torstai 9. tammikuuta 2020

Päiväkävelyllä kotikulmilla

 Mikä on parasta tässä eläkkeellä olemisessa?
Monikin asia. Nautin suunnattomasti mm kiireettömistä aamuista. Minulle on alkanut tulla tietyt rutiinit aamuihini, joista en hevin luovu. Ennen ulkoilemaan lähtöä kuuntelen mieluusti radiosta lempi musiikkiohjelmaani, Muistojen bylevardia. Yleensä samalla teen jotain käsitöitä. Tänä aamuna kudoin loppuun ja päättelin isännän porosukat. Heti ohjelman päätyttyä lähdimmekin sitten kävelylle. Aikomuksemme oli kiertää vain lyhyt jokivarsilenkkimme, mutta tulimme toisiin aatoksiin auringon paistaessa lähes sinitaivaalta. Jatkoimme matkaa joen toiselle puolelle.
Vesi on korkealla runsaiden sateiden johdosta. Parhaiten sen näkee hukkumaisillaan olevista osmankäämeistä. Matalalta paistava aurinko värittää rantaruovikon kauniin kullanhehkuiseksi.  
 Pian jokitörmälle käveltyämme poikkesimme kylätieltä vanhaan metsikköön. 
Kuusimetsän sammalpohja on kutsuva. Näissä jokitörmän metsiköissä on hyvät polut kulkea. Ne eivät ole kuitenkaan ihmisten tallaamia, vaan eläinten polkuja. Alueella on jnkv peuroja ja niiden polkuja mekin usein kuljemme. Syksyn metsästyksen jälkeen peuroja ei vaan ole useinkaan enää näkynyt...
 Vanha metsä tarjoaa paljon silmäniloa. Tänäänkin saimme nauttia mitä kauneimmista taideteoksista.
Sammaloitunut kivi ja jäkälöittynyt katajan kelo.
Palasimme takaisin kylätielle ja jatkoimme matkaamme sitä pitkin. Peltojen saartamille kallioille on rakennettu aikoinaan kaikki kylän talot. Kallioista on ilmeisesti louhittu myös talojen kivijalat. 
Kauaa emme malttaneet kävellä tiellä, metsä kutsui kulkijaa. Nousimme korkealle mäelle, mistä on vielä muutamia vuosia sitten avautunut kaunis näkymä yli peltojen seuraaville metsäisille mäentöyräille. 
 Oikealla peltojen keskellä kulkee kylätie, miltä poikkesimme metsäpolulle. 
Sateinen syksy ja leutoilma on varmaan saanut poronjäkälänkin kasvamaan näin runsaana. Karvejäkälää tuntuu olevan myös todella paljon. Alarinteeltä on kaadettu muutamia vuosia sitten haapoja. Katselin, et karsituissa oksissa on runsaasti haavankeltajäkälää. Sitä voisinkin käydä joku päivä keräämässä kuivumaan lankojen värjäyksiä varten. 
Kallioilla sai kulkea todella varovasti, ettei jalka livennyt märällä sammaleella.  Kovin lähelle jyrkkää reunaa en uskaltanut mennä kuvia ottamaan. 
 Sammaleiset kivet ovat vaan niin kauniita, ei niitä voi ohittaa kuvaamatta.
Kallion- ja kivenkolot tarjoavat suojaa monille metsäneläimille. 
Tässä kivellä on näköjään aterioinut orava. 
Tarjolla olisi näköjään myös minulle syötävää, kallioimarretta. Kerään villiyrttejä keväästä alkusyksyyn. Talvella otan toisinaan muutaman kallioimarteen juuren sienikastikkeen tai uunijuuresten mausteeksi. Näin pieneen kasvustoon en kuitenkaan kajoa. 
Uusi silta kulkee korkealla joen yläpuolella. Kaukana vasemmalla näkyvien metsien takana on kotimme eli matkaa on vielä jäljellä lähes kolme kilometriä. 
Pajupensaat ovat täynnä kissaksia. Aurinko lämmittää jo hieman, 
kevein askelin jatkoimme matkaamme kohti kotia. 

maanantai 6. tammikuuta 2020

Monta iloista asiaa

Aurinkoinen viikonvaihde houkutteli puuhailemaan pihamaalle sukkakutimen ääreltä. Leuto, mutta kovin tuulinen sää on jatkunut yli vuodenvaihteen. Lauantaina tuulten vihdoinkin tyynnyttyä, ripustin maahan tippuneet havupallot uudelleen paikoilleen. Ohut rautalanka ei oikein tahdo kestää tuulen kieputusta katkeamatta. 
Saunanverannan asetelmasta poistin jo jouluiset koristukset, vaikka vielä tänään loppiaista vietämmekin. Lisäsin kuparipataan siperiankurjenmiekan kuivuneita kukkavarsia pois ottamieni tillien ja laventelien tilalle. Lehtikuusenoksista tekemäni kranssi on kestänyt ihmeen hyvin tuulessa, kotitonttukin on pysynyt vahtipaikallaan;) 
On tämä monella tapaa niin ihmeellinen talvi, harvoin kanervatkaan ovat säilyneet näin hyvin tammikuulle!
Porraspielessä olevan penkin somistuksen halusin tänä vuonna pitää hyvin yksinkertaisena, vihreyttä antamaan tein havupesän ennen joulua samalla kun tein havupallojakin. Pieniä betonisaappaita katsellessani lämmin onnenailahdus valtaa mieleni.  Meistä on tulossa kesäkuussa isovanhemmat, minusta mummo ja isännästä ukki. Tämä tuntuu niin ihmeelliseltä, sanat eivät riitä kuvaamaan kaikkea sitä, mitä sisimmässäni tunnen. Päällimmäisenä on kuitenkin ajatus ja harras toive siitä, että kaikki sujuisi hyvin ja Luojamme siunaisi nuorta perhettä.
Voitte vain arvata, miten onnellisia olemme tästä kaikesta. Vauvauutinen vaikutti osaltaan myös siihen, että isäntä, siis ukki, nikkaroi joulutähden valoa antamaan verannalle. Monesti olemme istahtaneet porontaljalla peitetylle penkille ihastelemaan tähden kauneutta. Nyt tähdellä on ihan oma merkityksensä meidän perheelle.  
 Eilen saimme ihailla myös näin kaunista maisemaa verannalla istuessamme:))
Etupihalla riittää vielä haravoitavaa. Ropsuttelin vaahteran- ja omenapuunlehtiä muutaman kottikärryllisen perenna- ja yrttipenkkiensuojaksi. Iltauutisissa varoiteltiin liian paksujen katekerrosten laittoa, kun maassa ei ole vielä routaa. Maa ei ole todellakaan vielä jäässä, mutta siitä huolimatta päätin laittaa lisää katetta penkkeihin. Lunta on hieman luvassa, mut ilmeisesti ei riittävästi suojaamaan istutuksia kovalta pakkaselta. 
Leuto sää on saanut monet kasvit heräämään kesken kaiken, osa ei ole edes asettunut vielä lainkaan talvilepoon. Kevätesikoissa on isot vihreät lehdet. Nyt ne saivat lehtikerroksen suojakseen. 
Isäntä on kasannut marraskuussa leikkaamiaan havuja takapihalle. Käytän havut arkojen kasvien suojaamiseen. Nämä riittävät hyvin yrttipenkkeihin ja viime kesänä hankkimieni hortensioiden suojaamiseen, jos pakkaset ilmoittavat tulostaan! 
 Täplä ja Raita ovat innolla mukana pihapuuhissa.  
 Olen kerännyt edelleen meiramia, iisoppia ja salviaa suoraan penkeistä.
 En muista yhtään vuotta, että vielä tammikuussa olisi saanut kerätä tuoreita yrttejä pihamaalta!
 Kissanpennut ovat riemuissaan päästessään ulos. Niillä riittää paljon ihmeteltävää. 
 Välillä on pidettävä tuumaustauko yhdessä;)
 Ja sitten taas mennään!
 Molemmista on tullut jo erittäin hyvät hiirikissat. Joka päivä tuodaan hiiri näytille. Nyt Raidan vuoro esitellä pyyntitaitojaan isännälle.  
 Yöllä meillekkin satoi vihdoin hieman lunta. Kuten pienistä tassun jäljistä näkyy, lumi ei vähentänyt  yhtään Täplän ja Raidan haluja päästä ulos heti aamusta!
Joulun aika on päättymässä. Uusi vuosi alkanut, joidenkin mielestä (kuten minunkin) uusi vuosikymmenkin. Tinat valettu ja niiden ennustukset mieleen painettu. Nyt on aika toivottaa vielä 
Hyvää Loppiaista kaikille:))

tiistai 31. joulukuuta 2019

Venepergola projekti

Näin vuoden viimeisenä päivänä on mukavaa muistella hieman myös kuluneen vuoden projekteja. Joistakin olen kertonut vuoden mittaan, joistakin en. Tyypillisesti projektit kestävät pitkään, osa jopa useamman vuoden ennen kuin valmistuvat. Aika näyttää valmistuuko tämä viime kesänä aloitettu venepergola projekti koskaan.  Vanha meriläisemme on seisonut takapihalla vuosikymmenen. Olen jo pidempään kinunut isännältä lupaa sen käyttöön pergolana. 
Vihdoinkin viime toukokuussa isäntä suostui ottamaan pressut pois veneen päältä ja purkamaan osan sen suojakehikosta.  Kajuutan päältä kehikko purettiin kokonaan pois. 
Takaosaan avattiin kulkutie ja kehikkoa vahvistettiin uusilla laudoilla. 
Olemme varastoineet veneessä jo useita vuosia sitten puretusta kaupungintalosta hakemiamme kaiteita. Niistä on tarkoitus tehdä ensi kesänä suojakaiteet venelaituriin ja rappuihin. 
 Tarkoituksemme on tehdä laituri veneen sivuun. Sitä pitkin on turvallista kulkea kajuutan katolle "aurinkoa ottamaan".  Tässä hieman vasta sovittelimme rappukaiteita paikoilleen. 
Kajuutan katto oli vuosien kuluessa pinttynyt pahoin, joten näytin sille hieman juuriharjaa helluntaina;)) 
Pesun jälkeen katto hohti valkoisena ilta-auringossa!
Kyllä kelpasi hetkeksi istahtaa kannelle, vaik edessä ei avautunutkaan vapaa ulappa!
Veneen oikealle puolelle avautuu sen sijaan ihan mukava näkymä takapihan koivikkoon ja risuaidan takaa avautuvalle pellolle. Sieltä ilta-aurinko pilkistää vielä hieman lehvistön lomasta. 
Istutin kaksi vuotta sitten humalan veneen taakse. Se on viihtynyt hyvin. Kesällä sen pisimmät köynnökset ylettyivät jo pergolan kattolle asti. Humalan edessä kukkii saksankirveli. Sen vasemmalla puolella lipstikka ojentelee lehtiään kohti korkeuksia. 
Veneen vasemmalla puolella on kasvimaa, minkä laidassa kasvaa kolme luumupuuta. Kasvimaalla kukkii palsternakka heinäkuussa. 
Kiinnitimme venepergolaan köynnöksien tueksi valuristikkoa. Ystävämme osti Ruissalossa käydessämme kiitokseksi amurinviinin. Amurinviinin kaveriksi istutin alppikärhön. Saas nähdä tuliko köynnökset istutettua liian lähekkäin. Kasvutilaa niille kuitenkin riittää, pergola on sen verran iso.
Elokuussa luumupuut tuottivat suuren sadon.
 Ehkäpä jo ensi syksynä luumuja voi poimia suuhunsa veneessä istuen;)
 Kultapallo kukkii kiitollisesti pitkään syyskesällä. 
Veneen oikealla sivulla sijaitsee kolme isoa kompostia. Saimme alku syksystä valmiiksi kompostien näkösuojaksi rakennetun koivuranka-aidanteen. Mukavaa, kun aina välillä joku pidempään työnalla ollut projekti valmistuukin. Myrskylyhdylle löytyi juuri sopiva paikka:)) 
Marraskuussa isäntä peitteli venepergolan pressulla. Ensi keväänä jatkamme veneen kunnostamista. Isäntä on luvannut kunnostaa sen ikkunat ja nikkaroida tukevan lattian venepergolaan. Istuin tuhdotkin pitää kunnostaa. Kajuutta jää minun kontolle. Sekin tarvitsee kunnon harjapesun ja uudet patjat. Voi miten ihanaa olisikaan nukkua ensi kesänä pitkästä aikaa veneessä!
 Illalla sytytämme kaikki pihalyhdyt vuoden viimeisen yön kunniaksi ja valamme perinteisesti tinat.

Oikein hyvää uudenvuoden aattoa Sinulle
ja onnellista Uutta Vuotta 2020!

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Kuvalliset askeleet jouluumme

Jouluaamu valkeni tyynenä ja poutaisena, vain yksi uupuu, valkea lumipeite. Sen saa korvata tänä jouluna naapurin peltoja suojaavat harsot. Katselen harsojen muodostamia lumikenttiä yläkerran ikkunasta. On sopiva hetki antaa ajatusten viivähtää vielä kuluneissa viikoissa, jouluvalmisteluissa. 
Meillä on yleensä hyvin vähän jouluvaloja, niin tänäkin vuonna. Vähän on enemmän. Isäntä teki joulutähden koivunrangoista saunatuvan verantaa valaisemaan. 
Tähdellä on monta nimeä, ehkäpä nykypäivänä se tunnetaan parhaiten Daavidin tähtenä. Kuvio on ollut käytössä jo kauan ennen juutalaisuutta, se löytyy monista eri kulttuureista ja uskonnoista. Meille tämä kuusikantainen tähti symboloi rauhaa ja hyvää tahtoa. Sitä toivon meille kaikille muulloinkin kuin vain näin joulun aikaan. 
Vuoden pimeimpään aikaan saamme viettää myös valon juhlaa, Lucian päivää. Siksipä innostuin pitkästä aikaa valmistamaan valolampun nuorelleparille paperinarusta kutomalla. 
Totta kait myös Täplä ja Raita halusivat osallistua tähän jännittävään puuhaan. Täplästä mukavinta oli nukkua kudoksen päällä, se oli kuin pieni pesä, juuri sopivan kokoinekin;)
Raitaa puolestaan kiinnosti enempi leikkiä vyyhdinpuulla. Tehdessäni verkosta lampun runkoa pennut innostuivat niin,  että  isäntä katsoi parhaimmaksi pentujen turvallisuuden vuoksi laittaa ne  "jäähylle" isoon kuljetushäkkiinsä. Mieleen tuli oma lapsuus, kun vanhemmat hätistelivät ulos  mäenlaskuun pois jaloista pyörimästä jouluvalmistelujen aikaan!
Tämän joulun ehkäpä mieleisintä puuhaa on ollut ruisleivän leipominen. 
Nämä leivät veimme lämpimäisinä tuliaisiksi ystäväperheille.
Jouluaskareiden välissä ehdimme sentään myös ulkoilemaan. Suuntaamme askeleemme usein joelle. Parhaillaan koskessa on valtava pauhu, vesi virtaa vuolaana pitkään jatkuneiden sateiden vuoksi. 
 Onko joulupukki saamassa näin pitkän lahjalistan?
 No, onneksi ei sentään! Löysimme geokätkön Tonttukiven raosta. 
Ulkoillessamme eilen, jouluaattona, veimme geokätkölle uuden lyijykynän ja terottimen. 
Tämä oli mukavaa tonttuilua.
Minulla oli tarkoitus viedä Tonttukivelle myös tonttulakki, harmikseni unohdin ottaa sen matkaan. Kuopus totesi, et hyvä niin, kivi on parempi ilman lakkia.
Muutamana päivänä väsäsin kukka-asetelmia ja kransseja. Kesällä leikkasin laventeleja kuivumaan pikku nippuihin. Kävin leikkaamassa laventelipenkistä tuoreita oksia lisäksi. Kimput tuoksuvat ihanalta mm eteisessä ja takkahuoneessa. 
Kävyistä, lehtikuusenoksista, karvejäkälän peittämistä oksista sidoin useamman kranssin joululauluja kuunnellen viime viikon puhdetöinä. 
Raita tutki kovin tarkasti mamman puuhia, aina ei pikku tassut pysyneet erossa oksista. 
Etenkin pienet lehtikuusenkävyt olivat mieleen.
Kransseja on mukava tehdä. Luonnonmateriaaleja on runsaasti tarjolla  tuulisten syyspäivien jälkeen. Kerään niitä maasta lenkillä käydessäni. Olemme hakeneet myös ystäviemme pihamaalta oksia heidän kaadettuaan muutaman ison pihapuun. Siksi minulla onkin ollut tällä kertaa paljon oksia kransseihin. 
Onneksi pikkuapulaiset tarvitsevat vielä paljon unta. Sillä aikaa sain tehdyksi rauhassa loput kranssit.
Pihasaunan verannalle kokosin  kukka-asetelman siperiankurjenmiekan siemenkodista, tillinkukinnoista ja laventelista. Tillistä tulee mukava tuoksu. Vilvoitellessamme verannalla löylyjen välillä, nuoret totesivat tuoksun herättävän mieliteon tillillä maustettuihin perunalastuihin:))
Verannan seinälle ilmestyi tonttu vahtimaan pihan touhuja. 
Pienen kuusentaimet tuovat vehreyttä. Tein muutamia havupalloja, tämä löysi paikkansa verannan toiselta puolelta, sen jälkeen kun olin vielä hieman tasannut sen pahimmin harottavia tupsuja.
Paras joululahjani oli, kun nuoret sitoivat kaikki yhdessä havukranssin vanhaan ikkunapokaan ja isänsä kanssa kiinnittivät sen verstaan pikku ikkunaan. 
Takapihalla olevan kottikärryvajan ovikin sai oman kranssin. 
Isäntä kirjoitti joulukortteja Täplän avustuksella.
 Raita puolestaan selvitteli lankojani tapansa mukaan! 
Raita on hyvää vauhtia kehittymässä lankojenpäättelyn mestariksi.
Tässä Raita auttaa vävykokellaalle kutomieni sukkien päättelyssä. 
 Sukista tuli kauniit, ihanan raikkaat värit, saajan itsensä valitsemat kuten kuvioinnitkin. 
Raita oli ihmeissään aloittaessani raivamaan pöytää tyhjäksi jouluvieraita varten. Kuten huomaat, meilläkin kissat ovat vallanneet pöydän, kauaa en jaksanut olla niitä koko ajan hätistelemässä pois pöydältä. Kuin silmänlumeeksi tällä kertaa, Täplä leikkii lattialla!  
Löysin kirpparilta vanhan joulupaperirullan. Myyjä, vanha pappa, oli paikalla ja kertoi rullan olevan 1930-luvulta. Kuva-aiheen ja paparilaadun perusteella voin hyvinkin uskoa sen. Katan jouluaaton riisipuuroa varten vanhat savikipot. Jotenkin niistä puuro maistuu kaikkein parhaimmalta. 
Tältä näytti pihallamme jouluaattona.
Aattoillan hämärtyessä pihasauna lämpesi. Miesväen saunoessa sytytin kynttilät myös pihalyhtyihin.
Tullessamme kotiin yömessusta Uskelan kirkosta, kotipiha näytti satumaisen kauniilta. 
Se oli jouluyön taikaa.