Pääsiäiskranssitalkoot kevätpäiväntasauksen kunniaksi

Huomenna on taas toripäivä, siksi pidin pienet kranssintekotalkoot kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Isäntä oli eilen saanut karstatuksi ison kasan villaa. Katsellessani valkoista hahtuvakasaa sain idean tehdä siitä kranssinkehän kanaverkkoon eilen huovuttamalleni rauhankyyhkylle. "Karitsanvillasta" tehty kranssi miellytti niin, että oli tehtävä vielä toinenkin pesäksi pienelle pupujussikalle. Kranssiin voi helposti itse lisätä haluamiaan koristeita esim. pajunkissoja, pääsiäismunia tai erilaisia nauhoja.

Pääsiäispupu symboloi perinteisesti hedelmällisyyttä. Tämä pikkuinen pupujussikka ei ole näemmä vielä muninut yhtään munaa tai on sitten jo ehtinyt piilottaa ne pehmeään villaan;) Lehtikaappia järjestäessäni käsiini osui Tieteen kuvalehti no 6 vuodelta 2006. Siinä oli ajankohtainen artikkeli munivista pupuista. Artikkelin mukaan ensimmäiset kirjalliset tiedot munia tuovasta pääsiäisjäniksestä ovat 1600-luvun loppupuolelta Heidelbergistä Saksasta. Jäniksen uskottiin kiertelevän pihoissa ja puutarhoissa kori selässään ja kätkevän munia ruohikkoon. Siirtolaiset veivät uskomuksen mukanaan Saksasta Yhdysvaltoihin, missä pääsiäisjäniksestä tuli 1800-luvulla hyvin suosittu. Se toi lapsille makeisia ja alkoi myös munia itse – vaikka se oli nisäkäs! Nopeasti lisääntyvät jänikset ja kanit olivat hedelmällisyyden ja versovan elämän vertauskuvia jo pakanuuden ajan keväisissä juhlissa. Uskonpuhdistuksen jälkeen Saksan luterilaiset halusivat erottautua katolisista pääsiäisperinteistä, joihin kuului munien lahjoittaminen ja siunaaminen. Munia lahjoitettiin yhä, mutta niiden jakajaksi keksittiin satuhahmo – jänis. 1700-luvulla sokerileipurit alkoivat valmistaa myös syötäviä pääsiäisjäniksiä. Pohjolassa jänistä pidettiin viljelyksiä tuhoavana haittaeläimenä, ja se alettiin hyväksyä pääsiäisen vertauskuvaksi vasta 1900-luvun alussa. En ole aiemmin tiennytkään, että Riihimäki on julistautunut vuonna 1997 pääsiäiskaupungiksi ja on näin ollen pääsiäisjäniksen nykyinen kotipaikka:))

 Kristillinen juhla antoi uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle. Joskin nykyisin usein unohdamme, että pääsiäinen on kirkkovuoden vanhin ja tärkein juhla. Mietin edellisiä kransseja tehdessäni, miten voisin ilmentää kranssilla pääsiäisen raamatullisia tapahtumia. Orjantappurakruunua pidetään Jeesuksen kärsimyksen vertauskuvana. Taitoin muutamia villiruusun oksia ja kiedoin ne villakranssiin. 

 Pääsiäisperinteeseen liittyy useita elämän ja hedelmällisyyden vertauskuvia. Keltaiset narsissit ilmestyvät pöydille, rairuoho laitetaan itämään, pajun- ja koivunoksia haetaan sisälle maljakkoon. Kohta jo  keltaiset pääsiäistiput sekä puput koristavat vihreää ruohoa ja hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat saavat lisäkoristeikseen pääsiäismunia. Tänään saimme  nauttia aurinkoisesta kevätpäiväntasauksen päivästä, valo on voittanut pimeyden ja lämpö kylmyyden: vertauskuvallisesti elämä voittaa kuoleman. Näistä ajatuksista inspiroituneena tein risukranssista pesän pikku tipulle. Pesä on punasipulinkuorilla värjäämistäni villoista.  Tipu on neulahuovutettu keltasipulinkuorilla värjäämilläni villoilla. Narsissiin käytin krappijuurella, kokenillilla ja punasipulinkuorilla värjättyjä villoja. Pääsiäispuput on niin ikään neulahuovutettu.

 Muutaman hetken saamme varmaan viellä nauttia näistä kauniista hiihtokeleistä, siis ylös, ulos ja hiihtämään!