsäpuutarhasta. Nyt sitten joka kevät kuljen pitkin pihaa kaivelemassa pikku taimia. Saa nähdä kumman sitekeys kestää pidempään, vuorikaunokin vai minun;)

Kevät on myös hyvää aikaa jakaa ja siirtää kasveja ennen niiden kasvuun lähtöä. Tämän vanhan valkonarsissipenkin kanssa olen jo vähän myöhässä. Sipulit olisi varmaan parempi nostaa ja jakaa syksyllä, mut silloin minulla ei ole siihen mahdollisuutta.  Olen aiemminkin nostanut sipuleita ylös näin keväällä ja hyvin ovat kasvuaan jatkaneet uudessa kasvupaikassaan.

Sipulit ovat jo aivan liian tiuhassa, parhaimmillaan laskin  niitä olevan neljässä kerroksessa! Lajike on kyl sitkeä, tästä tilanahtaudesta huolimatta tämä vanha valkonarsissilajike kukkii ruhtinaallisesti joka kesäkuu. Sain jakosipuleita niin paljon, et otin niitä myös kotipihalle istutettavaksi.

Suurimman osan istutin kuitenkin kesäkotimme hulevesipenkkiin. 

Näin keväällä alue näyttää vielä kovin aneemiselta, mutta kuinka rehevältä alue näyttääkään keskikesällä, sitä voit käydä ihastelemassa vaikka täällä klik!

Nuo pitkät kepit ovat merkkeinä tulevan kesän kaivuu-urakalle. Kyl lapio saa heilua ahkerasti, että saan kaivettua koko tuon merkityn alueen. Täytyy myöntää, et joskus tulee mieleen vuokrata pikku kaivinkone urakkaa helpottamaan!

Hulevesi penkissä hyvin viihtyvä unelmatädyke (Veronica gentianoides) on levinnyt jo sen verran, että siirrän siitä yhden mättään kotipihaan.  Unelmatädykettä on helppo jakaa tarvittaessa lehtiruusukkeista kukinnan jälkeen. Muista tädykkeistä poiketen unelmatädykkeen herkkä kaunis kukinta kesä-toukokuun vaihteessa on melko lyhytkestoinen. Sen matala kirjava lehdistö on mielestäni kaunis.  

 

Lapioni kävi myös harjaneilikoiden kimppuun. Kesäkotimme pihamaalla kasvaa siellä täällä vanhaa harjaneilikkalajiketta. Siirrän aina välillä niitä myös perennapenkkiin. 

  

Tulimme torstaina kotiin ja heti eilen jatkoin lapiohommia kotipihalla. Olin laittanut syksyllä nuorten hääjuhlissa koristeina olleet ruohosipulit ja komeamaksaruohot talvetimaan ruukuissaan kohopenkkiin. Nyt oli aika nostaa ne ylös. Ruohosipulit aion istuttaa tänään reunuskasviksi yrttipenkkiin ja 

 komeamaksaruohot jaan, että saan niistä jaksotaimia kesäkotiin vietäväksi.

 Arvaatko mitä vadissa on?

Aivan oikein, raparperin juuriahan ne ovat. Nostin yhden ison raparperin ylös ja jaoin sen  pienemmäksi.  Käytän raparperin juuria villalankojen värjäämiseen. Värjäys sivustolla "Vihreät kasvit värjärin padassa" olen kertonut hieman enempi raparperista ja sen käytöstä villalankojen värjäämisessä. Klik!  http://viinasilta.blogspot.com/p/blog-page_16.html

Aamulla herätessä hieman jännitti millaista tuhoa hallayö oli saanut aikaiseksi. Heti aamukahvin juotuani lähdin kiertelemään pihamaalle. Sadevesiastiat olivat paksussa jäässä ja lumikiteitä oli kasvien lehdillä vielä seitsemältä. 

 Helmi koirulimme haudalle syksyllä istuttamani tulput kumarsivat nöyrästi hallaherran edessä,

kompostialueen tulppaanit kohottautuvat kohti uutta päivää, 

josko aamun aurinko sulattaisi kuuran ja soisi lämpöään.

 Yrttitarhassa vinhaan kasvuvauhtiin päässeet saksakirvelit kärvistelivät kylmyydessä, 

sen sijaan lipstikka ei näytä olevan moksiskaan hallaherran yöllisestä kurituksesta!

Valkovuokot ja scillat ovat saaneet myös tuta kylmyyden.

Entä mikä on tilanne marja- ja hedelmätarhassa?

Punaherukan kukintoja on kylmä näppäissyt.

Koko eilisen päivän aina luumupuiden ohi kulkiessani varoitelin niitä avaamasta pulleita nuppujaan. Hallaherra olisi tulossa vierailulle!

Toivottavasti nuput ovat säästyneet ja saisimme hieman lämpimämpää ja tyyntä, että pölyttäjät pääsisivät lentoon ja työn touhuun.

 Puiden kukinta ei vielä näin vähästä hätkähdä. 

Piskuinen pihakuusemme on täpösen täynnä kukkia. Tänä vuonna onkin luvassa erittäin runsas kukinta Luonnonvarakeskuksen uutisoinnin perusteella. Sitä todistaa pihakuusemmekin:))

Terttuseljan kukintojen takaa häämöttää omenapuut. Onneksi ne eivät ole intoutuneet huhtikuun lämmöstä, vaan viisaasti odottavat vielä muutaman hetken ennen kukkanuppujensa avaamista.

Seljan alta kulkien suunnistin kasvihuoneelle,

missä alppikärhö on lähtenyt terhakkaaseen kasvuun huhtikuisen jakamisen jälkeen. 

Taustalla lasin alla suojassa keltasipulit, retiisin ja porkkanan taimet voivat hyvin. Kohta pääsen niitä  jo harventamaankin.

Silpoydinherneetkin näyttävät hyvinvoivilta:))

Osa alppikärhön jakotaimista on tehnyt muutaman kukankin. Taidanpa antaa niiden olla, vaikka ne varmaan hieman haittaavakin taimen juurtumista. 

Tästä hallayöstä pihamaamme kasvit taisivat vielä selvitä!

Miten hallaherra kohteli sinun kukkia ja viljelyksiä?

Takapellon mansikkamailla muistoissani

Muutamana päivänä olemme Helmin kanssa käyneet Takametsässä sienessä. Moni kulkija on varmaan vuosien myötä ihmetellyt näitä isoja sammaloituneita kivikasoja, joita on lukuisia noin 1½ hehtaarin alalla. Muistoissani palaan lapsuuteni kesiin. Pieni Arabian kukkakuppi kädessäni kuljen paljasjaloin näillä samoilla tienoilla, kiviröykkiöt ovat vielä paljaina ja niiden ympäristö punaisenaan mansikoita, saan nopeasti pikkuisen kuppini täyteen. Lehmät laiduntavat pellolla, osa märehtii raukeana makoillen vihreällä nurmella. Mikään ei riko keskipäivän hiljaisuutta, linnutkin ovat hiljaa aamuisen konserttonsa uuvuttamina. Myös isäni työtoveri Tiina, suomenhevonen, on saanut ansaitun vapaan heinänajon juuri loputtua. Istahdan kiville ja pian Tiina jo tuleekin tervehtimään, vaimea hörähdys, josko Omalla olisi pala leipää muassaan. Havahdun, nyt entisellä Takapellolla kasvaa vankka kuusikko, menneestä muistuttavat enää nämä lukuisat kivikasat ja pitkät sammaloituneet kiviaidat entisten sarkojen laidoilla. Vain ne ovat jäljellä niistä tuhansista työtunneista, mitä vanhempani tällä pellolla uurastivat aikoinaan.

Tässä pikku Oma äidin parhaan lypsylehmän,Tähikin, kanssa juuri samoilla jalansijoilla, josta otin kuvan sammaloituneesta kiviröykkiöstä. Kello Tähikin kaulassa ilmaisee hänen olleen lehmälauman arvonsa tunteva johtaja. 

Vuosikymmeniin ei enää näillämain ole ollut metsämansikoita kuten lapuudessani, sen sijaan veriseitikit viihtyvät kuusikon paksussa sammalpeitteessä. Niitä keräsin kotiin viemisiksi. Omasta on kasvanut takamaiden salaperäinen, höyryävien patojen äärellä hyörivä noitanainen.  

Varmaan jo keskiajalla värjärit osasivat näilläkin leveyksillä hyödyntää raparperin oksaalihappoa väriliemissään. Siispä minunkin padassani lankoihin värit kiinnittyvät raparperin salaisilla voimilla. Toisessa padassa höyryää liekoliemi. Mittumaarina käyskentelin mielikuvissani liekoseppel vyötäillä taikojani tekemässä, nyt liekot vaalenevat padassani vapauttaen salaiset voimansa värien painamiseen lankoihini.

 Kivimuurien keskeltä nousevat savuhaiut ilmaisevat satunnaisille ohikulkijoille noidan keittelevän liemiään. 

 

 Seuraavana päivänä heillä onkin sitten taas ihailtavaa ja ihmeteltävää veräjällä, turvallisen matkan päässä noidan padoista;) 

ps. teen myöhemmin ihan asiallisenkin postauksen luonnonpuretteiden käytöstä värjäyksessä. Orrella vyyhdit vasemmalta lukien: kokenilli+veriseitikiliemi rapsu puretus, veriseitikki aluna, veriseitikki rapsu, krappi aluna, krappi rapsu, krappi lieko, krappi aluna, krappi 2jv aluna, krappi 2jv lieko, krappi 1 jv lieko, krappi 1jv rapsu, veriseitikki rapsu, seitikki mix rapsu.

Iloitsen uusista lukijoistani, olette tervetulleita Ilonan värimaailmaan:))

Värikollaasi Tuoksuja

 Viikon värit ovat nimeltään "appelsiini". 

Täältä löydät lisää värikollaaseja.

Työleiriläisten päivä, ei paha ollenkaan

Winebridgen ikkuna pukeutui kesäasuunsa. Pieni kierros pihamaalla tuotti kauniin kuvasadon. Kylätien varressa kukkivat kevätesikot (Primula veris) ja hämyvuokot (Anemone nemorosa), valkovuokon sinertäväkukkainen muunnos. Hämyvuokko on ihanteellinen maanpeittokasvi metsäpuutarhaan, se viihtyy puolivarjossa jopa varjossa. Narsissit ovat suurimmaksi osaksi vielä nupuilla. Vanhassa kivijalassa kukkivat kevätkaihonkukat (Omphalodes verna).

Kitketty raparperipenkki sai pienen kompostilisän. Mieli tekisi kovasti raparperipiirakkaa, mut leivinuunia ei tullut lämmitetyksi tänään, isäntä teki eilen lanttukukon uunissa ja minä pöhkö en laittanut samalla piirakkaa uuniin! 

Lanttukukon voimalla isäntä on koko päivän sahannut syksyllä kaadettua pihakoivua polttopuiksi. Hakettimella oksat silputaan oivaksi katteeksi pensaille.

Huilitauolla kävimme Helmin kanssa keinumassa naapurin puutarhakeinussa. Täällä on jo melko paljon itikoita, joten Helmi piehtaroi alvariinsa päästäkseen eroon inisijöistä ja turkki on sitten sen näköinen.

Viinasillassa kevät jo pitkällä

Tulimme Viinasiltaan, lapsuudenkotiini illalla. Täällä Itä-Hämeessä kevät näyttää olevan hieman pidemmällä kuin Varsinais-Suomessa. Ihana aurinkoinen iltapäivä, olisi ollut tietty mukavampaa puuhastella puutarhassa autossa istumisen sijaan. Toisaalta oli mielenkiintoista seurata auton ikkunasta, miten luonto on hiljalleen heräämässä kesään ja ihmisetkin, Heinolassa näimme ensimmäiset ihmis uimarit Päijänteessä.

Oli ihanaa kierrellä pitkästä aikaa niin rakkaalla pihamaalla. Minulle on tullut tavaksi kiertää talo ihan ensimmäisenä ja tarkistaa et kaikki ikkunat ovat ylhäällä! Ikkunat ehjinä, lukot paikoillaan, aina ei näin ole ollut talven jäljiltä. Kaivon takana minua odotti mieluinen yllätys: valkovuokot kukkivat jo täysiään. 

Raparperit ovat muhkeina nousemassa, ehkäpä saan jo ensi viikolla tehtyä pienen sopan. Kuritin syksyllä raparperipenkkiä jakamalla isoja juurakoita pienemmiksi. Juurakot eivät joutuneet kompostiin, vaan värjärin pataan. Raparperipenkki on vanha ja vaatii edelleen jakamista, joten tulevana kesänäkin pääsen värjäämään raparperilla. 

Tuomissa on jo isot silmut kuten lehtikuusissakin. Päivällä tein kierroksen kotipihalla ja siellä lehtikuuset vielä talviunessa. Pellolla näkyy helmikuussa kaatamiemme haapojen oksia, jänöillä on ollut herkkupöytä katettuna. Harmittavan paljon oksia on kuitenkin viel korjattavaksi, isäntä jo suunnitteli nuotion polttoa joku ilta. Ilta olisi ollut aivan tyyni, ihanteellinen nuotion teolle, mut on jo myöhä ja aamulla aikainen ylösnousu sahaushommiin.

Helmi löysi pollea varten kuivamassa olleet leivät tuvasta ja käytti heti tilaisuutta hyväkseen. Helmi oli pentu iässä ensimmäiset 5 kukautta Viinasillassa ja siksi se varmaan nauttii täällä olosta ihan yhtä paljon kuin minäkin:))

Värjärin kotiinpaluu

Mökkireissu venyi suunnitellusta viikosta kahdeksi, ei haittaa kun kotiintuomisina oli 30 vyyhteä toinen toistaankin kauniimpia villalankoja. Keittiössä aamuhämärissä otetussa kuvassa kaikki värit eivät valitettavasti toistu niin kauniina mitä ne todella ovat. Nyt langat saavat vielä kuivua orsilla muutaman päivän ennen kuin alan vyyhtimään ne uudelleen myyntiä varten. Osa lankoista päätyy tietty myös tyttäreni keinutuolimattoon. Tarkoituksenani on tehdä tarkempi postaus värjäyksistä vielä myöhemmin kun on hiukan enempi aikaa. Nyt tulevat päivät ovat mukavan kiireisiä, sillä tavoitteenani on pitää Värjärin Puodin avajaiset to 15.11.2012.

Värjärin yllätti öinen lumisade

Ilmojen puolesta viikonvaihde oli mitä loistavinta aikaa värjätä villalankoja. Kaivoin sunnuntaina ison raparperinjuurakon ja keitin siitä vahvan väriliemen. Seisotin yön yli ja värjäsin ilman puretusta harmaita ja luonnonvalkoisia vyyhtejä. Raparperissa on niin paljon oksaalihappoa, että muuta puretusainetta villan värjäyksessä ei enää tarvitse käyttää sen lisäksi. Harmaat vyyhdet värjäytyivät kauniin harmaanvihreiksi ja vaaleat tumman keltaisiksi. Alla olevassa kuvassa pesuvadissa raparperilla värjättyjen lankojen lisäksi oikeassa reunassa krappijuurella värjätty harmaa vyyhti.

Olin kerännyt kaatamastamme pihakoivusta karvejäkälää aiemmalla reissulla leivinuunin päällee kuivumaan. Keitin jäkälää pari tuntia ja värjäsin ilman purtetusta harmaita ja vaaleita vyyhtejä. Sain kauniita ruskean eri sävyjä lankoihini. Tänäin olen värjännyt lisää karvejäkälällä rautapadassa ja harmaa lanka näyttäisi varjäytyvän todella kauniin ruskeaksi. Annan lankojen olla vielä yön yli värjäysliemessään.

Mukava käydä välillä ihmisten ilmoillakin. Paikallisessa kirjastossa on hyvä palvelu ja langatonyhteys, jota tietty heti käytin hyväkseni. Nyt askeleet suuntaavat kirkkomaalle hakemaan haudoilta pois palaneet kynttilät.