maanantai 26. kesäkuuta 2017

Puuhastelua pihamaalla sadekuurojen lomassa

Ekana kesälomapäivänä olin suunnitellut jatkavani kompostialueen kunnostusta, kuten niin usein tänänä kesänä, sade muutti suunnitelmani. Toukokuussa saimme isännän kanssa tehtyä uudet kompostikehikot siirtolavoista ja jätelaudoista sekä tämän koivunrangoista tehdyn seinämän kompostiarkkujen näkösuojaksi. Tänään oli tarkoitus jatkaa projektia.    
 
Myös Wiurilan pensasruusu sai soman tuen rennosti kasvaville oksilleen Terran loppuunmyynnistä hankkimastani metallisäleiköstä. Olen haaveillut vuosia köynnösruusuportista, mutta kun jalot köynnösruusut eivät tahdo menestyä meillä, niin päätin kokeilla, josko pensasruusu taipuisi hoitamaan köynnösruusun virkaa...
 Ja ihan mallikkaasti hoitaakin, pitkät rennot oksat taipuvat kauniisti kaarelle. 

Lehtosinilatva, keltapäivänlilja, vuorikaunokki ja siperiankurjenmiekka kukkivat kilpaa ruusujen kanssa. Kuunliljat ovat pitäneet erityisesti tästä viileästä kesän alusta.

 Eilen sain mallattua yrttiruukut paikoilleen, nyt enää yrtit uupuvat:))

tiistai 6. joulukuuta 2016

99. itsenäisyyspäivä

kaksi kynttilää ikkunalla
kiitollisuudella
kaikille
itsenäisyyden puolesta taistelleille 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!


lauantai 3. joulukuuta 2016

Vain yksi rivi hämärien välissä

Hitaasti, mutta varmasti, etenee elokuun lopulla aloitettu Liekki ryijy. 
Päivät ovat jo niin hämäriä, ettei ryijynteosta tahdo tulla mitään. 
 
 Tänään sain tehtyä yhden rivin päivänvalon aikaan.
Värjäri kirppiksellä blogissani klik hieman enempi Gallen-Kallelan suunnittelemasta ryijymatosta.


Tervetuloa Hannele Koivisto Värjärin Padan lukijakuntaan:))

torstai 24. marraskuuta 2016

Kolme asiaa viime kesästä

Sain Kivipellon Sailalta mukavan haasteen, mihin yritän nyt vastata viime kesänä ottamieni kuvien kera.
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
Toukokuussa ensimmäinen ilon aiheeni oli, kun Varsinais-Suomessa sijaitsevasta Sarkolasta siirtämäni esikot Itä-Hämeessä sijaitsevaan Viinasiltaan olivat lähteneet pirteään kasvuun.

Ehkäpä kaikkein suurin ilonaiheeni; nuoret ovat innostuneet palstaviljelystä. Oli mukavaa suunnitella yhdessä viljelyksiä ja jakaa siemeniä heidän kanssaan:))
Miksi ihmeessä en ole aiemmin kasvattanut mangoldia! 
Siitä tuli kerta heitolla yksi kesän suosikeistani ruuanlaitossa.

 Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Pienet ovat aina niiiiin suloisia, mutta saisivat jättää kasvimaani rauhaan!
Aiemmin olen jo postaillut joka paikkaan tunkevista mauriaisista, tehokkaita nekin ovat tuhoamaan salaattiviljelyt, mutta sentään eivät syö salaatteja kuten tämä suloisuus;)
Enää kuusiaitamme takana ei käyskentele lihakarjaa. Naapurimme möi maat puutarhayrittäjälle, hehtaari tolkulla mansikkamaata. Ei siinä mitään, mutta kun juhannukselta asti sai kuunnella aamusta iltaan pyssyn pauketta ja harakoiden rääkynää kovaäänisistä, niin alkoi jo hieman loppukesästä harmittamaan tämä "kotirauhan rikkominen".
Kolmatta harmituksen aihetta en nyt keksi...

Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi 
Yhdessä isännän kanssa...no ei ihan valmiiksi, mutta jo hyvälle mallille, piha-aita Helmiä varten oman haavikon laudoista.
Kolme uutta kasvilavaa. Tämän teossa auttoi pojat.

Rauniopuutarhaakin hiukan taas kohentelin. Vuosi sitten korjasin ovia, niiden tervaamisesta myös kirjoitin blogiin jutun. Kesän kynnyksellä poistin ikkunoista laudoitukset.  Isäni aikoinaan laittamat köynnöstuet tarvitsivat myös hiukan kohennusta. Lisäsin hieman rimoja karhunvatukoita varten. Kirpparilta löysin kauniin vanhan säleikön, mikä sopii mielestäni hyvin kokonaisuuteen.
Sain vuosi sitten blogiystävältäni (Tertun kasvimaailma) taimia, mm kaksi karhunvatukan tainta, mitkä ovat lähteneet hyvin kasvuun. Seinustalla kasvaa lisäksi piippuköynnös, kärhöjä sekä vuosikymmeniä vanha villiviini.

Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Yksi kesän projekteistani oli uuden perennapenkin perustaminen sarkojen välisen ojan päähän. Ojaan on tarkoitus johtaa hulevedet. Tämä projekti kestääkin muutaman kesän, koska tarkoituksenani on kaivaa vähitellen käsin allas kuvassa näkyvän kiven ympärille. Mullan siirrän pussitettuna Sarkolaan, missä ne päätyvät uusiin kasvulavoihin. 
Sarkojen välinen oja johtaa metsikköön, missä siihen yhtyy kaksi ojaa. Toinen ojista tuo vettä läheiseltä kalliolta. Ojien yhtymäkohtaan on kaivettu levennys pikkuruiseksi "metsälammeksi", minkä ympärille on pikku hiljaa muotoutumassa metsäpuutarha.
Kotkansiivet ja muut luontaisesti paikalla kasvavat kasvit ovat saaneet seurakseen mm. jättipoimulehtiä, päivänliljoja, astereita sekä viimeisimpänä kesällä istuttamani
ängelmät.
Puutarhaan kuuluu olennaisena osana aina myös kompostialue. Teimme lähes 20 vuotta sitten puurakenteiset kompostikehikot ja noin pari metriä leveän lankkulattian kompostialueelle. Nyt loppusyksystä isäntä poisti vanhat lankut, kolme kompostikehikkoa on purettu jo aiemmin. Vanhoista rakenteista on jäljellä enää pitkä kasvilava, mikä näkyy kuvassa alppiruusun takana. Aiemmin käytin lavaa mm. taimikasvatukseen, nykyään siinä kasvaa raparperit. Ensi keväänä olisi tarkoitus rakentaa uusi "lattia" ja kolme kompostikehikkoa ...

Kolme asiaa, joita stressasin
En tainnut pahemmin stressata mistään puutarhaan liittyvästä...
se mikä vähän jänskättää on, että kestääkö selkä ja polvet. Siksipä käytän lähes aina polvien alla pehmustetta; pehmeä tyyny muovipussissa  toimii hyvin. Ilo palvella!
Isäntä taitaa stressata minunkin puolestani - tässä arveluttaa sopiiko kaikki taimihankinnat autoon. Tommolan tilan perenna valikoima on monipuolinen ja taimet laadukkaita. Jos liikut Keski-Suomessa niin poikkea ihmeessä Leivonmäellä. 
Tänä vuonna kylvin tiikerinkaunosilmät suoraan lavaan ilman taimikasvatusta.

Vaikka olikin kaunis syksy ja lämmintä riitti aina lokakuulle asti, niin suuri osa tiikerikaunosilmistä ei ehtinyt kukkimaan, se jos mikä harmittaa. Käytän tiikerikaunosilmiä villalankojen värjäämisessä. 

Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan

No mikäpä muukaan kuin monipuolinen puuhailu pihamaalla, 



kaikkinainen kotoilu,
sekä vastominen. 
Ensi talveksi riittää vastoja tuliaisiksi asti, tein nimittäin 40 vastaa!
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
isompi mansikkamaa on tarpeen
pidemmät humalasalot,
koska nykyiset loppuu aina kesken!
Kolmas hankinta voisi liittyä vaikka näihin, mistä olen unelmoinut pari vuosikymmentä...
 Kolme asiaa, joista unelmoin
aidoista köynnösruusuista. 
-80-luvulla pihakeinun lähellä kasvoi Pohjantähti, vaatimattomuudessaan niin kaunis ja  minulle mieluinen. Pakkanen vei. Silloin ei ollut suojana vielä kuvassa näkyvää kuusiaitaa. Nykyisin köynnösruusun virkaa hoitaa Wiurilan rentokasvuinen pensasruusu, ja hyvin hoitaakin:))
Kyllä kärhötkin ovat kauniita. 
 
Lisäksi voi aina kasvattaa vaikkapa krasseja tai hajuherneitä, niitä aitoja köynnösruusuja odotellessa.

Toinen unelmani liittyy jo edellä kirjoittamaani hulevesien juoksutukseen pieneen altaaseen ja siitä edelleen metsäpuutarhaan. Tämän unelman toteutumiseen kyl kuluu hieman aikaa, koska olen päättänyt kaivaa altaan ja ojat omin käsin. Entisaikoinakin ojat kaivettiin Viinasillan mailla käsin, miksipä en jatkaisi tätä perinnettä edelleen?
Näen jo sieluni silmin, miten hulevedet virtaavat ja päätyvät pikkuruisen vesiputouksen kautta kiven ympärille kaivamaani altaaseen. Yllä olevan kuvan otin Suuri Puutarha kirjasta (1989). Tämä kuva on inspiroinut minua vuosikymmenet. Olen löytänyt ehkä sopivan onton puunkin Satumetsästä omaan "hulevesi" putoukseeni ja kärhöjäkin kasvamassa jo useampia... unelmoiminen on ihanaa!

Haluaisin jatkaa tätä haastetta kolmelle blogiystävälle haasteen alkuperäisen ajatuksen mukaan: 
Minnan Mama's garden blogista
Betweenin Rikkaruohoelämää blogista 
Molleyn Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä blogista

Alla kysymykset vielä yhteenvetona:
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Kolme asiaa, joita stressasin
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
Kolme asiaa, joista unelmoin
Olisin iloinen jos haasteeseen vastaisit, mutta jos et, en pahastukaan. Tiedän että aika lentää siivillä... 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Pupuperheen kotikolo

Olemme viettäneet isänpäivää kaksin kun penskat kävivät jo viikko sitten. Oli hyvää aikaa somistaa pihasaunan kuistia saunaa lämittäessä. Pupuperhe pääsi kotikoloineen taas tutulle paikalle kuistinpöydälle talveksi. 
Hankin viikolla Terran loppuunmyynnistä ½hintaan  isoja pajukoreja. Ensiksi ajattelin ottaa ne käyttöön vasta ensi kesänä, mutta niille löytyikin jo heti käyttöä saunan kuistilla. Maksaruohot selvisivät ensimmäisistä pakkasista ihmeellisen hyvin. Ne sopivat kauniisti isoon pajukoriin, kuten havut, lepänoksat ja kullankeltaiset heinätkin.

Viikolla isäntä haki tilaamamme karitsan lihat Mikkolan lammastilalta. Kuvassa olevat taljat olemme ostaneet jo aiemmin. Mikkolan tilan laadukkaat taljat muokataan perinteikkäässä Rantasen nahkajalostomossa Laviassa.  

               On varmaan helppo arvata, kumpaan tuoliin istahdin vilvottelemaan löylyjen välillä;)

Marraskuussa on ihanaa hiljentyä luonnon tavoin, käpertyä kaikessa rauhassa shaaliin, 
nauttia kynttilän lempeästä tunnelmasta, 
kuunnella musiikkia, 
tänään yhtä lempi laulajistani 
hänen muistokseen





lauantai 5. marraskuuta 2016

kiitos tästä päivästä

Lapset tulivat viettämään Pyhäinpäivää kotiin. Juhlistimme samalla satovuoden päätöstä laittamalla herkullista ruokaa kekriperinteen tapaan oman pihamaan ja metsän antimista. Olen aiemmin kirjoittanut täällä kekriperinteistämme. Vielä viikolla keräsin viimeiset kehäkukat kuivumaan ja toin syklaamit (Cyclamen persicum) sisälle. Viime tipassa todella, koska viime yönä oli ensimmäiset pakkaset ja heti alkuun oikein kunnolla, aamulla mittari näytti - 15 C!
Päivä oli mitä parahin ulkoilemiseen. Heti aamupalan jälkeen lähdimme porukalla retkelle Halikonjoen ahteille. Perimätiedon mukaan marraskuussa alkava talvi ei kauan kestä, toisin kuin lokakuussa tai joulukuussa alkanut talvi. Marraskuun pakkaset ennustavat leutoa säätä ainakin helmikuuhun kynttilänpäivään asti. Tämähän sopisi minulle ja varmaan monelle muullekkin;) 

Vähä sateisen syksyn vuoksi vesi on kovin matalalla. Siksi tämä erikoinen laakea kivi on kokonaan näkyvissä. Kiveen on hakattu aurinkopyörä, Siitä, kuka ja koska se on tehty, ei minulla ole mitään tietoa. Isäntä halusi meidän käyvän kivellä, koska aurinkopyörä kuvaa vuoden ja päivän kiertoa. Vietämmehän me parhaillaan vanhan vuoden ja uuden vuoden välistä siirtymä aikaa, jakoaikaa.  

Helmi oli myös innoissaan kun sai vahtia isoa laumaansa;)
Tänä vuonna Pyhäinpäivä osui äitini syntymäpäiväksi. 
Jos äitini eläisi, olisimme saaneet viettää tänään hänen 95-vuotispäiväänsä.

Pojat ovat lähteneet tahoilleen, vain kuopus on vielä yön kotona ja hänkin lähtee jo heti aamujunalla opiskelupaikkakunnalle. Lempeä kynttilänvalo ja takan suoma lämpö saa mielen rauhaisaksi. 

Kiitollisuus täyttää mieleni.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Värjärin sunnuntai hortoiluja

Sunnuntaipäivä on kulunut rattoisasti pihatöissä ja keittiöpuuhissa. Keräsin viimeiset kehäkukat kuivumaan muurinpäälle sekä purkitin pellillisen jo kuivuneita terälehtiä. Kehäkukat säilyttävät hyvin värinsä nopeasti kuivattuina. Kauniita ovat katsella ja miten paljon niiden oranssi antaakaan energiaa talven mittaan!
 
Haravoidessani pihaa löysin vielä lehtien alta tuoreita pieniä ukkomansikan ja ahomansikan lehtiä.
Annoin lehtien nahistua leivinpaperin päällä pari tuntia. Sen jälkeen hiersin niiden solukon rikki pyörittelemällä lehtiä käsissä ja tein niistä pieniä löyhiä palloja. Lehtipallerot saavat hiostua muutaman päivän lasipurkissa (kansi raollaan) muurin päällä. Kun lehdet ovat muuttuneet hieman ruskeiksi, avaan pallerot ja annan niiden vielä kuivua leivinpaperin päällä muurilla päivän kaksi. Näin säilötyistä mansikanlehdistä saa ihanan aromikasta yrttiteetä. 
 Tässä vielä viime viikolla keräämiäni piharatamon siemeniä. 
Myös kuivaamani piparmintut riivin ja laitoin tiiviseen lasipurkkiin, jotta aromit säilyisivät. 
Ah mikä ihanainen tuoksu niistä tulikaan keittiöön!
Muurilla oli kuivumassa vielä pellillinen villiomenan paloja. Tänä syksynä lähistöllä kasvavat villiomenapuut antoivat erinomaisen sadon. Omenat olivat suuria ja täysin terveitä. Kuivatut omenanviipaleet voi napostella "karkkeina" sellaisenaan tai tehdä niistä erilaisia kiisseleitä ja hedelmäkeittoja tai vaikkapa laittaa aina muutama erilaisiin pataruokiin.
Villiomenat sopivat erittäin hyvin myös ruusunmarjahyytelon tekemiseen. Niiden vahva aromi sopii mielestäni oivasti yhteen ruusunmarjan hienostuneen aromin kanssa. Tänään herkuttelimme iltapäiväkahvilla isännän kanssa ruusunmarjahyytelöllä ja vasta leivotuilla manteliskonsseilla. Ohjeen skonsseihin löysin Turun kirjamessuilta ostamastani Elviira Krebberin kirjasta Parantava ketoosi, terveeksi sokerittomalla ja gluteiinittomalla ruokavaliolla (Viisas elämä OY, 2016). Elviira pitää englanninkielistä blogia Low-Carb, So simple, myös Facebook sivut saman nimiset, jos olet kiinnostunut hänen resepteistään. Itse olen ehtinyt testaamaan jo useampia reseptejä ja olen niihin todella ihastunut. Helppoja ja nopeita, mikä sopii minulle erinomaisesti, koska en halua välttämättä viettää keittiössä koko päivää, mutta rakastan hyvää ja terveellistä ruokaa:)
  
Nyt on syksyn juurekset parhaimmillaan. En ole vuosiin kasvattanut juuriselleriä, puna- ja valkosipulia itse, joten ne ostamme. Niiden kanssa löysin hieman mangoldia sekä lehtikaalia omasta kasvilavasta. Näistä raaka-aineista valmistin kuulottamalla maistuvan höystön pinjansiemenillä ja yrteillä ryyditettynä lampaan jauhelihasta valmistamieni "wallenberginpihvien" kanssa. 
Jos et ole vielä tilannut syksyn teurastuksista itsellesi lampaanlihaa, niin asia kannattaa hoitaa jo heti tulevalla viikolla. Itse olen tilannut jo syyskuussa taas ½-lammasta marraskuun teurastuksesta Mikolan lammastilalta. Suomessa on tällä hetkellä mukavasti lampaankasvattajia, joten uskoisin ettei kenelläkään varmasti ole kovin pitkä matka lähimmälle lammastilalle.
Kovin huolissaan Helmi vieläkin katselee taivaalle - kuumailmapalloa odottelee tulevaksi. 
Voi pientä Helmiä, saisipa olla kuin Jöntte, vailla  huolen häivää!