Keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) availevat ensimmäisi kukkiaan sarkojen välisessä kapeassa kosteikossa. Pieni kosteikko on syntynyt sarkojen välisen ojan mentyä osittain tukkoon. Kymmenisen vuotta sitten toin talasrannasta muutaman keltakurjenmiekan juurakon ja ne ovat levinneet komeaksi kasvustoksi.
Tässä näkymä metsäpuutarhan reunasta kosteikolle päin. Kosteikon alkupäässä laakean kiven ympärillä kasvaa kultapalloa (Rudbeckia laciniata, lajike Goldball). Kultapallon ja kurjenmiekkojen välissä kasvaa mesiangervoa. Alueelle voisi hyvinkin hankkia lisää erilaisia kurjenmiekkoja ja muita kosteikkokasveja.
Isäni on istuttanut aikoinaan kylätien ja saran väliin jäävään noin 5 metriä leveään kaistaleeseen lehtipuukujanteen. Kujanteessa kasvaa kaksi raitaa, useampi vaahtera, pari pihlajaa sekä koivuja hieman taaempana aivan kylätien laidassa. Ostettuamme paikan 2003 heti ensitöiksemme raivasimme talkoilla puiden välistä pois pajukon. Pajut haketettiin ja hake levitettiin puiden alle. Muutaman vuoden päästä aloin istuttamaan puiden väliin erilaisia varjossa viihtyviä perennoja. Jokaisessa välissä kasvaa joitakin perennoja yhdessä luonnonkasvien kanssa. Kuva on otettu tänään raidan ja vaahteran välistä. Toukokuussa raidan juurella kukkivat kevätesikot (Primula veris) ja hämyvuokot (Anemone nemorosa). Nyt kukintavuorossa puna-ailakki, vuorikaunokki ja metsäkurjenpolvet. Vuoroaan odottaa mm. maitohorsma (Chamerion angustifolium) ja etualalla näkyvä helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea). Lehtipuiden joukkoon on kasvanut myös pieniä kuusia, jotka kaadamme nyt kesällä pois.
Isäntä ajoi eilen sarkojen heinän, joten sain paljon viherkatetta kasvimaalle ja perennapenkkeihin. Talon nurkalta otetussa kuvassa pienen potagerini takana näkyy kylätienpuoleinen sarka. Keskellä oleva "pöheikkö" on kultapallo- ja mesiangervokasvusto kosteikon alkupäässä.
Kasvimaan kitkeminen ei ole lempipuuhiani ja tilannetta ei yhtään auttanut itikka-armeija, joka vainosi taukkoamatta. Ei auttanut muu kuin sytyttää hyttyssavut kasvimaalle, johan helpotti!
Tänään olikin jo ihan toista, aurinko paistoi ja pieni tuulenvire piti itikat poissa. Tämän päivän suurin urakka oli vanhan villiviinin poistaminen aitan päädystä. Olikin tosi mukava päivä, ensimmäinen oikea kesäpäivä!
Humalalle pystytin kaksi salkoa. Saas nähdä saanko koskaan humalasalkoistani yhtä korkeita kuin isäni aikoinaan. Alapuolella oleva kuva isän humalasalkosta joskus -80-luvun lopulta.
Kuvassa näkyy myös kuinka mahtava villiviini oli aikoinaan.
Nyt villiviinistä enää jäljellä vain muisto ja sen tilalle laitoin aitan seinustalle penkin. Minulla pitää olla vähän jokapuolella pihaa erilaisia istumapaikkoja, missä voin välillä levähtää ja nauttia kätteni töistä.
Pihapiirissämme kasvaa paljon syreenejä. Pihasyreenit (Syringa vulgaris) ovat juuri lopettelemassa harvinaisen pitkään jatkunutta kukintaansa. Nyt kukintaansa aloittelee unkarinsyreeni (Syringa josikaea) pihatiemme varrella. Kolmanneksi syreenilajiksi sain lauantaina blogiystävältäni kaksi koreansyreenia (Syringa wolfii), joten syreenien kukinta-aika tulee jatkossa kestämään pihapiirissämme entistäkin kauemmin.
Ilona, istumapaikkoja pitää tosiaan olla pihalla useita, mutta kummasti se peffa sopeutuu myös kivellä istumiseen. On sulla nättiä!
VastaaPoistaaivan niin! omalla tavallaan vanhojen maalaistalojen pihapiirit ovat ilo silmälle, jos hiukan edes nurkkia on kohennettu, niis on ihan oma henki. yritän valita tänne vanhoja maatiaiskaveja, jos joitain istutan.
PoistaTellä on kaunis pihapiiri. Ostimme tämän talon 13 vuotta sitten. Tontti on pieni ja sitä ympäröi nyt suuret puut. Etupihaa reunustavat pihlajat, jotka nyt ovat menneet aika surkeiksi. On todella mietittävä, mitä niiden kanssa tekee. Varsinaisella pihalla on valtavan suuri Salava, joka on mennyt todella pahan näköiseksi, se me joudutaan syksyn kuluessa poistamaan. Olemme mietineet, mitä tilalle? Syreenit voisivat olla yksi vaihtoehto. Kiitos 'pihakierroksestasi'.
VastaaPoistakiitos Kankuritar! suunnilleen samoihin aikoihin olemme paikat hankkineet. kylätien laidassa kavava pihlaja oli paikallaan jo kun itse olin lapsi eli se on ainakin 60 vuotta, toki monen mielestä vähän ränsistyneen näköinen, keväällä taas isäntä kaatoi siitä yhden haaran, näköjään kovasti innostui uutta kasvattamaan! mielestäni puissa kuten ihmisissäkin saa ikä näkyä. eri ikäisistä kasveista tulee sitä "kerroksellisuutta" pihapiiriin, mikä tuntuu olevan tämänpäivän trendi ilmaisu.
Poistajos mietitte syreenien hankkimista, niin tutustuppa koreansyreeniin,todella kaunis ja mesestyy siel pohjoisessakin.
Syreenit ovat niin kauniita ja mikä ihana tuoksu...ei ollenkaan niin päällekäyvää kuin tuomen tai pihlajan :)
VastaaPoistaHyvä, kun välillä maltat itsekin istahtaa ja nauttia kauniista pihapiiristänne.
totta, syreenien tuoksu on miellyttävä. meil kasvaa myös tuomia ja pihlajia, mut hivenen kauempana "porraspielestä". kotipihlajaa on ammoisista ajoista lähtien pidetty pyhänä puuna, sen uskotaan myös suojelevan taikuutta vastaan ja tuovan onnea taloon. maalaistalojen pihapiiriin pihlajat ovat varmaan kuuluneet aina myös siksi, että siitä saatiin tehtyä esim. kestävät haravanpiikit ja reen aisat.
Poistapenkkejä ja erilaisia istumapaikkoja on ympäriinsä, joten hyvinkin maltan!
Onpa rehevää ja kaunista! Sääli upeaa villiviiniä, oliko se mennyt huonoon kuntoon vai miksi hävitit sen?
VastaaPoistarehevyydestä saa kiittää erinomaista multavaa maata! villiviini oli isäni aikoinaan istuttama, se kärsi muutamia vuosia sitten olleesta kylmästä talvesta ja suurin osa siitä kuoli silloin. en ole vain saanut aikaiseksi ottaa sitä alas seinustalta aiemmin, koska arvelin istuttamani uuden taimen kasvavan sitä myöden. sain kuitenkin oppia kantapään kautta, et uusi istuttamani viini hakeutuikin seinään kuolleen oksiston taakse! päädyin sirtämään nuoren villiviinin alun Rauniopuutarhan muuriin kiipeilemään ja jättää aitan pääty vapaaksi. sitäpaiti eiköhän nuo humalasalot riitä ja toisessa päädyssä kasvaa myös piippuköynnös.
PoistaIhana postaus! Erittäin kaunis kuva potagerista, voi noita söpöjä laukan kukkia<3
VastaaPoistavoi miten mukavaa et tykkäsit Minna:)) mini potagerini on ehkäpä juuri nyt kauneimmillaan. ruohosipulista olen jo yhden sadon laittanut pakkseen, aina myös annan osan kukkia, tykkään niistä kovin.
PoistaRakastan keltakurjenmiekkoja, en vain ole onnistunut kotiuttaa niitä omaan puutarhaan. Pitää vielä yrittää, kosteikkoon.mukavaa heinäkuutä sinnepäin!
VastaaPoistavoisit yrittää istuttaa niitä mökkirantaan, siel voisivat viihtyä. nyt kelpaa kun aurinko vidoinkin paistaa
Poista