Kotikulmilla ja saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

Toukokuu on jatkunut viileänä. Sekä eilen, että tänään piti oikein kunnon ukonilmaakin. Vettä on satanut ihan riittämiin, kaikki vesisaavit ovat jo piripintaan täynnä. Nyt voisi alkaa kunnon poutajakso, kasteluvettäkin riittäisi ihan toisella lailla kuin viime toukokuussa;)

Kevätkylvöt näyttää sujuneen lähipelloilla hyvin, oras jo viheriöi hiukan. Silmä lepää, kun sitä katsoo!

Huonommaksi ei toki jää jokiahteiden kevätkukkijatkaan. Tässä keltavuokko (Anemone ranunculoides) ojentautuu kohti aurinkoa. Myös kotipihan keltavuokot ovat aloittaneet kukintansa. 

Rentukat (Caltha palustris) ovat täydessä kukassa joen rantatörmällä. 

Oli mukavaa istahtaa rantakivelle hetkeksi kuuntelemaan veden solinaa ja lintujen liverrystä. Sadepilvet lähestyivät kuitenkin uhkaavasti, joten kauaa ei voinut viivytellä, jos ei halunnut kastua. Ukkosen jylyn saattelemana ehdimme juuri ja juuri kotiin ennen sadekuuroa.  

Keltaisia kukkijoita löytyy myös kotoa. Kasvuhuonekurkuista ja kesäkurpitsoista olen nyppinyt ensimmäiset kukinnot pois. Aamulla istutin niin kurkkuja kuin tomaattejakin isompiin ruukkuihin. Vielä vähän aikaa menee, ennen kuin ne uskaltaa istuttaa kasvihuoneeseen. Mieli tekisi jo kovin istuttaa ainakin osa kesäkurpitsoista kasvilavaan.  

 Salkopavuissa on pikkuriikkisiä palkoja, reilun viikon päästä saamme varmaan ensimaistiaiset:))

Istutin syksyllä Riihimäeltä ostamani japaninvaahteran (Acer palmatum 'Katsura') ja pikkusyyshortensia 'Bobon' (Hydrangen paniculata) talvehtimaan kasvilavaan. Bobon siirsin viime viikolla varsinaiseen kasvupaikkaansa pihatien varteen. Sen sijaan japaninvaahteran päätin jättää kasvilavaan. Otin kasvilavan ylimmän kauluksen pois ja istutin japaninvaahteran takaisin. Minusta se on niin hyvä pari takana kasvavan saksankirvelin kanssa, kuten myös taustalla näkyvien pajukorien ja ranka-aidan kanssa. Paikka on myös yksi pihamme suojaisimmista, joten toivon japaninvaahteran viihtyvän. Ainakin se näyttää selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan. 

Täplä ja Raita ovat löytäneet mieluisan nukkumapaikan oriental-liljojen "karhunpesän" päältä. Hyvin ovat liljat selvinneet pakkasöistä vällyjen alla ainakin tähän mennessä. Ja mikseivät selviäisi edelleenkin, kun kisut vielä antavat lisälämpöä;)

Tänään leivoin kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Edellisen postauksen kommenteissa oli puhetta useammankin kanssa saksankirvelin käytöstä. Saksankirveli sopii todella hyvin raparperipiirakkaan, kuten raparperikiisseliinkin. Se taittaa mukavasti raparperin kirpeyttä ja näin sokeria tarvitaan vähemmän. 

Tässä nopeasti valmis saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

2 munaa

vajaa desi sokeria

100 gr voita (sulatettuna)

2 dl gluteiinittomia jauhoja

 (tänään käytin kaurajauhoja ja hieman gluteiinitonta jauhoseosta)

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

noin 3 dl pilkottuja raparperinpaloja

1 dl pilkottuja saksankirvelinlehtiä

kanelia

Paisto:

noin 20 min 200 astetta.

Kevään ensimmäiset raparperit ovat niin pehmeitä, ettei niitä tarvitse pehmentää keittämällä ennen piirakkaan laittamista, kuten myöhemmin kesällä. Näin piirakka valmistuu nopeasti. 

Tänään herkuttelimme piirakalla vaniljakastikkeen kera:))

Arjen iloja - taimia, pihahommia, ruisrieskaa ja liikuntaa

Ikkunapaikoista alkaa olla jo hienoista pulaa, joten olen siirtänyt osan viherkasveista väliaikaisesti pois esikasvatettavien taimien tieltä. Huonekuusi ja kultaköynnös pääsivät levykaapin päälle makuukamariimme.

Aloitin esikasvatuksen maaliskuun puolessa välissä, mutta vasta näin huhtikuussa teen suurimman osan kylvöistä.  Pörriäiset rakastaa hunajakukkaa, niin myös minä:))

Tilatessani Hyötykasviyhdistykseltä siemeniä, silmiini osui tuoksumiekkaliljan sipulit. Pitihän niitäkin yksi pussillinen tilata. Laitoin myös ne jo esikasvatukseen, kuten Kukkatalosta ostamani gladioluksen sipulitkin.  

Orientaalililjat ovat ottaneet melkoisen kasvustartin, vaikka ovat olleet yläkerran viileimmässä huoneessa. Nämä pitää varmaan istuttaa viimeistään parin viikon päästä isoihin ruukkuihin. 

Miinanköynnöksen siemenet itivät hyvin, sen sijaan pussillisesta kelloköynnöksen siemeniä sain itämään vain kaksi. Ilmeisesti yritin taimettaa niitä liian korkeassa lämpötilassa, ohjeiden mukaan ne itävät parhaiten viileässä. Jos saan edes nuo kaksi kelloköynnöksen tainta kasvamaan, niin olen kyl siihenkin ihan tyytyväinen. 

Siemenkasvatusta on riittämiin, joten olen ostanut myös hiukan valmiita pikkutaimia. Tässä verenpisaran ja petunian taimet jo sen verran venyneet pituutta, että oli aika latvoa ne ja ottaa niistä pistokkaat.

Pistokkaat laitoin juurtumaan hyvin kasteltuihin taiminappeihin. Hifistelyni siis jatkuu, en ole koskaan aiemmin käyttänyt taiminappeja, nyt päätin kokeilla niitä. Perinteisesti olen tyrkännyt pistokkaat joko suoraan kosteaan multaan tai juurruttanut ne ensin vesilasissa. 

 Minikasvihuone täyttyi pian verenpisaran ja petunian pistokkaista:))

Pihamaallakin on riittänyt monenlaista puuhaa. Täplä on innokkaasti mukana kaikessa mitä puuhailen. Välillä pitää oikein varoa, ettei tule mitään haaveria. Eilen karsiessani vuorimännyn oksia risuaitaan laitettavaksi, Täplä peuhasi oksien alla, joten sain olla tarkkana vesurin kanssa!

Raita sen sijaan kulkee usein omia polkujaan tai lekottelee kasvilavassa pehmeällä lehtipedillä hiirijahdin jälkeen. Viime päivinä onkin ollut mukavan aurinkoista, joten kyl meidän on kelvannut.

Eilen kaivoin ylös talvipedistään myös runkoruusut. Hyvin näyttävät selvinneen talven yli. Vein ne kasvihuoneeseen, kun loppu viikolle ei ole luvattu yöpakkasia. Tarvittaessa siirrän ne saunatupaan. 

Tänään oli kevään lämpimin päivä meilläkin, mittarissa + 15 astetta. 

Lämpö houkutteli myös perhosia liikkeelle. Pidin puutarhavajan ovea auki, jotta siellä talvehtineet lukuisat nokkosperhoset pääsisivät ulos. Onneksi krookukset ovat aloittaneet jo kukintansa ja tarjoilevat herkkupöydän siivekkäille ystävillemme. Näin tänään myös ainakin kuusi sitruunaperhosta:)) 

 

Olen ehtinyt leipomaankin kaiken muun touhun lisäksi. Lappalainen etelässä blogin Nila jakoi ruisrieskojen ohjeen klik!, Pitihän sitä minunkin heti kokeilla, tein tupla-annoksen, koska Nila kehui rieskoja todella hyviksi. Ja turhaan ei kehunut, rieskat olivat todella makoisia ja varmasti teen taas seuraavan kauppareissun jälkeen uuden satsin!

Ihminen tarvitsee leivän ja kaikenlaisen puuhastelun lisäksi liikuntaakin, 

siis suuntaamme askeleemme usein jokiahteille. 

Palmusunnuntaina mukana oli esikoispoikamme, joten pääsimme isännän kanssa yhteiskuvaan:))

Maaliskuun ekat kukkijat

Sain keväällä 2015 kaksi jouluruusun jakotainta Tylsän Mörököllin blogista klik!. Jouluruusut ovat ilahduttaneet kauniilla kukinnallaan joka vuosi, mistä olen erittäin tyytyväinen. 

Aluksi epäilin, etteivät jouluruusut viihdy, mutta Tylsä Mörökölli vakuutti niiden selviävän valitsemassani kasvupaikassa takapihallamme terijoensalavan siimeksessä kompostimullalla muhevaksi tehdyssä kohopenkissä. Taas kerran kauniita jouluruusuja ihastellessani lähti lämmi  tervehdys ilmojen halki Sinulle Tylsä Mörökölli:))

Loppu viikosta saimme kevyen lumipeitteen pariksi päiväksi. Tulppaanien ja narsissien kanssa voi käydä vielä höpösti. Eilen päätin hakea lisää havuja, kun naapurin isäntä oli karsinut tuulenkaataman ja tarjolla oli runsaasti havuja.

Muutamat lumikellotkin ovat ennättäneet kukkaan. Yöksi luvattiin taas pakkasta, joten havukuorrutuksen lumikellotkin saivat niskaansa tulppaanien piippojen  tavoin. 

Kevätesikot sen sijaan saavat pärjätä omillaan kuten tähänkin saakka.

Eilen kuvasin myös ensimmäiset leskenlehdet ojanpenkalta. Iltalenkillä huomasin keltaisia kukkijoita olevan jo enemmänkin. Mustarastas pariskunta kuopsuttaa sireenipensaan alla. Pihamaan äänimaailma on jo kovin keväinen!

Istutin viime keväänä kolme makeasinikuusamaa, Anjaa  (Lonicera caerulea var. kamtschatica) vanhan perunamaan reunaan takapihalle. Nimensä mukaisesti makeasinikuusaman eli hunajamarjan marjat ovat herkullisia ja myös terveellisiä. Pensas kukkii varhain keväällä, nyt jo kukkanuput ovat selvästi näkyvissä. Onneksi kukinta ei ole kuitenkaan kovin hallanarka, kukat kestävät kirjallisuuden mukaan jopa - 8 asteen pakkasia. 

 

Olen varautunut peittämään hunajamarjat tarvittaessa, koska on luvattu kireitä yöpakkasia. 

Monella voi kasvaa puutarhassaan esim. aidanteena sinikuusamaa (Lonicera caerlea). Sen marjat eivät ole syötäviä, niitä pidetään jopa hivenen myrkyllisinä sisältämiensä saponiinien vuoksi.  

Raita oli innokkaati mukana pihakierroksella. 

 Kuten Täpläkin.

Iso fasaanikukko oli sen verran pelottava, et Täplä katsoi parhaammaksi kiivetä koivuun turvaan;)

Maisema ei ole paljoakaan muuttunut talven mittaan,

maaliskuun auringonpaiste ilahduttaa, 

kevät on tullut myös meidän pihamaalle:))

Täplä ja Raita, pikkuiset toipilaamme

Lomamatkamme aikana Täplä ja Raita olivat nuorenparin hyvässä hoidossa. Kisut pääsivät tutustumaan kaupunkilaiselämään. Kävimme jo tammikuussa harjoittelemassa heidän luonaan olemista. Hyvin kaikki oli mennyt, tapetit ja verhot olivat saaneet olla rauhassa ja hyvä niin! 

Kun tulimme matkalta kotiin, kaikki olivat meitä vastaanottamassa. Hiukan kisulit taisivat ihmetellä, et ketä nyt tuli käymään. 

Olimme sopineet eläinlääkärin kanssa jo viimeisellä rokotuskäynnillä kisujen leikkaamisesta heti matkamme jälkeen. Täplällä ja Raidalla on siis ollut melkoista myllerrystä elämässään viime viikkojen aikana. Tässä Raita ihmettelee eläinlääkäristä tultuamme kopassaan, et mitähän nyt on tapahtunut!? Jalat eivät tahdo viel kantaa nukutuksen jäljiltä. Täplä on jo kömpinyt pois kopastaan. 

Hetken päästä myös Raita vaihtoi kopan mukavampaan lepopaikkaan. Shaalin alla lämpimässä on hyvä olla yhdessä parhaan kaverin kanssa:))

Onneksi kaikki meni hyvin ja toipuminenkin on sujunut ihan normaalisti. Pikku neidit tykkäävät suojapuvuistaan, mitkä suojaavat haavaa likaantumiselta ja siltä, etteivät kisumisut nuolisi tai kynsisi haava auki. Kipulääkkeen ottaminenkin on sujunut mallikkaasti kerran päivässä. 

Toimenpiteen lopuksi eläinlääkäri käytti terapialaseria. Laservaloa voidaan käyttää niin leikkaavana laserina kirurgisessa toimenpiteessä kuin myös terapialaserina edistämään kudoksen paranemista. Täältä voit lukea enempi laserin käytöstä klik!. Vaikea sanoa, onko kiittäminen terapialaseria vai ei, kun kisulit ovat toipuneet nopeasti toimenpiteestä ja haava-alue näyttää siistiltä. 

Kaveruksille laitettiin samalla myös mikrosirut. Salon alueella on parhaillaan käynnissä turvasirukampanja, eläinsuojeluyhdistys maksaa kissan sterilaation yhteydessä tehtävän sirutuksen. Täältä löydät enempi tietoa ko kampanjasta klik! Haluan kiittää lämpimästi tästä eläinsuojeluyhdistyksen kampanjasta. Kahden kissan omistajina siitä oli meille myös iso taloudellinen hyöty. 

 Sitä, mitä mieltä Täplä ja Raita ovat tästä päätöksestä, emme saa koskaan tietää,

päätös tehtiin niiden parasta ajatellen ...

 Täplä on ollut hyvillä mielin ja ihan yhtä innokkaasti mukana kaikessa mitä puuhastelen;)

Leikkimieli on tallella

molemmilla kuten ennenkin:))

Tänään on lääketieteellisesti ilmaistuna 4. postoperatiivinen päivä.

Kipulääkkeen jälkeen uni vielä maittaa Raidalle. Täplä heräsi jo ihmettelemään ikkunassa pörräävää kärpästä. 

 Hetken päästä jo Raitakin pomppasi pöydälle kärpästä ihmettelemään. 

 Samalla hän halusi esitellä myös etujalkojensa karvakatoa;)

Huomenna lähdemme ensimmäistä kertaa hieman ulkoilemaan, jos ei vaan sada. 

Talutushihnassa kuitenkin vielä varmuuden vuoksi.

 Hyvää naistenpäivää kaikille naisille,

olemme rakkauden arvoisia kaikki!