Monta iloista asiaa

Aurinkoinen viikonvaihde houkutteli puuhailemaan pihamaalle sukkakutimen ääreltä. Leuto, mutta kovin tuulinen sää on jatkunut yli vuodenvaihteen. Lauantaina tuulten vihdoinkin tyynnyttyä, ripustin maahan tippuneet havupallot uudelleen paikoilleen. Ohut rautalanka ei oikein tahdo kestää tuulen kieputusta katkeamatta. 

Saunanverannan asetelmasta poistin jo jouluiset koristukset, vaikka vielä tänään loppiaista vietämmekin. Lisäsin kuparipataan siperiankurjenmiekan kuivuneita kukkavarsia pois ottamieni tillien ja laventelien tilalle. Lehtikuusenoksista tekemäni kranssi on kestänyt ihmeen hyvin tuulessa, kotitonttukin on pysynyt vahtipaikallaan;) 

On tämä monella tapaa niin ihmeellinen talvi, harvoin kanervatkaan ovat säilyneet näin hyvin tammikuulle!

Porraspielessä olevan penkin somistuksen halusin tänä vuonna pitää hyvin yksinkertaisena, vihreyttä antamaan tein havupesän ennen joulua samalla kun tein havupallojakin. Pieniä betonisaappaita katsellessani lämmin onnenailahdus valtaa mieleni.  Meistä on tulossa kesäkuussa isovanhemmat, minusta mummo ja isännästä ukki. Tämä tuntuu niin ihmeelliseltä, sanat eivät riitä kuvaamaan kaikkea sitä, mitä sisimmässäni tunnen. Päällimmäisenä on kuitenkin ajatus ja harras toive siitä, että kaikki sujuisi hyvin ja Luojamme siunaisi nuorta perhettä.

Voitte vain arvata, miten onnellisia olemme tästä kaikesta. Vauvauutinen vaikutti osaltaan myös siihen, että isäntä, siis ukki, nikkaroi joulutähden valoa antamaan verannalle. Monesti olemme istahtaneet porontaljalla peitetylle penkille ihastelemaan tähden kauneutta. Nyt tähdellä on ihan oma merkityksensä meidän perheelle.  

 Eilen saimme ihailla myös näin kaunista maisemaa verannalla istuessamme:))

Etupihalla riittää vielä haravoitavaa. Ropsuttelin vaahteran- ja omenapuunlehtiä muutaman kottikärryllisen perenna- ja yrttipenkkiensuojaksi. Iltauutisissa varoiteltiin liian paksujen katekerrosten laittoa, kun maassa ei ole vielä routaa. Maa ei ole todellakaan vielä jäässä, mutta siitä huolimatta päätin laittaa lisää katetta penkkeihin. Lunta on hieman luvassa, mut ilmeisesti ei riittävästi suojaamaan istutuksia kovalta pakkaselta. 

Leuto sää on saanut monet kasvit heräämään kesken kaiken, osa ei ole edes asettunut vielä lainkaan talvilepoon. Kevätesikoissa on isot vihreät lehdet. Nyt ne saivat lehtikerroksen suojakseen. 

Isäntä on kasannut marraskuussa leikkaamiaan havuja takapihalle. Käytän havut arkojen kasvien suojaamiseen. Nämä riittävät hyvin yrttipenkkeihin ja viime kesänä hankkimieni hortensioiden suojaamiseen, jos pakkaset ilmoittavat tulostaan! 

 Täplä ja Raita ovat innolla mukana pihapuuhissa.  

 Olen kerännyt edelleen meiramia, iisoppia ja salviaa suoraan penkeistä.

 En muista yhtään vuotta, että vielä tammikuussa olisi saanut kerätä tuoreita yrttejä pihamaalta!

 Kissanpennut ovat riemuissaan päästessään ulos. Niillä riittää paljon ihmeteltävää. 

 Välillä on pidettävä tuumaustauko yhdessä;)

 Ja sitten taas mennään!

 Molemmista on tullut jo erittäin hyvät hiirikissat. Joka päivä tuodaan hiiri näytille. Nyt Raidan vuoro esitellä pyyntitaitojaan isännälle.  

 Yöllä meillekkin satoi vihdoin hieman lunta. Kuten pienistä tassun jäljistä näkyy, lumi ei vähentänyt  yhtään Täplän ja Raidan haluja päästä ulos heti aamusta!

Joulun aika on päättymässä. Uusi vuosi alkanut, joidenkin mielestä (kuten minunkin) uusi vuosikymmenkin. Tinat valettu ja niiden ennustukset mieleen painettu. Nyt on aika toivottaa vielä 

Hyvää Loppiaista kaikille:))

Söpöys varoitus!

Pitkä odotus päättyi, kun saimme hakea viime perjantaina kissanpennut kotiin.

Kolmisen viikkoa sitten kävimme katsomassa maatalosta syyskuun alussa varaamiamme kissanpentuja. Sovimme, että voimme hakea ne loka-marraskuun vaihteessa. Tässä pennut vielä emonsa hellässä hoivassa. 

Kotimatka sujui hyvin, vain pientä niukunaa kuului välillä kopasta. Pennut oli opetettu olemaan kuljetuskopassa ja otettu jo muutamia kertoja lyhyille autoajeluillekin. Uuteen kotiin tutustuminen aloitettiin hiekkalaatikosta, ruoka- ja vesikipoista, sekä omasta nukkumapaikasta. Aikansa  kierreltyään huushollia ympäriinsä, pennut kävivät tyytyväisinä nukkumaan sohvan nurkkaan. Oma nukkumakori ei kelvannut, ilmeisesti turvallisempaa oli olla isännän lähellä:))

Meillä on ollut aina useampia kotieläimiä yhtäaikaa, joten nytkin otimme kaksi pentua. Niistä on paljoin seuraa toisilleen. Kotiutuminen sujui hyvin, kun on tuttu kaveri, minkä kanssa voi leikkiä ja

mistä voi pitää huolta, kuten oma emo konsanaan.

 On todella hellyttävää katsella, kuinka pennut huolehtivat toinen toisistaan.   

Mikään paikka ei jää puhdistamatta.

Hieman lämmitetty luomumaito maistuu kaveruksille.

Joka päivä tulee vastaan uusia ihmeellisiä asioita. Lattiaharjaa piti ensin vaania tuolinjalan takaa. Uteliaisuus kuitenkin voitti pennuista rohkeamman!

Toinen pennuista kurkki paljon kauemmin harjaa pöydänjalan turvista;)

Välillä on mukavaa käpertyä yhdessä omaan koriin nukkumaan.

Pennut ovat todella leikkisiä. Mikä tahansa käy leikkikaluksi. Aina ei tarvitse mitään, pelkkä juokseminen ympäri huushollia on niin hauskaa! Matot siinä menee makkaralle, ja näin syntyikin hyvä vaanimispaikka....mutta mitä voisi vaania?

Toivomme pennuista kasvavan taitavia hiirikissoja emonsa tavoin. Koska pentuja ei voi vielä päästää hiirijahtiin, niin päätin virkata niille leikkihiiriä. Pennut olivat innolla mukana, mutta lopulta väsyivät odottamaan. Onneksi niin, koska virkkaamisesta ei oikein tahtonut tulla mitään, aina oli joku langassa kiinni;)

 Hiiret ovat saaneet aikamoista kyytiä!

Ehkäpä kuitenkin mieleisin lelu tähän mennessä on ollut perinteinen paperitollo narussa. Sitä pennut jaksaa pallotella lähes aina ohi kulkiessaan. Olen laittanut palloja roikkumaan myös ruokapöydän tuoleista.  

Virkkasin yhden pallon, mutta se ei kiinnosta pentuja lainkaan niin paljon, kuin nuo paperitolloista tehdyt. Ilmeisesti paperitollojen rapina kiinnostaa niitä kovin.

Tässä pennut leikkivät yhdessä paperitollon kanssa. Leikkiä ei lainkaan näy haittaavan juuri päälle puetut valjaat. 

Matkustamme paljon, joten pentujen on opittava kulkemaan myös valjaissa. Virkkasin harjoitusvaljaat puuvilla langasta. Tyttöjen väri;))

Tytöt saavat nimet vasta isänpäivänä, kun lapset tulevat kotiin. Monta ehdotusta on jo kirjattuna ylös!

Lopulta annoin periksi

 

Monta vuotta mauriaisten määrä on pysynyt kohtuuden rajoissa ja ne eivät ole aiheuttaneet sen suurempaa haittaa kasveille. Lähinnä niiden olemassolon on voinut todeta tuohon siperiankurjenmiekkojen alle syntyvästä hiekkakasasta, minkä aika-ajoin aina levitän kukkapenkkiin. Nyt niitä on ihan liiaksi asti ja viimeinen pisara oli, kun löysin kasvihuoneesta kärvistelevät tillit ja yrttimaalla ruukuissa yrtit kuolemankielissä. Tyhjensin ruukut kottikärryihin ja istutin kärsineen näköiset tinjamit suoraan maahan toivoen niiden viel toipuvan. Nostelin muutamia laattoja ylös, jokaisen alta paljastui mauriaisen munia ja toukkia ja kiemurtelevia käytäviä. Kaavin samantein hiekkakerroksen kottareihin. En tiedä oliko mitään järkeä rahdata munat ja suuri joukko niiden mukana mauriaisia lähimetsään. Jotenkin se vain hieman lohdutti, josko yhteiskunnasta jäisi edes pieni osa henkiin karkoittessani ne Siperiaan!

Ennen laattojen paikoilleen asettamista, kastelin alustan mäntysuopavedellä, 2 dl mäntysuopaa kastelukannulliseen vettä. Ripottelin kanelia kasvihuoneen ja kasvilavan ympärille, toivoen sen estävän mauriaisten invaasiota. Perinteisesti laventelia on pidetty hyvänä mauriaisten karkoittajana, joten kävin ostamassa myös kuusi laventelia, kolme istutin ympäri yrttimaata ja loput ruukkuihin kasvihuoneeseen.

Illalla luin netistä ohjeita mauriaisten karkoittamisesta ja totesin tehneeni jokseenkin turhaa työtä. Laajaa mauriaisyhdyskuntaa ei pysty käyttämilläni keinoilla vähentämään tai karkoittamaan, vaan täytyy perustaa todellinen tuhoamisleiri, kuten poikani asian ilmaisi. Siispä seuraavana päivänä otin vastoin luontoani myrkyt käyttöön. Sitä mukaan kun nostin taas uusia laattoja ylös, suihkutin näkösällä liikkuvat mauriaiset Raidin aerosolilla. Tuoteselosteen mukaan myrkky tappaa nämä liikkeellä olevat työläiset välittömästi, jolloin pesässä olevat yksilöt nääntyvät nälkään ruokahuollon loputtua. Koska pesässä on vararavintoa, jonka turvin se pystyy elämään jonkin aikaa ja tuottamaan uusia työläisiä, laitoin viel kaksi Raidin muurahaissyöttiä vilkkaimpien liikennereittien varteen. 

Jönten vasemmalla puolella oleva laatta on koholla, sen alla on yksi muurahaissyötti. Jöntte on täysin tietämätön laatoitusten kätkemistä tuhoamisleireistä.

Enää en pidä itseäni kovinkaan luonnonmukaisena puutarhurina, 

lopulta annoin periksi ja siirryin myrkkyjen käyttöön!

Siistiä

Päivän työnjaon mukaisesti isäntä kantoi aamukahvin jälkeen matot ulos tuvasta ja lähti samantein omiin puuhiinsa pihamaalle. Meil tehdään moni asia hieman takaperoisesti, tuvankin siivosin vasta juhannuksen jälkeen;)

Jönten mielestä tuvanlattia kiilsi niin kauniisti pesun jälkeen, et hänenkin piti oikein tassunsa jynssätä!

 

Puhtaat matot lattialle ja niittykukkia maljakkoon. Hellan reunalla vastakeitetty pannukahvi odottaa jo juojia, päivän paras hetki:))

 Isäntä on ahkeroinut pihahommissa sillä aikaa kun siistin tupaa. Tallin päädyn kallio alkaa jo näkyä, 

kallioaitan ympärillä kasvavista haavoista osa on jo kaulattu. Aitan edustalla olevat haavat on tarkoitus kaataa ja kaulaamalla haavat pari kolme  vuotta ennen kaatamista, ne tekevät huomattavasti vähemmän vesoja.

Iltapäiväkahvin jälkeen lähdimme raivaamaan marjatarhan takana kasvavaa lehtipuukujannetta. Isäni on aikoinaan istuttanut pihamaan rajalle entisen Hevoshaan ja Ronin reunaan metsävaahteria, yhden verivaahteran, muutaman hopeapajun, pihlajia sekä yhden riippapihlajan. Riippapihlajan ja vaahteroiden välissä on parin aarin kokoinen metsäkurjenpolvipelto parhaillaan, niiden jälkeen kukintavuoroon tulee mesiangervot, karhunputket ja takiaiset. 

 Alueelta kaadetaan kaikki kuuset pois. Näistä rangoista saan tehtyä jo pitkän pätkän uutta riukuaitaa.

 Kuvan riukuaita on juuri raivatun lehtipuukujanteen takana, nyt se näkyy kauniisti pihaan asti.

Isäntä raivasi eilen koivikonlaitaa, sain tehtyä talveksi jo kymmenen vastaa, viel toinen mokoma lisää, niin hyvin riittävät talven varaksi.