sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Vietimme nuorten hääpäivää la 22.9.2018


Kuva: seurakuntapastori Anna Hälli
Kuva on postattuna Katariinan seurakunnan instagram-tilillä saatetekstillä "Rakkautta silmukoissa - morsiamen päällä on tulevan anopin neuloma pitsimekko. Onnea ja siunausta, Maisa ja Antti!"
https://www.instagram.com/p/BoBvAqcB9oB/?taken-by=katariinansrk

Sydämelliset kiitokset nuortemme vihkipapille Annalle tästä kauniista postauksesta.

Oma postaukseni viipyy vielä hetken odotellessa kuvien valmistumista:))

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Salaperäisen neuleprojektini on aika paljastua;)

On aika paljastaa tammikuussa aloittamani neuleprojektin todellinen luonne: olen kutomassa hääpukua tulevalle miniälleni. Aiemmin en rohjennut heti kertoa mistä oikein on kyse, mutta nyt kun työ on edennyt suunnitelman mukaisesti, sen uskallan paljastaa. Kuvausta varten laitoin pari tyynyä helman alle, jotta kuvasta saisi paremman käsityksen helman todellisesta leveydestä. Olen nyt kutonut pukua uumaan asti. Lanka on osoittautunut todella miellyttäväksi, työ on ihanan kevyt, valmiinakin puku painaa vain noin 175 gr. 

Kuten helmikuun postauksessani kerroin klik!, käytän hääpuvussa perinteistä haapsalulaista Silvia pitsimallia ilman nyppyjä. Helman alaosan kudoin Silvia 1 pitsimallin mukaan ja helman kavennusten loputtua vaihdoin Silvia 3 pitsimalliin. Sen verran muutin mallia, että kudon kahden välikerroksen sijaan neljä kerrosta. Näin pitsikuviokerrokset erottuvat hieman enemmän toisistaan kuin perinteisen pitsimallin mukaan tehdyissä haapsalun hartiahuiveissa. 
Koska minulla ei ole käytettävissä varsinaista neuleohjetta, vain pelkästään kuvia kudotusta hääpuvusta, on silmukoiden laskemisessa ollut melkoinen työ.  Seuraavaksi vielä tarkistan ja lasken rinnanympäryksen vaatimat lisäykset uudemman kerran ja pääaukon mallikin tulisi nyt sitten vihdoinkin päättää! Kaula-aukko saa kuulema ollan melko avoin etenkin selän puolelta. Tämä projekti on minulle kovin mieluinen ja toivon todella onnistuvani siinä. Tässä vaiheessa kaikki näyttää ihan hyvältä:))

Kutomisen ja arkisen aherruksen vastapainoksi olen hiihtänyt mahdollisimman paljon. Ei täällä paljoakaan lunta ole ollut koko talvena, mutta kun pakkasia on riittänyt, niin pienilläkin lumilla on pystynyt hiihtämään. 
 Välillä toki joudumme kantamaan suksia, mutta ei se menoa haittaa.    
 Aurinkoiset päivät ovat houkutelleet pidemmillekkin retkille vapaapäivinä.
 Myös Helmi nauttii keväthangista, piehtaroidessa saa mukavat liu'ut rinnettä alas!

Voiko talvinen koivikko enää tämän kauniimpi olla?
 
Myös näin eksoottisia näkymiä löytyy Halikonjoella hiihdellessä. Halikko on tunnettu kartanoistaan. Niistä yksi, Joensuun kartano, sijaitsee aivan Halikonjoen rannalla. Tämä kaunis kaarisilta johtaa kartanolta joen toisella puolella sijaitsevaan metsäpuutarhaan.  

 Mukavaa aurinkoista viikkoa Sinulle omien projektiesi parissa!




sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Ei tätä oikein umpihankihiihdoksi voi sanoa!

 Vihdoinkin pääsin suksille! 
Maurin maksasiinista aikonaan ostamani Valtosen puusukset ovat odottaneet tervattuina jo kotvasen hangille pääsyä. Aamulla oli ihanaa herätä aurinkoiseen aamuun - tiedossa upea ulkoiluilma.

Parina päivänä on ollut sen verran pakkasta, että joki on paikoin jäätynyt umpeen. Kovemmissa virtapaikoissa on vielä sulaa, joten turvallisempaa oli hiihtää jokiahteilla.  Joelle oli laskeutunut joutseperhe ruokailemaan. Valitettavasti ne häiriintyivät meistä sen verran, että lensivät pois.
Näillä nurkilla on vielä niin vähän lunta, että sänki on lähes paljaana ja paikoin kynnöspelloillakin vaikeaa hiihtää. Kuvan ottopaikassa on melko jyrkkä lasku joelle. Isäntä näkyy pienenä pisteenä alhaalla. Mukavaa oli lasketella ahdetta alas:))
Yllättävän hyvä oli hiihdellä, kertaakaan ei tarvinnut kantaa suksia, sen verran löytyi lunta suksien alle. Toivotaan aurinkoisia päiviä ja hyviä hiihtokelejä tulevalle viikollekkin!

lauantai 3. helmikuuta 2018

Omin käsin vanhojen mestareiden oppeja hyödyntäen

Usean mallineulostilkun jälkeen rohkenin vihdoinkin aloittaa uuden neuleprojektini. En ole koskaan aiemmin kutonut mitään näin ohuesta langasta (1400m/100g). Pari viikkoa vierähti kokeillessani useampia puikkokokoja. Kudoin mallineulosta pieninä tilkkuina niin kauan, että käsialani alkoi jotakuinkin tyydyttää silmääni. Langassa on merinovillaa 70 %, kashmiria 20 %, ja silkki 10 %. Lanka on miellyttävää neuloa vaikka onkin seitinohutta. Silkki antaa siihen kauniin kiillon.
Käytän työssäni pitsimallina Haapsalun huiveissa ja shaaleissa paljon käytettyä Silvia 1 ja Silvia 3 mallineuletta ilman nyppyjä. Olen aina pitänyt paljon näistä kielokuvioista ja kutonutkin niistä  vuosien mittaan erilaisia neuleita nyppyjen kera tai ilman nyppyjä. Onneksi saan kutoa tämän isotöisen pitsineuleen ilman nyppyjä, se helpottaa suuresti urakkaani;)
Jääkaappiin oli jäänyt pari purkkia omenakanelimarmeladia vielä joulun jäljiltä. Lauantaipäivän ja vähän tasavallan iloisen perhetapahtumankin vuoksi sinivalkoisin ajatuksin päätin tehdä pikkupullia. Alustin perinteisen pullataikinan äitini oppien mukaisesti käsin vaivaten. Nostatus vesihauteessa. Pyörittelyn jälkeen vielä saivat nousta rauhassa liinan alla. Painaumat perinteisesti tasapohjaisella lasilla vasta voitelun jälkeen, ettei taikina tartu niin pahasti lasinpohjaan. 
 Runsaasti omenakanelimarmeladia ja hässelpähkinärouhetta.
 Paisto 200 asteessa noin 12 min. 
½litran taikinasta riitti pyöritellä kolme pellillistä pikkupullia.

Nam!








sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Nytkö jo täysin purjein kohti kevättä?

Vain hetken saimme nauttia näillä nurkilla kauniista talvipäivistä. Viikko sitten ottamissani kuvissa jokiahteet kimmelsivät auringossa ja joessa oli vahva jääpeite. Nyt on jo toisin, lumet sulivat ja ahtojäät ovat pakkautuneet kauniisti rannoille. 
 
 Keräsin pajunkissoja tulppaanien kaveriksi maljakkoon. 
Kevät on tulppaanien aikaa,
 talven soisin kuitenkin vielä jatkuvan.
Vastatervatut sukseni odottavat hangille pääsyä!








sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sydäntalvi parhaimmillaan

 
Voi miten nautinkaan näistä aurinkoisista talvipäivistä. Kävimme Helmin kanssa lenkillä jokiahteilla. Eilen Helmi säästi minut kaatumiselta, kun tassutteli edelläni jäisessä rinteessä. Tänään samassa kohden tein kunnon akat, kun lumi oli peittänyt jäätikön ja en muistanut sitä varoa. Onneksi ei käynyt pahemmin ja ilokseni vielä huomasin nokkani edessä tämän kauniin korsisydämen:))
Joki on vihdoinkin saanut kunnon jääpeitteen. Kunpa loppuviikoksi luvattu leutoilma ei sitä heti sulattaisi. Tekisi mieli niin kovin päästä jo hiihtelemään jäälle.
Pakkaspäivä sopii mitä parhaiten ryijyn ja muiden villatekstiilien huoltopäiväksi. Pidämme äitini aikoinaan kutomaa Liekki-ryijyä takkahuoneessa. Ryijyn nukkapintaan tarttuu ilmassa liikkuvan pölyn lisäksi nokipitoista likaa. Otamme ryijyn aina talvisin lumihankeen puhdistumaan. Ennen lenkille lähtöä isäntä kiikutti ryijyn hangelle. Hyvä tapa on antaa ryijyn ensin jäähtyä, ettei lumi takerru siihen. Sitten ryijy levitetään nukkapuoli alaspäin hangelle. 
Ryjy sai olla hangella parisen tuntia. Ennen sisään viemistä pudistelin siitä lumet. Kummasti ryijy oli kirkaatunut ja ah, miten raikkaalta se tuoksuikaan!
Isäntä on jäädytellyt koko viikon jäälyhtyjä. Yksi pääsi leikkimökin verannalle pöllin nokkaan joulukuusen kaveriksi. 
 
Kevätaurinko virkistää huonekasvejakin. 

Pirtsakkaa aurinkoista viikkoa kaikille:))


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vilua vastaan!

Uusissa toimitiloissamme on melkoisen tehokas ilmanvaihto, joten tein itselleni nilkanlämmittimet ja muutamat rannekkeet vilua torjumaan. Nilkanlämmittimet kudoin paatsamanmarjoilla värjäämälläni 100 % villalangalla. Vuoroin nurjaa ja oikeaa neulosta kutomalla niihin saa mukavan ryppyisyyden. 
Lämmittimet passaa käytettäväksi yhtä hyvin ulkokenkien kuin sisäkenkienkin kanssa. 

 Tein samasta langasta myös rannekkeet. Mallineuleena käytin Haapsalun shaalit Pitsin aatelia (Minerva 2016) kirjasta Silvia 1 neuletta.
Neulemallin rannekkeisiin valitsin osin siitä syystä, että olen aloittelemassa hieman isompaa neuleprojektia, missä käytän juuri tätä Silvia 1 mallineulosta. Mallineulos on melko helppoa neuloa ja sen oppii nopeasti kutomaan ulkomuistista. 
Paatsamanmarjoilla värjätty lanka sopii malliin oivasti.
 Kudoin muutamia kapeampia rannekkeita myös sisällä käytettäväksi. 
Perinteinen Sudenkorentomallistoni on suosittu. Nämä rannekkeet kudoin paatsamanlastuilla värjäämästäni koirankarvavillalangasta ja
nämä tiikerinkaunosilmänkukilla värjätystä langasta. Koirankarva-lampaanvillalanka on erittäin pehmeää ja lämmintä. Langassa on 1/3 osaa koirankarvaa ja loput suomenlampanvillaa.  Se sopii erityisen hyvin juuri näihin nivelrikosta tai reumasta kärsivien rannekkeisiin, samoin kuin myös unisukkiin.  
Itselleni kudoin loppiaisena uudet unisukat luonnonvärisestä koirankarva-villalangasta. 
Nämä valkoiset unisukat tein ystävälleni lahjaksi. 
 Joulun alla sain valmiiksi myös toisen syksyllä virkkaamistani torkkupeitoista. Tässä se roikkuu vielä viimeistelyä vailla valmiina viherhuoneen orrella.
Torkkupeiton veimme uudenvuodenaattona tupaantuliaisiksi nuorelleparille.
 Mukavasti sopii kodin värimaailmaan:))

Mukavaa Nuuttia Teille kaikille:))