perjantai 21. kesäkuuta 2019

Heinäpoutaa riittää

Tänään saamme viettää keskikesän juhlaa juuri oikeana päivänä, 
onhan vuoden valoisin päivä, kesäpäivänseisaus:)) 
Juhannusviikolle osui kunnon heinäpoudat.  
Monelle pellolle on jo ilmaantunut elefantinmunia. 
Perinteisesti naapurin isäntä niittää kylätien pientareet aina juhannusviikolla. Kuivuvat heinät ja kesäkukat ovat ikävän näköisiä, joten haravoin pientareen aina kotimme kohdalta. Kesäkodissamme tienpientareet niitetään vasta heinäkuulla, joten siellä saamme nauttia luonnonkukkien kukinnasta aina juhannuksena. Tosaalta nyt ei harmittanut lainkaan pientareiden aikainen niitto, koska tarvitsin paljon heinää pihamaalle haasioiden tekoon. 
Haasialla heiniä on kuivattu ennen etenkin itäisessä ja pohjoisessa Suomessa. Heinäseipäät syrjättivät sen aikoinaan, ja nyt aniharvoin näkee enää heinäseipäitäkään pelloilla. Heinän paalaus on  niin paljon käytännöllisempää ja tehokkaampaa. Nostalgian vuoksi teen aina muutaman heinäseipään kesäkodin pellonlaitaan. Haasian tekeminen aloitetaan tukirakenteen teolla. Käytin siihen vanhoja pukkijalkoja ja puisia a-tikkaita.  
Vaakaorsina käytin kaikkea mahdollista joutavaa esim. pitkiä lautoja, männynoksia ja katajia.
Haravoimani heinä oli mukavan pitkää ja sitä oli ihan riittävästi kahden pitkän haasian tekoon.
Idean haasioihin sain miettiessäni miten naamioisin takapihalle varastoidut vanhojen ikkunoiden "taapelit". Saimme hakea ystävämme vanhat ikkunat, kun heille tehtiin ikkunaremontti nyt alku kesästä. Ikkunoista olisi tarkoitus tehdä syksyllä kasvihuone tai, jos ei tänä syksynä, niin joskus sitten...
Haasian teossa on tärkeää jättää riittävästi ilmatilaa,
 jotta heinät kuivuisivat mahdollisimman nopeasti. 
Laitoin poikkiorsia aina noin 30 cm välein. Orsina käytin kaikkea mahdollista pihalta löytyvää. Tässä vanhan veneemme päältä puretun katoksen lautoja.  
 Haasiasta tuli oiva näköeste:))
Toisen haasian tein takapihan vanhan kuusiaidan viereen. Tässä haasian päätynä vanhat puutikkaat, mitkä sidoin kiinni mäntyyn. Tikkaiden puolille sai helposti asetettua riittäväti orsia, joten haasiasta tuli ilmava ja näin varjossakin heinät kuivuvat varmaan ihan hyvin. 
Haasia toimii näköesteenä puutarhaviljelijän manikkapellolle. Nyt ei tarvitse katsella pellolla ahkeroivia mansikanpoimijoita riippumatossa makoillessa. Kun vielä keksisi sen, miten saisi myös pellolta lähes vuorokauden ympäriinsä kovaäänisistä kuuluvan naakkojen rääkynän hiljennetyksi! 
Kiinanpioni Sarah Bernhardt avasi nuppunsa myös parahiksi juhannukseksi. Turhaan ei mainita pionien olevan puutarhan kuningattaria, niin upeita ne ovat. Ehkäpä yksi rakastetumpia pioneja on juuri tämä monelle jo mummolasta tuttu Sarah. 
 Se on vaan niin ihana!
 Kesän tuoksuista,
aurinkoista juhannusta Sinulle,
nyt on keskikesänjuhlan aika!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Linnunpelättimien kesämuoti

Takapihalle ilmestyi eilen uutta väkeä. Väinämö nojailee talikon varteen ja Marjatta on selvästi tulossa torilta. Väinämö on ollut ahkerana ja ottanut veneen katoksen suojamuovin pois. Sitä nyt yhdessä ihastellaan. 
 
Väinämö on ehtinyt kasvattaa jo rouhean kesäparran! Väinämön kaulassa on paksu hopeakuusen juuresta tehty juurivitja. Juurikorut ovat selvästi tämän kesän must have- juttuja linnunpelättimien piireissä;)
Rannekoru on myös juuresta tehty. 
Vaatteet ovat tietysti kierrätettyjä. Väinämö on vetäissyt päälleen Marjatan vanhan ratsastustakin. Kyra K takaa asun korkean laadun. Villa lämmittää mukavasti Väinämön kolottavia niveliä. Oiva vaate myös talikkohommiin.
Taitaapa Muotikuun mekko ja vyökin olla peräisin Marjatan vaatekaapista! 
 No, kumisaappaat ovat sentään Väinämön omat.
Väinämöllä oli tarkoitus istuttaa kompostialueelle raparperin taimi sillä aikaa kun Marjatta piipahtaa torilla. Siitäpä ei tullut valmista, kun kesäkana päätti ruveta hautomaan muniaan Väinämön sylissä. No, joutaahan tässä lepuuttamaan vanhoja jalkojaan, tuumaa Väinämö hyvillään;)
 
Marjatta on pukeutunut parhaimpiinsa, Voglin tiilenpunainen farkkumekko on ollut käytössä jo 1990-luvulta ja edelleen kuosissaan. Punotun kesäkassin Marjatta löysi kirppikseltä, kuten leitsunkin.
Tyylikäs nainen mustissa nahkasaappaissaan!
Keskipäivän aurinko paistaa kovin kirkkaasti, joten silmät on hyvä suojata. 
Marjatalla aurinkolasien virkaa hoitaa uimalasit ja Väinämöllä hiihtolasit.

Saas nähdä mitä naakat ja räksät tykkäävät takapihan uusista asukkaista!

Keltapäivänlilja (Hemerocallis lilioasphodelus) on aloittanut puutarhan keltaisen kauden
Aurinkoista päivää Sinulle:))

torstai 13. kesäkuuta 2019

Kolme uutta kasvilavaa ja kesälounas Värjärin tapaan

Hankimme toukokuussa vanhoja lavakauluksia rautaromuttamolta. Olen esikasvattanut lavoja varten maissia, kesäkurpitsaa, auringonkukkaa, ruusupapua ja krassia. Ensimmäiseksi valmistui etupihan kasvimaalle tämä Pylväskaktuslava. Naapurin isäntä kaatoi muutama vuosi sitten pellon laidasta pystyyn kuivuneita pylväskatajia. Olemme hakeneet niitä iännän kanssa aitatarpeiksi. Tämä kaunis pylväskatajan kelo tuo mieleeni pylväskaktuksen. Se pääsi kunniapaikalle Kolmen sisaruksen kasvilavaan ruusupavun kiipeilypuuksi ja annoin lavalle nimenkin sen mukaan.
Aiemmin lavan paikalla kasvoi kriikunapuu. Isäntä kaatoi sen keväällä, koska puu ei tuottanut enää  kunnolla satoa ja oli kovin ränsistyneen näköinenkin.  Isännällä oli hikinen homma saada juurakko kaivettua ylös!  
Istutin viime viikolla esikasvattamani taimet lavaan. Paremminkin kyseessä on Neljän sisaruksen lava kuin kolmen, koska maissin, pavun ja kurpitsan lisäksi istutin lavaan myös muutamia auringonkukkia. Kaikki istuttamani kasvit ovat hyviä kumppanuuskasveja edistäen toinen toistensa kasvua. Pölyttäjien houkuttelemiseksi istutin lavaan lisäksi muutamia keltasauramon taimia ja yhden krassin.   Taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun. Tänään laitoin lavaan heinäsilppua viherkatteeksi ja sen päälle vielä olkia. Näin kastelutarve vähenee huomattavasti. 
Ruusupapu kiertyy jo vauhdilla katajan ympärille. Se ei näytä lainkaan vieroksuvan katajaa kuten humala. Laitoimme toukokuussa katajasta salon myös risuaidan vierustalla kasvavalle humalalle. Humala ei tahtonut aluksi lainkaan kiertyä katajasalkoonsa, vaan hakeutui siitä kauemmaksi ja vasta parin metrin korkeudelta on nyt alkanut kiertyä katajan ympärille. 

Toisen lavan laitoin puutarhavajan seinustalle. Siihen maissin lisäksi istutin kaksi karhunvatukkaa. Toisen taimen, Sonjan, hankin puutarhamyymälästä ja toisen toin kesäkodista, missä kasvaa enemmänkin karhunvatukkaa Rauniopuutarhan seinustalla. Seinään kiinnitetty verkko toimii kasvutukena. Verkko on itseasiassa vanha kokoontaitettava sänky, minkä bongasin kaatopaikalta. Kuva on otettu myöhään illalla, ilta-auringon viimeiset säteet valaisevat vielä takapihan metsäpuutarhaa.
Kolmannen kasvilavan paikka löytyi mansikkamaan reunasta. Aiemmin paikalla oli heppojeni Heimon ja Ilonan hiekkatarha. Siksi saralla on yli 30 cm hiekkaa, minkä alla on suodatinkangas ja salaojitus. Nyt kun minulla ei ole enää hevosia, olemme alkaneet laajentaa kasvimaata hiekkatarhaan. Ensiksi ajattelin kokeilla hiekkaviljelyä, mutta perehdyttyäni siihen lähemmin, luovuin ajatuksesta. Meillä ei riittäisi nurmea tarpeeksi viherkatteen leikkaamiseksi kasvimaalle, mitä hiekkaviljely edellyttäisi. Nyt olemme perustaneet pitkiä, noin metrin levyisiä aumapenkkejä entisen hevostarhan paikalle. Kun lapsetkaan eivät halua pelata pihapelejä hiekalla, niin päätimme laajentaa kasvimaata. 
Tein kasvilavan kasvualustan samaan tapaan kuin olen tehnyt aumapenkitkin. Lapioin ensiksi kaiken hiekan pois. Laitoin reilun kerroksen risuja ja haketta alimmaiseksi. Seuraavaan kerrokseen iso kottikärryllinen talven yli kompostoimaani hevosenlantaa, mihin sekoitin syksyllä haravoituja vaahteranlehtiä.  
Tiivistin pohjan tallomalla ja sen jälkeen kastelin pohjan perusteellisesti. Käytän lavoissa oman pihan tavallista peltomultaa. Yritän seuloa mullasta kaikki rikkakasvien juuret mahdollisimman tarkoin pois. 
Täällä Sarkolassa on melko jäykkä savinen maa. Sekoitan siihen aina myös jnkv karkeaa hiekkaa perustaessani uutta aumapenkkiä. Tällä kertaa minulla ei ollut karkeaa hiekkaa käytettävissä, joten sekoitin peltomultaan hiukan kaivamaani hiekkaa. 
Madoista yritän pitää hyvää huolta, siksi
haravoin kevyellä kädellä ja lapiota käytän niin vähän kuin mahdollista.
Istutin lavaan esikasvattamieni maissin, kesäkurpitsan ja ruusupapujen taimia. Koska tähänkin lavaan istutin  myös muutamia auringonkukkia on kyseessä neljän sisaruksen istutus perinteisemmän kolmen sisaruksen sijaan. Kasteltuani taimet huolellisesti, levitin viherkatteeksi metsäpuutarhasta sirpittämääni metsäapilaa. Sirpillä ei saa niin hienoa silppua kuin haluaisin. Parasta viherkatetta saa ruohonleikkurilla, mutta  eilen iski tässä kohdin laiskuus ja en viitsinyt ottaa ruohonleikkuria ulos puutarhavajasta. Sitä ei ole tarvittu vielä kertaakaan tänä kesänä eli minun olisi pitänyt tehdä leikkurille pieni huoltokin ennen sen käyttöä. Mieluummin tartuin sirppiin ja sain hetkessä kasvilavaan tarvitsemani määrän viherkatetta. 
Viherkatteen päälle ohuelti olkia, näin taimetkin erottuvat selkeämmin ;)
 Tänään viimeistelimme kasvilavan ilmeen ja ristimme sen Ikkunalavaksi. 
Kasvilavan päätyyn kiinnitimme kahden tolpan väliin siirtolavan. Siirtolavan ja tolppien väliin jätimme sen verran rakoa, että siihen mahtuu ikkuna tukevasti paikoilleen. Olemme saaneet näitä vanhoja ikkunoita ikkunaliikkeestä ilmaiseksi. Ne on todella käytännöllisiä, helppoja siirellä ja mikä parasta todella kestäviä. Nyt ikkuna suojaa eilen istuttamiani taimia edes hiukan tuulelta.
Siirtolavan päälle kiinnitimme vanhan ikkunapokan. Sen päälle on tarkoitus nikkaroida vielä kolmio, samanlainen kuin mitä on talomme ja ulkorakennuksen päädyissä, hieman sirompana tosin. 
Sade yllätti, toivottavasti vielä illalla pääsisimme jatkamaan mansikkamaan suojaverkon rakentamista. Postaan siitä sitten enempi, kun olemme saaneet suoja-aidan valmiiksi. 
  Nälkäkin jo oli, joten sade tuli ihan passeliin rakoon.
Olemme syöneet jo viikon verran ansarissa kasvattamiani varhaisperunoita. Myös kaikki vihannekset keräsin ansarista. Sade ropsi kattoon, kasvihuoneessa oli mukavan lämmintä. Tämä on kesän ihaninta aikaa, kun alkaa saamaan satoa ruokapöytään omalta maalta.
Talon nurkalla kasvavasta tarhakurtturuususta nappasin muutamia terälehtiä salaatin joukkoon. 
 Lounas Värjärin tapaan;
varhaisperunaa voisulan kera
paistettuja muikkuja (isäntä paistoi)
höyrytettyjä magnoldin varsia ja sokeriherneiden palkoja
vihreäsalaatti, missä  
mangoldin ja salaatin lehtiä, basilikaa, tilliä, fetapaloja, ruusun terälehtiä

Ruokajuomaksi raikas lasillinen piimää:))

 
Sydän ja mieli kiittää näistä luonnon antimista tälläkin kertaa:))

ps. sade jatkuu ja kaukaa kuuluu ukkosen jyrinä, taitaa olla parasta sulkea tietsikka


sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Heleää helluntaita

Helluntaiaamu valkeni puolipilvisenä, yöllinen sadekuuro virkisti eilisen hellepäivän jälkeen. 
Wiurilan ruusu avasi juuri sopivasti helluntaiksi ensimmäiset kukkansa. 
Sain aikoinaan kaksi taimea Anna Lisalta Wiurilasta, siksi nimitän ruusuani Wiurilan ruusuksi. Olen aiemmin  kirjoittanut täällä klik! Wiurilan kartanon ruusutarhasta. Kartanolla järjestetään joka kesä myös taidenäyttelyitä. Tänään olemme menossa katsomaan viimeistä päivää avoinna olevaa salolaisen kuvataiteilijan Hannu Hakasen näyttelyä. Samalla reisulla tietysti kierrämme myös puutarhassa, missä atsaleat ovat parhaillaan kukassa. 
Omalla pihalla riittää myös ihailtavaa. Eilen pihamaata kiertäessäni mietin, että helluntaista on tulosssa uusi "juhannuksemme", sillä parhaillaan kukkii juhannusruusu ja monet perennat, mitkä tavallisesti kukkivat vasta juhannuskesällä. 
Ansarin vieressä kasvavan hopeakuusen alla täydessä kukassa siperiankurjenmiekat, unikot ja päivänkakkarat.
 Onpa yksi vuohenputkikin jäänyt syömättä;)
Oikeassa alareunassa pioni kasvattaa nuppujaan eli kukintaa riittää vielä jatkossakin.
Pitkän perennapenkin toisessa päässä myös laaja siperiankurjenmiekkojen kasvusto. Niiden keskellä palavaa rakkautta ja vasemmalla puolella vasta syyskesällä kukkivaa kanadanpiiskua. 
Bombukset eli kimalaiset pörräävät ahkerasti kukasta kukkaan.  
Myös siperianhernepensas on kimalaisten suosiossa. 
 Ansarissa kukkii myös:))
 Pihatien varressa lehtosinilatvat kukinta vuorossa. Kukka tyttö saanut valkonarsissin syliinsä.
Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on yksi alkukesän kauneimpia kukkijoita särkyneen sydämen ohella. Perennapenkeissäni on aina kasvanut myös luonnonkukkia, olenhan luonnonmukaisen puutarhanhoidon kannattaja. Olen ilokseni huomannut, että luonnonkukkia ja maatiaiskantoja on alettu nyksyisin arvostamaan taas uudelleen puutarhoissa.  
Puna-ailikit ja kesän pikkusydämet jatkavat kukintaansa lähes koko kesän. Pihatien perennapenkkiä varjostaa tammi, joten siperiankurjenmiekat aloittavat kukintansa vasta noin viikkoa myöhemmin kuin etupihalla kasvavat. 
Kullerot lopettelevat jo kukintaana, metsäkurjenpolvet vasta aloittelevat. Metsäkurjenpolvi eli tuttavallisemmin juhannuskukka kuuluu myös rakkaimpien kesäkukkieni joukkoon. Kerään niistä aina ison kimpun muiden niittykukkien kanssa aittaan juhannuksena. Aikoinaan tyttösenä laitettiin kimpusta seitsemän kauneinta kukkaa tyynyn alle. Jännää, miten juhannukseen liittyviä muistoja tulee mieleen, vaikka vietämmekin vasta helluntaita;)
Akilleijat saavat vaeltaa vapaasti pihamaalla. Herkän vaaleanpunainen akilleija on löytänyt sopivan paikan lapinnauhusten keskeltä. Pihamaalla parhaillaan kukassa runsaasti eri värisiä akilleijoja, tumman violetteja, valkoisia, punaisen eri sävyjä, kaikki ihan yhtä kauniita minusta:))
Pihatien toisella puolen kukkii nuokkusyreeni. Nämä nuokkusyreenit istutimme ensimmäisinä pensaina entisen takapellon laitaan jo 30 vuotta sitten. Edelleen ne jaksavat ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla. Nuokkusyreeni aloittaa kukintansa hieman myöhemmin kuin muut syreenilajit. 
 Rappusten pielessä loistotädyke aloittelee kukintaansa. 
Aamuaurinko hellii, 
sen lämmössä on ihanaa juoda kupponen kahvia rappusilla,
laulurastaan heleä sointi saa viimeisetkin unen rippeet karisemaan silmistä.

Heleää helluntaita
nyt on kesän vuoro:))