Sadepäivän iloja

Viime viikolla etsiessäni pitsimalleja virkattuja korvakoruja varten, silmiini osui hyllystä Mary Oljen kauneimmat käsityöt kirja. Joitakin vuosia sitten olen kutonut itselleni ja tytärelleni hiihtosukiksi vastaavanlaiset kääntövarrelliset nilkkasukat. Ne ovat jo aikansa palvelleet, joten aloitin iltapäivällä kutomaan uusia sateen ropistessa ikkunaan. Kuvio on sama kuin Inarin kintaan suuosassa. Käytän kutoessa neliskanttisia puikkoja (Knit Pron Cubics), niillä on huomattavasti helpompaa kutoa kuin pyöreillä puikoilla, jos kärsii nivelkivuista tai sormet ovat jäykät.

 Sateen loputtua tein kierroksen pihamaalla. Arvaatko mikä kasvi tässä on aloittamassa kukintaansa? 

Herneet ovat venyneet pituutta kiitettävästi, hiukan lyhyiksi tuli hernekepit vuoltua!

Isäntä on nostanut minulle ison sydänkiven kiviaidan päähän.

Sydämellistä naistenviikkoa itsekullekkin ja paljon onnea nimipäivää viettäville, juhlijoita on väestörekisterin mukaan  627 000 naista!

Unelmointia laivasukat jaloissa ja luonnon antimia

 

Innostuin suunnittelemaan itselleni sukat nähdessäni virveriikan blogissa hänen suunnittelemansa venesukat. Sain luvan napata kuvion, kiitos siitä virveriikka:)) Ajatuksissani näin cumuluspilvien lipuvan taivaalla, pienet aallot keinuttivat miellyttävästi pikku purttani, ei haitannut lainkaan pieneen tyveneen ajautuminen. Oli aikaa pulahtaa uimaan, isäntä ei päässyt tällä kertaa lainelautailemaan ja Helmiä huvitti koko juttu! Näillä ideoilla neuloin purjelaivasukat lämmittämään viluisia jalkojani.

Päivänliljasukatkin voisivat piristää kummasti kumisaappaisiin sujahtaessaan!

Marjastuskausi on vilkkaimmillaan, joten kaikki muu touhu saa jäädä vähemmälle. Helmi on aina yhtä innokas marjaan lähtijä. Tästä helteestä on sekin etu, et metsässä on pörrännyt todella vähän öttiäisiä, edes paarmoja ei ole näkynyt kuten tavallisesti tähän aikaan. Eilen isäntä osui maamehiläisten pesäpaikkaan ja sai mukavasti kipottavan paukaman sääreensä. 

Viime viikkojen aikana suuri osa ajastani on kulunut kasvien keräämisessä ja kuivaamisessa. Tarkkasilmäinen näkee ylemmässä kuvassa Helmin uimassa joessa. Hän viihtyy hyvin kasvinkeruu reuissuilla joki ahteella, kun saa uida emännän ahkeroidessa. Tällä kertaa keräsin pääasiassa kamomillasauniota (Matricaria chamomilla) ja pietaryrttiä (Tanacetum vulgare). Kamomillaa kuivaan teeaineeksi ja tietysti myös kasvovesiä ja jalkakypyjä varten.  Pietaryrtti päätyy väripataan, täältä löydät tarinaa pietaryrtin käytöstä värjäyskasvina.

Tässä korillinen korpipaatsamanlehtiä valmiiksi kuivattuina. Kuivaan lehdet isoissa "porkkanasäkeissä" varjoisassa, hyvin tuulettuvassa paikassa, kuivat lehdet säilytän koreissa tai pahvilaatikoissa pimeässä varastossa. Tästä riittää jo muutamaan värjäyskertaan lehtiä:))

Herra ja rouva Kukko, tiput ja ankat myös

 Rapiat kolme viikkoa pääsiäiseen ,joten on jo aika tehdä hieman perinteisiä pääsiäiskoristeita. Puput ovat jemmanneet ison valkoisen munansa mustikanvarpujen alle. Herra ja rouva Kukko ihastelevat aikaansaannoksiaan, molemmat ovat munineet niin kauniin huopamunan. Pääsiäisnoidatkin ovat vielä hetken aikaa sala-asuissaan lintujahdissa.

Munaan sisältyy uusi elämä. Liitämme munasta kuoriutuneet keltaiset untuvikot kevääseen ja uuteen elämään. Siksi ehkäpä rakkaimpia pääsiäiskoristeita ovat pienet tiput vihreän rairuohon joukossa. Tässä tiput saavat vielä ennen pääsiäisruohon tekeentymistä paistatella kevätauringossa sammalpedillä.

Ankan pojatkin ovat kauniita keltaisia untuvikkoja syntyessään. Mieleeni tuli ikimuistoinen pääsiäinen muutaman vuoden takaa, kun kasvatin juuri kuoriutuneita ankanpoikia keittiössä. Opetin työkaveriani riukuaidan teossa ja palkaksi sovittiin viisi ankkaa, kolme aikuista jo munivaa ja kaksi untuvikkoa. Untuvikot, Tenhon ja Venhon, sain juuri ennen pääsiäistä, aikuiset, Nimettömät Leidit ja Klaara tulivat muutamaa viikkoa myöhemmin. Klaara muuten osoittautui miespuoliseksi ankaksi;)

 Tenho ja Venho kasvoivat vinhaa vauhtia. Kyläläiset kävivät ihastelemassa kaveruksia ja ihmettelivät hiukan moista ankankasvatusta. Enhän voinut muuta todeta kuin, et olin vasta oivaltanut mitä lähiruualla tarkoitetaan, Pekingin ankka kasvatetaan keittiössä;) Tämä tietty piti kuiskata, etteivät Tenho ja Venho vain olisi  pahoittaneet mieltään.

Kaverukset olivat kovia uimaan ja jo hetkessä pikkuruinen allas kävi niille pieneksi. Vaihdettiin vähän isompaan, laituriksi piti laittaa tiiliskivi, et pojat pääsivät altaaseensa polskuttelemaan.

 Nopeasti Tenho ja Venho kasvoivat tästäkin altaasta ulos ja piti lähteä naapuriin vannakaupoille. Tässä Venho tai sitten Tenho ekaa keraa ihmettelemässä uutta laituriaan ja upeaa isoa vannaansa.

 
 Riemulla ei ollut rajoja, oli taas tilaa polskutella:) Tarkasti pojat kuivattelivat itsensä aina uimareissujen jälkeen lampun alla.

 Pääsiäisen jälkeen Tenho ja Venho olivat kasvaneet jo niin isoiksi, että häkki kävi liian ahtaaksi. Edessä oli muutto kasvihuoneeseen ja aikuistuminen. Vähitellen pehmeän keltaisen untuvan tilalle kasvoivat kauniit valkeat sulat.

 

 Kärhön juurella oli mieluista makoilla untireissujen välillä. Nopeasti me kasvettiin uljaiksi nuorukaisiksi. 

 

Vihdoin koitti myös päivä, milloin Nimettömät Leidit ja Klaara saapuivat. Muutama päivä oltiin hieman ahtaissa tiloissa ennen kuin emäntä pakkasi meidät kaikki auton takakonttiin ja hepat traikkuun ja matka kohti uutta kotia alkoi.

 

 Heinäkuussa olimme jo näin komeita ja kyllä kelpasi elellä isossa ankkatarhassa. Se vähän kismitti, kun emäntä oli hankkinut tuollaisen kiusanhengen, joka aina oli riukkumassa aidan takana! Hepat sen sijaan olivat mukavia naapureita. Emäntä sai paljon ankanmunia, niitä riitti ihan naapureille asti tuliaisiksi. Kehuikin aina, et Nimettömien Leidien munista saa niin mainioita räiskäleitä paistetuksi:))

Mutta kyllä minä olenkin niin kaunis.

ps ei Venhosta, Tenhosta, Nimettömistä Leideistä ja Klaarasta tehty koskaan Pekingin ankaa.

Ulkoilmaelämää & muhvi-kämmekkäät

Kaunis aurinkoinen päivä houkutteli ulkoilemaan. Hiihtämään on tehnyt mieli jo monta päivää, lunta vain niin vähän, että peltojen yli hiihtäminen ei tee hyvää suksenpohjille.  Puolisen kilometriä sänkipellolla ja sitten pääsemme joenrantaan, missä jo hieman enempi lunta. Koiran kanssa kun ulkoilee, niin on parempi olla umpihangen kulkijoita, ei tule turhaa sanomista ladun sotkemisesta.

Jokiuoma on kaunis, koski virtaa osittain vieläkin vapaana huolimatta jo useamman päivän jatkuneista kovista pakkasista. Hyytävä kylmyys iski heti luihin ja ytimiin hiitäjän joutuessa varjoon. Helminkin on aika ajoin lämmiteltävä tassujaan.

Raikas ulkoilma ja luonnon kauneus saa ajatuksen luistamaan, muutama hauska käsityöideakin pälähti päähäni.

Löysin eilen kirjastoreissulla mielenkiintoisen neulekirjan, Solveig Hisdalin  Kuviot silmukoiksi, nostalgisia neuleita, Otava 1999. Kirjan takakannesta lainaten "Norjalainen tekstiilitaiteilija Solveig Hisdal on työstänyt näyttävän neulekokoelman, jonka ideat ovat lähtöisin Norjan rikkaasta museoaarteistosta. Jokaisesta neuleesta esitellään neuleen syntyyn vaikuttanut vanha kangas, kansanpuvun päähine tai muu museoesine." Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja kaunis katsella. Kirjassa esitellyt muhvi ja rannekkeet inspiroivat minut suunnittelemaan muhvi-kämmekkäät.  Virkkuukoukulla tehtyä- sivustolta löytyy tarkempaa tietoa kämmekkäistä.