Kuka nosti Tarzanin puuhun?

 

 Ihanat aurinkoiset päivät ovat houkutelleet päivittäin hiihtoretkelle. Hiihtelin hiljalleen peltojen yli joelle. Katsellessani sopivaa kohtaa lasketella jäälle mieleeni nousi Gustaf Frödingin runo
»Sula jääni,
suo mun vieriä, virrata vapaana»,
näin keväälle huokasi talvi.

»Kenties, jos päivän on tahto niin,
me vuotamme kai vielä viikon, kaks,
kenties, kenties», kevät lauloi.

Vielä menee muutama viikko ennen kuin joki virtaa vapaana ja ahteille ilmestyvät ensimmäiset keväiset kiurunkannukset, vuokot ja esikot. 

 Pälvipaikkoja on jo ilmestynyt jyrkimmille rantapenkoille, päivä päivältä ne laajenevat. Vanhat tuomet ovat kokeneet kovia talven myrskyissä, taas muutama iso oksa näyttää olevan murtunut lumitaakan alla tai tuulen voimasta. Tuomi on minulle erittäin rakas, tärkeä puu. Lapsuudenkotini pihassa, aitan kupeessa, kasvoi iso monihaarainen tuomi. Siinä lapsena leikimme tarzanleikkejä hyppien oksalta toiselle ja välillä kupsahtaen maahankin. Tulimme lasten kanssa usein keväisin retkelle tänne tuomien katveeseen niiden kukkiessa. Tietysti jokaisen piti aina kiipeillä myös puissa ja syödä rinteellä kasvavia ketunleipiä.

 
 

 Joka vuosi on testattava vieläkö  pääsen kiipeämään tuomeen. Isäntä ei ole luvannut nostaa Tarzania puuhun, jos itse ei pääse. Pari vuotta sitten katkesi lempioksani, onneksi oksia riittää vielä;) Tällä reissulla en vielä puuhun ala kiipeämään, vaan käännän sukseni joen yli. Edessäni on kaunis koivikko ja melkoinen nousu ylös jokiuomasta.

 Helmin lempi puuhaa hiihtoretkillämme on repiä talventörröttäjiä tuusannuuskaksi.

.

Nautitaan nyt vielä hetki näistä ihanista hiihtokeleistä, mukavaa viikkoa itse kullekkin:))
ps tervetuloa Suvi ja Merike mukaan Ilonan värimaailmaan