Huovutettuja lämmittimiä moneen menoon

Nuoret harrastavat avantouintia. Pojalla tahtoo nilkat palella, joten sain taas kerran mielenkiintoisen haasteen tehdä nilkanlämmittimet. Aikani asiaa pohdittuani päädyin tekemään lämmittimet huovuttamalla. 

 Pesukoneesta oton jälkeen ei aina voi olla ihan varma mitä saa aikaiseksi;)

Venytin huovuttamani neuloksen pojan jalkaan sopivaksi ja sitten olikin vuorossa se hauskin vaihe eli kuvion neulahuovutus. Poika halusi pingviinit lämmittimiinsä, joten ei auttanut muu kuin googlettaa kuvia pingviineistä.

 Ihan näköiset näistä veijareista taisi tullakkin:))

Jos joku erehtyy luulemaan, et mul sujuu kaikki projektit kuin Strömsössä, niin erehtyy pahan kerran. Nytkin ensimmäisen huovutus yritykseni kanssa kävi vähän samaan tapaan kuin vanhassa kansansadussa, missä hiiri takkia kissalle ompeli. Ei tullut nilkanlämmittimiä vaan ranteenlämmittimet! Monestihan käy niin, et aluksi pilalle mennyttä työtä voi käyttää jollain konstilla tuunaten. Niinpä nytkin käyttämällä aiemmin huovuttamaani mallitilkkua lisänä, sain tehtyä oivat ranteenlämmittimet pojalle. Etsin nappivarastostani lämmittimiin sopivat ulsterinnapit, missä oli aidot nahkalenkit napin kiinnittämistä varten. Värisävyt sopivat täydellisesti pojan neuleseen. Hyvä minä!

Meillä on loppu kuusta isännän tädin syntymäpäiväjuhlat tiedossa. Olen joskus vuosia sitten tehnyt hänelle huovuttamalla käsivarrenlämmittimen. Viimeksi kyläreissulla totesin sen jo aikansa palvelleen ja päätin tehdä hänelle uuden lämmittimen aina palelevaan vasempaan käsivarteensa. Huovutustyö on hyvä aloittaa mallitilkun tekemisellä ja laskea siitä kutistuminen. Uudessa pesukoneessani 40 asteen pesuohjelmalla ja 1000 kierroksen linkouksella neulos kutistui 25 %. 

Venytin lämmittimen kukkamaljakon päälle kuivumaan. Tapetista ja kirpparilta hankkimastani pöytäliinasta sain idean huovuttaa kesäkukkia ja perhosia lämmittimeen. 

Kaivoin esille myös vanhoja Käsityölehtiä, koska niissä oli aikoinaan todella kauniita silityskuvioita. Löysin myös näitä kauniita perhjoskirjontoja kukkien lisäksi. Huovutusvillat olen itse värjännyt luonnonväreillä, osan kasveilla, osan sienillä. 

No onkos tullut kesä kesken räntäsateiden!

Tein kaksi erikokoista käsivarrenlämmitintä varmuuden vuoksi. 

Tykkään pienistä yksityiskohdista. Nytkin leppäkerttu istahti yhdelle päivänkakkaralle:))

 Minusta tuntuu, et oikeassa kädessä oleva lämmitin on tädillekin liian iso, joten siitä tuunaan varmaan itselleni säärenlämmittimen myöhemmin. Täytyy sit vain tehdä toinenkin.

 Kesä ja päivänkakkarat, mikäpä sen mukavampaa,

oikein mukavaa sunnuntaita itsekullekin.

Sade sapotoi kuvaussuunnitelmani

 

Olin suunnitellut tänään kuvaavani virkkaamiani pyöröliivejä Halikon museolla. Iltapäivällä pakkasin kolme liiviä kassiin, yhden puin torson päälle ja lähdin autolla Helmin kanssa ajelemaan kuvauspaikalle. Jo matkalla alkoi tihuuttaa ja perille saavuttuani vettä ropisi jo siihen malliin, ettei kuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Muutaman kuvan sain otetuksi, mut liiemmin en ehtinyt liivejä asettelemaan. Tämän liivin tein tyttäreni toiveesta lämmittämään hartioita viileissä luentosaleissa. Tyttäreni valitsi ennen lähtöään värit: musta värjäämätön, kullankeltainen tiikerinkaunosilmä, valkoinen suomenlammas, violetti kokenilli-krappijuuri, vihreä nyt elokuussa  mesiangervolla värjäämäni lanka.

Virkkasin kaksi liiviä lomamatkalla, minulla on aina jokin virkkuu autossa matkassa. Tässä liivissä käytin viittä eri väriä: musta värjäämätön (musta suomenlammas), kullankeltainen tiikerikaunosilmä, vaalea raparperinlehdet, kellanruskea tiikerinkaunosilmä, punaisenoranssi veriseitikit. Avasin liivin helmoja hieman kuvaustilanteessa, jotta sen koosta saisi hieman paremman käsityksen. Yläpuolella oleva tyttäreni liivi on pieni, S-kokoa, tämä paljon reilumpi, M-kokoa. 

Tässä liivissä suomenlampaan villasta kehrättyjen lankojen värisävyt pääsevät mielestäni kauniisti esille.  Käytin liiviin vaalean ja teräksen harmaata sekä mustaa luonnonväristä lankaa. 

Päivitin tänään myös hiukan Virkkuukoukulla tehtyä sivustoa, sieltä löytyy hivenen enempi juttua virkkuuksistani.

Sateen hivenen tauottua käväisin Halikon museosillalla. Aikoinaan kun ostimme nykyisen kotimme kuljimme juuri tätä siltaa joen yli, vieressä olevaa uutta siltaa alettiin rakentamaan vasta muuttomme jälkeen.

Uudella sillallakin on jo toki ikää yli 30 v!

Halikonjoen yli kulkee myös rautatiesillat tuplana, näkyvät uuden sillan takana, et sillai;)

Pyöröliivi viikko

Hajuherneiden ihanalta tuoksuvat hempeät kukat eivät pysty enää peittämään alleen tuleentuvan viljan tuoksua, siksipä olen jo pyöröliiveihinkin alkanut virkkaamaan syksynvärit väripatoja vahtiessani.

 

 Orrella kuivumassa paatsamankuorilla, saniaisilla ja punasipulinkuorilla värjättyjä lankoja.

 Pyöröliivin värit: musta suomenlammas, veriseitikki, mesiangervo, raparperi, paatsamankuoret.

Tämän kauluksettoman pyöröliivin virkkasin tilaustyönä.

Rauniopuutarhan villiviini viel ihanan vihreä, kesää on viel jäljellä! 

Kuukauden päästä sekin loistaa ruskan väreissä pyöröliivin tavoin Värit keskiympyrästä lähtien:

musta suomenlammas, tiikerinkaunosilmä, punavyöseitikki-krappijuuri (kaksoisvärjäys), raparperi, samettijalka, veriseitikki.

Revonkipunat tuliketun innoittamana

Revontulet ovat leiskuneet parina viime yönä taivaalla myös tääl eteläisessä Suomessa. Aurora Now! Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämästä avaruussääpalvelusta pystyy seuraamaan lähes reaaliajassa revotulien esiintymistä. 

Revontulet ovat kiehtoneet ihmismieltä aina, monia toinen toistaan mielikuvituksellisimpia tarinoita kerrotaan niiden synnystä. Yhden niistä olen halunnut tallettaa myös vanhan revontulet kuviokudinmallin pohjalta sommittelemiini Revonkipunat-lapasmalliin. Repo on hyvin vanha nimitys ketulle, se juontuu ilmeisesti indoeurooppalaisen kantakielen sanasta rebh, joka tarkoittaa punaista väriä. Itä- ja Pohjois-Suomessa kerrotaan satua siitä, kuinka kettu tunturissa juostessaan huomaamattaan sai aikaan kauniin valoilmiön taivaalle, revontulet, täältä voit lukea sadun kokonaisuudessaan. Ilmatieteenlaitoksen sivustolta löytyy lisää tulikettutarinoita. 

Juureni ovat pohjoisessa, Vaarankylässä äitini puolelta, joten tarinat tuliketusta ja revontulista ovat kiehtoneet aina myös minua. Ei siis ihme, että kudon mielelläni revontuliaiheisia neuleita. Puikoilla väsättyä sivulta löydät tarkemmat tiedot Revonkipunat lapasistani.