torstai 31. joulukuuta 2015

Räiskyvää väri-iloittelua edullisesti

Ulkoa on kuulunut muutaman tunnin jo melkoinen pauke, onneksi Helmi ei säiky raketteja. Kävimme päivällä kaupungilla, minulla oli hetki aikaa kierrellä myös kirpputorilla. Sieltä löytyi tämä ihastuttava väri-iloittelu, emalinen kulho kuin uudenvuoden ilotulitus konsanaan! Värjäri kirppiksellä blogistani löytyy enempi juttua päivän kirppislöydöistäni.

Räiskyvän iloista Uutta Vuotta teille kaikille!

torstai 24. joulukuuta 2015

Riisipuuro, aattoaamun herkku

Toissapäivänä saapui ensimmäiset jouluvieraat Sarkolaan. 
 
Dooris on viihtynyt vielä enimmäkseen sängyn alla, joten tämä on harvinainen kuva!
 Helmin kanssa lenkillä ollessani löysin pannulle viel muutamia kanttarelleja 
 ja suppilovahveroita. 
Paremminkin olemme viettämässä pääsiäistä kuin Joulua, sillä pajunkissat antavat hennon "lumipeitteen" pajukkoon!
Hellalla poriseva aattoaamun riisipuuro on kohta valmis. Laitan sen lämmitettyyn isoon savivatiin (samanlaiseen kuin kuvassa), käärin paksuun froteepyyhkeeseen ja lähdemme koko porukalla mummon luokse viettämään aattopäivää. Siitä alkaa perinteisesti meidä perheen joulu.

Toivotan Teille kaikille Rauhallista Joulua!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

ja valkeus tuli

ei lumen vaan katuvalojen muodossa;)
Perjantaina katuvalot syttyivät ensimmäistä kertaa Koivukujalle. Nyt viikonlopun olemme totutelleet tähän keittiön ikkunasta näkyvään valomereen, oudolta tuntuu. Yli 30 vuotta olemme asuneet ja viihtyneet ilman katuvaloja ja toden sanoakseni olisin viihtynyt edelleenkin ilman niitä. Taidan siis olla aikamoinen pimeän lapsi vaikka värejä rakastankin;)
Toisaalta valot luovat varmaan monelle turvaa, kaikilla ei ole uskollista ystävää rinnalla kulkemassa.
.
Syksyn värisienisato jäi melko vaatimattomaksi. Onneksi sentään jotain löytyi. Nämä sudenkorento kämmekkäät kudoin illalla veriseitikeillä värjäämästäni langasta. 
Olemme viettäneet isännän kanssa joululahjavalvojaisia perinteiseen tapaan. Tässä hän kerii vyyhdeltä vyöhykeorakkaalla värjäämääni lankaa. Hän toivoi minun kutovan siitä japanilaiselle ystävällemme Hisashille kämmekkäät.
Olemme tunteneet Hisashin jo -70-luvun lopulta ja siitä alkaen joka joulu pienet paketit ovat vaihtuneet Japanin ja Suomen välillä. Hisashi on ammattivalokuvaaja, joten usein olemme saaneet lahjaksi hänen valokuva-albumejaan. Me puolestamme olemme usein käärineet pakettiin jotain omin käsin tehtyä. Tällä kertaa suunnittelin hieman erilaisen version sudenkorentojen lento mallista. Kolme pientä sudenkorentoa kiertää rannetta ja yksi iso koristaa kämmenselkää. Kaislanvihreä lanka sopii niin hyvin sudenkorento malliin!
Lauantaina kaunis kuulas päivä houkutteli pidemmälle kävelyretkelle. 
Tällä kalliolla istahdan aina mieluusti ihailemaan kumpuilevaa maisemaa.
Helmistä keppileikki on hauskempaa ja varsin, jos saa isännänkin leikkiin mukaan;)
Tänään lähdimme lenkille heti aamun valjettua, koska iltapäiväksi oli luvassa vesisadetta. Kävelimme jokivartta aina tunnelimäelle asti.
Helmi rakastaa näitä lenkkejä. 
Tutkimme vanhan radanpohjan alta kulkevaa kivettyä rumpua. Osa kiveyksestä on sortunut, joten paikka on hivenen vaarallinen kulkijalle. 
Minusta nämä vanhat ratapengerrykset ovat kauniita. Tällaisen pienimuotoisen pengerryksen haluaisin tehdä myös omaan pihaani joskus.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulupostimerkeistä korvakoruja

Muutama viikko sitten nuorison ollessa viikonloppua viettämässä, keskimmäisen tyttöystävä kyseli salaperäisesti olisiko meillä mahdollisesti vanhoja joulukortteja säästössä. Onhan meillä, joulukortit ja kaikki muutkin kortit sekä kirjeet lähes 40 vuoden ajalta!
Lauantai ehtooni kului rattoisasti vanhoja kortteja ja kirjeitä lukiessa nuorten höyryttäessä irti postimerkkejä.  Kirjeet tuntuivat kiinnostavan kovin myös nuoria!
Vaikka arvokkaimmat kortit laitettiin syrjään, niin merkkejä riitti yllin kyllin.
 
Torstaina kävimme sitten ihastelemassa valmiita postimerkeistä tehtyjä korvakoruja. Olen aikoinani teettänyt postimerkit kissoistamme Miisusta ja Pikkumustasta. Tuossa postauksen ekassa kuvassa Pikkumusta imettää ensimmäistä pentuettaan. Postimerkissä Miisu ja Pikkumusta (Miisun pentu) istuvat tapansa mukaan vierekkäin ulkorappusilla pihan touhuja seuraten. 
Teetin postimerkkejä myös Heimo hepastani, niistä voisin tehdä joku kerta korvikset myös itselleni.
Itse olen sangen laiska askartelemaan. Siksi olen todella iloinen kun nuoriso tykkää ja paljon kauniita koristeita syntyy niin kotiin kuin lahjaksi annettavaksi pienellä budjetilla!
Tässä nauhaa vaille valmis suodatinpusseista tehty ruusukranssi. Täällä yksi youtube video suodatinpussikranssin teosta, niitä löytyy toki paljon muitakin, jos kiinnostuit sellaisen itsellesi tekemään koristeeksi vaikkapa juhlapöytään tai perinteisesti oveen laitettavaksi. Huomiseksi sitä ei varmaan enää ehdi tehdä!




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Katajanmarjoja keräämässä ja vähän sylittelyäkin

 
Reilu viikko sitten retkeilin Helmin kanssa jokiahteilla ja etsin samalla kypsiä katajanmarjoa. Tai oikeastaanhan ne ovat katajan käpyjä, kun havupuusta (Juniperus communis) on kyse. Katajan marjamaiset kävyt kypsyvät kolmantena vuotena kukinnasta. Ensimmäisenä kesänä marja kasvaa pienen nuppineulanpään kokoiseksi. Toisena kesänä vihreä marja varttuu jo lähes täysikokoiseksi, mutta kypsyy ja muuttuu sinisenmustaksi vasta kolmantena vuonna. Parasta katajanmarjojen keruuaikaa on juuri myöhäinen syksy. 
 Helmi ei kaihda kylmää vettä, marraskuista uimisen riemua!
Viime sunnuntaina täällä oli hetken jo talven tuntua, saimme ihastella kuuraista nurmea. Helmi ihmetteli joessa uivaa yksinäistä joutsenta. Taisi olla hieman kade, kun en enää päästänyt häntä uimaan joutsenen seuraksi.
Koko viikon on ollut kovaa tuulta ja vettäkin puottanut lähes päivittäin. Siksi oli mahtavaa huomata aamulla päivän valkenevan kirkkaana ja tyynenä. Heti aamupalan jälkeen lähdimme keräämään katajanmarjoja. 
 Näissä Halikonjoen ahteissa sieluni lepää.
Alavilla jokivarsilla laiduntaa kesäisin Puotilan tilan lihakarja, mikä estää niiden pusikoitumisen ryteiköksi. 
 Kuljimme pitkin jokivartta.
Helmi oli ihmeissään vuolaasta virrasta. Tänään sitä ei tarvinnut kieltää uimaan menosta, ymmärsi itsekin et uimakausi on ohi tältä vuodelta;) 
Helpoin tapa kerätä katajanmarjoja on asettaa muovi tai joku iso kangas oksien alle ja ravistaa oksaa. Kypsät marjat tippuvat maahan asetetun kankaan päälle. Tänään keräsimme marjat viel yksitellen pussiin, kun oksistossa oli melko vähän kypsiä marjoja kerättäväksi. Itsenäisyyspäivänä ajattelin käyttää niitä lammaspaistin mausteena ja keittää jouluteetä. Kyllä äiti tietää blogista löydät oivia katajanmarja ohjeita, myös ohjeen jouluteehen. 
 Pitkät ovat varjot marraskuussa. Jos tarkkaan katsot, löydät kolmen kulkijan varjot pihlajan alta;)

 Retken jälkeen oli ihanaa istahtaa hetkeksi kutimen kanssa sohvalle.

torstai 19. marraskuuta 2015

Virkkauksia

Ystäväni löysi miehensä kotitalon vintiltä aarteita, monta vyyhtiä pellavaa ja vanhoja pitsejä. Hän päätti kutoa pellavalangoista tupaan kapat ja virkata niihin reunapitsit. Kapat valmistuivat ennätysajassa ja nyt olisi aika aloittaa reunapitsin virkkaaminen.  Olin lupautunut auttamaan häntä virkkauksen alkuun. Varulta otin mukaan kartion aivinapellavaa ja muutaman rullan ohuempaa Lappajärven Värjäämö Oy:n Pellava Nypläyslankaa. Kun kuulin, että hänellä on vielä monta vyyhteä jäljellä vintiltä löytämiään pellavalankoja, ehdotin hänen käyttävän niitä. Näin kapat olisivat alusta loppuun loimilankaa lukuunottamatta talon omista pellavista tehdyt, mikä mielestäni lisäisi niiden arvoa entisestään.
Seuraavaksi sitten olikin vuorossa vanhojen pitsimallien tutkiminen. Vintiltä vanhojen lumppujen seasta oli löytynyt useampia pitsejä, joista nämä kaksi mallia sopivat meidän kummankin mielestä parhaiten pystyraidallisen kapan reunapitsiksi. 
  
Ystäväni on saanut iäkkään äitinsä käsityökorin, mistä löytyi lukemattomia eri kokoisia virkkuukoukkuja. Ohuimmat koukut on säilytetty asiallisesti suojatulpissa. Itse en ole enää vuosiin pystynyt virkkaamaan ohut vartisilla koukuilla, vaan käytän aina paksuvartisia koukkuja.  
Virkkauskoukkujen joukosta löytyi tämä omatekoisesti muotoiltu koukku, mikä sopi yllättän hyvin omaan 
niinkuin ystävänikin käteen. 
Valittu malli on yksinkertainen ja melko nopea virkata, joten se sopii hyvin vasta-alkajalle. Toki ystäväni on nuoruudessaan virkannut, joten pylväiden teko palautui nopeasti mieleen. 
 
Piirsin pitsistä mallikerran, minkä jälkeen ystäväni pääsi hyvin työn alkuun. 

Tässä muutamia omia virkkaustöitäni  tältä syksyltä. Tämän boleron tein viikonloppuna tyttärelleni TeeTeen elegant langasta tutun pyörövirkkauksen malliin. Toivottavasti postin työkiista ei hidasta paketin kulkua Kuopioon. Tyttäreni haluaisi käyttää liiviä perjantaina pidettävässä ainejärjestön 40-vuotis juhlassa.
Myös muilla on luvassa juhlia, kokoomus juhlii parin vuoden päästä 100 vuotista taivaltaan. Salon kokoomusnaiset ry tilasi Värjärin Puodilta ruiskaunokki korvakoruja ja rintapinssejä. Otin mieluusti tilauksen vastaan, koska ruiskaunokin virkkaaminen on melko haastava tehtävä. 
Ensimmäinen erä on valmiina, tässäpä muutama esillä;)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Sinun Omasi ja monet muut Tamara Lundin ikivihreät nostivat tunteet pintaan

Lauantaina olimme Ursalon porukan kanssa katsomassa Turun kaupunginteatterin musiikkinäytelmää monien rakastamasta operettitähdestä Tamara Lundista (1941-2005). Kaupunginteatterin peruskorjauksen vuoksi näytökset pidetään Logomossa. Nappasin kuvan näyttämöstä ennen esityksen alkamista. Musta kiiltävä lattia toisti tyylikkäästi esiintyjien pukuloiston. Näytelmän lavastus ja valaistus olivat aivan huippu! Uskomatonta miten pienieleisesti ja yksinkertaisin tehostein saatiin aikaan tunteita herättäviä kohtauksia kuten esim. liikenneonnettomuus missä Tamaran kihlattu Rami Sarmasto menehtyi helmikuussa 1965 juuri ennen heidän häitään. 
Näytelmä perustuu Tamaran vuonna 2000 julkaistuun omaelämänkertaan Lohikäärmeen pahvikulissit (WSOY). Kirjassaan Tamara kuvailee miten Sinun Omasi laulun sanat muotoutuivat lähes yllättäen hänen käydessä nukkumaan. Näytelmään oli rakennettu hieman erilainen kohtaus sanojen synnystä, mikä oli hienosti toteutettu. (ps kuva otettu teatterin aulassa olevasta valokuvasta)

Näytelmä kuljetti katsojan läpi Tamara Lundin elämän. Vaikka eri-ikäistä Tamaraa näytteli neljä eri näyttelijää, niin esityksessä välittyi voimakkaasti vain yksi Tamara, niin onnistuneesti eri roolisuoritukset nivoutuivat yhteen.

Teatterin aulassa oli näyttely Tamaran käyttämistä vaatteista ja esiintymispuvuista. Tavallaan se jo yksin on näkemisen arvoinen, jos ei onnistu saamaan lippua itse näytelmään!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Värikollaasi Luoko uusi toivoa paremmasta



Tämän viikon värikollaasi oli todella haasteellinen niin muodon kuin värienkin suhteen. Haetut värit ovat rikinkeltainen, tulenpunainen (kuvassa ennemminkin oranssa, käytin tulenpunaista) ja hiilenmusta. Viikon varrella yritin löytää värejä mistä milloinkin ja lopulta sainkin ne kuvattua hieman yllättävistäkin paikoista.
Haasteen muoto herätti ajatuksen tuhkasta nousevasta Feeniks-linnusta. Mytologiassa se on kuolemattomuutta symboloiva tarulintu. Minulle tuhkasta nouseva lintu kuvastaa ennen kaikkea luonnon kiertokulkua. Siitä,  mikä linnun sytyttää palamaan, on esitetty erilaisia versioita. Tässä värikollaasissa sytyttäjänä voisi toimia rikki, syttyyhän rikki helposti palamaan ja aiemmin  siitä onkin käytetty nimitystä tulikivi. Toisaalta rikin voi liittää myös toisella tavalla kollaasin teemaan. Rikki on välttämätön hivenaine solujemme toiminnan kannalta, se poistaa soluista myrkyllisiä ja haitallisia yhdisteitä. Näin Feeniks-linnun tavoin rikinkeltainen voisi symboloida puhdistumista ja uudistumista. 
Aamun ikävät uutisotikot herättivät pohtimaan voisiko värikollaasin teema olla enempää ajanhermolla ja luoko "uusi maailmanjärjestys" toivoa paremmasta vai ei.  
Kollaasin kuvat otettu väripadasta, särmäisjäteastiasta (rikinkeltainen kuvastaa tartuntavaarallista), maahan varisseista korallikannukan lehdistä ja feenikslintuna pääskynen hautakivestä (toivon ja vapauden symboli).

ps. upeimman Feeniks-linnun on mielestäni kuvannut Teemu Paappanen. Hänen upea revontulikuva lokakuulta: Feeniks-linnun nousu ihailtavissa täällä.