tiistai 5. maaliskuuta 2013

Herra ja rouva Kukko, tiput ja ankat myös

 Rapiat kolme viikkoa pääsiäiseen ,joten on jo aika tehdä hieman perinteisiä pääsiäiskoristeita. Puput ovat jemmanneet ison valkoisen munansa mustikanvarpujen alle. Herra ja rouva Kukko ihastelevat aikaansaannoksiaan, molemmat ovat munineet niin kauniin huopamunan. Pääsiäisnoidatkin ovat vielä hetken aikaa sala-asuissaan lintujahdissa.
Munaan sisältyy uusi elämä. Liitämme munasta kuoriutuneet keltaiset untuvikot kevääseen ja uuteen elämään. Siksi ehkäpä rakkaimpia pääsiäiskoristeita ovat pienet tiput vihreän rairuohon joukossa. Tässä tiput saavat vielä ennen pääsiäisruohon tekeentymistä paistatella kevätauringossa sammalpedillä.
Ankan pojatkin ovat kauniita keltaisia untuvikkoja syntyessään. Mieleeni tuli ikimuistoinen pääsiäinen muutaman vuoden takaa, kun kasvatin juuri kuoriutuneita ankanpoikia keittiössä. Opetin työkaveriani riukuaidan teossa ja palkaksi sovittiin viisi ankkaa, kolme aikuista jo munivaa ja kaksi untuvikkoa. Untuvikot, Tenhon ja Venhon, sain juuri ennen pääsiäistä, aikuiset, Nimettömät Leidit ja Klaara tulivat muutamaa viikkoa myöhemmin. Klaara muuten osoittautui miespuoliseksi ankaksi;)
 Tenho ja Venho kasvoivat vinhaa vauhtia. Kyläläiset kävivät ihastelemassa kaveruksia ja ihmettelivät hiukan moista ankankasvatusta. Enhän voinut muuta todeta kuin, et olin vasta oivaltanut mitä lähiruualla tarkoitetaan, Pekingin ankka kasvatetaan keittiössä;) Tämä tietty piti kuiskata, etteivät Tenho ja Venho vain olisi  pahoittaneet mieltään.
Kaverukset olivat kovia uimaan ja jo hetkessä pikkuruinen allas kävi niille pieneksi. Vaihdettiin vähän isompaan, laituriksi piti laittaa tiiliskivi, et pojat pääsivät altaaseensa polskuttelemaan.
 Nopeasti Tenho ja Venho kasvoivat tästäkin altaasta ulos ja piti lähteä naapuriin vannakaupoille. Tässä Venho tai sitten Tenho ekaa keraa ihmettelemässä uutta laituriaan ja upeaa isoa vannaansa.
 
 Riemulla ei ollut rajoja, oli taas tilaa polskutella:) Tarkasti pojat kuivattelivat itsensä aina uimareissujen jälkeen lampun alla.
 Pääsiäisen jälkeen Tenho ja Venho olivat kasvaneet jo niin isoiksi, että häkki kävi liian ahtaaksi. Edessä oli muutto kasvihuoneeseen ja aikuistuminen. Vähitellen pehmeän keltaisen untuvan tilalle kasvoivat kauniit valkeat sulat.

 
 Kärhön juurella oli mieluista makoilla untireissujen välillä. Nopeasti me kasvettiin uljaiksi nuorukaisiksi. 
 
Vihdoin koitti myös päivä, milloin Nimettömät Leidit ja Klaara saapuivat. Muutama päivä oltiin hieman ahtaissa tiloissa ennen kuin emäntä pakkasi meidät kaikki auton takakonttiin ja hepat traikkuun ja matka kohti uutta kotia alkoi.
 
 Heinäkuussa olimme jo näin komeita ja kyllä kelpasi elellä isossa ankkatarhassa. Se vähän kismitti, kun emäntä oli hankkinut tuollaisen kiusanhengen, joka aina oli riukkumassa aidan takana! Hepat sen sijaan olivat mukavia naapureita. Emäntä sai paljon ankanmunia, niitä riitti ihan naapureille asti tuliaisiksi. Kehuikin aina, et Nimettömien Leidien munista saa niin mainioita räiskäleitä paistetuksi:))
Mutta kyllä minä olenkin niin kaunis.

ps ei Venhosta, Tenhosta, Nimettömistä Leideistä ja Klaarasta tehty koskaan Pekingin ankaa.


24 kommenttia:

  1. Herttainen kertomus, vaikka koko ajan vähän pelotti se Pekingin ankka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toimi siis hyvin lukijan kiinnostuksen ylläpitämiseksi;)

      Poista
  2. Tää on niin hieno kuvasarja että en ole aikoihin nähnyt. Ensin pääsiäiskoristeita ja sitten vielä herkkupalaksi ankat kylvyssä ym. touhuilemassa. Kiitos ilopilleripostauksesta :) Onneksi ei näistä tullut Pekongin ankkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kukapa se eläinystävänsä syömään pystyisi! mukavaa kuulla Sisko, et ankkojen touhut toivat piristystä päivääsi:))

      Poista
  3. Tosi ihana postaus oli kyllä!
    Mä myös pelkäsin koko ajan, että miten niiden ankkojen käy, mutta olikin ihana kuulla, ettei niistä tehtykään Pekingin ankkaa!
    Hienot kuvat ja pääsiäiskoristeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Harakka, uskonpa, et myös itseltäsi olivat jääneet syömättä;) on se kumma, lapsena piti itsestään selvänä, et se rakkain pikku possu tai suloisesta vasikasta kasvanut iso sonnipoika päätyi Karjaportin kyytiin, nyt ei tulisi kysymykseenkään syödä eläinystäväänsä.

      Poista
  4. Kivoja nuo tekemäsi kanat.
    Ja tipusten kasvu, kuvina aivan ihana :)
    Tuli ihan pääsiäisolo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuollaiset kudotut pikkutiput pääsiäismunien jemmapaikoiksi tai munien lämmikkeiksi oli yleisiä lapsuudessani. Silloinhan sai korkeintain yhden kaupasta ostetun suklaamunan ja sitä sit hartaudella säästettiin, ei toki heti syöty. Kiva kuulla, et tykkäsit tarinasta Anneli:))

      Poista
  5. Olipa mukava kertomus! Sinä osaat kertoa. Ja edellinen kukkajuttukin toi kevättä tänne nietosten keskelle. Kiitos ; )!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain Stiina, lunta on tuiskuttanut täälläkin useana päivänä, mukavaa haaveilla keväästä puutarhakirjoja ja blogeja selaillen, siitäpä innostuin itsekkin kirjoittamaan:)

      Poista
  6. Oi, miten ihana muistutus pääsiäisen lähestymisestä. Suloisia tipuja ja kauniita ankkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, pääsiäinen on tänä vuonna taas melko aikaisin, parina edellisenä vuonna vasta huhtikuussa saimme nähdä luudalla lenteleviä trulleja kissoineen ja herkutella suklaamunilla ja mämmillä;)

      Poista
  7. Ihana tarina jälleen sinulta!!! Juhla-ajoista pidän eniten pääsiäisestä, koska se on kesän odotuksen alkua ja muutenkin siis valon juhlaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos margsan, pääsiäinen on todella mielenkiintoinen juhla monella tapaa, jo sen ajankohdan määrittäminen on varsin monimutkaista;)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. ankat ovat todella innokkaita umareita, en koskaan kyllästynyt seuraamaan Venhon ja Tenhon touhuja;)

      Poista
  9. Ihana ja kotoisa tarina kuvineen päivineen. Minäkin jännitin, tuleeko noista lemmikeistä Pegingin ankkaa - onneksi ei tullut. Meillä oli lapsuuden kodissa kaneja, jotka isä uhkasi laittaa joulupaistiksi. Laittoikin, kun edessä oli muutto toiselle paikkakunnalle, mutta kukaan ei kaneihin koskenut. Eihän sitä voi kavereitaan syödä.

    VastaaPoista
  10. Ihanat ankat. Minusta olisi ihanaa asua maalla ja jos olisi ankkoja, hanhia yms. Jo ehdin ajatella, että kuinka saatoit tehdä noista Pekingin ankkaa. Huh, onneksi et sentään! Aivan ihania!

    VastaaPoista
  11. Vastaukset
    1. mukavaa kuulla, tule toistekkin vierailulle:))

      Poista
  12. Huopatiput munivat huopamunia! Räiskäleihin kannattaa lisätä Nimettömien Leidien munia :)

    Hauska postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jotain hauskaa pitää keksiä tänne lumimyräkän ja nurkissa ujeltavan tuulen vastapainoksi;)

      Poista