sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden viimeisenä päivänä

Havahduin hivenen liian myöhään syksyllä kukkasipulien hyötämiseen. Alunperin olin suunnitellut hyötäväni kieloja joulukukiksi. Joulukielojen hyötäminen jäi, koska mennessämme kaivamaan juuria loka-marraskuun vaihteessa, ikävä näky odotti meitä, kasvuston päälle oli ajettu siirtomaata. Vasta marraskuun lopulla käydessäni Kukkatalossa mieleeni juolahti, että voisin yrittää hyötää hyvällä alennuksella myytävistä kevään kukkasipuleista joulukukat. Kukkasipulien hyötö on mielenkiintoista ja lopulta varsin yksinkertaista, jos vain malttaa noudattaa muutamia yksinkertaisia ohjeita. Sipulit juurtuvat parhaiten viileässä ja pimeässä noin 10- 12 viikossa. Kun sipuleista on työntynyt esiin parin sentin mittainen itu, ne voi tuoda lämpimään. Koska laitoin sipulit hyötymään kovin myöhään, niin vasta muutama tulpaani on aloittamassa kukintaansa. Tulppaanien piti olla kerrottuja valkoisia, mutta sipulit ovat menneet sekaisin laatikoissa. Kyllä minulle kelpaa hyvin keltaisetkin, piristävät kummasti kukkaikkunaa nekin! Niiden takana näkyy helmililjojen tiippoja, josko ne ehtisivät kukkaan loppiaiseksi tai viimeistään anopin syntymäpäiväksi. Olisi niin hauskaa viedä itse hyödetyistä sipuleista tehty kukka-asetelma lahjaksi:))
Pihamaalle tein tänä vuonna hyvin yksinkertaiset asetelmat. Jokiahteilla syysmyrskyt ovat kaataneet muutamia isoja katajia. Mielestäni pelkät katajanoksat ovat kauniita, ne eivät kaipaa mitään muuta.
Porrashavut vähentävät hieman kuran kulkeutumista huoneelle. Tuohikoriin asettelin puolukan- ja mustikanvarpuja, yksinkertainen on kaunista. Kesällä löysin kirpparilta 2 eurolla ison lyhdyn. Siinä on hyvä polttaa isoja öljykynttilöitä. 
Näin vuodenvaihteessa poltamme kynttilöitä yötä päivää parin viikon ajan ulkolyhdyissä, joita löytyy kymmenkunta eripuolilta pihamaata.
Katajien lisäksi myös männyistä on katkennut isoja oksia. Ne ovat korvanneet perinteiset pikkukuuset pihasaunan verannan kukkalavan talvisomistuksessa. Männynoksa ja lyhty tuovat mukavaa itämaista tunnelmaa verannalle. Itämaisessa puutarhassa alunperin lyhdyt ovat valaisseet polun teehuoneelle, meillä lyhdyt valaisevat saunapolun. Sen verran täälläkin on satanut lunta, että pieni katolta pudonneista lumista koottu lumikasa on vielä sulamatta!
Kerään kesän mittaan kasveja kuivumaan eri tarkoituksiin, syötäväksi, lankojen värjäämiseen ja kuivakukiksi. Sisäeteisen nurkkapöydän kuivakukka-asetelmassa on nukkajäkkärää, mäkimeiramia, iisoppia, keltasipulin kukkia, piparminttua ja salviaa. 
Martta Wendelin- kalenterien joulukuun kalenterikuvat somistavat keittiön ilmoitustaulua. Voin sydämestäni yhtyä kalenterin takakannessa olevaan tekstiin: "Martta Wendelin maalasi suomalaisuuden sielunmaiseman, käsityksensä hyvästä elämästä. Hän kuvasi oman aikansa arvomaailmaa, ihanteita ja tunnelmia, mutta vieläkin sukupolvi toisensa jälkeen löytää hänet uudelleen. Lempeät kesäpäivät, kirkassilmäiset lapset, lumiset kirkkomatkat ja jouluenkelit ovat syvälle pirtynyttä onnen kuvastoa, jonka taika elää."  
Joka vuosi toivon joulupukilta juuri Wendelinin kalenteria lahjaksi. Olen ollut ilmeisen kiltti, koska kalenterin olen saanut lahjaksi monena jouluna, niin nytkin.
 Rakastan näitä kalentereita ja niiden antajia! 
Myös isäntä sai lahjaksi tyttäreltämme kalenterin. Miten iloinen olinkaan huomatessani Rauniopuutarhan pääseen sen kansikuvaan.

Hyvää tulevaa vuotta teille kaikille 

 Tervetuloa Uusi Vuosi 2018!





tiistai 26. joulukuuta 2017

Perheemme perinteinen Tapaninpäivän vietto

Jouluseimi kuuluu osana kotimme jouluperinteisiin. Ensimmäisen seimen rakensimme yhdessä lasten kanssa heidän ollessaan pieniä keittiön seinässä olevaan syvennykseen. Alunperin katolinen seimiperinne on onneksi levinnyt myös luterilaisen kirkon piiriin. Traditiot välittävät kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle ja ne yhdistävät myös ihmisiä yli kirkkokuntarajojen. 
Omassa lapsuudenkodissani ei konkreettisesti rakennettu seimeä, mutta minusta sen ajatus oli läsnä. Karjasuojaan kävellessämme äitini kertoi joulun tarinaa, pakkaslumi narskui huopikkaiden alla, sininen hetki, tähtikirkas taivas yllämme - siinä hetkessä oli läsnä yhtä aikaa joulun taikaa ja jouluyön rauhaa. Jouluna karjasuojassa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Aamulla seimen äärellä hiljentyessäni havahduin ajatukseen, miksi minulle on niin tärkeää aina somistaa jouluna kotia oljilla. 
Jouluseimen paikaksi kodissamme on vakiintunut yläkerran aula. 

Tänään vietämme esikoisemme syntymäpäivää hyvin perinteisellä tavalla:
ruokaillen, lautapelejä pelaten ja illalla ajamme koko porukalla katsomaan
 päivänsankarin valitsemaa elokuvaa
Star Wars: The Last Jedi.


sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Jouluaatto valkenee hiljalleen

Ulkona on vielä pimeää, riisipuuro porisee hellalla, väki saa nukkua vielä hetken ennen kuin suunnistamme mummolaan perinteiselle jouluaaton vierailulle. Jouluostokset on tehty jo hyvissä ajoin. Viikolla piipahdimme Turun kauppahallissa. 
Jouluterveydykset kaukomaille lähtivät kerrankin riittävän ajoissa, jotta ehtivät jouluksi perille. Japaniin saakka lensi blogiystäväni Kankurittaren valmistama taidokas kudonnainen Joulupukin maasta. 
 Joulukukat on hankittu, kinkun korvaa tänä jouluna savustettu lammas ja joulusiivoukset tehty suurella kädellä eli nyt olen päättänyt nauttia ja rentoutua ilman turhaa joulustressiä;)

 Rauhallista Joulua!


tiistai 19. joulukuuta 2017

Laventelin tuoksu ilahdutta lumisessa puutarhassa

Viimeiset kolme viikkoa sujahti ympäripyöreitä työpäiviä tehden, joten blogi sai uinua talviunta sen aikaa. Työpaikalla oli melko hektistä, koska normaalin työmme ohella valmistauduimme muuttoon uusiin toimitiloihin. Tammikuussa aloitamme uudessa toimipisteessä. Perjantaina suljin oman työhuoneeni oven viimeistä kertaa. Uudessa toimipisteessä ei ole henkilökohtaisia työhuoneita, vaan työskentelemme avokonttorissa, kauniimmin sanottuna "hiljaisen työskentelyn tilassa". Olen jo aiemmin postannut yhdistetyn viher-työhuoneen sisustamisesta entiseen kudontahuoneeseeni. Se on nyt jo lähes valmis, välipäivinä varmaan saan järjestettyä viimeisetkin tavarat paikoilleen.  
Säidensä puolesta joulukuu on ollut vaihteleva. Onneksi on sentään ollut myös muutamia aurinkoisia päiviä. Halikonjoki virtaa edelleen vapaana, kuten itsenäisyyspäivänä ottamassani kuvassakin.  
 Helmi vaihtaa parhaillaan karvaa ja nauttii suunnattomasti lumessa piehtaroinnista. 
 Sunnuntaina nappasin kuvan laventelipenkistä. Täällä ei ole ollut vielä kovia pakkasia, joten laventelit ovat todella terhakoita ja mikä parasta
 niissä on aivan ihana tuoksu. Tänäänkin oli ihan pakko käydä niitä hiplaamassa ja tuoksuttelemassa!
Viherhuoneessa kukintavuorossa puikkokämmekkä. Sain sen naapuriltani pari vuotta sitten. Hän ei kuulema onnistu saamaan niitä kukkimaan uudelleen. Nyt se kukkii meillä eka kertaa ja ihan parahiksi jouluna. 

Rauhaisaa joulunalusviikkoa itse kullekin!