Unelmointi jatkuu, pikku purtemme keikkuu pienessä aallokossa. Lasken ankkurin veteen ja pulahdan itse perässä. Kuten arvaatkin, purjelaivasukat innostivat virkkaamaan ankkurikorvakorut. Selailin Kauneimmat käsityöt kirjaa (WSOY 1975) ja sieltä löysin juuri sopivia Irlannin pitsin peruskuvioita tarkoitukseen. Irlannin pitseissä esiintyvät geometriset ja kukkakuviot on tavallisesti virkattu kiintein silmukoin, pylväin ja ketjusilmukoin yhden tai kahden langan ympäri niin, että kuviot tulevat tukevimmiksi ja paremmin kohoaviksi. Itse virkkasin ainoastaan keskiympyrän yhden langan ympärille, muuten kuvio on virkattu yksinkertaisesti ilman tukilankaa.
Samaisessa käsityökirjassa esitellään erilaisten geometristen kuvioiden, kukkien ja tähtien virkkaustekniikat. Kuviot soveltuvat hyvin korujen virkkaamiseen ja pienellä varioinnilla niistä saa mitä erilaisempia koruja virkatuksi. Netistä googlettamalla löytyy useista blogeista kauniita virkattuja korvakoruja ja youtubesta lukemattomia opetusvideoita korujen virkkaamisesta. Itse löysin mainion opetusvideon ananaskuvioisiin isoihin korvakoruihin täältä. Innostuin tekemään illalla muutamia harjoituskappaleita. Kuviosta on erilaisia muunnelmia ja odotankin innolla pientä hetkeä istahtaa kasvarin lepolassiin virkkaamaan hieman kapeammalla mallilla ananaskorvikset!
Kovetan virkatut korut yleisliiman ja veden seoksella, jossa on yksi osa liimaa kolme osaa vettä.
Tässä liimavesiseoksessa kastetut korut asetettuina neuloilla styroksin päälle kuivumaan. Korut voi toki kuivata myös hiustenkuivaajalla, mut vaivattominta ne on kuivattaa tasolla. Ankkurinappien lisäksi innostuin virkkaamaan muutaman tähtikuvion, kohtahan saamme nauttia taas tähtitaivaan kauneudesta elokuun sametinpehmeinä öinä kajuutassa nukkuessamme. Isännälle niistä tuli mieleen veneemme ruori;) Isoäidinneliöt ovat aina yhtä ihania, niihin en kyllästy ikinä.
Toinen asia mihin en kyllästy on marjastaminen. Eilen käydessämme Takametsässä mustikoita pomimassa, kävelin lähistöllä olevan pikkuisen suon läpeensä ja yllätyksekseni löysin reilut kaksi litraa lakkoja:))
Helmi jaksoi vahti niin metsikössä marjastavaa isäntää kuin emännän mustikkaämpäriäkin.
Kuten huomaat sienikorini ammottaa tyhjyyttään, vain muutama kuivunut hapero osui kohdalleni tällä reissulla. Uskollisesti kuitenkin kuljetan koria mukana, josko joku kerta löytäisin vähän sieniäkin!
Aina vain sinun repertuaarisi kasvaa, nyt korujakin. Ovat kyllä sieviä somistamaan kesäistä asukokonaisuutta. Menevätkö kenties toripöydälle?
VastaaPoistaHilloja! Huomasin, että ovat sinulle lakkoja, mutta minulle hilloja, joita ei täällä minun asuinalueellani ole yhtään. Ei sitten yhtä ainutta. On jo useampi kesä, kun hillakukinta epäonnistui täysin, nyt syypää oli ankara halla.
Rakkaalla kasvilla monta nimeä lakka, hilla, suomuurain, valokki, lintti (Rubus chamaemorus) ja samaa nimeä käytetään myös kasvin tuottamasta marjasta. kun olen pohjoisessa puhun minäkin hillasta, tääl ollessani taas lakasta, sillä kasvin nimitys vaihtelee alueittain niin, että lakasta puhutaan perinteisesti Länsi-Suomessa ja hillasta Pohjois- ja Itä-Suomessa. Keski-Suomessa taas enempi suomuuraimesta ja löytyyhän sieltä J-kylän läheltä Muuraimen kuntakin. muistan kuinka lapsena äiti aina oikaisi isää, joka puhui muuraimesta, et hilloja ne on, muuraimet on viel raakoja;)
PoistaSinä ahkeruuden huippu. Ensin korut, sitten metsään ja hillatkin vielä. Tekisi mieleni kysyä: Kerkiätkö nukkua missään välissä? ;-DD
VastaaPoistaMeidän isäntäkin sai muutaman litran hilloja ja mustikoitahan nyt onkin poimia asti. Löysin muutaman kantarellin, mutta vielä olivat pienehköjä. Viikon kuluttua kokeillaan uudestaan.
kiitos kysymästä, nyt nukun jo enempi kuin pitkiin aikoihin, jopa 7 t yössä. lapset on jo isoja ja olen jättänyt ratsastamisenkin vähemmälle, niin jää kummasti aikaa myös käsitöille. luonto tarjoaa meille nyt ihania herkkuja kerrassaan:))
PoistaVoi kun kauniita korviksia.
VastaaPoistaJa on se nyt sinulla jäänyt korujen tekovimma päälle .)
Lakkoja, nyt olen kyllä kade ♥
totta, korujen tekemiseen jää helposti koukkuun;) teeppä suolle lenkki, uskon lakkoja olevan silläkin seudulla, muistaakseni sieltä löytyy isoja soita, jäi mieleen kun haimme Helmiä Alppikellon kennelistä.
PoistaTäällä lähellä ei ole suota. Mutta löysin vadelmapaikan. Harmi vaan että pakastin pursuu. mutta syödään niitä nyt niin että napa raikaa :)
Poistatee vadelmahilloa, sitä parempaa en tiedä räiskäleiden kanssa! mökillä ei meillä ole pakastinta, joten teen siellä kaikista pomimistani marjoista hilloa.
PoistaMukava metsäreissu on teillä ollut. Ei kaikkea kerralla, viis sienistä nyt, kun hilloja ja mustikoita on löytynyt! Meillä poika kävi hillassa appensa kanssa ja saimmepa mekin runsaat maistiaiset. Meinasin tyrkyttäytyä seuraavalle reissulle mukaan (ja kehuin kuntoani), mutta poika, hyväkuntoinen metsämies, kertoi että hyvä kun itse jaksoi isoilla soilla kuumuudessa. Tunnustin tyrkyttäytymishaaveeni ja luovuin samantein.
VastaaPoistarakastan marjastamista, mut tunnustan itsekkin välillä sen käyvän rankaksi, isoilla soilla varmaan en enää jaksaisi kulkea. olen kovin tyytyväinen tähän pikkumääräänkin, kun tääl päin ei pahemmin ole lakkasoita, kaikki niin tehokkaasti ojitettuja.
PoistaTosi kauniita korviksia,sopivat hyvin käsitöiden tekijälle:)
VastaaPoistaKiva kun sait lakkoja, mei isännän saalis on jo 17 litraa, ihan mahtavaa täällä etelärannikolla.
mukavaa kuulla kosotäti:)) onpa hän löytänyt hyvän apajan, tuolla määrällä jo pärjää talven yli!
PoistaMukavia koruja! Minäkin, joka en yleensä viihdy missään koruissa, aloin harkitsemaan tuommoisia. Jos riipuksen kokeilisi, kun ei ole reikiä korvissa, muuta kuin ne kuulemiseen tarvittavat.
VastaaPoistatykkäist väsätä näitä varmasti ja varo vaan koukkuun jää pelposti;) riipukseksi noita ananasjutskija aattelin myös.
Poistaps sulla oli mahtava postaus pikku pääskysistä, todella hieno pesä niillä nyt. voisit mielestäni laittaa kuvan ja jutun vaik Luontoportiin tai lehteenkin! olen takero ja en osaa kommentoida blogissasi parhaillaan, kommentini eivät näy. tsemppiä muuttoon Stiina:))
Kivoja virkattuja korviksia! Ihan rupeaa tekemään mieli itsekin taas väkertää koruja. En olekaan vähään aikaan tehnyt niitä. :-)
VastaaPoistaniitä on todella hauskaa virkata. oletko laittanut omista koruistasi joskus postausta?
PoistaJännää! Kaikki mitä olet hommannut. Mulle tuli noista ananaskuvioista mieleen vanhanaikaiset virkatut liinat. Ne olivat joskus soikeita. Ihmettelen myös tuota koiraa, kun se pysyy marjaämpärin vieressä. Ei meidän Lili!!
VastaaPoistanyt piiperrän kaikkea pientä, sormijumppaa yllin kyllin! minäkin olen nähnyt jossain ananaskuvioisen liinan, kaunis ja monikäyttöinen malli tosiaan. Lililä taitaa olla muuta kiinnostavampaa touhua metsässä. paimenkoirana Helmi tykkää tehdä töitä, vahtii mielellään, kute hakee aamulehdenkin:))
PoistaNyt ymmärrän, miksi näet kaikkialla koruja :-D
VastaaPoistaKauniita olet tehnyt. Hieno saalis metsästäkin. Metsän antimet ovat hyvä lähde ja kipinä keksimiseen ja taiteiluun.
aivan niin, nyt vuorossa on vadelmat, ollut niin kuivaa, et mustikat ei irtoa varvuista kunnolla, vaan jää ikäviä kantoja.
PoistaKauniita korviksia olet tehnyt ja vielä ehtinyt metsään tarpomaan ja maistuvat marjat talteen keräämään.
VastaaPoistakesän valoisuus ja vapaus antaa energiaa touhuta kaikkea mukavaa:))
PoistaAnanas on näistä minun lemppari.
VastaaPoistaniistä tulikin upeita liimamaitokäsittelyn ja pienen muotoilun jälkeen:))
Poista