Herra ja rouva Kukko, tiput ja ankat myös

 Rapiat kolme viikkoa pääsiäiseen ,joten on jo aika tehdä hieman perinteisiä pääsiäiskoristeita. Puput ovat jemmanneet ison valkoisen munansa mustikanvarpujen alle. Herra ja rouva Kukko ihastelevat aikaansaannoksiaan, molemmat ovat munineet niin kauniin huopamunan. Pääsiäisnoidatkin ovat vielä hetken aikaa sala-asuissaan lintujahdissa.

Munaan sisältyy uusi elämä. Liitämme munasta kuoriutuneet keltaiset untuvikot kevääseen ja uuteen elämään. Siksi ehkäpä rakkaimpia pääsiäiskoristeita ovat pienet tiput vihreän rairuohon joukossa. Tässä tiput saavat vielä ennen pääsiäisruohon tekeentymistä paistatella kevätauringossa sammalpedillä.

Ankan pojatkin ovat kauniita keltaisia untuvikkoja syntyessään. Mieleeni tuli ikimuistoinen pääsiäinen muutaman vuoden takaa, kun kasvatin juuri kuoriutuneita ankanpoikia keittiössä. Opetin työkaveriani riukuaidan teossa ja palkaksi sovittiin viisi ankkaa, kolme aikuista jo munivaa ja kaksi untuvikkoa. Untuvikot, Tenhon ja Venhon, sain juuri ennen pääsiäistä, aikuiset, Nimettömät Leidit ja Klaara tulivat muutamaa viikkoa myöhemmin. Klaara muuten osoittautui miespuoliseksi ankaksi;)

 Tenho ja Venho kasvoivat vinhaa vauhtia. Kyläläiset kävivät ihastelemassa kaveruksia ja ihmettelivät hiukan moista ankankasvatusta. Enhän voinut muuta todeta kuin, et olin vasta oivaltanut mitä lähiruualla tarkoitetaan, Pekingin ankka kasvatetaan keittiössä;) Tämä tietty piti kuiskata, etteivät Tenho ja Venho vain olisi  pahoittaneet mieltään.

Kaverukset olivat kovia uimaan ja jo hetkessä pikkuruinen allas kävi niille pieneksi. Vaihdettiin vähän isompaan, laituriksi piti laittaa tiiliskivi, et pojat pääsivät altaaseensa polskuttelemaan.

 Nopeasti Tenho ja Venho kasvoivat tästäkin altaasta ulos ja piti lähteä naapuriin vannakaupoille. Tässä Venho tai sitten Tenho ekaa keraa ihmettelemässä uutta laituriaan ja upeaa isoa vannaansa.

 
 Riemulla ei ollut rajoja, oli taas tilaa polskutella:) Tarkasti pojat kuivattelivat itsensä aina uimareissujen jälkeen lampun alla.

 Pääsiäisen jälkeen Tenho ja Venho olivat kasvaneet jo niin isoiksi, että häkki kävi liian ahtaaksi. Edessä oli muutto kasvihuoneeseen ja aikuistuminen. Vähitellen pehmeän keltaisen untuvan tilalle kasvoivat kauniit valkeat sulat.

 

 Kärhön juurella oli mieluista makoilla untireissujen välillä. Nopeasti me kasvettiin uljaiksi nuorukaisiksi. 

 

Vihdoin koitti myös päivä, milloin Nimettömät Leidit ja Klaara saapuivat. Muutama päivä oltiin hieman ahtaissa tiloissa ennen kuin emäntä pakkasi meidät kaikki auton takakonttiin ja hepat traikkuun ja matka kohti uutta kotia alkoi.

 

 Heinäkuussa olimme jo näin komeita ja kyllä kelpasi elellä isossa ankkatarhassa. Se vähän kismitti, kun emäntä oli hankkinut tuollaisen kiusanhengen, joka aina oli riukkumassa aidan takana! Hepat sen sijaan olivat mukavia naapureita. Emäntä sai paljon ankanmunia, niitä riitti ihan naapureille asti tuliaisiksi. Kehuikin aina, et Nimettömien Leidien munista saa niin mainioita räiskäleitä paistetuksi:))

Mutta kyllä minä olenkin niin kaunis.

ps ei Venhosta, Tenhosta, Nimettömistä Leideistä ja Klaarasta tehty koskaan Pekingin ankaa.