keskiviikko 21. elokuuta 2019

Kiviaitapenkki

Perustin kivikkoryhmän pari vuotta sitten vanhaan kiviaitaan klik! Nyt hieman kuvia siitä, miten istutukset ovat menestyneet ja hieman tulevista istutussuunnitelmistakin. Kiviaitapenkin ehdoton kaunotar on ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana). Se pysyy kauniin pallomaisena koko kesän.
Olen istuttanut ohotanmarunat Kiviaitapenkin molempiin päihin. 
Toisen kaverina on punakissankäpälää ja vitalianaa.
Toisen ahomansikkaa, ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) ja hopeahärkkiä. 
Tämän kuvan olen ottanut ihan heinäkuun alussa, silloin ketoneilikka kukkii runsaimmillaan.
Ensimmäiset ahomansikat kypsyvät aurinkoisessa penkissä jo kesäkuulla.
Onni on saada kerätä ahomansikoita suoraan omalta pihalta:))
Onni on myös saada ihailla luonnon moninaisuutta vanhassa kiviaidassa. 
Torvijäkälät ovat kuin pieniä pikareita, varmaan metsänväelle kuuluvia;) 
Torvijäkälien lisäksi kiviaidassa kasvaa monenlaisia muita jäkäliä ja sammalta.
Sammal peittää kiviaidan pihasaunan puoleisen sivun lähes kokonaan. Kuivan kesän jälkeen sammal on kärsinyt, mutta vihertyy heti sateiden alettua. Vasemmassa reunassa näkyy hieman kiviaidan pihan puoleisessa päädyssä kasvavan alppiruusun oksaa. Jaksan aina ihmetellä sitä, miten hyvin alppiruusu on viihtynyt vuosikymmenet tässä paahteisessa kasvupaikassaan!
Kiviaidan päällä kasvaa jo vanhempieni aikoinaan siihen istuttamaa keltamaksaruohoa. Tämän kuvan otin viime viikolla, keltamaksaruoho (Sedum acre) on ehtinyt lopettaa kukintansa.
Keltamaksaruohon kaveriksi olen istuttanut punaisen, mattomaisesti kasvavan maksaruohon, minkä nimen olen unohtanut. Sekin on hieman kärsinyt kesän kuivuudesta.
Tänä kesänä en nähnyt punakissankäpälien (Antennaria dioica 'Rubra') parasta kukintaa. Vanhemmiten kukat muuttuvat vaaleiksi ja kuivuvat kauniisti.  
Tumman vihreänä kasvava vitaliana on myös viihtynyt hyvin Kiviaitapenkissä. Se kukkii touko-kesäkuussa pienin keltaisin kukin. Kuvan vasemmassa reunassa kesäkuun lopulla kukintansa aloittanut harmaa-ajuruoho. Aivan kiviaidan kupeessa kukkii valkoisena pääskynkukka (Pritzelago alpina). Pääskynkukkaa olen istuttanut myös kiviaidan päälle. (  (Kuva otettu heinäkuun alussa). 
Soikkoratamon (Plantago media) pitkät kukkavarret näyttävät hauskoilta kivimuuria vasten. Taustalla näkyy tulppaanien kuihtuvia varsia. Ruukussa kasvavat lobeliat tuovat hieman väriä kivikkopenkkiin kevätkukkjoiden lopetettua kukintansa. 
Keväällä kivikkopenkissä kukkivat ensimmäisenä krookukset. 
Niiden jälkeen kukkansa avaavat pienet kurjenmiekat.
Kurjenmiekkojen jälkeen kukintavuoron saavat tulppaanit. 
Tänä keväänä emme olleet käymässä kesäkodissa tulppaanien kukinta-aikaan.  
Kiviaita penkissä riittää kukkijoita keväästä alku syksyyn. Haluan siihen vielä jotain myöhemmin syksyllä kukkivia perinneperennoja. Yhtenä vaihtoehtona on istuttaa penkin sarkojen puoleiseen päähän helminukkajäkkärää. Sitä kasvaa kylätien varella olevassa Metsäpenkissä, siitä saisi hyvin jakotaimia. 
Helminukkajäkkärän kaveriksi sopisi vaikka alppitähteä.
Tällä hetkellä alppitähteä kasvaa Kaaripenkissä, mistä voisin sitä siirtää hieman Kiviaitapenkkiin. 
Vuoritatarta (Bistorta affinis) kasvaa keskimmäisellä saralla olevan ison kiven kupeessa. Paikka ei ole ilmeisesti sille paras mahdollinen, koska kasvusto ei ole paljoakaan levinnyt kolmessa vuodessa. Vuoritatar kukkii pitkään loppukesästä aina syysmyöhään. Kukat ovat avautuessaan vaaleita, mutta muuttuvat sitten pian vaaleanpunaisiksi. Kukinnan jatkuessa vaaleanpunaiset kukat tummuvat kauniin tummanpunaisiksi. Vuoritatar kasvaa mattomaisena ja viihtyessään peittää nopeasti isommankin alueen. 
Vuoritatar sopisi kyllä myös hyvin Kiviaitapenkkiin. Taidankin laittaa sen hankintalistalle:))

tiistai 13. elokuuta 2019

Hulevesipenkin elokuun kukkijat

On kulunut reilu kuukausi siitä, kun viimeksi postasin kesäkotimme Hulevesipenkistä klik! Olen istuttanut penkkiin monia hyvin pitkään kukkivia perennoja. Hurmeluppio (Sanguisorba menziesii) aloittaa kukintansa jo kesäkuun lopulla. Edelleenkin sen kukinta jatkuu. Taustalla häämöttä kylätien varrella kukkiva maitohorsma. Horsmat aloittavat kukintansa suunnilleen samoihin aikoihin hurmeluppioiden kanssa, mutta horsmien jo lopetellessa kukintaansa hurmeluppio sen kuin jatkaa. 
Kukinnan alussa hurmeluppio on suloisen pörheä, pörheys häviää pikku hiljaa. Kuvassa olevat luppiot ovat kukkineet jo yli kuusi viikkoa.
Kuvasin hurmeluppiot vielä kylätien puolelta. Taustalla näkyy keväällä pienen kasvimaan ympärille tekemäni risuaita. Se tarjoaa hyvän taustan pitkiksi ja honteloiksi kasvaville luppioille. 
(ps olin nimennyt em postaukseen erehdyksessä hurmeluppion punaluppioksi, joita minulla kasvaa toisaalla. Huomasin sen vasta tehdessäni linkkiä tähän postaukseen. Nyt nimiasia korjattu)
Myös tarhapäivänlilja (Hemerocallis 'Stella de Oro') on jatkanut kukintaansa useita viikkoja. Stella de Oro on sopivan matala  kasvutavaltaan, näin se ei peitä liikaa takana olevaa kiveä. Otin kuvan eilen sateen jälkeen. Vihdoinkin saimme hieman vettä. Myös tänään on ollut muutama ukkoskuuro. Paljon enemmän pitäisi sataa, että maa kostuisi kunnolla ja vesikaivot täyttyisivät. Jos tulevinakin kesinä on näin kuivaa, niin minulla on turha toivo saada johdettua sadevesiä tähän Hulavesipenkkini altaaseen,  lue: tulevaan altaaseen!
Punalehtiset kallionauhukset (Liguria dentata 'Osiris Fantasy') vasta aloittelevat kukintaansa. Nuppuja on runsaasti, joten odottelen runsaasti perhosia kukkien avauduttua.
Keltapäivänlilja on jo lopettanut kukinnan, nyt vuorossa sitruunankeltainen ihanasti tuoksuva syyspäivänlilja (Hemerocallis citrina). Päivänliljat, kuten myös tarhapäivänliljat, ovat luotto perennoja. Ne eivät vaadi paljoakaan hoitoa kukkiakseen runsaasti ja pitkään:))
Rantakukka (Lythrum salicaria) aloitteli kukintaansa heinäkuun alkupuolella ja edelleenkin se antaa mukavan pinkin säväyksen Hulevesipenkkiin. 
Rantakukan edessä kasvaa purppurakeijunkukkaa (Heuchera micrantha 'Palace Purple'). Parhaillaan siinäkin on pitkät kukkavarret, tosin ne erottuvat huonosti. Olen istuttanut penkin etureunaan purppurakeijunkukkaa sen lehdistön vuoksi, en niinkään kukinnan, vaikka kaunis sekin on. 
Virginiantädykkeen  (Veronicastrum virginicum) pitkän huiskeat tähkät ovat juuri avautumassa. 
Niiden vaaleanpunainen hempeys saa hyvän kontrastin purppuralehtisestä syyskimikistä (Cimicifuga simplex 'Atropurpurea'). 
 Samoin kuin myös jo nupuilla oleva hopeasyysvuokko (Anemone tomentosa) ja maanpeitoruusu.
Maanpeittoruusun   ('The Fairy') yhdessä tertussa on kymmenittäin kukkia, joiden paino saa rennot oksat lamoamaan maata vasten. Nostin yhden tertun kuvausta varten polvelleni. 
Otin vielä kuvan Hulevesipenkille päin ranka-aidan takaa niin, että siinä näkyy aidan sivustalla kukkivat nikonnauhukset, kasvimaa ja sitä ympäröivä koivurisuaita. Taustalla näkyy kylätie. Tästä näkee hyvin, miten ensimmäisen kiven vieressä kasvavat kultapallot kurottautuvat korkeuksiin!
Nikonnauhus (Ligularia palmatiloba), kuten muutkin nauhukset, ovat oikeita perhosmangneetteja. Harmikseni en tällä kertaa saanut yhtään perhosta kuvaan.  
Myös kylätien varressa kasvava helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea) on hyvä perhoskasvi. 
Helminukkajäkkärä sopii hyvin luonnonmukaiseen puutarhaan. Se kestää hyvin myös kuivuutta, joten se sopisi myös kivikkoryhmiin. Aion jakaa kasvustoa ensi keväänä ja istuttaa jakotaimia kiviaitapenkkiin. Voisinkin seuraavalla kerralla postata jotain Kiviaitapenkistäkin.
Aamulla lähden taas poimimaan metsävadelmia. Olen keittänyt nyt kolme satsia vadelmahilloa ja herkutellut marjamaidolla talkkunajauhojen kera, nam!  

lauantai 10. elokuuta 2019

Vaarinlaukka houkuttelee perhosia Rauniopuutarhaan

Rauniopuutarhan Lantakourupenkin tarhapäivänlilja (Hemerocallis "Karngars") on nyt upeimmillaan. Uskomatonta miten kauniisti se jaksaa kukkia kuivuudesta huolimatta. Kuten sarviorvokitkin.
Leikkasin sarviorvokit heinäkuun alussa ja nyt ne ovat taas täydessä kukassa. 
Rauniopuutarhan Simpukkapenkissä kasvaa erilaisia laukkoja. Parhaillaan kukintavuorossa vaarinlaukka (Allium senescens). Aurinkoiset lämpimät päivät ovat saaneet perhoset liikkeelle. Sain tänään ihastella useammankin perhosen liihoittelua.
Angervohopeatäplän siivet ovat jo kovin rispaantuneet. Meillä kasvaa paljon mesiangervoa sarkojen ojien varsilla, joten angervohopeatäpliä näkee usein. 
 Neitoperhonen viihtyi myös vaarinlaukkojen kukinnoissa.  
Kuten nokkosperhonenkin. Tässä nokkosperhosen kaverina kärpänen.
Välillä joukkoon liittyi myös kimalaisia, joskin ne viihtyivät paremmin mäkimeiramin ja pisamakellojen kukinnoissa.
Pisamakellot (Campanula punctata) kukkivat vielä Rauniopuutarhassa, muissa kesäkodin kukkapenkeissä ne ovat jo lopettaneet kukintansa. Pisamakello on kaunis perenna, mutta siitä hieman harmillinen, kun sen kuihtuneet kukat on syytä nyppiä pois, jos haluaa kukinnan jatkuvan pidempään. Kukkia on paljon, joten niissä on melkoinen nyppiminen.
 Pisamakellojen takana kasvaa harmaamalvikkia, se on jo lopettelemassa kukintaansa. 
Minun oli tänään tarkoitus leikat kuihtuneet ruohosipulit sekä laittaa mäkimeiramit ja mintut kuivumaan. Se jäi kuitenkin tekemättä, aikani taisi kulua ihastellessa ja kuvaillessa;) 
Ohdakeperhonen mäkimeiramin kukinnolla. 
En voisi enää suloisempaan kuvaan postaustani lopettaa!?

maanantai 5. elokuuta 2019

Lämmintä ylle pienille tuntemattomille koululaisille

Viime vuosina olen ostanut harvoin mitään uutta. Useimmiten hankin vaatteeni ja myös lähes kaikki asusteet kirpputoreilta. Nämä uudet huivit ostin ystävältäni. Huivien tuotto menee suoraan hyväntekeväisyyteen.
 Huivit valmistetaan käsityönä Intiassa Bhutti weavers co-op society Kullu.
Huivien materiaalina käytetään korkealaatuista villaa. Saatavana on myös silkki-ja  puuvillahuiveja. Miniä ja tytär valitsivat silkkihuivit itselleen.  
Kuviointi ja värit ovat perinteisiä. Väripaletti hivelee silmiäni. Olisi todella mielenkiintoista perehtyä tarkemmin myös värien symboliikkaan. 
Nämä kaksi ylellisen pehmeää huivia ostin omaan käyttööni. Huivit ovat riittävän pitkiä (2 m), joten ne saa kiedottua muhevasti kaulan ympärille tai kietaistua lämmittämään hartioita. Ihan varmasti ainakin ruskealle kashmirhuiville tulee käyttöä jo viilenenvinä elokuun iltoina. 
Tämän kuviollisen huivin  villa on erityisen hienolaatuista. Myös kuviointi on mieleeni.
Viime vuonna ostin myös muutamia huiveja. Omaan käyttööni monivärisen raitahuivin ja kukallisen silkkihuivin. Raitahuivia olen pitänyt ahkerasti ja se onkin tällä hetkellä yksi lempi huiveistani. 
Tätä Rainbow -huivia tulen varmasti myös käyttämään paljon:)) 
Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys monen ihmisen elämään ja hyvinvointiin. Ostaessani huiveja voin omalta osaltani tukea intialaisen sairaanhoitajan Tsering Palomon tärkeää työtä. Hänellä oli unelma perustaa oma organisaatio kotiseudullaan yleisen hepatiiti-B:n aiheuttaman maksatulehduksen ennalta ehkäisemiseksi. Palmo toteutti unelmansa perustamalla osin ystäväni avustamana Altruism in action-järjestön. (En laita tähän linkkiä organisaation sivustolle, se löytyy helposti googlettamalla). Järjestö toimii ns. NGO eli non-govermental organisaationa, ei julkishallinnon alaisena. Järjestön tavoitteena on ennalta ehkäistä B-hepatiitin leviäminen valistustyön ja rokotusten avulla Himalajan vuoristokylissä. Viime vuonna ostamillani huiveilla rahoitin tätä rokotushanketta. Ystäväni kertoman mukaan sillä saatiin hankittua kuukauden lääkkeet!

Tsering Palomo ja ystäväni tekevät myös muunlaista hyväntekeväisyyttä. Kiertäessään vuoristokylissä Tsering huomasi, miten ohuissa pukimissa monet pienet koululaiset ovat. Tästä hänelle ja ystävälleni syntyi ajatus hankkia kolmen vuoristokylän koululaisille lämmin vaatekerta. Nyt ostamillani huiveilla (yht. 250 e) ystäväni kertoi saatavan vaatekerta 30 lapselle. Se tuntuu aivan uskomattomalta, kun ajattelee miten paljon meidän koululaisten uudet vaatteet maksavat.
Lämpimien kauniiden huivien lisäksi sain paljon hyväämieltä myös itselleni ja huivien saajille. Pienillä teoilla on merkitystä.