Näytetään tekstit, joissa on tunniste huovutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huovutus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Huovutettuja lämmittimiä moneen menoon

Nuoret harrastavat avantouintia. Pojalla tahtoo nilkat palella, joten sain taas kerran mielenkiintoisen haasteen tehdä nilkanlämmittimet. Aikani asiaa pohdittuani päädyin tekemään lämmittimet huovuttamalla. 
 Pesukoneesta oton jälkeen ei aina voi olla ihan varma mitä saa aikaiseksi;)
Venytin huovuttamani neuloksen pojan jalkaan sopivaksi ja sitten olikin vuorossa se hauskin vaihe eli kuvion neulahuovutus. Poika halusi pingviinit lämmittimiinsä, joten ei auttanut muu kuin googlettaa kuvia pingviineistä.
 Ihan näköiset näistä veijareista taisi tullakkin:))
Jos joku erehtyy luulemaan, et mul sujuu kaikki projektit kuin Strömsössä, niin erehtyy pahan kerran. Nytkin ensimmäisen huovutus yritykseni kanssa kävi vähän samaan tapaan kuin vanhassa kansansadussa, missä hiiri takkia kissalle ompeli. Ei tullut nilkanlämmittimiä vaan ranteenlämmittimet! Monestihan käy niin, et aluksi pilalle mennyttä työtä voi käyttää jollain konstilla tuunaten. Niinpä nytkin käyttämällä aiemmin huovuttamaani mallitilkkua lisänä, sain tehtyä oivat ranteenlämmittimet pojalle. Etsin nappivarastostani lämmittimiin sopivat ulsterinnapit, missä oli aidot nahkalenkit napin kiinnittämistä varten. Värisävyt sopivat täydellisesti pojan neuleseen. Hyvä minä!


Meillä on loppu kuusta isännän tädin syntymäpäiväjuhlat tiedossa. Olen joskus vuosia sitten tehnyt hänelle huovuttamalla käsivarrenlämmittimen. Viimeksi kyläreissulla totesin sen jo aikansa palvelleen ja päätin tehdä hänelle uuden lämmittimen aina palelevaan vasempaan käsivarteensa. Huovutustyö on hyvä aloittaa mallitilkun tekemisellä ja laskea siitä kutistuminen. Uudessa pesukoneessani 40 asteen pesuohjelmalla ja 1000 kierroksen linkouksella neulos kutistui 25 %. 
Venytin lämmittimen kukkamaljakon päälle kuivumaan. Tapetista ja kirpparilta hankkimastani pöytäliinasta sain idean huovuttaa kesäkukkia ja perhosia lämmittimeen. 
Kaivoin esille myös vanhoja Käsityölehtiä, koska niissä oli aikoinaan todella kauniita silityskuvioita. Löysin myös näitä kauniita perhjoskirjontoja kukkien lisäksi. Huovutusvillat olen itse värjännyt luonnonväreillä, osan kasveilla, osan sienillä. 
No onkos tullut kesä kesken räntäsateiden!
Tein kaksi erikokoista käsivarrenlämmitintä varmuuden vuoksi. 
Tykkään pienistä yksityiskohdista. Nytkin leppäkerttu istahti yhdelle päivänkakkaralle:))
 Minusta tuntuu, et oikeassa kädessä oleva lämmitin on tädillekin liian iso, joten siitä tuunaan varmaan itselleni säärenlämmittimen myöhemmin. Täytyy sit vain tehdä toinenkin.
 Kesä ja päivänkakkarat, mikäpä sen mukavampaa,
oikein mukavaa sunnuntaita itsekullekin.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Huovutuskurssilla Jokirannassa tutustuin tupasvillakuituun

Osallistuin tänään Itä-Hämeen Taitajien järjestämään huovutuskurssiin Jokirannassa. Koolla oli kymmenkunta innokasta naista ja opettajana toimi aivan ihana ja taitava Ritva Svärd Koitista. 
Aluksi Ritva kävi läpi erilaisten villojen huopumisominaisuuksia ja villan asettelun ohuina kerroksina huopalevyn ja korttipohjan tekemistä varten. Jokainen sai itse päättää millaisen huopalevyn huovuttaa, joku aloitti pannunalusen teon, joku istuinalusen, itseni lailla muutama muukin ryhtyi huovuttamaan kaitaliinaa. Yllä olevassa kuvassa olen jo asetellut neljä kerrosta erisuuntiin ohuita villa kerroksia ja aloittanut kukkien teon. Valmiit kukat kiinnitin kevyesti alustaansa neulahuovuttamalla.
Tiskiharjalla oli kätevää pirskottaa hanakuumaa vettä huovutettavalle alueelle. Liina oli melko pitkä, joten huovutin sen kolmessa eri vaiheessa. Jos vettä pirskottaa liian suurelle alueelle kerrallaan se ehtii jäähtyä ja silloin villan suomut ehtivät uudelleen sulkeutua ennen alueen käsittelemistä ja villakuidut eivät tartu kiinni toisiinsa.
Käytin kuplamuovia, toisena vaihtoehtona olisi ollut ns. oranssi porkkanasäkki, mikä myös vaikutti tehokkaalta apuvälineeltä alku huovutuksessa. Ritvan hyvänä vinkkinä oli sivellä saippua suoraan kuplamuoviin, itse olen liottanut saippuaa ja pirskottanut saippuavettä huovutettavalle alueelle. Siis aivan turhaa, Ritvan tapa on paljon parempi. 
Sen jälkeen kun koko liina oli esihuovutettu kuplamuovin avulla, se rullattiin vaahtomuoviputken ympärille bambuverhon sisään. Vaahtomuoviputki oli todella loistava apuväline, se esti huopalevyn rypistymisen. Itse en ole sitä aiemmin käyttänyt ja minulla onkin ollut vaikeuksia saada isompia huopalevyjä pysymään sileinä rullauksen aikana. Käyttämämme vaahtomuoviputki oli vesiputkien eristeeksi tarkoitettua putkea, saman asian ajaa kuulema mikä tahansa putki. Liina rullattiin kaikkiin suuntiin ja molemmin puolin, hikistä hommaa kieltämättä!
Kun  liinan pinnasta ei enää saanut sormin nyppäisemällä villakuituja irtoamaan, siirryin vanuttamaan liinaa vuoroin kuumalla ja kylmällä vedellä.
Vanunut liina kaulittiin lopuksi pyyhkeen läpi molemmin puolin, näin sen pinnasta tuli sileä, kun kuplamuovin jättämät painaumat tasoittuivat.
Tässä liinani kuivumassa penkillä. Tarkoituksenani oli tehdä piirongin päälle kaitaliina, mutta huovan vanutus ei onnistunut ihan nappiinsa, vaan liinan reunat alkoivat hieman aaltoilemaan, joten taidan kehittää huovalle jonkin toisen käyttötarkoituksen. Onko ehdotuksia?
Päivän mielenkiintoisin materiaali oli tupasvilla tai tarkemmin sen lehtituppi. Eräs kurssilainen oli tuonut mukanaan vuosia sitten suosta kaivamaansa tupasvillaa. Hän kertoi kaivaneensa tupasvillamättäiden kohdalta noin 70 cm syvyyteen ja löytäneensä sieltä pussissa olevat lehtitupet, jotka ovat voineet muhia suossa 200- 1000 vuotta! 
Hän oli karstannut lehtituppia villan joukossa ja huovuttanut tupasvilla- villakuitua normaaliin tapaan. Huopa oli kauniin näköistä ja miellyttävän tuntuista käteen. Aiemmin hän oli valmistanut siitä liivin ja nyt tarkoituksena oli työstää istuinalusia. Tupasvillakuitu alkoi kiinnostamaan minua kovasti, joten etsikelin siitä illalla lisää tietoa netistä. Yllätyksekseni huomasin tupasvillatekstiileistä löytyvän melko paljon tietoa mm Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry sivustolta  ja Käspaikan sivustolta. 1990-luvulla näyttää olleen useampia hankkeita tupasvillan hyödyntämisestä tekstiiliteollisuudessa, täytyypä jossain vaiheessa tutkia asiaa hieman tarkemmin.
Myös tämä Jill Dentonin kirja Huovutetut huivit oli minulle uusi tuttavuus, kirja meni heti hankintalistalle. Kirjan alla erään kurssilaisen huovuttama istuinalusta, kerrassaan upea sanoisin!
Seuraavan kerran kulkuni käy Jokirantaan perjantai-iltana, silloin siellä järjestetään
Outolintu elokuvayö tapahtuma.


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ihana Aurinko

 Ihana kevätpäivä, aurinko paistoi sinitaivaalta ja tuulikin oli tyyntynyt eilisestä. Salossa on näin pääsiäisen alusviikolla joka päivä toripäivä. Itse olen kaikkina muina päivinä, paitsi lauantaina, silloin suunnitelmien mukaan nautin jo keväisestä Pariisista isännän kanssa. Olen käynyt Pariisissa -90-luvun alussa silloisten työkavereiden kanssa, jo silloin haaveilin yhteisestä matkasta "rakastavaisten kaupunkiin", nyt se toteutuu. Hieman matkakuume jo vaivaa, tuskin maltan odottaa, kolme yötä enää;)  
 Nämä pienet huovutetut tiput koivukranssipesässä ja kevät kukat ovat olleet kysyttyjä. Huovutettuja kukkia olen tehnyt myös narsissin keltaisena. Munanlämmittimiä tulee kudottua "välipala" käsitöinä huilitauoilla. Jöntte valtaa heti sylin, istahtaessani sivustavedettävälle. Helmi tyytyy lämmittämään jalkojani, joskus sitä silminnähden hiukan harmittaa, kun ei mahdu syliini!

Helmi kuuntelee tarkasti, kun puhelen lenkille lähdötä. Täällä on ollut huikean hienot kantohanget jo parisen viikkoa, mukavaa on ollut hiihdellä pitkin jokiahteita. Eilen hiihdimme vanhalle Ahtialan myllylle asti katsastamaan pajukkoja. Kissakset eivät olleet vielä auenneet, joten saimme tulla kotiin tyhjin käsin. Eipä harmittanut yhtään, saimmehan nauttia kauniista  maisemista ja mukavasta hiihtokelistä.



keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskranssitalkoot kevätpäiväntasauksen kunniaksi

Huomenna on taas toripäivä, siksi pidin pienet kranssintekotalkoot kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Isäntä oli eilen saanut karstatuksi ison kasan villaa. Katsellessani valkoista hahtuvakasaa sain idean tehdä siitä kranssinkehän kanaverkkoon eilen huovuttamalleni rauhankyyhkylle. "Karitsanvillasta" tehty kranssi miellytti niin, että oli tehtävä vielä toinenkin pesäksi pienelle pupujussikalle. Kranssiin voi helposti itse lisätä haluamiaan koristeita esim. pajunkissoja, pääsiäismunia tai erilaisia nauhoja.
Pääsiäispupu symboloi perinteisesti hedelmällisyyttä. Tämä pikkuinen pupujussikka ei ole näemmä vielä muninut yhtään munaa tai on sitten jo ehtinyt piilottaa ne pehmeään villaan;) Lehtikaappia järjestäessäni käsiini osui Tieteen kuvalehti no 6 vuodelta 2006. Siinä oli ajankohtainen artikkeli munivista pupuista. Artikkelin mukaan ensimmäiset kirjalliset tiedot munia tuovasta pääsiäisjäniksestä ovat 1600-luvun loppupuolelta Heidelbergistä Saksasta. Jäniksen uskottiin kiertelevän pihoissa ja puutarhoissa kori selässään ja kätkevän munia ruohikkoon. Siirtolaiset veivät uskomuksen mukanaan Saksasta Yhdysvaltoihin, missä pääsiäisjäniksestä tuli 1800-luvulla hyvin suosittu. Se toi lapsille makeisia ja alkoi myös munia itse – vaikka se oli nisäkäs! Nopeasti lisääntyvät jänikset ja kanit olivat hedelmällisyyden ja versovan elämän vertauskuvia jo pakanuuden ajan keväisissä juhlissa. Uskonpuhdistuksen jälkeen Saksan luterilaiset halusivat erottautua katolisista pääsiäisperinteistä, joihin kuului munien lahjoittaminen ja siunaaminen. Munia lahjoitettiin yhä, mutta niiden jakajaksi keksittiin satuhahmo – jänis. 1700-luvulla sokerileipurit alkoivat valmistaa myös syötäviä pääsiäisjäniksiä. Pohjolassa jänistä pidettiin viljelyksiä tuhoavana haittaeläimenä, ja se alettiin hyväksyä pääsiäisen vertauskuvaksi vasta 1900-luvun alussa. En ole aiemmin tiennytkään, että Riihimäki on julistautunut vuonna 1997 pääsiäiskaupungiksi ja on näin ollen pääsiäisjäniksen nykyinen kotipaikka:))
 Kristillinen juhla antoi uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle. Joskin nykyisin usein unohdamme, että pääsiäinen on kirkkovuoden vanhin ja tärkein juhla. Mietin edellisiä kransseja tehdessäni, miten voisin ilmentää kranssilla pääsiäisen raamatullisia tapahtumia. Orjantappurakruunua pidetään Jeesuksen kärsimyksen vertauskuvana. Taitoin muutamia villiruusun oksia ja kiedoin ne villakranssiin. 
 Pääsiäisperinteeseen liittyy useita elämän ja hedelmällisyyden vertauskuvia. Keltaiset narsissit ilmestyvät pöydille, rairuoho laitetaan itämään, pajun- ja koivunoksia haetaan sisälle maljakkoon. Kohta jo  keltaiset pääsiäistiput sekä puput koristavat vihreää ruohoa ja hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat saavat lisäkoristeikseen pääsiäismunia. Tänään saimme  nauttia aurinkoisesta kevätpäiväntasauksen päivästä, valo on voittanut pimeyden ja lämpö kylmyyden: vertauskuvallisesti elämä voittaa kuoleman. Näistä ajatuksista inspiroituneena tein risukranssista pesän pikku tipulle. Pesä on punasipulinkuorilla värjäämistäni villoista.  Tipu on neulahuovutettu keltasipulinkuorilla värjäämilläni villoilla. Narsissiin käytin krappijuurella, kokenillilla ja punasipulinkuorilla värjättyjä villoja. Pääsiäispuput on niin ikään neulahuovutettu.


 Muutaman hetken saamme varmaan viellä nauttia näistä kauniista hiihtokeleistä, siis ylös, ulos ja hiihtämään!



perjantai 15. maaliskuuta 2013

Risuluutia pääsiäisnoidille ja vähän muillekkin

 Isäntä kaatoi eilen takapihalta koivun, jotta saadaan tehdyksi risuluutia. Helmi odottaa jo työmaalla hommien alkamista, siitä on hauskaa peuhata oksien kanssa. Pääsiäisnoidat tarvitsevat varsiluutia päästääkseen Kyöpelinvuorelta iloksemme ja täytyyhän niiden toki sinne takaisinkin lentää.  Lapsena muistan kuulleeni rallateltavan ”Raatikkoon, Raatikkoon, vanhatpiiat viedään, tuonne tuonne Kyöpelivuoren taa, ettei niitä, ettei niitä pojat nähdä saa.” Onkohan joskus ajateltu ikäneitojen muuttuvan noidiksi?
Jotta luudan tyvestä ei tulisi liian paksua on syytä vuolla oksan tyvet ohuemmiksi. Samalla saa mukavan kasan syttyjä saunanuuniin;) Yhteen luutaan tarvitaan noin 30 sutjakkaa oksaa, mieluiten nuorista rankapuun kokoisista koivuista valitaan sellaisia oksia, joissa haarat ovat mahdollisimman yhdensuuntaisia. Jos oksat häröttävät joka suuntaan, niin luudasta tulee helposti aikamoinen tuulenpesä.  
Pääsiäisluudassa ei niin haittaa vaikka oksat vähän sojoittaisivatkin sinne tänne. Laadunvalvoja voi kyl olla vähän erimieltä;) 

Toivottavasti opin vielä joskus tekemään oikeasoppisen kaksiosaisen sidospannan. Naapurin vanhaisäntä tekee sellaisen aina myös saunavastaan. Olen säästänyt häneltä saamistani vastoista pannat visusti mallikappaleiksi. Kaksiosaista pantaa varten tarvitaan ymmärtääkseni  metrin puolentoista pituinen koivuntaimi. Itse valmistan yksinkertaisen pannan taipuisasta koivunoksasta, mitä vielä kierrän niin kauan kunnes se tuntuu nörjältä.  Varmuuden vuoksi sidon luudan ensiksi rautalangalla, minkä päälle laitan sitten lähinnä koristeeksi oksasta tekemäni pannan. Kaksiosainen panta pysyy hyvin paikoillaan, eikä silloin tarvita mitään kepulikonsteja.  
Valmiin käsikahvan läpi tungetaan tyvestään teroitettu luudanvarsi. Pääsiäisluutaan ei mielestäni sovi muu kuin nuoresta tasapaksusta koivunrangasta tehty varsi. Pienet muhkurat varressa ei haittaa, päinvastoin ne tuntuvat käteen miellyttäviltä, sanoisinko jopa terapeuttisilta.
 
Luudat piti tietty heti testata tosi toimissa, hyvin lumi lähti käsiluudalla huopikkaista. Varsiluudalla saa luudittua lumesta niin kauniin puoliympyräisen polun. Luudan jälki on kaunis hangella, ihan kuten lapsuuden kodissani. 
 Noita Raitasukka tuntuu olevan tyytyväinen pajuvartiseen luutaansa. Huomenna Raitasukka lentää kissoineen Salon torille. Toivonmukaan pienen luudan kisulille ennätän myös huovuttamaan kuskin;)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Satulinnut pyrähtivät oksille

Käydessäni viime viikolla kaupungissa näin kadun laidassa ison kasan leikattuja lehmuksenoksia. Ensiksi kävelin niiden ohi, mut sit piti palata hakemaan muutama kotiin viemisiksi. Oksissa oli kauniit tummanpunaiset silmut ja näin sielunisilmin miten kauniilta huovutetut Satulintuni näyttäisivät oksilla. Aloitin tänään lintujen huovuttamisen ja päivän päätteeksi 10 lintusta pyrähti oksalle:))

Aloitan linnun tekemisen leikkaamalla huovutetusta villakankaasta suikaleita, vartaloa varten 3-4 cm ja päätä varten noin 2 cm levyisen suikaleen. Rullaan suikaleista pieniä palloja ja ompelen ne pellavalangalla kiinni toisiinsa. Tässä vaiheessa on helppo kiinnittää rautalanka linnun jaloiksi.  Toinen vaihtoehto on asettaa langasta tehty lenkki linnun ripustamista varten.

Aloitan linnun huovuttamisen yleensä pyrstöstä ja samalla suunnittelen linnun kuviointia. Vartalon tikuttelun jälkeen kiinnitän pyrstön. Pyrstöön kannattaa jättää riittävästi villaa kiinnittämistä varten. Viimeiseksi huovutan pienen nokan ja kiinnitän sen päähän. Linnun pään, silmien ja nokan asennoilla saa mukavasti vaihtelua lintujen ilmeisiin.


Keskipäivään mennessä pilvet olivat rakoilleet ja saimme nauttia kauniista aurinkoisesta talvipäivästä. Ilma oikein houkutteli lähtemään ulos. Helmi on aina valmis lähtemään vauhdikkaalle potkukelkkalenkille kanssani. Tänä talvena olemme  saneet nauttia pitkään hyvistä kelkkakeleistä ja niin myös tänään. Kotiin palatessa meillä molemmilla oli mieluinen saalis, minulla iso nippu kissaksia ja Helmillä iso jääkokkare:))