Osallistuin tänään Itä-Hämeen Taitajien järjestämään huovutuskurssiin Jokirannassa. Koolla oli kymmenkunta innokasta naista ja opettajana toimi aivan ihana ja taitava Ritva Svärd Koitista.
Aluksi Ritva kävi läpi erilaisten villojen huopumisominaisuuksia ja villan asettelun ohuina kerroksina huopalevyn ja korttipohjan tekemistä varten. Jokainen sai itse päättää millaisen huopalevyn huovuttaa, joku aloitti pannunalusen teon, joku istuinalusen, itseni lailla muutama muukin ryhtyi huovuttamaan kaitaliinaa. Yllä olevassa kuvassa olen jo asetellut neljä kerrosta erisuuntiin ohuita villa kerroksia ja aloittanut kukkien teon. Valmiit kukat kiinnitin kevyesti alustaansa neulahuovuttamalla.
Tiskiharjalla oli kätevää pirskottaa hanakuumaa vettä huovutettavalle alueelle. Liina oli melko pitkä, joten huovutin sen kolmessa eri vaiheessa. Jos vettä pirskottaa liian suurelle alueelle kerrallaan se ehtii jäähtyä ja silloin villan suomut ehtivät uudelleen sulkeutua ennen alueen käsittelemistä ja villakuidut eivät tartu kiinni toisiinsa.
Käytin kuplamuovia, toisena vaihtoehtona olisi ollut ns. oranssi porkkanasäkki, mikä myös vaikutti tehokkaalta apuvälineeltä alku huovutuksessa. Ritvan hyvänä vinkkinä oli sivellä saippua suoraan kuplamuoviin, itse olen liottanut saippuaa ja pirskottanut saippuavettä huovutettavalle alueelle. Siis aivan turhaa, Ritvan tapa on paljon parempi.
Sen jälkeen kun koko liina oli esihuovutettu kuplamuovin avulla, se rullattiin vaahtomuoviputken ympärille bambuverhon sisään. Vaahtomuoviputki oli todella loistava apuväline, se esti huopalevyn rypistymisen. Itse en ole sitä aiemmin käyttänyt ja minulla onkin ollut vaikeuksia saada isompia huopalevyjä pysymään sileinä rullauksen aikana. Käyttämämme vaahtomuoviputki oli vesiputkien eristeeksi tarkoitettua putkea, saman asian ajaa kuulema mikä tahansa putki. Liina rullattiin kaikkiin suuntiin ja molemmin puolin, hikistä hommaa kieltämättä!
Kun liinan pinnasta ei enää saanut sormin nyppäisemällä villakuituja irtoamaan, siirryin vanuttamaan liinaa vuoroin kuumalla ja kylmällä vedellä.
Vanunut liina kaulittiin lopuksi pyyhkeen läpi molemmin puolin, näin sen pinnasta tuli sileä, kun kuplamuovin jättämät painaumat tasoittuivat.
Päivän mielenkiintoisin materiaali oli tupasvilla tai tarkemmin sen lehtituppi. Eräs kurssilainen oli tuonut mukanaan vuosia sitten suosta kaivamaansa tupasvillaa. Hän kertoi kaivaneensa tupasvillamättäiden kohdalta noin 70 cm syvyyteen ja löytäneensä sieltä pussissa olevat lehtitupet, jotka ovat voineet muhia suossa 200- 1000 vuotta!
Hän oli karstannut lehtituppia villan joukossa ja huovuttanut tupasvilla- villakuitua normaaliin tapaan. Huopa oli kauniin näköistä ja miellyttävän tuntuista käteen. Aiemmin hän oli valmistanut siitä liivin ja nyt tarkoituksena oli työstää istuinalusia. Tupasvillakuitu alkoi kiinnostamaan minua kovasti, joten etsikelin siitä illalla lisää tietoa netistä. Yllätyksekseni huomasin tupasvillatekstiileistä löytyvän melko paljon tietoa mm Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry sivustolta ja Käspaikan sivustolta. 1990-luvulla näyttää olleen useampia hankkeita tupasvillan hyödyntämisestä tekstiiliteollisuudessa, täytyypä jossain vaiheessa tutkia asiaa hieman tarkemmin.
Myös tämä Jill Dentonin kirja Huovutetut huivit oli minulle uusi tuttavuus, kirja meni heti hankintalistalle. Kirjan alla erään kurssilaisen huovuttama istuinalusta, kerrassaan upea sanoisin!
Seuraavan kerran kulkuni käy Jokirantaan perjantai-iltana, silloin siellä järjestetään
Outolintu elokuvayö tapahtuma.
Seuraavan kerran kulkuni käy Jokirantaan perjantai-iltana, silloin siellä järjestetään
Outolintu elokuvayö tapahtuma.
Mä ihailen aina nuita huovutustöitä, ja hieno tuli sinunkin työstäsi, varmasti kerrot sitten mikä siitä tuli..? Olen yhden kerran huovuttanut tai kokeillut, mutta mun pinna eikä taidot kohdanneet ollenkaan.. =). Ja tuo tupasvilla on aikasta mahtava juttu, ja oikeesti satoja vuosia vanhaa WAU!
VastaaPoistaalkutaipaleella olen itsekkin isompien pintojen kanssa tämän märkähuovutuksen kanssa, lähinnä olen tehnyt rastoja, palloja ja pieniä alusia. neulahuovutusta olen enempikin tehnyt mm rintakoruja. leppoista hommaa, jossa ei saa olla kiire, porukassa tehtynä oikein mukavaa:))tupasvilla teki minuunkin vaikutuksen!
PoistaOi miten hauskan näköistä työskentelyä !
VastaaPoistaJa lopputulos niin kaunis.
Minä varmaan vrkkaisin molempiin päihin.... niin kuin varmaan arvasitkin. Ja siinä olisi sitten syksy viileille upea huivi kaulaan :)
vesileikit on aina hauskoja, kiitos vinkistä, laitan mietintä myssyyn;)
PoistaAi kun kivan näköistä touhua, itse en ole huovuttanut liiemmin, pesukone on hoitanut sen puolen, siskolikka opetti tuota tapaa minulle tässä kun huovutin yksiä lapasia. Mielenkiintoisen oloinen kurssi. Toivottavasti sait uutta tietoa:)
VastaaPoistaenempi minäkin huovutan pesukoneessa, on niin vaivatonta. käsin tehtynä se on vaan niin hauskaa ja pystyy tekemään hiukan erilaisia juttuja. kurssi oli hyvä ja tilasimmekin heti uuden ensi kesäksi. opettaja oli todella osaava ja ehti neuvomaan jokaista yksilöllisesti, paljon sain uusia vinkkejä:))
PoistaVoi että alko tehdä mieli taas huovuttaa, mutta kun selkä ei enää kestä sitä rullaamista ja vanuttamista.
VastaaPoistaSie teit kauniin liinan, ei nuo reunat miusta pahat ole, oikeastaan aika mukavat.
Tupasvillahan oli yhteenaikaan kovastikkin esillä, itse en ole siihen tutustunut, mutta värjäri kaverillani on siitä tehty hattu ja se on upea.
selänpäälle kyl ottaa, jos ei ole sopivan korkunen työtaso! kokeile tehdä jotain pikkusempia juttuja niin näet miten selkä kestää. kiitos, omaan silmään ne kait reunojen aallot enempi käykin. huomasinkin sen tulleen uudelleen esille -90-luvulla, silloin en liiemmin ehtinyt tehdä käsitöitä tai muutenkaan seurata uusia tredejä, joten jäänyt minulta vaille huomiota. materiaalina kuulema erittäin lämmin ja ilmava, joten hattuna varmaan tosi mainio.
PoistaVähäsen kadehdin sinun energiaasi. Huovutuskurssille olisin valmis lähtemään ja tupasvilla tuntuu kovin kiinnostavalta.
VastaaPoistaei kannata kadehtia, tää oli mun ainut kesäkurssi, jolle olin ilmoittautunut! tupasvillaan kannattaa varmaan tutustua, jos mahdollista.
PoistaIhana kurssi ja ihanat työt. Aikoinani huovutin keinutuolin maton. Se on lämpöinen istua ja muuternkin miellyttävä puisella tuolilla.
VastaaPoistatälläisille kursseille osallistuisin mielelläni useamminkin:) huopa onkin tosi mukava materiaali istuinalusissa. meil tuvan penkeillä isäni "tyttöystävän" virkkaamia villapeflettejä, nekin ovat ihanan lämpimiä.
PoistaVoi miten ihana kurssi! Ei noi liinan reunat pahalta näytä, voit. jatkaa kaulimista vielä lisää, niin ne ehkä asettuvat paremmin.
VastaaPoistasanos muuta Rentukka! kiitti vinkistä, saatanpa kastaa liinan joku päivä uudelleen ja muokata sitä neuvosi mukaan hieman lisää.
PoistaTuohon pötköksi voisi käydä myös lasten uimaleluna käyttämä "lötköpötkö";D Käspaikasta olenkin löytänyt monta kertaa hyviä ohjeita mm. neuvoja vasen kätisille;)
VastaaPoistakyllä, samaa joku kurssillakin ehdotti. ihan totta, vasenkätisille ohjeita onkin harvemmin, isäntäkin on vasuri ja olen huomannut miten vaikeaa minun on opettaa hänelle jotain käsityöjuttuja juur siksi.
PoistaIhana vanha talo, tuommosesta kuistista mieki haaveilen :) Ja kaunis siitä liinastakin tuli! Täytyy jossain välissä, jos aikaa löytyy, kattella tuota tupasvillaa...
VastaaPoistaJokiranta on ollut aiemmin suojeluskuntatalona, vankasti rakennettu hirsirakennus, nykyään siellä pidetään erilaisia tapahtumia ja kursseja sekä talvisin se toimii avantouimareiden tilana.
PoistaTuo tupasvilla on myös minulle uusi tuttavuus- mielenkiintoista! Itse olen siistinyt reunat (esim hattuihin tms) ihan vaan leikkaamalla ne suoriksi ja huovuttamalla/hankaamalla pienellä kostutuksella reunoja pakastepussit käsissä- tulee siistiä jälkeä.
VastaaPoistakiitos vinkistä:))
PoistaOn tosi hienoa, että teitä kädentaitajia on olemassa. Ja huovuttamasi liina on niin kaunis, etteikö se sittenkin voisi olla piirongin päällä? Voiko reunat prässätä? Tupasvillasta olen nähnyt liivejä ja hattuja tehdyn.
VastaaPoistaihan kivan näköinen se oli pikkuisen pöydän päällä, saa nyt nähdä mihin päädyn. mukavan tuntuinen kuitu todella!
PoistaTaisi olla kurssi just, mitä toivoitkin.
VastaaPoistaMinä voisin kyllä keksiä liinalle käyttöä!!!
ylitti kaikki odotukseni, tosi mukavaa kun pääsin osallistumaan. kiva juttu, täälläpä se odottelee sit Sinua:))
PoistaAi kursseilla kuulee yleensä hyviä kikkoja! Muistan tuon tupasvillan vuosien takaa. Siitä tehtyä kaunista huopakangasta myytiin ihan kangaskaupoissa mutta se oli hirmu kallista. Myös valmiita tuotteita sai. Yhdet kengät taisin lopulta raasia ostaa.
VastaaPoistauskon sen, koska sen erottaminen turpeesta ilmeisen työlästä hommaa varmaan konepelilläkin saatika sitten käsin kaivamalla, kuten kurssilainen teki! se muuten huopui tavattoman hyvin ja ihmeeksemme lopuksi ei edes ollut kutistunut alkumitoistaan juur lainkaan. mul on -90-luvulla tää materiaali mennyt ihan ohi, nyt olis kiinnostusta tutkia sitä hiukan tarkemmin. tuossa lähistöllä on kaksi isoakin turvesuota ja kuulema raakaturpeen joukosta lehtituppia olisi melko helppoa napsia pussiin, jos paikalla on tupasvillaa joskus kasvanut.
VastaaPoista