Viime viikolla etsiessäni pitsimalleja virkattuja korvakoruja varten, silmiini osui hyllystä Mary Oljen kauneimmat käsityöt kirja. Joitakin vuosia sitten olen kutonut itselleni ja tytärelleni hiihtosukiksi vastaavanlaiset kääntövarrelliset nilkkasukat. Ne ovat jo aikansa palvelleet, joten aloitin iltapäivällä kutomaan uusia sateen ropistessa ikkunaan. Kuvio on sama kuin Inarin kintaan suuosassa. Käytän kutoessa neliskanttisia puikkoja (Knit Pron Cubics), niillä on huomattavasti helpompaa kutoa kuin pyöreillä puikoilla, jos kärsii nivelkivuista tai sormet ovat jäykät.
Sateen loputtua tein kierroksen pihamaalla. Arvaatko mikä kasvi tässä on aloittamassa kukintaansa?
Herneet ovat venyneet pituutta kiitettävästi, hiukan lyhyiksi tuli hernekepit vuoltua!
Isäntä on nostanut minulle ison sydänkiven kiviaidan päähän.
Sydämellistä naistenviikkoa itsekullekkin ja paljon onnea nimipäivää viettäville, juhlijoita on väestörekisterin mukaan 627 000 naista!
Oi tuo vanha ihana malli :)
VastaaPoistaMinulla oli lapsena tuollaiset äidin tekemät hiihtosukat !
Mary Olki teki arvokkaan elämäntyön kootessaan vanhoja kintaiden, sukkien ja pitsien malleja kirjan kansiin. kääntövarret olivat kauniit monon päälle käännettynä, myös äitini kutoi minulle tällä mallilla sukat:))
PoistaTuleepa kauniit sukat. Olen ihan kateellinen sinulle, kun olet noin taitava tekemään kaikkea kaunista. Ei multa vaan onnistu! Onko tuo pinaatti?
VastaaPoistaoppia ikä kaikki, kunhan syyspäivät tulevat ja puutarhassasi työt vähenee, ota kudin ihanaan lasihuoneeseesi ja siitä se alkaa!
Poistaei ole pinaatti, vaik lehdissä onkin jotain yhteistä. tämä kasvi kasvaa paljon suuremmaksi, yli miehen mitan.
Minullekin tuttu malli lapsuudesta! Nostalgia nostaa päätään! Minun veikkaukseni kasvin suhteen on Esikko?
VastaaPoistase on tarkoituskin, käytän paljon näitä vanhoja malleja, koska ne tuovat monelle mukavia muistoja mieleen ja ovat todella kauniita.
Poistasiis kyseessä ei ole esikkokaan...
PoistaHuomenta täältä Torniosta. Löysin tämän blogisi toisen käsityöbloggaajan sivuilta. Kasvisvärjäys on 'tauti', josta ei pääse eroon. Minua se on vaivannut jo kolmisenkymmentä vuotta. Suosikkejani ovat pietaryrtti, mesiangervo ja sienet. Kohta voi aloittaa pietaryrtillä värjäämisen, kun kukat ovat parhaimmillaan. Tänä syksynä kokeilen pikästä aikaa vanhoilla kielon lehillä värjäämistä.
VastaaPoistaHyvää huomenta Tornioon, oiken mukavaa, kun löysit blogiini Kankuritar:)) tämä on aikamoinen sekametelisoppa koko blogi, värjäysjuttujakin löytyy. totta puhut, värjäys on todella antoisaa puuhaa ja siihen jää helposti koukkuun ja siitäpä ei ole mielestäni mitään haittaa. mesiangervoa ja pietaryrttiä olen kerännyt jo paljon kuivumaan, näin marjastusaikaan en ehdi värjäämään. sieniä minäkin odottelen, tääl on ollut vain kovin kuivaa koko kesän, joten saas nähdä miten sieniä kehittyy. tänäin osallistun huovutuskurssille, sekin on hauskaa puuhaa. kauniita liemiä väripataasi ja värejä lankoihisi, tulen illalla kyläilemään tv ilona
PoistaKaunis ja pirteä malli. Kivisydän on taatusti lämpimin ajatuksin esille nostettu.
VastaaPoistaKovin hyvin en kasveja tunne, mutta ensimmäisenä tuli kevätesikko mieleen :))
Mukavaa tiistaita, Ilona.
niin minäkin uskon, ei kova sydäminen noin tekisi:)) kevätesikko todella kaunis kukka ja sen pikkuruiset lehdet muodoltaan hieman samanlaiset, kyseessä kuitenkin toinen kasvi, kuva on otettu eilen.
PoistaKiva sukkavarren kuvio. Minäkin viime viikolla ensi kertaa sitten huhtikuun kaipasin sukkapuikkoja ja käteen keskeneräistä työtä. Jännä, keväällä halu hiipuu, mutta syksyä kohden taas innostuu.
VastaaPoistaVoi että, miten iso sydänkivi! Minäkin kerään sydänkiviä (pienempiä useimmat), josko Isäntä löytäisi minullekin?
hellekaudella mieluummin virkkaan, nyt sateen ropistessa kuin itsestään puikoit löytyvät käsiin;) hauskanen juttu, meil pikkuisia sydänkiviä vessan hyllyllä, tää jo sitä luokkaa et parempi antaa olla tuos kiviaidan päällä. kumman Isäntä?
PoistaSielläkö satanut? Meillä muuttui liki helteiseksi kesäsääksi ja minä mustikoista vain poimin.
VastaaPoistaOlen tainut minä myös aikanaan tuommoisella mallilla sukat kutoa, taisivat olla kuitenkin polvipituutta, eikä kääntövarrella. Sinä olet aloittanut ajoissa varustautumaan tulevaan hiihtokauteen.
Kivi on tosiaan sydämellinen ja herneet satoisan näköisiä. Joko paloista on kesäkeittoon?
Kasviasi en tunne, arvelen sitä tupakaksi.
parina päivänä satanut nyt kunnolla, hyvä juttu. tänään taas jo ollut poutaa ja lämmintäkin yli 20C. täytyy varustautua, josko vaikka tulis kutsu vaaroille hiihtelemään;) kesäkeittoon voi laittaa lituskoine, osassa alkaa olla jo syötävän kokoista hernettäkin, niin paljon laitettiin, et kyl riittää sullekkin:))
Poistahyvin olet kasvioppia päntännyt, kyseessä on kessu eli palturitupakka, nurkantakuseksikin joku sanoo!
Tupakkaa veikkaan. Meillä satoi parina päivänä, mutta ihan on rutisevan kuivaa silti ja täytyy lähteä kastelemaan kukkapurkit. Pöh!
VastaaPoistaNätti malli sukissas.
aivan oikein veikkasit! verannalla on ollut mukavaa iltaisin kutoa ja pidellä sadetta, tänään taas poutaantui ja ulkohommat kutsuu.
Poista♥ ihanaa neuletta!! ♥-kivi :)
VastaaPoistatäytyy kait isännällekkin kutoa sukat, kun sydänkiviä kantelee ilokseni;)
PoistaMiehelläsi on kaikkea muuta kuin kivinen sydän, kun keksii nostaa sinulle kivisydämen katseltavaksi.
VastaaPoistaen voi muuta sanoa:))
PoistaTosi upeat sukat ja kivi.
VastaaPoistaluonto muovaa kivenkin kauniiksi ja Luoja suonut ihmiselle tekevät kädet:))
PoistaKauniit sukat tulossa :)
VastaaPoistakiitos Elli, toinen valmis, toista aloittelen tässä hilloja keitellessäni, välillä ehtii muutaman kierroksen aina kutomaankin. kirjosukkia on niin hauskaa kutoa:))
Poista