Koralli-kollaasi inspiroi virkkaamaan

Työstäessäni sunnuntaina värikollaasia sain pari hyvää ideaa uusiksi olkalaukuiksi. Korallit johdattivat ajatukseni atolleille, kauniille valliriutoille, joiden matalat turkoosit laguunit ovat kiehtoneet mieltäni aina. Päivät kuluisivat uidessa tai snorklatessa, kävelyillä valkealla hiekkarannalla tai palmun alla lepäillessä...niinpä virkkasin tämän Meren salaisuus-olkalaukun unelmoidessani elämäni matkasta korallien ja delfiinien asuinsijoille.

Seurakseen se sai tämän Sametti-olkalaukun hiukan arikisempia iltamenoja varten. Innostuin kuvaamaan laukun omenapuun alla kukkivan ritarinkannuksen kanssa, sillä ajatukseni olivat vielä uljaissa Rohan ritareissa. Kuvatessani mieleeni tuli, että ammoin joku on keksinyt antaa kukalle nimen juuri delfiinien mukaan. Ritarinkannuksen tieteellinen nimi delphinium kuvastaa puoliksi auenneiden kukkien muotoa, joka muistuttaa delfiiniä. Useissa kielissä, kuten suomenkielessäkin, kukan nimi on liitetty ritareihin. Nimitys johtunee kukan kannuksesta, joka on tuonut entisaikojen ihmisille mieleen ritareiden ratsastaessaan käyttämät kannukset. Kukkien kielellä ritarinkannus viestittää keveyttä ja leijailua, mikä sopii hyvin mausteeksi pieniin iltamenoihin;) 

Suomen suvi on kauneimmillaan, ihanat aurinkoiset päivät ovat hellineet lomalaisia. Kaksin aina kaunehimmin, lomallakin. Tämä Rantaloma-olkalaukku on saanut seurakseen uljaan ritarin, jonka viileä hehku saattaapi muuttua palavaksi rakkaudeksi loman aikana. Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), maltanristi, jerusaleminristi, loistokäenkukka, punainen salama, rakkaalla, kuten rakkaalla kukallakin on monta nimeä. Kukkien kielellä se viestittää herkkää kauneutta.

Lomaani kuuluu myös mieluisia arkisia puuhia. Kävimme Helmin ja isännän kanssa marjametsässä Takamailla. Isännän jäädessä poimimaan mustikoita lähdin tarkistamaan kauempana olevia kanttarellipaikkoja. Kulkiessani pienen matkan harhaan, mieleeni muistui kuinka äitini pyysi aina jonkun meistä lapsista mukaansa marjametsään. Hänellä oli auttamattoman huono suuntavaisto ja siksi hän ei uskaltanut kulkea yksin vieraammissa metsissä. Jo lapsena sain oppia, miten ilmansuunnan voi tarkistaa luonnonmerkeistä, esim. auringosta tai pilvisellä säällä muurahaispesien sijainnista. Tämäkin mahtava murkkupesä sijaitsi puun eteläpuolella. Helmi on oiva kaveri minulle, kuullessaan pyynnön "etsi auto" tai "etsi isä", se lähtee kulkemaan takaisin autolle tai isännän luokse.

Sain palata takaisin kori tyhjänä, isäntä oli ehtinyt keräämään jo ½ämpärillistä mustikoita, vai olisko Helmi häntä hieman auttanut!

Ahkeroinnin jälkeen oli kaikkien mukavaa pulahtaa metsälampeen uimaan, Helmi tietty ehti taas ensimmäisenä:))

ps. virkatuista olkalaukuista löytyy tietoa enempi Virkkuukoukulla tehtyä-sivulta.