Näytetään tekstit, joissa on tunniste kranssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kranssi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Kuvalliset askeleet jouluumme

Jouluaamu valkeni tyynenä ja poutaisena, vain yksi uupuu, valkea lumipeite. Sen saa korvata tänä jouluna naapurin peltoja suojaavat harsot. Katselen harsojen muodostamia lumikenttiä yläkerran ikkunasta. On sopiva hetki antaa ajatusten viivähtää vielä kuluneissa viikoissa, jouluvalmisteluissa. 
Meillä on yleensä hyvin vähän jouluvaloja, niin tänäkin vuonna. Vähän on enemmän. Isäntä teki joulutähden koivunrangoista saunatuvan verantaa valaisemaan. 
Tähdellä on monta nimeä, ehkäpä nykypäivänä se tunnetaan parhaiten Daavidin tähtenä. Kuvio on ollut käytössä jo kauan ennen juutalaisuutta, se löytyy monista eri kulttuureista ja uskonnoista. Meille tämä kuusikantainen tähti symboloi rauhaa ja hyvää tahtoa. Sitä toivon meille kaikille muulloinkin kuin vain näin joulun aikaan. 
Vuoden pimeimpään aikaan saamme viettää myös valon juhlaa, Lucian päivää. Siksipä innostuin pitkästä aikaa valmistamaan valolampun nuorelleparille paperinarusta kutomalla. 
Totta kait myös Täplä ja Raita halusivat osallistua tähän jännittävään puuhaan. Täplästä mukavinta oli nukkua kudoksen päällä, se oli kuin pieni pesä, juuri sopivan kokoinekin;)
Raitaa puolestaan kiinnosti enempi leikkiä vyyhdinpuulla. Tehdessäni verkosta lampun runkoa pennut innostuivat niin,  että  isäntä katsoi parhaimmaksi pentujen turvallisuuden vuoksi laittaa ne  "jäähylle" isoon kuljetushäkkiinsä. Mieleen tuli oma lapsuus, kun vanhemmat hätistelivät ulos  mäenlaskuun pois jaloista pyörimästä jouluvalmistelujen aikaan!
Tämän joulun ehkäpä mieleisintä puuhaa on ollut ruisleivän leipominen. 
Nämä leivät veimme lämpimäisinä tuliaisiksi ystäväperheille.
Jouluaskareiden välissä ehdimme sentään myös ulkoilemaan. Suuntaamme askeleemme usein joelle. Parhaillaan koskessa on valtava pauhu, vesi virtaa vuolaana pitkään jatkuneiden sateiden vuoksi. 
 Onko joulupukki saamassa näin pitkän lahjalistan?
 No, onneksi ei sentään! Löysimme geokätkön Tonttukiven raosta. 
Ulkoillessamme eilen, jouluaattona, veimme geokätkölle uuden lyijykynän ja terottimen. 
Tämä oli mukavaa tonttuilua.
Minulla oli tarkoitus viedä Tonttukivelle myös tonttulakki, harmikseni unohdin ottaa sen matkaan. Kuopus totesi, et hyvä niin, kivi on parempi ilman lakkia.
Muutamana päivänä väsäsin kukka-asetelmia ja kransseja. Kesällä leikkasin laventeleja kuivumaan pikku nippuihin. Kävin leikkaamassa laventelipenkistä tuoreita oksia lisäksi. Kimput tuoksuvat ihanalta mm eteisessä ja takkahuoneessa. 
Kävyistä, lehtikuusenoksista, karvejäkälän peittämistä oksista sidoin useamman kranssin joululauluja kuunnellen viime viikon puhdetöinä. 
Raita tutki kovin tarkasti mamman puuhia, aina ei pikku tassut pysyneet erossa oksista. 
Etenkin pienet lehtikuusenkävyt olivat mieleen.
Kransseja on mukava tehdä. Luonnonmateriaaleja on runsaasti tarjolla  tuulisten syyspäivien jälkeen. Kerään niitä maasta lenkillä käydessäni. Olemme hakeneet myös ystäviemme pihamaalta oksia heidän kaadettuaan muutaman ison pihapuun. Siksi minulla onkin ollut tällä kertaa paljon oksia kransseihin. 
Onneksi pikkuapulaiset tarvitsevat vielä paljon unta. Sillä aikaa sain tehdyksi rauhassa loput kranssit.
Pihasaunan verannalle kokosin  kukka-asetelman siperiankurjenmiekan siemenkodista, tillinkukinnoista ja laventelista. Tillistä tulee mukava tuoksu. Vilvoitellessamme verannalla löylyjen välillä, nuoret totesivat tuoksun herättävän mieliteon tillillä maustettuihin perunalastuihin:))
Verannan seinälle ilmestyi tonttu vahtimaan pihan touhuja. 
Pienen kuusentaimet tuovat vehreyttä. Tein muutamia havupalloja, tämä löysi paikkansa verannan toiselta puolelta, sen jälkeen kun olin vielä hieman tasannut sen pahimmin harottavia tupsuja.
Paras joululahjani oli, kun nuoret sitoivat kaikki yhdessä havukranssin vanhaan ikkunapokaan ja isänsä kanssa kiinnittivät sen verstaan pikku ikkunaan. 
Takapihalla olevan kottikärryvajan ovikin sai oman kranssin. 
Isäntä kirjoitti joulukortteja Täplän avustuksella.
 Raita puolestaan selvitteli lankojani tapansa mukaan! 
Raita on hyvää vauhtia kehittymässä lankojenpäättelyn mestariksi.
Tässä Raita auttaa vävykokellaalle kutomieni sukkien päättelyssä. 
 Sukista tuli kauniit, ihanan raikkaat värit, saajan itsensä valitsemat kuten kuvioinnitkin. 
Raita oli ihmeissään aloittaessani raivamaan pöytää tyhjäksi jouluvieraita varten. Kuten huomaat, meilläkin kissat ovat vallanneet pöydän, kauaa en jaksanut olla niitä koko ajan hätistelemässä pois pöydältä. Kuin silmänlumeeksi tällä kertaa, Täplä leikkii lattialla!  
Löysin kirpparilta vanhan joulupaperirullan. Myyjä, vanha pappa, oli paikalla ja kertoi rullan olevan 1930-luvulta. Kuva-aiheen ja paparilaadun perusteella voin hyvinkin uskoa sen. Katan jouluaaton riisipuuroa varten vanhat savikipot. Jotenkin niistä puuro maistuu kaikkein parhaimmalta. 
Tältä näytti pihallamme jouluaattona.
Aattoillan hämärtyessä pihasauna lämpesi. Miesväen saunoessa sytytin kynttilät myös pihalyhtyihin.
Tullessamme kotiin yömessusta Uskelan kirkosta, kotipiha näytti satumaisen kauniilta. 
Se oli jouluyön taikaa. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Värikollaasi Lehtivihreä ja verenpuna


Tämän viikon värikollaasihaaste osui ja upposi! Elämme kekrin aikaa, suurin osa sadosta on jo korjattu talteen ja on aika valmistautua hiljalleen kekrijuhlaan. Nyt on viimeiset hetket ennen hallaöitä kerätä vielä aineksia pihamaalta viherjauheen valmistukseen ja teeaineksiksi. Tein päivällä viherkranssin viemisiksi myöhemmin lokakuulla pidettävään kekrijuhlaan. Sidoin kranssiin pieninä nippuina kuivumaan teeaineksiksi mustaherukan-, vadelman- ja ruusunlehtiä. Lisäksi laitoin useamman nipun mäkimeiramia ja persiljaa sekä nipun porkkanannaatteja, iisoppia ja sitruunamelissaa. Pari laventelinippua pääsee kuivattuaan liinavaatekaappiin sulotuoksuja antamaan. Kranssinpohjan sidoin villiviininoksista. Parhaillaan villiviinin syysvärit ovat kauneimmillaan, verenpunaiset lehdet hekkuvat porraspielessä. 
Kesällä olen muutamaan otteeseen kerännyt kuivumaan vihreitä kasveja viherjauhetta varten. Vasemmassa alareunassa heinäkuussa keräämiäni aineksia. Oikeassa alareunassa tänään tekemäni kranssin keskellä lasipurkissa porkkanannaateista, iisopista, persiljasta ja mäkimeiramista valmistettua viherjauhetta. Nokkonen sopii myös erinomaisesti viherjauheeseen, kuivaankin nokkosta aina erikseen isoja määriä, josta osan käytän viherjauheen raaka-aineeksi. Perinteisesti lehtivihreää on kutsuttu vihreäksi vereksi, sillä se muistuttaa rekenteeltaan veren punaista väriainetta hemoglobiinia, jossa keskusatomina on rauta. Lehtivihreässä keskusatomina on magnesium. Lehtivihreä varastoi auringon energiaa, joten lehtivihreäjauhe tuo talvellakin auringon energiaa päiväämme:))

 Täältä löytyy muiden kollaaseja lehtivihreästä ja verenpunasta.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Koti sonnustautuu jouluun vähitellen

Olen virkannut ja kovettanut vesi-puuliimaseoksella erilaisia tähtiä kodin joulukoristeita varten. Tänään yksi pääsi kasvihuoneen oveen tekemääni kranssiin ja toinen sammalkuusen latvatähdeksi punaisella puuhelmellä somistettuna. 
Isäntä hieman mutrutteli, koska ei sopinut juomaan iltapäiväkahviaan pöydän ääreen. Käytin tuota kuvan etualalla näkyvää tötteröä sammalkuusen pohjana. Säästän kaikki käsityölangoista jäävät rullat askarteluja varten. Niistä syntyy myös hauskoja tonttuja villapartoineen. 

Pitkästä aikaa aurinko paistoi ja oli tosi mukavaa puuhastella hieman pihallakin. 
 
Huovutin muutamia sydämiä myös piristämään keittiön valkoisia pitsiverhoja.
Äitini on virkannut nämä verhot yli 30 vuotta sitten. Voit arvata niiden olevan minulle kovin rakkaat, raaskin pitää niitä tätä nykyä enää vain jouluisin ikkunassa.
Perinteisesti jäkälää on käytetty ikkunoissa ulko- ja sisälasien välissä pitämässä poissa laseihin tiivistyvää kosteutta. Minulla on edelleen tapana laittaa keittiön ja eteisten ikkunoiden väliin pallerojäkälää pestessäni ikkunat jouluksi, vaikkei mitään huurtumisongelmaa olekkaan. Muistan lapsuudestani kuinka naapurin mamma laittoi jäkälien sekaan aina jouluksi myös tonttuja ja pieniä koristekärpässieniä. Siinä oli varmaan melkoinen homma, koska siihen aikaan ikkunat oli tiivistetty sisäpuolelta ikkunaliimapaperilla ja ne piti repiä pois, että sai laitettua koristeet jäkälien sekaan.  Minä pääsen nyt paljon helpommalla:))
Ulko-oveen teimme kranssin yhdessä isännän kanssa. Hän leikkasi vanhasta tervatusta laudasta minulle sydämen puolikkaat, jotka sitten sidoin rautalangalla toisiinsa. Tervattu lauta on peräisin lapsuudenkotini puretusta navetasta. Kranssin pohjan tein kanaverkosta. Katajanoksat ja puolukanvarvut kiinnitin tervanarulla, joten ihana tervantuoksu ottaa tulijan vastaan. Sain idean kranssin nimeksi, Sopu tilaa antaa, kiinnittäessäni siihen huovuttamani sinitiaisen ja punatulkun. Kaipaan kovasti punatulkkuja, ne ovat minulle varpusten ohella joululintuja ja koska lyhteelle niitä ei ole ilmestynyt enää vuosiin, oli pakko huovuttaa edes yksi kranssiin.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskranssitalkoot kevätpäiväntasauksen kunniaksi

Huomenna on taas toripäivä, siksi pidin pienet kranssintekotalkoot kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Isäntä oli eilen saanut karstatuksi ison kasan villaa. Katsellessani valkoista hahtuvakasaa sain idean tehdä siitä kranssinkehän kanaverkkoon eilen huovuttamalleni rauhankyyhkylle. "Karitsanvillasta" tehty kranssi miellytti niin, että oli tehtävä vielä toinenkin pesäksi pienelle pupujussikalle. Kranssiin voi helposti itse lisätä haluamiaan koristeita esim. pajunkissoja, pääsiäismunia tai erilaisia nauhoja.
Pääsiäispupu symboloi perinteisesti hedelmällisyyttä. Tämä pikkuinen pupujussikka ei ole näemmä vielä muninut yhtään munaa tai on sitten jo ehtinyt piilottaa ne pehmeään villaan;) Lehtikaappia järjestäessäni käsiini osui Tieteen kuvalehti no 6 vuodelta 2006. Siinä oli ajankohtainen artikkeli munivista pupuista. Artikkelin mukaan ensimmäiset kirjalliset tiedot munia tuovasta pääsiäisjäniksestä ovat 1600-luvun loppupuolelta Heidelbergistä Saksasta. Jäniksen uskottiin kiertelevän pihoissa ja puutarhoissa kori selässään ja kätkevän munia ruohikkoon. Siirtolaiset veivät uskomuksen mukanaan Saksasta Yhdysvaltoihin, missä pääsiäisjäniksestä tuli 1800-luvulla hyvin suosittu. Se toi lapsille makeisia ja alkoi myös munia itse – vaikka se oli nisäkäs! Nopeasti lisääntyvät jänikset ja kanit olivat hedelmällisyyden ja versovan elämän vertauskuvia jo pakanuuden ajan keväisissä juhlissa. Uskonpuhdistuksen jälkeen Saksan luterilaiset halusivat erottautua katolisista pääsiäisperinteistä, joihin kuului munien lahjoittaminen ja siunaaminen. Munia lahjoitettiin yhä, mutta niiden jakajaksi keksittiin satuhahmo – jänis. 1700-luvulla sokerileipurit alkoivat valmistaa myös syötäviä pääsiäisjäniksiä. Pohjolassa jänistä pidettiin viljelyksiä tuhoavana haittaeläimenä, ja se alettiin hyväksyä pääsiäisen vertauskuvaksi vasta 1900-luvun alussa. En ole aiemmin tiennytkään, että Riihimäki on julistautunut vuonna 1997 pääsiäiskaupungiksi ja on näin ollen pääsiäisjäniksen nykyinen kotipaikka:))
 Kristillinen juhla antoi uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle. Joskin nykyisin usein unohdamme, että pääsiäinen on kirkkovuoden vanhin ja tärkein juhla. Mietin edellisiä kransseja tehdessäni, miten voisin ilmentää kranssilla pääsiäisen raamatullisia tapahtumia. Orjantappurakruunua pidetään Jeesuksen kärsimyksen vertauskuvana. Taitoin muutamia villiruusun oksia ja kiedoin ne villakranssiin. 
 Pääsiäisperinteeseen liittyy useita elämän ja hedelmällisyyden vertauskuvia. Keltaiset narsissit ilmestyvät pöydille, rairuoho laitetaan itämään, pajun- ja koivunoksia haetaan sisälle maljakkoon. Kohta jo  keltaiset pääsiäistiput sekä puput koristavat vihreää ruohoa ja hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat saavat lisäkoristeikseen pääsiäismunia. Tänään saimme  nauttia aurinkoisesta kevätpäiväntasauksen päivästä, valo on voittanut pimeyden ja lämpö kylmyyden: vertauskuvallisesti elämä voittaa kuoleman. Näistä ajatuksista inspiroituneena tein risukranssista pesän pikku tipulle. Pesä on punasipulinkuorilla värjäämistäni villoista.  Tipu on neulahuovutettu keltasipulinkuorilla värjäämilläni villoilla. Narsissiin käytin krappijuurella, kokenillilla ja punasipulinkuorilla värjättyjä villoja. Pääsiäispuput on niin ikään neulahuovutettu.


 Muutaman hetken saamme varmaan viellä nauttia näistä kauniista hiihtokeleistä, siis ylös, ulos ja hiihtämään!



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskranssit verkkopohjiin

Päivät eivät ole tosiaan veljiä keskenään, eilinen aurinkoinen päivä vaihtui suppuraiseksi lumitihkuksi, eipä tehnyt Helminkään mieli lähteä pidemälle lenkille. Toisaalta nautin siitä, että voin hyvillä mielin jatkaa eilen aloittamieni pääsisäiskranssien valmistusta ja samalla kuunnella Yleltä tulevaa Aivojumppa-ohjelmaa. Siinäkin monesta suusta vakuutettiin käsitöiden merkitystä aivojen hyvinvoinnin kannalta. Ilokseni huomasin myös toisen, itseni hyväksi havaitseman keinon, käsin tiskaamisen, olevan monelle muullekkin tärkeä rentoutumiskeino. Ohjelma oli mielenkiintoinen, siinä tuli myös paljon sellaisia "aivojen jumppa niksejä", joita en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi. Ohjelmaa kuunnellessa sain valmiiksi eilen aloittamani "Muniva kukko" kranssin. Huovutetusta villapuserosta jäi sopivan kokoisia tilkkuja pohjaksi näitä neulahuovutettuja kukkoja varten. Kukko on kiinnitetty narusta punottuun tablettiin.

 Viime viikolla tein jo muutamia kransseja kanaverkkopohjaan. Pohjan teko on nopeaa ja helppoa. Leikkaan verkkorullasta sivuleikkureilla sopivan kokoisen palan ja käännän pihdeillä terävät päät kiepille. Asettelen paksun kimpun koivunoksia verkon reunoille ja käännän verkon reunat niiden päälle. Kranssin voi väännellä haluamansa muotoiseksi helposti vielä tässä vaiheessa.

 

Oksasaksilla katkon pajunoksista 15-20 cm pätkiä, mitkä työnnän molemmista päistään verkon sisälle. Kiristän pihdeillä verkkoa niin, että oksat pysyvät hyvin paikoillaan. Näin valmistettuun kranssipohjaan on helppoa lisätä haluamiaan somisteita. Verkkopohja säilyy hyvänä useita vuosia ja somisteita on helppo vaihtaa vuodenkierron mukaan.

Tänäin sain valmiiiksi "Muniva Pupu" ja "Musta kissa" kranssit. Pupu on huovutettu pääosin valkoisesta karstatusta hahtuvalangasta ja kissa mustan suomenlampaan karstatusta villasta. Kissakranssin ympäri sitaisin vielä keltaisen niininarun väriä tuomaan:)) 

Mi auu, minut löydät Värjärin Puodista tai hyvällä onnella vielä lauantaina Salon torilta:))
Maukaisen myös tervetulo toivotuksen uusille lukijoilleni Sannalle, Suville, Riitta Siskolle, Maaritille & Tylsälle Mörököllille ja hänen kissoilleen:))