Vuoden viimeisenä päivänä

Havahduin hivenen liian myöhään syksyllä kukkasipulien hyötämiseen. Alunperin olin suunnitellut hyötäväni kieloja joulukukiksi. Joulukielojen hyötäminen jäi, koska mennessämme kaivamaan juuria loka-marraskuun vaihteessa, ikävä näky odotti meitä, kasvuston päälle oli ajettu siirtomaata. Vasta marraskuun lopulla käydessäni Kukkatalossa mieleeni juolahti, että voisin yrittää hyötää hyvällä alennuksella myytävistä kevään kukkasipuleista joulukukat. Kukkasipulien hyötö on mielenkiintoista ja lopulta varsin yksinkertaista, jos vain malttaa noudattaa muutamia yksinkertaisia ohjeita. Sipulit juurtuvat parhaiten viileässä ja pimeässä noin 10- 12 viikossa. Kun sipuleista on työntynyt esiin parin sentin mittainen itu, ne voi tuoda lämpimään. Koska laitoin sipulit hyötymään kovin myöhään, niin vasta muutama tulpaani on aloittamassa kukintaansa. Tulppaanien piti olla kerrottuja valkoisia, mutta sipulit ovat menneet sekaisin laatikoissa. Kyllä minulle kelpaa hyvin keltaisetkin, piristävät kummasti kukkaikkunaa nekin! Niiden takana näkyy helmililjojen tiippoja, josko ne ehtisivät kukkaan loppiaiseksi tai viimeistään anopin syntymäpäiväksi. Olisi niin hauskaa viedä itse hyödetyistä sipuleista tehty kukka-asetelma lahjaksi:))

Pihamaalle tein tänä vuonna hyvin yksinkertaiset asetelmat. Jokiahteilla syysmyrskyt ovat kaataneet muutamia isoja katajia. Mielestäni pelkät katajanoksat ovat kauniita, ne eivät kaipaa mitään muuta.

Porrashavut vähentävät hieman kuran kulkeutumista huoneelle. Tuohikoriin asettelin puolukan- ja mustikanvarpuja, yksinkertainen on kaunista. Kesällä löysin kirpparilta 2 eurolla ison lyhdyn. Siinä on hyvä polttaa isoja öljykynttilöitä. 

Näin vuodenvaihteessa poltamme kynttilöitä yötä päivää parin viikon ajan ulkolyhdyissä, joita löytyy kymmenkunta eripuolilta pihamaata.

Katajien lisäksi myös männyistä on katkennut isoja oksia. Ne ovat korvanneet perinteiset pikkukuuset pihasaunan verannan kukkalavan talvisomistuksessa. Männynoksa ja lyhty tuovat mukavaa itämaista tunnelmaa verannalle. Itämaisessa puutarhassa alunperin lyhdyt ovat valaisseet polun teehuoneelle, meillä lyhdyt valaisevat saunapolun. Sen verran täälläkin on satanut lunta, että pieni katolta pudonneista lumista koottu lumikasa on vielä sulamatta!

Kerään kesän mittaan kasveja kuivumaan eri tarkoituksiin, syötäväksi, lankojen värjäämiseen ja kuivakukiksi. Sisäeteisen nurkkapöydän kuivakukka-asetelmassa on nukkajäkkärää, mäkimeiramia, iisoppia, keltasipulin kukkia, piparminttua ja salviaa. 

Martta Wendelin- kalenterien joulukuun kalenterikuvat somistavat keittiön ilmoitustaulua. Voin sydämestäni yhtyä kalenterin takakannessa olevaan tekstiin: "Martta Wendelin maalasi suomalaisuuden sielunmaiseman, käsityksensä hyvästä elämästä. Hän kuvasi oman aikansa arvomaailmaa, ihanteita ja tunnelmia, mutta vieläkin sukupolvi toisensa jälkeen löytää hänet uudelleen. Lempeät kesäpäivät, kirkassilmäiset lapset, lumiset kirkkomatkat ja jouluenkelit ovat syvälle pirtynyttä onnen kuvastoa, jonka taika elää."  

Joka vuosi toivon joulupukilta juuri Wendelinin kalenteria lahjaksi. Olen ollut ilmeisen kiltti, koska kalenterin olen saanut lahjaksi monena jouluna, niin nytkin.

 Rakastan näitä kalentereita ja niiden antajia! 

Myös isäntä sai lahjaksi tyttäreltämme kalenterin. Miten iloinen olinkaan huomatessani Rauniopuutarhan pääseen sen kansikuvaan.

Hyvää tulevaa vuotta teille kaikille 

 Tervetuloa Uusi Vuosi 2018!